Onko musiikista muodostunut kenellekkään pakkomiellettä? Oon keskinkertanen kitaristi/basisti/säveltäjä ja omas uudes bändinalotelmas laulankin, mut en kyl tosiaan oo mikään luonnonlahjakkuus. Jotenkin mun on pitany viettää ihan käsittämätön määrä aikaa hankkiessani sävelkorvaa ja rytmitajua. Ehkä se mis oon lahjakas, on säveltäminen ja tunteen tuominen esille soiots ja sanotuksis yms, mut ei paljon lohduta, kun tuntee olevansa vähälahjainen noilta perusasioilta. En ees nuku öisin, reenaan vaan kitaraa ja laulua ja yritän epätoivosesti keksiä jotain hienoja ja merkityksellisiä sävellyksiä ja sanotuksia. Ja en osaa relata ees autos, autoradio on aina päälläja koitan laulaa mahdollisimman vireessä radiosta soivii biisejä. Tuntuu et mun elämä, ruumis ja hänki kärsii tästä. Mul on vaa haave et voisin joskus kuunnella mp3:soittimesta hyvää musiikkia, mis mun oma kädenjälken näkyy. Mut jotenki tää uuvuttaa mut hajalle, kun pitää harjotella jotai hiton sävelkorvaa ja oikeen vireen pitämistä ympäri vuorokauden enkä osaa lopettaa. tekims mieli polttaa kitarat, vahvarit, interfacet, bassot, tuhota kaikki biisit yms......
Uneton
everlone
2258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja sit viel ku saa jotai aikaseks tai ees puuhaa jotain, nii joku helvetin sibiksen käyny, absoluuttisen sävelkorvan omaava mozart tulee vittuileen. Ja sit reenaa vaan enemmän ja meni loputkin yöunet.
mut siin tarttee näyttää sentterii ja sanoo kyl mei tää homma hoidetaan :D