Haluaisin mielipidettä tähän asiaan joltakin psykologiasta tietävältä, tai kertomusta saman asian kanssa kärsineeltä.
Eli, olen aivan päättömän ihastunut yhteen suomalaiseen näyttelijään. Niin, tuohan kuulostaa ihan normaalilta teinitytön lausahdukselta, mutta itse olen yli kahdenkymmenen, ja tätä on jatkunut jo melkein kaksi vuotta. Hän on ajatuksissani jatkuvasti, ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Olen kehittänyt kokonaisen mielikuvitusmaailman tämän asian ympärille, ja siinä maailmassa olen tämän ihmisen kanssa. Väillä alkaa ahdistaa aivan mahdottomasti, kun tiedän, etten tätä ihmistä voi koskaan saada. Päässäni vilisee ajatuksia, että menisin käymään siellä missä hän asuu, tapaisimme sattumalta ja siitä kehkeytyisi jokin vuosisadan rakkaustarina. Tiedänhän minä, että tuo on täysin mahdotonta, mutta tuon kaltaiset ajatukset valtaavat päiväni. Kaupungilla ollessani saatan koko ajan toivoa näkeväni hänet, vaikka tiedän hänen asuvan jossain ihan muualla. Katselen usein dvd:itä, joissa hän on, ja saan pikkutyttömäisiä hihityskohtauksia. Kyseinen ihminen on myös minua melkein kaksikymmentä vuotta vanhempi.
Tämänhän voisi laittaa sen piikkiin, että olen yksinäinen ja tyydytän rakkaudennälkääni tällä tavalla, mutta ei, olen vakituisessa parisuhteessa, asummekin yhdessä.
Tämän voisi myös laittaa iän piikkiin, teinitytöillehän on tavallista fantasioida jostain julkkisesta, kun hormoonit alkavat hyrrätä, mutta ei olla vielä valmiita sen pidemmälle tai sopivaa kohdetta ei ole vielä löytynyt todellisen elämän puolelta. Mutta kuten aikaisemmin sanoin, olen jo aikuinen ihminen.
Mikä siis on vialla? Eikö tämä nyt ala olla jo mielisairauden puolella? Mikä ajaa aikuisen ihmisen tällaiseen? Tämä alkaa todella jo vaivata elämää, alan jo pikkuhiljaa kyllästyä tähän kuin alkoholisti juomiseensa. Ensin tämä oli mukavaa pikku päiväunelmointia, mutta nyt jo rasite.
Toivon ihan asiallisia vastauksia, täällä kun tuntuu vastaukset menevän joko päättömäksi haukkumiseksi, moraalisaarnaksi tai sitten puhutaan ihan asian vierestä.
Sairaalloinen (?) ihastuminen
7
1014
Vastaukset
- Zirppa
Joo, mulla on aivan sama juttu kyllä... En tiedä onko normaalia vai eikö, mutta et siis ole ainoa. Ja olen myös ihan aikuinen ja lisäksi olen myös tavallaan ollut yhteydessä tähän julkisuuden henkilöön netin välityksellä ja tavannut ohimennen kerran.
Tilanteeni on oikeastaan täysin sama kuin sinulla, mutta en ole kovinkaan huolissani, koska todellisuudessa en alkaisi mitenkään ahdistelemaan tätä henkilöä ja ihan kivojahan noi päiväunet on. Tuo jopa tavallaan piristystä omaankin parisuhteeseen. Itse olen aina ollut tällainen, että haaveilen päivät pitkät ja vasta ihan viime aikoina olen ymmärtänyt, että kaikki eivät haaveile samalla tavalla, vaan esimerkiksi palavereissa oikeasti kuuntelevat mitä siellä puhutaan. :)
Kannattaa vähän aikaa pitää taukoa kyseisestä henkilöstä, eli älä katso niitä dvd:itä hetkeen ja tee jotain ihan muuta...- niin just
Entä haluatko ahdistella nimenomaan ns. julkkista? Jos sulla ei sillä tavalla ole populaarikulttuurissa sillä hetkellä ketään ihastuksen kohdetta, joka olisi sillä tavalla ihana? Mä ihastuin sairaalloisella tavalla lapsena siinä Viimeisessä Mohikaanissa olevaan OIKEAAN intiaanimieheen. Andy MCcoyhan on usein intiaaniaiheinen ja tukee alkuperäiskansoja ja väestöjä.
Aikuisena tähän liittyy sellaisia itsensä taputtelu eleitä, ettei muka oma mies sillä tavalla kiinnostaisi... Joka voi sitten sillä tavalla ärsyttää.... - Kirkon ystävä
niin just kirjoitti:
Entä haluatko ahdistella nimenomaan ns. julkkista? Jos sulla ei sillä tavalla ole populaarikulttuurissa sillä hetkellä ketään ihastuksen kohdetta, joka olisi sillä tavalla ihana? Mä ihastuin sairaalloisella tavalla lapsena siinä Viimeisessä Mohikaanissa olevaan OIKEAAN intiaanimieheen. Andy MCcoyhan on usein intiaaniaiheinen ja tukee alkuperäiskansoja ja väestöjä.
Aikuisena tähän liittyy sellaisia itsensä taputtelu eleitä, ettei muka oma mies sillä tavalla kiinnostaisi... Joka voi sitten sillä tavalla ärsyttää....yksinkertaisia lauseita.
- unelmien lottovoittaja
"Itse olen aina ollut tällainen, että haaveilen päivät pitkät ja vasta ihan viime aikoina olen ymmärtänyt, että kaikki eivät haaveile samalla tavalla, vaan esimerkiksi palavereissa oikeasti kuuntelevat mitä siellä puhutaan. :)" Niin tuttua!
Minullakin haaveilu on ollut lapsesta lähtien tapana näkymättä päälle päin.. Pakolliset kuviot hoidan hyvin, mutta muutoin olen huomannut, että välillä on kiva paeta unelmiin, eivätkä ne aina mitään miehiä koske. Tosin on ollut kausia, jolloin mieli on parin vuoden ajan ollut fiksoitunut ihmiseen, jota en voinut saada. Monilla muilla ihastukset tuntuvat menevän ohi muutamassa viikossa!
Elämässä on kovia kausia, jolloin haaveilu on loppunut. Silloin olen kaiken aikaan täysillä kierroksilla ja liikaakin mukana todellisuudessa, kunnes olen puhki stressaantunut ja uupunut. Jälleen levon, lukemisen sekä haaveilun kautta olen löytänyt itseni - niin hömpältä kuin se kuulostaakin. Ei näistä haaveista on tarkoitus tulla totta koskaan, mutta ne toimivat ikäänkuin mielialalääkkeenä.
Minulla ei ole käsitystä, milloin todellisuuspako luokitellaan patologiseksi. En ole koskaan puhunut kenellekään tästä harrastuksestani, varmuuden vuoksi. Olisihan se kiinnostavaa kuulla asiantuntijan näkemys, mikä määrä haaveilua on "normaalia". - Unelmoin minäkin
unelmien lottovoittaja kirjoitti:
"Itse olen aina ollut tällainen, että haaveilen päivät pitkät ja vasta ihan viime aikoina olen ymmärtänyt, että kaikki eivät haaveile samalla tavalla, vaan esimerkiksi palavereissa oikeasti kuuntelevat mitä siellä puhutaan. :)" Niin tuttua!
Minullakin haaveilu on ollut lapsesta lähtien tapana näkymättä päälle päin.. Pakolliset kuviot hoidan hyvin, mutta muutoin olen huomannut, että välillä on kiva paeta unelmiin, eivätkä ne aina mitään miehiä koske. Tosin on ollut kausia, jolloin mieli on parin vuoden ajan ollut fiksoitunut ihmiseen, jota en voinut saada. Monilla muilla ihastukset tuntuvat menevän ohi muutamassa viikossa!
Elämässä on kovia kausia, jolloin haaveilu on loppunut. Silloin olen kaiken aikaan täysillä kierroksilla ja liikaakin mukana todellisuudessa, kunnes olen puhki stressaantunut ja uupunut. Jälleen levon, lukemisen sekä haaveilun kautta olen löytänyt itseni - niin hömpältä kuin se kuulostaakin. Ei näistä haaveista on tarkoitus tulla totta koskaan, mutta ne toimivat ikäänkuin mielialalääkkeenä.
Minulla ei ole käsitystä, milloin todellisuuspako luokitellaan patologiseksi. En ole koskaan puhunut kenellekään tästä harrastuksestani, varmuuden vuoksi. Olisihan se kiinnostavaa kuulla asiantuntijan näkemys, mikä määrä haaveilua on "normaalia".Ohhoh, itselläni sama homma! Noin 13-vuotiaasta lähtien olen kuvitellut vaihtoehtoisia maailmoja, suorastaan kuvaillut itselleni kokonaisia fantasiamaailmoja, joissa elelen ajatuksissani. Itsekin olen miettinyt, onko ihan normaalia, kun harrastan tälläistä haaveilua jatkuvasti. Itselläni ei ole koskaan haitannut kyllä mitään: sosiaalisia suhteita on runsaasti ja opinnot menevät hyvin.
En ole asiantuntija, mutta olen opiskellut (neuro)psykologiaa. En tiedä mitään, mikä puhuisi sen puolesta, että tälläinen haaveilu on sairaalloista (totta kai, mikäli yksilö kärsii muista ongelmista ja korvaa oikeaa elämää kuvitteellisilla maailmoilla, mutta tällöin ongelman ydin ei ole haaveilussa vaan jossain muussa). Kaikki kuvittelevat joskus vaihtoehtoisia maailmoja itselleen, joiden kautta he voivat käsitellä toiveitaan ja unelmiaan turvallisesti ja tutkiskella omia tuntemuksiaan ja halujaan. Tämä haaveilu on suorastaan hyödyllistä, mutta epäilen, että tälläinen laajempimuotoinen haaveilu on tilastollisesti harvinaisempaa. Tutkimuksen mukaan aivojen ongelmanratkaisualueet ovat aktiivisina haaveillessa, oli aihe mikä tahansa, joten saattaa olla parempi suoda itselleen kohtuullinen haaveiluhetki sen sijaan, että piiskaa itseään etsimään ratkaisua ongelmaan väkisin. Eräät tukijat ovat jopa sitä mieltä, että haaveilu on harvinainen luonnonvara, joka tukee positiivista elämänasennetta; tulevaisuuteen voi suhtautua toiveikkaammin ja haaveilu on kuin valttikortti, jota tulisi levittää koko kansan keskuuteen.
Itse uskon vakaasti, että haaveilu tukee mielenterveyttä: se on tapa purkaa stressiä, siihen voi purkaa negatiivisia tunteita, ja näin takaiskuja ja pettymyksiä kestää paremmin. Minua se myös auttaa vihan hallinnassa ja rentoutumisessa. Kun aletaan haaveilun sijaan puhua todellisuuspakoisuudesta, liikutaan veteen piirretyllä viivalla: jos todellisuutta paetaan siksi, että maailma koetaan kurjaksi eikä se täytä odotuksia, voi tulla ongelmia. Omaan korvaani todellisuuspakoisuus ei kuitenkaan kalahda negatiivisena: itse nautin siitä, ja kuvitelkaapa, kuinka paljon "todellisuuspakoilua" suuret fantasiakirjailijamme ovat harrastaneet. Mutta tosiaan, en ole varsinaisesti asiantuntija mielenterveysasioissa.
- alkoholismiin
on osittain osuva. Tässä tapauksessa kyseessä on vain henkilöpalvontaan liittyvä sosiaalinen riippuvuus-suhde. Siitä selviää yksinkertaisesti käyttämällä tervettä järkeä. Jos kyseessä olisi sairaus, niin suurin osa ihmiskuntaa pitäisi ohjata hoitoon.
- pari vinkkii
No hei, mulla taas on pääni sisäsällä kokonainen fantasiamaailma. Kuin saippuasarja, jossa on erilaisia henkilöitä ja ne on tekemisissä keskenään. Ne elää ja kokee kaikkia arkielämän asioita ja mä samaistun niiden tunteisiin. Tyypeillä on nimiä ja tä maailma on ollut mun päässä ihan lapsesta saakka. Oon siitä tänne joskus aiemminkin kirjoittanut kysymyksen...
Eli ei toi sun oo sairasta mut tä mun on :D Ei vaan, leikki leikkinä.
Opiskelen yliopistossa, harrastan paljon liikuntaa, kavereita on paljon ja olen kai muutenkin ihan normaali. Oon vaan joskus miettinyt hymyillen, että mitä kaikkea ihmisillä onkaan mielessään...toisilla ei kai oikeen paljon mitään ja sit on meitä, joilla on mega-aktiivinen mielikuvitus! ;)
Mutta tohon sun itse ongelmaa. Eiks joskus oo sanottu, että ihmisten kaikkea toimintaa ohjaa mielihyvän periaate. Ja toisaalta, että meidän tekemisillä on aina jokin tarkoitus ja syy. Eli ehkä sä voisit tutkailla tota sun toimintaa näiden kysymysten kautta.... Minkälaisia tuntemuksia se henkilö herättää sussa ja jos pystyt meneen viä pidemmälle niin koita miettiä, että minkä takia?
ja vastaukseks ei riitä, että ihastumisen tunteita! vaan mieti et onks niis jotain turvallisuus, jännitys...
jotain tommosta tuli nyt äkkii mieleen.
heipsan!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2053121Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391600Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus931451- 891349
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461314Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1551228Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121168Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze123999Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89922Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44803