Nyt pitää päästä pikkasen johonkin purkamaan ajatuksia ja tyhjäämään päätä.
Tilanne siis tämä, tapasin pari vkoa sitten toisella paikakkunnalla mukavan miehen ja vuorokauden reissu venyikin sitten kahdeksi.
Oli sitten ensin suunnitelmissa, että hän olisi tullut luokseni viime vkonl, mutta sitten lapset tulivatkin hänelle, joten siirrettiin tapaaminen nyt tulevaan vkonloppuun.
Eilinen olikin sitten hänen puoleltaan meko hiljainen, ei vastannut txtareihin yms. ja sama jatkui tänään päivällä, arvasin että nyt on jotain sattunut.
Töistä tultuaan sitten laittoi txtarin, että edellinen naisystävä (reilun vuoden suhde ja loppunut parisen kk sitten)oli laittanut eilen melko hyvän syyn miksei pitäisikään erota.
Soitin miehelle ja kysyin asiaa (ajattelin itse mielessäni, että nainen raskaana) mutta mies ei suostunut sanomaan syytä, ennenkuin huomenna tapaa naisen kasvotusten (syyn oli saanut vain txtarina naiselta eilen)ja asia varmistuu.
Ja ollaan sitten ihan aikuisia jo, 40 ikäisiä ja heillä kummallakin lapsia jo ennestään. Naisella aikuisia ja miehellä koululaisia.
En tiedä miksi tätä tänne kirjoitin, piti vaan saada asia ulos sisältä...nyt on aika paska fiilis.
Jo näin vähäisellä yhdessäololla ja päivittäisellä soittelulla, tiedän että meillä tämän miehen kanssa olisi olla hyvä olla yhdessä...ainakin molemmat oltiin valmiita yrittämään, välimatkasta huolimatta, vain noin 200km kuitenkin.
No jos asia nyt on totta, niin minkäs sille sitten voi, ottaa kyllä päähän. Koska luulen että mies on niin tunnollinen ja lapsirakas, että jatkaa suhdetta, vaikka sanoi että eroon johti se, että suhde oli jatkuvaa riitelyä, joka asiasta.
Sanoin kyllä miehelle, ettei mikään suhde parane millään asialla väkisin, jos ei toimi niin ei toimi.
Tulipa purettua...vaikka ei tämäkään oloa parantanut. Oikeastaan varmisti vaan sen, että jos tämä nainen on raskaana, niin mies ottaa hänet takaisin.
Haluaisin kuulla jos jollain ollut sama tilanne, mihin ratkaisuun mies päätyi ja hyväksynkö sen vain kiltisti. Vai koitanko edelleen vakuuttaa ettei lapsi toimimatonta suhdetta paranna.
Tilanne siis tämä, tapasin pari vkoa sitten toisella paikakkunnalla mukavan miehen ja vuorokauden reissu venyikin sitten kahdeksi.
Oli sitten ensin suunnitelmissa, että hän olisi tullut luokseni viime vkonl, mutta sitten lapset tulivatkin hänelle, joten siirrettiin tapaaminen nyt tulevaan vkonloppuun.
Eilinen olikin sitten hänen puoleltaan meko hiljainen, ei vastannut txtareihin yms. ja sama jatkui tänään päivällä, arvasin että nyt on jotain sattunut.
Töistä tultuaan sitten laittoi txtarin, että edellinen naisystävä (reilun vuoden suhde ja loppunut parisen kk sitten)oli laittanut eilen melko hyvän syyn miksei pitäisikään erota.
Soitin miehelle ja kysyin asiaa (ajattelin itse mielessäni, että nainen raskaana) mutta mies ei suostunut sanomaan syytä, ennenkuin huomenna tapaa naisen kasvotusten (syyn oli saanut vain txtarina naiselta eilen)ja asia varmistuu.
Ja ollaan sitten ihan aikuisia jo, 40 ikäisiä ja heillä kummallakin lapsia jo ennestään. Naisella aikuisia ja miehellä koululaisia.
En tiedä miksi tätä tänne kirjoitin, piti vaan saada asia ulos sisältä...nyt on aika paska fiilis.
Jo näin vähäisellä yhdessäololla ja päivittäisellä soittelulla, tiedän että meillä tämän miehen kanssa olisi olla hyvä olla yhdessä...ainakin molemmat oltiin valmiita yrittämään, välimatkasta huolimatta, vain noin 200km kuitenkin.
No jos asia nyt on totta, niin minkäs sille sitten voi, ottaa kyllä päähän. Koska luulen että mies on niin tunnollinen ja lapsirakas, että jatkaa suhdetta, vaikka sanoi että eroon johti se, että suhde oli jatkuvaa riitelyä, joka asiasta.
Sanoin kyllä miehelle, ettei mikään suhde parane millään asialla väkisin, jos ei toimi niin ei toimi.
Tulipa purettua...vaikka ei tämäkään oloa parantanut. Oikeastaan varmisti vaan sen, että jos tämä nainen on raskaana, niin mies ottaa hänet takaisin.
Haluaisin kuulla jos jollain ollut sama tilanne, mihin ratkaisuun mies päätyi ja hyväksynkö sen vain kiltisti. Vai koitanko edelleen vakuuttaa ettei lapsi toimimatonta suhdetta paranna.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kun nyt oot jo täällä sanasta sanaan samalla kirjoituksella!
toiseltakin palstalta kysyä mielipiteitä. Ei kaikki ihmiset liiku joka foorumilla.
Ja toki kirjoitus sama, kun tilannekin sama.
No eihän teillä mitään suhdetta ollut. Tapasitte yhden kerran ja suunnittelitte toista kertaa. Ette käytännössä edes tunne toisianne.
Jospa unohtaisit ne vakuuttelut ja keskittyisit muihin miehiin. Tuskin kannattaa jäädä roikkumaan mieheen yhden tapaamisen perusteella, vaikka kuinka miehenkipeä olisitkin.
...eihän siitä ole mitään takeita, että mies edes puhui totta. Ehkä hän ei pitänytkään enää sinun tapaamistasi hyvänä ideana? Ehkä hän on vieläkin varattu? Ehkä hän halusikin sen edellisen naisystävän itse takaisin? Kuten sanottua: Et tunne häntä.
otsikoin ehkä vähän väärin, pyydän anteeksi. Mutta suunnitelmissa oli aloittaa suhde. Eikä tietty tunnekaan, tarkoitushan oli alkaa tapailla ja tutustua.
Enkä nyt aiokaan jäädä roikkumaan kehenkään, ihan vaan kysyin jospa jollain olisi ollut samansuuntaisia kokemuksia...mutta unohtui että täällähän ei saa muuta kun haukkuja ja negatiivista palautetta, kun täältä mielipiteitä tiedustelee.
Tosiaan niin miehenkipeä en ole että väkisin pitäisi jostain 200km päästä alkaa suhdetta vääntää...mutta jos jonkun kanssa kemiat kohtaa ja synkkaa, niin mielestäni se on sen arvoista että kannattaa yrittää.
Kun tämän ikäisiä VAPAITA ja KUNNOLLISIA miehiä ei ihan pilvinpimein ole vapailla markkinoilla. Varattuja kyllä olisi tarjolla, mutta sekin kun on tuomittavaa!
Minä suhtaudun varauksellisesti JOKAISEEN mieheen, jota on tapaillut yhden tai useamman kerran. Ja ihan omakohtaisesta kokemuksesta johtuen, miehet ovat niin arvaamattomia, että voivat näyttää ulospäin että kaikki menee hyvin ja on onnellista mutta totuus tuleekin sitten tekstiviestillä jossa selitellään että miksi emme sovikaan toisillemme.....
Sinulle kävi tosi ikävästi, ja olen pahoillani puolestasi, mutta kannattaa olla varovainen miesten suhteen koska suuri osa on pelimiehiä tai varattuja jotka huijaavat silmät loistaen olevansa vapaita.
Tsemppiä sinulle tapahtuneesta huolimatta, onhan niitä helmiäkin vaikkakin harvassa...
Varmasti teitin olisi hyvä olla yhdessä kun välimatkaa on 200 km.
heh heh
moni on yhdessä, vaikka välimatka vieläkin pidempi.
Eikä se kai sitä tarkoita että se olisi loppuelämän niin, muuttokin kun aina mahdollista.
Heh.. 200km on jo pieni välimatka!!! Mulla ja seukkarilla on 500km ja silti suhde toimii hyvin, puhelimet on keksitty ja webbikamerat sun muut. Juna kulkee nopsaan eikä tarvi hevoskyydillä köpötellä ;)
Äh, se rakkaus ei katso kilometrejä vaan jos rakastutaan niin rakastutaan. Jossain vaiheessa muutto on jommalla kummalla edessä, mutta ei haittaa koska olemme siihen varautuneet.
Jyrki?
Jos näin on, tiedän hänen syynsä.
eikä ole. Valitan.
Mutta voithan kertoa Jyrkin syyn :D