Kertokaapa te joilla kokemusta miten välttää tuo.
Itse hoidan kotiaskareet pyytämättäkin yleensä, hoiidan muksua ja hieron niskat jalat selän jokailta lähestulkoon, ostan toisinaan kukan/lahjan jne...Viekö tuo halut tosiaankin omalta osaltaan, koska meillä työ/talous-stressien keskellä olen ajatellut että saan aikaiseksi päinvastaista. Meillä ei käytännössä ole seksiä. Nainen itsekin ihmettelee kun ei haluta enää ja rakastaa arvostaa minua. Nyt vain pelätään että juttu muuttuu 7vuoden yhdessäolon jälkeen kaveruudeksi eroksi. Auttakaa ihmeessä kaikilla ajatuksilla mitä voisin tehdä...Käytössä oleva kuparikierukkakin kyllä useiden kertomusten ja artikkeleiden mukaan aiheuttaa toisille haluttomuutta, mutta ei pointtina ole pelkkä seksi, joten älkää tuohon kiinnittäkö huomiotane ehkäsy on yksilölistä silti.
Itse hoidan kotiaskareet pyytämättäkin yleensä, hoiidan muksua ja hieron niskat jalat selän jokailta lähestulkoon, ostan toisinaan kukan/lahjan jne...Viekö tuo halut tosiaankin omalta osaltaan, koska meillä työ/talous-stressien keskellä olen ajatellut että saan aikaiseksi päinvastaista. Meillä ei käytännössä ole seksiä. Nainen itsekin ihmettelee kun ei haluta enää ja rakastaa arvostaa minua. Nyt vain pelätään että juttu muuttuu 7vuoden yhdessäolon jälkeen kaveruudeksi eroksi. Auttakaa ihmeessä kaikilla ajatuksilla mitä voisin tehdä...Käytössä oleva kuparikierukkakin kyllä useiden kertomusten ja artikkeleiden mukaan aiheuttaa toisille haluttomuutta, mutta ei pointtina ole pelkkä seksi, joten älkää tuohon kiinnittäkö huomiotane ehkäsy on yksilölistä silti.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Muillakin näyttää olevan samankaltaisia ongelmia...tässä yhdenlainen neuvo...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000002653945
Kiitos silti ;-) Ja toivotaan itsellemme sekä parisuhteillemme parempaa huomista ja tulevaa! :)
Parisuhteessa on aivan normaalia, että
tunteet välillä kuihtuu, eikä ollenkaan
johdu puolisoista, vaan yhteiskunta ja muu
tuo ongelmia väliin. On vaan niin helvetin
muotia erota, kun joku mättää. Etsimään
prinssiä?
On muotia erota, jos ei huvita just nyt se suhde. Ja se on huono homma.
On myös muotia, laittaa kaikki "kiltti mies"-piikkiin. Mikä se kiltti mies oikein on? Ja eikö se nyt pitäisi olla lähtökohtana parisuhteessa, että ollaan kilttejä molemminpuolin ja otetaan huomioon toista ja kotityöt jaetaan. Se, että mies ei hakkaa ja huuda ei tarkoita, että olisitte jotenkin lokeroitavissa kiltti mies-lokeroon, koska semmoista ei nähdäkseni ole. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Vastuuntuntoinen ja aikuinen mies on se, jota naiset haluaa ja tätä miestyyppiä saa kutsua ns.kiltiksi, jos haluaa.
Syitä voi olla vaikka mitä tuohon teidän tilaanne. On aivan selvää, että jokaisessa suhteessa tulee niitä kyllästymisiä, kuten jokainen meistä kyllästyy työhönsäkin silloin tällöin. Se on siis ihan normaalia. Se miten siihen reagoidaan, onkin toinen juttu. Paras olisi se puhuminen. Eli puhu asiasta vaimosi kanssa ja kerro rauhallisesti, että mikä sinua painaa. Varmasti ei ratkaisua tule tänä viikonloppuna, mutta vaimokin varmaan jää asiaa ajattelemaan ja siitä se sitten ajanmyötä ratkeaa. Kiire on pahinta kait mitä tuommoisessa tilanteessa voi olla.
Ja hankalintahan se on aina itse peiliin katsoa ja miettiä, että mitä kuka siellä on ja kenen kanssa se vaimo oikein joutuu elelemään. Vikaa voi hakea vaikka mistä kierukoista, mutta itseensä on syytä joskus mennä. Ja jos tuntuu, ettei vikaa ole siellä, niin onko vaimo elämäänsä tyytyväinen; asunto, työ, kaverit, vapaa-aika, teidän suhde, jne. Ja sitten se teidän systeemi eli parisuhde, onko se vajaatoimintainen sinun, vaimosi vai teidän molempien vaikutuksesta.
Mikään lapsenhoito ja kotityöt ei sitten oikeuta odottamaan, että vaimon pitäisi olla kaikkeen tyytyväinen. Tuskin sinäkään olisit, jos vaimo pesisi autosi kerran viikossa ja olisi sen jälkeen odottamassa jotakin ns. palkintoa. Ei se näin mee. Yhdessä eteenpäin ja yhteiset asiat hoidetaan yhdessä, ilman mitään palkkiosysteemiä. Se mikä yleensä naisia v*taa on kotitöitten kanssa se, että mies tekee kun käskee. Sellainen kaikenkaikkinen sokeus, että jos on tiskikasa, niin ei oikein sitten osata itse arvata, että mitä sille pitäisi tehdä tai että jos kerran ihmisen on pakko syödä, niin jostakin sitä ruokaa on pöytään laitettava ja ainako se vaimon pitää olla se, joka ns. muistaa sen asian olemassaolon. Vastuun näitten asioiden tekemisestä kantaa yleensä se nainen ja se on puuduttavaa. Ja siihen kuulkaa kyllästyy.
Vois aatella vaikka niin, että eihän teille miehet töissäkään joku tuu sanoon, että kuule sun pitää joka viikko kirjoittaa tuommoinen ja tuommoinen raportti ja muistuta siitä vielä aina erikseen. Eikös se ole teidän vastuullanne myös pitää muistissa asioita ja sitten tehdä niitä asioita ihan oma-aloitteisesti tai sopien aina vaimon kanssa, että kuka tämän puuduttavan rutiinin tänään hoitaa.
Ja sitten vielä sitä, että myös nainen saa olla haluamatta. Jos on vaikka työssä hirveet stressit, niin siitä voi oikeesti olla hankala rentoutua ja siirtyä seksiin. Miehillekin on tuo oikeus kieltäytyä seksistä, ilman parisuhderikkoa, suotu, niin suokaapas se meille naisillekin. Vähän kun antaa tilaa, niin sitä saa sitten itsekin. Ja tilanne varmasti siitä muuttuu, kun jaksaa vähän odottaa ja sievästi toimia siinä sivussa.
Kiitos pitkästä kirjotuksesta. Nuo mainitsemasi asiat ovat kuitenkin meillä kunnossa, heh...Minä teen ruoat useinmiten ja hoidan nuo kotiaskareet ilman pyyntöjä jne jne Enkä valita seksittömyydestä (ainoastaan) vaan haen vinkkiä siihen mitkä asiat estäisi tuon suhteen kaveruudeksi muuttumisen ja muutenkin mitä kerroin. Puhumaan olemme pystyneet läpi aikojen, niin nytkin näistä asioista, silti haluaisin suhteemme ulkopuolelta uusia näkökulmia asiaan. Kierukkaa en tosiaankaan ole syyttänyt, mutta fakta on että sen jälkeen meillä seksitön aika alkoi ja olen monilta tahoilta lukenut suoraan kuullut että se VOI vaikuttaa myös näin, eli ei se ainakaan helpotusta tuo ;) käsität varmasti pointin. Meillä on pieni muksu joten sikäli vuorotyön lisäksi ei aikaa pahemmin jää vaikka miten järjestelisi se on iso juttu. Ja toki saa nainenKIN olla haluamatta seksiä, mutta mitäpä jos nainen itsekin ihmettelee mistä haluttomuus on iskenyt? Tilanne muuttuu kun antaa ajan kulua..nyt meillä on kulunut tällätavalla riippuen hieman miten ottaa 6kk - 2,5vuotta. Entä mitä tarkoitit "toimia sievästi sivussa"??
Tarkoitin, että siinä samalla muistaa arvostaa toista, pitää sitä hyvänä noin niinkuin henkisesti ehkä enemmän ja muutenkin on itse normaali ihminen joka kantaa kortensa kekoon. Ehkä suhteen henkinen vahvistaminen voisi olla oikea määritelmä.
Joillakin saattaa synnytyksen jälkeen mennä halut, olen näin kuullut. Ja kuulemani mukaan on aika yleistä, että halut voivat hävitä joksikin aikaa. Joillakin varmasti synnytys vaikuttaa elimellisesti, mutta pienen lapsen kanssa voi olla niin väsynytkin, ettei jaksa innostua. Tai sitten vaan ei pääse makuun, typerästi ilmaistu, mutta väsymys voi joskus ajaa semmoiseenkin tilaan.
Ehkä teidän on aika sitten tehdä asialle jotain, oli aikaa kulunut miten paljon hyvänsä, koska asia häiritsee.
Tsemppiä koko perheelle.
on hyvä termi ja tiedän miten se parhaiten onnistuu: Kriisin kautta. Tässä on vain se ongelma, että kiltit ihmiset välttelevät kriisejä.
Suhteen henkinen vahvistaminen silloin kun toisella tai kummallakin on liiaksi uupumusta ja stressiä, eikä yhteistä aikaakaan ole vuorotyön lapsen kanssa...silloin ei pahemmin matkusteta ulkomaille tai hypitä pompita busseissa ja kun vielä on ihka oikeasti niin tiukat taloudelliset tilanteet ettei mitään ekstraa ole varaa huvinvuoksi ostella ei paljon naurata - ja usko pois näinkin hassusti voi joskus olla jollain...ikävä kyllä. (Tiedän että kirjotan tökerösti mutta toi on se pointti tässä ja nyt...).
Eli siihen juuri apua olen koittanut saada mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä jottei homma lopu kesken. Kiitos kirjotteluistanne!!!
Monesti, kun omassa suhteessa tulee "tylsistymisvaihe" teemme mieheni kanssa jotain ihan hullua. Meitä se on ainakin piristänyt. ;) Esimerkiksi hyppää kullan kanssa bussiin ja sovitaan, että vuorotellen saa painaa, missä jäädään ja mihin bussiin hypätään seuraavaksi. Tai sitten mennään kauppaan ja ostetaan kaikkea semmoista, mitä ei ikinä ole ennen ostanut (uusia ruokia ja juomia)... Ideoita on vaikka mitä.
Paras piriste meille on kuitenkin ollut ulkomaanmatka! Kun pääsee pois vanhoista kuluneista ympyröistä ja saa jännitystä elämään, niin kyllä alkaa suhdekin piristymään. Kokeilkaapa jotain ihan uutta! Kyllä se intohimo vielä palaa, kun malttaa odottaa ja yrittää. Uskon siihen, että jos jonkun kanssa on kerran synkannu, se on aina mahdollista! Joskus välissä ja tiellä on vaan liikaa velvollisuuksia ja murheita. :(
Tsemppiä teille!
Mukava nähdä, että muitakin "älyvapaita" suhteenhoitajia löytyy, jotka, oikeasti viihtyvät toisetnsa kanssa ja haluavat pitää vipinän yllä.
Vipinä kun ei aina välttämättä niitä vällynvälipuuhia tarkoita.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000002665272
Vaikea juttu. Oletteko jutelleet, onko sexi sinäsä ok, että siitä molemmat nauttii? Sillä jos se on vain yks puolista nauttimista, niin sexi kyllä loppuu aikanaan. Ei niin ystävällistä naista/miestä olekkaan et on aina nautinnon antaja. Vaikka kaikki muu "ulkoinen" olisi kunnossa niin suhde ei toimi, jos sexi ei toimi-molemminpuolisesti.
Läpi näiden lähes 7-vuoden ollaan aina voitu jutella kaikista asioista, mikä onkin yksi tosi hieno asia suhteessamme :) Tietty tuosta seksistä olisi tärkeä voida jutella nytkin tuossakin suhteessa (tietty kaikesta muustakin) mutta kun se ahdistaa jo aiheena häntä tällähetkellä monetta kuukautta peräkkäin, eli ei nyt ole mahdollista :( Seksi sinänsä on häntä yleensä-ottaetn tyydyttänyt, varmasti on aina parannettavaa ja uusia asioita olis varmasti hyvä tuoda mukaan...kunhan nyt saisi asiat edes jollekin tolalle ensin ;)
oli tämä sama ongelma synnytyksen jälkeen, kun lapset oli pieniä ja aina se tasaisen tappava väsymys jota ei itse tiedostanut mutt se kuitenkin vaani taustalla, mutta ei muuta kuin jaksamista koko perheelle ja lapsi välillä hoitoon että saatte aikaa olla ihan kahdestaankin ja "harjoitella" hyvänä pitoa ilman seksiä ni kyllä se ajan kanssa helpottaa.Etkä kertonut kuinka pieni lapsenne on itse en ainankaan imetysvaiheessa halunnut seksiä ollenkaan, koska en tuntenut itseäni haluttavaksi eikä olo muutenkaan tuntunut siltä
Hei nyt alko kuulostaa siltä että joku saman kokenut kirjottelee! Hienoa, älä katoa..
Lapsemme on 2,5vuotias ja ymmärrän täysin tuon naisen oman minänsä kokemisen muuttumisen vaikutukset, ei siinä mitään - olen siitä jo puhunut kiltisti ennen synnytyksiä jälkeen tietty.
Ajatuksesi ja sanasi kuulostivat hyviltä, sekä sellaisilta joita olen itsekin miettinyt läpi näiden(kin) aikojen..ollaankin saatu pikkasen tehtyä yhdessä "juttuja", mutta jos vain jaksat niin anna vinkkejä nimenomaan Naisena/yhteisen lapsen Äitinä minulle, miten voisin tässä vaikeassa tilanteessa ja jopa konkreettisesti mitä voisimme tehdä. (vaikka onkin yksilöllistä mistä tykkää).
Nyt unta...kiitos kun kirjotit!!!
lapset ovat 3 ja 4 vuotiaat ja seksielämä alkaa nyt vasta olla paranemaan päin, ja meillä myös kierukka ehkäisynä koska pillerit veivät ne vähäisetkin halut.
Onko vaimosi missään töissä vai lapsen kanssa kotona, minä olin neljä vuotta kotona lasten kanssa ja pelkästään se kotona olo alkoi jo ahdistaa kun mies on vielä vuorotyössä.
minä ainankin yritin vielä olla ns.täydellinen äiti joka hoitaa lapsensa itse.Lapsemme ovat olleet vasta yhden kerran yö hoidossa, mutta sekin kerta oli ihan juhlaa kun sai tehdä jotain ihan rauhassa.
Koittakaapa saada lapsenne hoitoon vaikka kauppareissun ajaksi, on nimittäin ihan kivaa käydä kaupassa kaikessa rauhassa. Tai käykää jossain ravintolassa syömässä kahden."varastakaa näitä kahden keskisiä hetkiä ihan tavallisiin arkiasioihin mitä teitte ennen lasta niin huomaatte että siinä on se sama rakas ihminen mikä hän on ollut ennenkin.
Mutta anna myös vaimollesi omaa aikaa käydä vaikka ystävien kanssa kahvilla, tai juhlimassa, mitä tahansa mitä hän ennen lasta tekikään.
Kyllä se seksielämäkin tästä alkaa helpottaa kunhan vaimosi huomaa, että hän on sama rakastettava ja haluttava ihminen kuin ennen lasta eikä vain pelkkä äiti.
ja voihan olla että vaikka ehkäisy asiat on kunnossa, muuta vaimosi raskaus/synnytys oli vaikea taustalla vaanii pelko uudesta raskaudesta itsellä ainakin vaikka raskauset ja synnytykset olivat helppoja mutta niin peräkkäin lapsillamme on siis tasan vuosi ikäeroa.
Kiitos oikeasti vastauksestasi :)
Meillä vaimo on ollut töissä, mutta se tietty sitten on omiaan viemään energiat pois. Tosin olen sitten hoitanut kodin siivoukset jne jopa itse sanoen mallikkaasti, pyytämättäkin "jopa". vuorotyö on meilläkin lisä-kirosana.
Ollaan kyllä aika kivasti saatu lapsi hoitoon toisaalle kun on ollut tarvista, mutta aina ei olla yhdessä tietty tehty tuolloin jotain, yhdessä/erikseen tilanteiden mukaan. Sanoin jo ennen synnytystä että sitten lapsen syntymisen jälkeen hän saa aina mennä kun on kavereiden kanssa jotain tms. kun itsellä oli "vapaampaa" raskausaikana luonnollisesti, vaikken niin mennytkään mutta silti. eli hänen menonsa eivät ole lapsesta kiinni, eivätkä minun mutta se yhteinen aika ja siihen energian löytäminen taitavat olla ne pulmat. Onhan se kivaa tehdä asioita yhdessä kaksistaan ihan, mutta hän ei omien sanojensa mukaan löydä/saa itsestään irti niitä samoja tunteita kuin joskus aikaisemmin minua kohtaan oli *nielasu*...samoja helliä tunteita (seksillä tai ilman)...Ja tuosta minulla on ns. hätä ja paha mieli. On hänelläkin, itektty yhdessä asioita puhuessa jne jne...*huoh* kyllä osaa olla raskasta.
Kiitos oikeasti silti kun vaivauduit kertomaan, kerro toki lisääkin ajatuksia ja mitä päähän pälkähtää..auttaa se aina vaikka "tyrmäisinkin" tavallaan ;-) ..mä vaan aattelen tässä ääneen ja kirjotan. Sain kuitenkin ihan oikeastikin sanoistasi voimaa uskoa enempi tulevaan..ja sitä ehkä eniten haenkin, esimerkkejä että tästäkin voi nousta ja on noustu :)
Joo noita asioita olen pohtinut ja itse aikanani olen pelännyt ehkäisyn pettämistä, kun on niinkin käynyt - se on raskasta. Eli en pidä mahdottomana että nuokin asiat vaikuttavat kaiken päälle..paljonkin jopa. Liiaksi asti on miettimistä, tuntuu välillä ettei päänuppi kestä - silti haluan uskoa että saadaan asiat kuntoon ja palata tietyllä tavalla vanhaan hyvään..eihän se samaa koskaan tule olemaan ja ei tarvitsekaan, mutta toisella tavalla..ja jopa hienompiinkin aikoihin voidaan saada tulla - ehkä tämä joskus on meitä yhdistävä vahvistava yhteinen vaikea aika, josta lapsenlapsille voi höpistä heh ;-)
suhteessanne on niin sanottu seitsemän vuoden kriisi jonka myös me koimme, kun myös minusta itsestäni tuntui etten välitä mistään enkä jaksa mitään vain lapset olivat minulle ne tärkeät eikä mieheni sanat eikä teot vaikuttaneet tähän mitenkään, mutta onneksi mieheni jaksoi aina vain yrittää ja kesti rinnallani kaiken tämän. kokemuksesta voin vaan sanoa että vaikka se on rankkaa ja tuntuu että kaikki potkii päähän ni ajan ja kärsivällisyyden kanssa siitäkin suosta noustaan.Onneksi kuitenkin pystytte puhumaan asioista ettei siitä enää kiikasta. EI ENÄÄ OIKEIN MUUTA VOI SANOA KUN JAKSAMISTA JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ TEILLE KAIKILLE. toivottavasti olen edes jotenkin auttanut
Niinpä, tuokin on mahdollista vaikka hymyilenkin noille "kriisimääreille" heh...eiköhän niitä sitten ole jokaiselle vuodelle ;-) ...mutta totta tuo saattaa olla ihan oikeastikin...ja kiitos tosipaljon kaikesta avusta ja vaivasta...auttoi ihan varmasti minua ja meitäkin sitäkautta!
Teillekin jaksamisia ja kaikkea hyvää!!
lapsi hoitoon vaikka ei olis tarviskaan älkääkä tehkö mitään ottakaa vaikka päiväunet yhdessä anna vaimosi käpertyä kainaloosi ja nukkua. älkääkä edes jutelko suhdettanne painavista asioista. Anna vaimosi köllöillä petissä vaikka koko päivä vie hänelle kahvia ja hemmottele oikein kunnolla, levätkää molemmat ja ottakaa rennosti koittakaa olla ettei maailmassa muita olekkaan kuin ta kaksi.tämän jälkeen käykää vaikka elokuvissa katsomassa joku hömppä komedia, ja palatkaa taas kotiin ottamaan rennosti ja joskushan sitä hyvin nukutun yön jälkeen tekee mieli vaikka rakastella kun ei ole ketään häiritsemässä.
Vaimostasi tuntuu että tunteet ovat lapsen myötä "väljenneet" ihan jo yleisen väsymyksen myötä joten ei auta muu kuin koittaa ensin saada vaimo rentoutumaan ja sen jälkeen herättää ne tunteet uudestaan, koska olethan kuitenkin sama mies johon hän on rakastunut.enkä oikein usko että ne tunteet on mihinkään hävinneet vaan ne on vain päässyt unohtumaan kaiken sen väsymyksen alla.
Kiitos oikeasti kovin paljon...oikeasti.
*huokaus*
Ja silloin ukkoa viedään ja lujaa meneekin taakseen katsomatta.Kun jotain kotitöitä pitäis tehdä,katsos ne on niitä akkojen hommmia,on liian kallispalkkanen henkilö tekemään alenpiarvosta työtä siis yhteisessä kodissa missä olen minä kotirouva ja kolme lasta.Hän on yksityisyrittäjä ja johtaja,ja se johtajuus on jäänyt päälle siis kotonakin johtaja,Mutta olen keskustellut asiasta niin jos saa ottaa paukut siis muutaman rocin kotona niin kyllä työt luistaa olen äomän käkenä tästä kaikesta,mutta ei viitsi riidellä kun on lapset kuulemassa.Että kokeileppas sinäkin stadin kundi tälläistä reseptiä olet herra ja hidalko ja aina pereheesi on sinun ehdoilla ja kyllä sexiä meillä on liikaakin.
En ihan pysynyt perässä mitä tarkoitit tuolla kirjotuksellasi ja miten se liittyi itseeni...kerro toki!
No juu etkö hoksannut mitä tarkoitin,sillä näin meillä tekee mies ja on oikeastaan aikamilenkiintoinen yksilö,koska en saa häntä mitenkään tossunalle mutta tussunalle paremminkin.Että kokeilkaapas tekin siellä stadissa että mitenkä se mies siis sinä siellä perheessä oikien pärjää,kyllähän me naiset sellaisia hirmuhallitsijoita pimpin pihistäjiä ollaan että teidänkaltaisinne mies on ihmeissään,elä stadinkundi missään nimessä elä paapo enään perhettäsi et saa muuta kuin ikuisen talonmiehenpaikan perhessä.Siis minun mies on sellainen roikale että kehtaa aina vain parasta vaatia kotikin pitää olla kuin pappila ja kyllä se onkin koska minä teen kaikki työt siis kotona.
Mä en tykkää asua pappilassa.