Parisen vuotta suhdetta takana tyttöystävälläni ja minulla (minä siis itsekin tyttö). Olen suhteestamme se "miespuolinen", luonteelta varsinkin, useimmiten siis.
En marmata koko ajan turhista asioista, tai hae huomiota inisemällä tai mitään muutakaan. Ja minua ärsyttää suunnattomasti jos tää tyttöni niin tekee.
Välillä hän voi niin mitättömän pienistä asioista ottaa jonku itteensä, tai tarttua yhteen sanaan tai lauseeseen, josta syntyy soppa. Ennen jaksoi kiinnostaa hänen olo tappelun aikana, mutta nykyään se on mennyt siihen, että ei vois suoraan sanottuna yhtään kiinnostaa kun tapellaan, että miten hän voi. Se jatkuva marina alkaa käymää hermoille.
Jos en tappelun aikana anna hänelle huomiota tai lähetä viestiä/soita, hän puolestaan suuttuu siitä, mutta kun minua ei vaan yksinkertaisesti enää kiinnosta jos hänellä on joku, kun tapellaan.
Koska kun tapellaan, se on lähtenyt mitä tiettävämmin siitä, että hän on ottanut jonku sanontani itteeni, jonku niin turhan.
En ole hänelle ilkeä, enkä tarkoituksella halua ikinä loukata, mutta tuntuu että aina kun nähdään, hän itkee jossain kohtaa, koska ups, sanoin jotain väärin. Yritän korjata asiaa, ja sanoa että en todellakaan tarkoittanut sitä noin, niin ei auta.
Itse kun olen mieleltäni enemmän se mies, niin rasittaa se, että sen pitää olla niin nainen ja inistä ja itkeä jokaisista asioista.
Miksi joskus ei voisi vaan antaa asioiden mennä toisesta korvasta ulos?
Parin viikon ajan ollaan tapeltu nyt usein, tiedän että oloni on ollut välinpitämätön, mitä en hänelle ole näyttänyt.
Ei vain kiinnosta jatkuva mariseminen.
Jos sanon "kaunis lintu lensi taivaalla", hän voi jo siitä suuttua, "Miksi sanoit kaunis?!!", ja sen jälkeen tulee tappelu, kun käytin väärää sanaa.
Tapeltais edes aidoista asioista niin olisin ilonen, mutta kun asiat on niin turhanpäiväsiä, mitkä hyvin voisi jättää väliin.
En jaksa enää kuunnella marinaa, haluaisin vaan olla onnellinen.
Tietenkään tän asian takia en eroa haluu, mut mitä hittoa pitää tehdä että tulee muutos??
(Olen puhunut asiasta tyttöystävälle, mutta en kaikkea voi sanoa suoraan, kuten sitä, että en jaksa aina katsoa kun hän itkee turhista asioista, koska sit tapeltais taas ja minun pitäisi lohduttaa ja pyydellä anteeksi, mitä en jaksa enää tehdä)
En marmata koko ajan turhista asioista, tai hae huomiota inisemällä tai mitään muutakaan. Ja minua ärsyttää suunnattomasti jos tää tyttöni niin tekee.
Välillä hän voi niin mitättömän pienistä asioista ottaa jonku itteensä, tai tarttua yhteen sanaan tai lauseeseen, josta syntyy soppa. Ennen jaksoi kiinnostaa hänen olo tappelun aikana, mutta nykyään se on mennyt siihen, että ei vois suoraan sanottuna yhtään kiinnostaa kun tapellaan, että miten hän voi. Se jatkuva marina alkaa käymää hermoille.
Jos en tappelun aikana anna hänelle huomiota tai lähetä viestiä/soita, hän puolestaan suuttuu siitä, mutta kun minua ei vaan yksinkertaisesti enää kiinnosta jos hänellä on joku, kun tapellaan.
Koska kun tapellaan, se on lähtenyt mitä tiettävämmin siitä, että hän on ottanut jonku sanontani itteeni, jonku niin turhan.
En ole hänelle ilkeä, enkä tarkoituksella halua ikinä loukata, mutta tuntuu että aina kun nähdään, hän itkee jossain kohtaa, koska ups, sanoin jotain väärin. Yritän korjata asiaa, ja sanoa että en todellakaan tarkoittanut sitä noin, niin ei auta.
Itse kun olen mieleltäni enemmän se mies, niin rasittaa se, että sen pitää olla niin nainen ja inistä ja itkeä jokaisista asioista.
Miksi joskus ei voisi vaan antaa asioiden mennä toisesta korvasta ulos?
Parin viikon ajan ollaan tapeltu nyt usein, tiedän että oloni on ollut välinpitämätön, mitä en hänelle ole näyttänyt.
Ei vain kiinnosta jatkuva mariseminen.
Jos sanon "kaunis lintu lensi taivaalla", hän voi jo siitä suuttua, "Miksi sanoit kaunis?!!", ja sen jälkeen tulee tappelu, kun käytin väärää sanaa.
Tapeltais edes aidoista asioista niin olisin ilonen, mutta kun asiat on niin turhanpäiväsiä, mitkä hyvin voisi jättää väliin.
En jaksa enää kuunnella marinaa, haluaisin vaan olla onnellinen.
Tietenkään tän asian takia en eroa haluu, mut mitä hittoa pitää tehdä että tulee muutos??
(Olen puhunut asiasta tyttöystävälle, mutta en kaikkea voi sanoa suoraan, kuten sitä, että en jaksa aina katsoa kun hän itkee turhista asioista, koska sit tapeltais taas ja minun pitäisi lohduttaa ja pyydellä anteeksi, mitä en jaksa enää tehdä)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tommosta se on heterosuhteissakin, samanlaista vaikerrusta ja vaatimus valitusta......naiset on vaikeita. Tsemppiä sulle ! Oikea ukko
Miten kukaan kestää mitään "tappelua"....
Mulla ainakin olisi kerrasta poikki.