Mites oikeen on...
Ero pantiin vireille, ja kysyin vaimolta haluaako hän rahaa(tasinkoa) minulta ei halunnut ja sovittiin, että hän saa kaiken haluamansa irtaimiston. Auto jäi mulle, joten lainasin aina kun vaan kykenin sitä, jotta pääsivät lasten kaa sukulaisiin.. ja ajoi vaimo hiukan työajojaankin sillä.. Yleensä palautui tankki tyhjänä, mutta ei se mitään, kun mulle jäi kuitenkin hiukan enempi rahaa, niin mielelläni autoin.
Työstin yhden lakituttavan kanssa ositussopimuksen (jonkin verran monimutkainen, kun avio-.oikeuden ulkopuolista perintöä jne) Työstäessä kyselin vielä, että haluaako vaimo tasinkoa, onko hän varma ja ymmärtäähän hän, että lain mukaan hän voisi sitä saada. Ei kuulemma halunnut.
Soppari oli lopulta valmis, mutta vaimo ei ehtinyt perehtyä siihen aikoihin, kun oli niin kiirus firmansa kanssa.. Lopulta saatiin puuttuvat (vaimon) lainannumerot paikalleen ja vein viimeistellyn version näytille. Vaimo sanoi, että allekirjoitetaan.. Minä totesin, että tarvitaan todistajat.. Jäi sitten allekirjoittamatta sillä kertaa. Kesälomalla asia ei edennyt sen enempää.
Pian harkinta-aika päättyi ja ekana eronneena päivänä ex-vaimo ilmoittaa, että hän haluaakin rahaa.. Ja että uus mies esitellään lapsille ihan pian.. Yhtään ei tuntunut siltä, että ensin ollaan väleissä mun kaa ja sitten, kun uus mies on täydes vauhdis, niin loppukuppaus minusta.. ;-)
Mutta pointti on se, että oliko nuo suulliset sopimukset lainvoimaisia vai ei? Mitään keinoahan mulla toki ei oo todistaa, että noin on sovittu.. Mutta olis kiva tietää olenko edes periaatteessa oikeessa, kun mielestäni vaimo rikkoi suullisen sopimuksemme.
Ero pantiin vireille, ja kysyin vaimolta haluaako hän rahaa(tasinkoa) minulta ei halunnut ja sovittiin, että hän saa kaiken haluamansa irtaimiston. Auto jäi mulle, joten lainasin aina kun vaan kykenin sitä, jotta pääsivät lasten kaa sukulaisiin.. ja ajoi vaimo hiukan työajojaankin sillä.. Yleensä palautui tankki tyhjänä, mutta ei se mitään, kun mulle jäi kuitenkin hiukan enempi rahaa, niin mielelläni autoin.
Työstin yhden lakituttavan kanssa ositussopimuksen (jonkin verran monimutkainen, kun avio-.oikeuden ulkopuolista perintöä jne) Työstäessä kyselin vielä, että haluaako vaimo tasinkoa, onko hän varma ja ymmärtäähän hän, että lain mukaan hän voisi sitä saada. Ei kuulemma halunnut.
Soppari oli lopulta valmis, mutta vaimo ei ehtinyt perehtyä siihen aikoihin, kun oli niin kiirus firmansa kanssa.. Lopulta saatiin puuttuvat (vaimon) lainannumerot paikalleen ja vein viimeistellyn version näytille. Vaimo sanoi, että allekirjoitetaan.. Minä totesin, että tarvitaan todistajat.. Jäi sitten allekirjoittamatta sillä kertaa. Kesälomalla asia ei edennyt sen enempää.
Pian harkinta-aika päättyi ja ekana eronneena päivänä ex-vaimo ilmoittaa, että hän haluaakin rahaa.. Ja että uus mies esitellään lapsille ihan pian.. Yhtään ei tuntunut siltä, että ensin ollaan väleissä mun kaa ja sitten, kun uus mies on täydes vauhdis, niin loppukuppaus minusta.. ;-)
Mutta pointti on se, että oliko nuo suulliset sopimukset lainvoimaisia vai ei? Mitään keinoahan mulla toki ei oo todistaa, että noin on sovittu.. Mutta olis kiva tietää olenko edes periaatteessa oikeessa, kun mielestäni vaimo rikkoi suullisen sopimuksemme.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mun mielestä tuossa tilanteessa ollaan sopimuksettomassa tilassa niin kauan kuin nimiä ei oo paperilla. Suulliset "sopimukset" tai ns aiesopimukset eivät oikein toimi osituksissa, jos vastapuoli on muuttanut mieltään.
Tarkista asia vielä lakituttavaltasi, ehkä voitte hioa ositussopimusta enemmän nykytilannetta vastaavaksi, että se olisi kannaltasi vähemmän lypsävä. Esim. niitä ex-vaimosi firman arvostuksiakin voisi vähän tsekata ylemmäs näissä oloissa.....?
Noissa tilanteissa ei ole yleensä paljoa voitettavaa vaan päinvastoin. Monasti laiha sovinto on parempi kuin lihava riita.
"vinkilläsi" vaimon firman arvostuksista? Ositus tehdään sen eka paperin jättämisen tilanteen mukaan, ei "näissä oloissa" olevan tilanteen mukaan. Kai se lakituttu on alkuperäiselle sentään tuon selvittänyt?
Alkuperäisellä hiukan huono juttu, koska noihin suullisiin sopimuksiin ei voi luottaa. Toinen osapuoli saattaa yön jälkeen ollakin jo eri mieltä. Milläs sitten todistat, että näin on jo sovittu? Kaikki paperille ja nimet alle, piste.
Kun sitä "eka paperia" ei ole vielä jätetty, niin ollaan kait edelleen "näissä oloissa", eli neuvottelut ovat auki.
Ap:
>>Pian harkinta-aika päättyi ja ekana eronneena päivänä ex-vaimo ilmoittaa, että hän haluaakin rahaa.
on sopimusosituksia ja toimitusosituksia. Sopimusosituksissa voidaan sopia niin kauan kuin hyvää tahtoa riittää :-)
Sopimusositustakin voidaan sovitella, joten se, mitä aiemmin kirjoitin, pätee, olipa kyse kummasta tahansa.
Jos sopija tulee katumapäälle, hän voi siis vaatia osituksen sovittelua.
suullisenakin. Mutta missä on näyttö?
Jos exä kieltää koskaan mitään sopineensakaan, etkä sinä ole nauhoittanut keskustelujanne, eikä kukaan ole niitä ollut kuulemassa, on näyttöä aika vaikea esittää. Ja koska sinulla on tässä tapauksessa todistustaakka, olet aika heikoilla.
Kyllä se vaan on näissä avioliitto- / avioeroasioissa sillä tavalla, että ennen kuin on nimet paperissa ja paperi maistraatissa rekisteröitynä ei kannata paljoa juhlia.
Tapauksesi on valitettavasti vaan niin tyypillinen. Ero saattaa sujua hyvinkin, kunnes tulee kolmannet osapuolet (oli ne sitten juristeja, uusia kumppaneita, ystäviä tai sukulaisia) kuvioon antamaan oman mielipiteensä.
sellainen paperi, jossa olisi ilmoitettuna, ettei kummallakaan ole vaateita osituksen suhteen pvm allekirjoitukset kaksi esteetöntä todistajaa olisi tässäkin riittänyt. Ei tarvitse rekisteröidä missään, kunhan molemmilla on oma kappaleensa.
Aloittajan kannalta valitettavaa, että toisen sanaan ei voi luottaa.
>>ennen kuin on nimet paperissa ja paperi maistraatissa rekisteröitynä ei kannata paljoa juhlia
Vaimo olisi allekirjoittanut, mutta sinä et löytänyt todistajia... kalliiksi tuli. Nyt ollaan lähtötilanteessa. Sattuhan sitä suurempiakin vahinkoja.