Olen asumuserossa mutta vielä papereilla naimisissa. Näyttää siltä, että kun nainen kuulee, että olen vielä virallisesti naimissa, vaikkakin asun erillään, niin alkavat hyljeksimään.
Mitä mieltä olette naiset?
Mitä mieltä olette naiset?
Eikö asumuserossa oleva kelpaa?
Miten on naiset?
211426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Musta on ihan järkevää välttää sunkaltaista, koska miksi haluaisit hypätä uudesta vähän aikaa sitten loppuneesta suhteesta toiseen? Tulee olo, että naiset ovat sulle vain käyttötavaraa? Miksi et ole eronnut? Puolen vuoden mietintäaika eron aikana on ihan järkevää, eikö sen nyt voisi odottaa? Tuskin naiset haluavat olla sulle vain laastari, joka ehkä heitetään pian pois?
tyylillään - itsellä on nyt harkinta-aikaa ja erillään asumista takana 3 kk, eikä mitään hoppua "kelvata" kenellekään. Faktahan on, että naimisissa olen edelleen - kuten sinäkin.
Ehkä sinä olet liikenteessä "puhtain purjein", mutta kuinka paljon on muita, jotka syöttävät paskaa vaikeasta erosta ja ties mistä naisille, vaikka ovat ja aikovat ollakin naimisissa?! Ja niitäkin, jotka asuvat erillään perheestään, mutta eivät saa aikaiseksi erota - ja joku kaunis päivä toteavatkin, että kotiin on hyvä palata, ja jopa saavat sinne palata.
Hoida viralliset asiat pois alta äläkä ryntää heti laastarisuhteeseen!
Ei kelpaa. Asumuserovaiheessa on vielä niin paljon erorähinää ja byrokratiaa jäljellä, ettei siihen tervejärkinen ulkopuolinen lähde mukaan.
Minun oma mielipiteeni on se, että uutta suhdetta etsivä asumuserossa oleva ihminen on jollain lailla kyvytön olemaan omillaan, mikä siis on paha juttu. Varsinkin miehillä tuntuu olevan kova kiire uuden naisen hoiviin, kun ei itsellisen miehen elämä maistu ja/tai onnistu.
Mielipiteeni olen muodostanut kokemuksen perusteella. Siksi asumuserossa oleva ja suunnilleen alle vuosi sitten kokonaan eronnut mies saa etsiä seuransa ihan muualta.
Olen sit mielt, et ovelaa pellii pellaat.
asumuserossa olevan miehen eroa,eli hukkaan meni monta vuotta.En ikinä enää mene sellaiseen mukaan.
Miehet menee heti uuden naisen hoiviin,eli ei paljon piittaa entisestä eikä uudesta.
Sehän loukkaa ex:kin,kun heti kelpaa uss,,ja vanhasta viis veissaa.
naisiakin jotka tekee näin eli hyppää suhteesta toiseen. Itse ihmettelen minkälainen mies/nainen lähtee tällaiseen kriisin keskellä olevan ihmisen kanssa suhteeseen. Minä ainakaan en voi ikinä hyväksyä tällaista mitä poikani ex-vaimo teki, eli oli uusi valmiina kun antoi vanhalle kenkää. Vaikka eivät yhdessä olisi voineetkaan jatkaa, niin uuden hommaaminen heti tilalle on sairasta, lastenkin takia.
Asumuserossa olevat ovat niin vereslihalla, että näkyy kilometrien päähän.Tosiaan kukaan järkevä ei ala tuollaista tapausta hoivaileen, siinä menee omakin terveys. Ensin pesä selväksi ja sitten uudet kujeet ja metkut, mutta tämä on varsinkin miehille niin pirun vaikeeta.
Ei kannattaisi kelpuuttaa asumuserossa olevaa.
Kerron muille varoittavan esimerkin omasta elämästäni. Mies valehteli deitti-ilmossaan olevansa "eronnut". Kertoi jopa eronneensa 2 vuotta sitten. Olimme tavanneet 4-5 kertaa, kun paljasti, että on asunut reilut puoli vuotta erillään,muttei ole edes eropapereita laittanut eteenpäin. Olin todella pettynyt, mutta jo ehtinyt ihastua tuohon ihanaan mieheen... Halusin yrittää ja katsoa, mihin suhteemme johtaa. Olimme molemmat aivan ihastuneita toisiimme ja viihdyimme hyvin yhdessä.
Olemme seurustelleet jo 9 kk eikä hän edelleenkään osaa vastata mitään kyselyihini tulevaisuudesta. Siis siitä, näkeekö hän meitä parina, joka on yhdessä vuosikausia eli "tosissaan". Hän tiesi jo ennen tapaamistamme, että itse haen tosissani kumppania enkä mitään lyhyitä seurustelusuhteita, pelkkää seksiä tms.
Olen aivan rakastunut mieheen, mutta tämä tilanne, joka jatkuu ja jatkuu näin epävarmana aiheuttaa suurta tuskaa ja mielipahaa.
Pelkään niin, että jouduin sittenkin pelkäksi laastarisuhteeksi miehen kanssa, jonka elämä omien sanojensa mukaan "sekaisin". Ositus edelleen tekemättä, työssä mullistuksia, ym. Silti olen hänelle sanonut, että haluaisin jo tietää jotakin tulevaisuuden suunnitelmistaan. Hän ei pysty antamaan vastausta. En ole ollenkaan varma, tuleeko se päivä, että itse kyllästyn odottamiseen ja epävarmuuteen - ja lähden hänen elämästään...
Eli saatat vähintäänkin aiheuttaa suurta tuskaa ja pettymystä sellaiselle naiselle, joka sinuun ihastuu ja haluaisi vakituisen kaverin, parisuhteen, yhteen muuttamisen jossain vaiheessa.
Olen mies, mutta pakko silti vastata..
Eroa haettiin ja olen sen jälkeen törmännyt moniin mukaviin naisiin.. Kaikille olen kyllä sanonut suoraan, että elämä on todellakin hiukan sekaisin enkä mihinkään parisuhteeseen ole valmis. Kevyt deittailu on ok, mutta jos alkaa tuntua vakavampia merkkejä, niin peli vihelletään poikki..
Kyllä tässä on sen verran ollut tunnemyllerrystä päässä matkan varrella, että varmaankaan mikään "terve" suhde ei olisi ollut mahdollistakaan, muttei siis ole niin kiinnostanutkaan. Toisaalta olisihan sitä tuskaa ollut mukava jakaa sen "uuden kumppanin" kanssa, mutta tuntuisi hiukan huteralta suhteen pohjalta..
Eletään kunnolla sen eron yli ja sitten vasta suhteen metsästykseen..
Tollasia pitääkin hyljeksiä. Kukaan tervejärkinen ei ota naimisissa olevaa miestä luokseen asumaan.
Ota ero jos haluut uuden suhteen.
lukemaasi..? Ei aloittaja kenenkään luo ollut muuttamassa, vaan ihmetteli kelpuuta markkinoilla...
Eikö sitä olla yhdessä tai erota. Asumusero?????????
jolla ei ole nykyään isompaa painoarvoa. Ihmiset ovat muuttaneet erilleen, yleensä siksi, että aikovat erota = 1-vaihe meneillään. Mitä ihmeellistä siinä on? Et sinä eroa saa saman tien kuin sen ajatuksen ääneen kakaiset, vähintään siinä 6 kk menee. Yleensä siinä vaiheessa jompikumpi vaihtaa kortteeria - siitä tulee nimitys asumusero. Toiset saattavat "kesselöidä" asumalla eri osoitteissa ties miten pitkään ilman virallista eroa, jopa palaavat yhteenkin vielä.
Kuka haluaa keskeneräisen eroprosessin läpikäyvää. Mahdollisuus mennä takaisin yhteen, ei ole vielä valmis seuraavaan suhteeseen, mahdolliset hässäkät exän kanssa.
Odota, että homma on selvä.
Kukaan ei halua olla vain laastarisuhde. Avioeron jälkeen miehet ovat yleensä aika sekaisin itsensä kanssa, jotkut etsivät uutta äitiä, jotkut vaan seksiä, mutta harva pystyy tasapainoiseen suhteeseen. Monilla on pelkkä irtosuhteiden kausi eron jälkeen, koska ollaan henkisesti rikki. Joillakin on tarve pönkittää omaa egoa hankkimalla heti uusi nainen, josta voi kertoa sitten exälle. Uusi nainen joutuu helposti pelinappulaksi. Erosta toipuminen kestää kyllä vähintään puoli vuotta ja harkinta-aika on tosiaan tärkeää käyttää siihen oman suhteen mietintään ja selvittämiseen. Eronnut on myös aina jollain tavalla epäonnistunut. Nuorena eronnut kielii itsetuntemuksen puutteesta, huonosta tunneälystä, harkitsemattomuudesta jne.
No johan on tuomitsevia mielipiteitä, ja oletan kirjoitustyylistä, että ovat naisilta...Et kertonut (vielä) historiastasi sen enempää kuin että ilmeisesti avioeron 1. vaihe on meneillään (?).
Mutta erkaannuitteko ex-vaimosi kanssa kenties jo vuosia aiemmin ennen kuin muutitte erillenne? Naisillahan tuo on hyvinkin yleistä, että eroa saatetaan miettiä vuosikausia ja sillä tavalla ollaan tietysti ihan eri tavalla valmistautuneita siihen kuin taas mies, jolle se voi tulla suurenakin yllätyksenä. Useimmat miehet kyllä toteavat myöhemmin huomanneensa huolestuttavia merkkejä avioliiton aikana, mutta eivät ole ottaneet niitä tarpeeksi vakavasti.
Olen nainen (kuten nimimerkistä voi päätellä:) ja omalla kohdallani pohdin eron jo ennen "virallista osuutta" niin valmiiksi, että sen toteutuessa tehtävänä oli lähinnä vain käytännön toimet. Olin pitkään tunnekylmässä suhteessa, jossa oli ihan liikaa velvollisuuksia ja kun viimein muutimme erilleen, olin jo pitkään kaivannut tasapainoista ihmissuhdetta. Onneksi löysin sellaisen, eikä se ole minulle todellakaan mikään laastarisuhde.
En tunnista itsessäni ripustautujaa, olen aikuisiässä asunut yksinkin pitkään enkä erilleen muuton jälkeen etsimällä etsinyt ketään. Mutta se täytyy sanoa, ettei ole kiire suunnitella sen enempää yhteistä tulevaisuutta esim. yhteen muuttamista. Sitoutunut olen sillä tavalla, etten tarvitse enkä haikaile intiimiä suhdetta muiden miesten kanssa.
Eli: mielestäni on ihan yksilökohtaista ja tilanteesta riippuvaa, milloin on valmis uuteen suhteeseen. Eiköhän jokainen sen itse tiedä.
Aloittaja ei kertonut mitään eroprosessistaan tai siitä, kumpi sen on laittanut vireille. Hän ei itse asiassa edes sanonut, että eroa on laitettu vireille, vaan ainoastaan, että asuu erillään vaimostaan.
Minäkin olen nainen, ja pitäisin myös näppini erossa sellaisesta, joka ei vielä ole eronnut. En lukenut kaikkia viestejä, enkä esittäisi asiaa niin tuomitsevasti, mutta onhan totta, että vaikka eron ensimmäistä vaihetta olisi haettu, kakkosvaiheen voi aina jättää hakematta.
En usko täysillä edes siihen, että jokainen tietäisi itse, milloin on valmis uuteen suhteeseen. Siihen voi olla kovakin kiire, laastarisuhteeseen, joka ei sitten kestä. Vaikka sitä ei itse sillä hetkellä laastarisuhteeksi ajattelisi. Mutta mistäs se vastaantuleva nainen voi tietää, mihin kastiin kukin eroprosessinsa keskellä uutta suhdetta hakeva mies kuuluu?
Kaiken lisäksi aloittajalla tuntuu olevan jollain tavalla haku päällä. Hän puhuu asumuserossa olevaa vieroksuvista naisista monikossa. Ei siis ilmeisesti ole kyse siitä, että olisi löytynyt yksi huipputapaus, jolta saadut pakit olisivat satuttaneet. Paremminkin tuntuu, että yritystä on useampaan suuntaan, eikä se silloin minun mielestäni kerro suuresta tunteen palosta vaan ihan jostain muusta. Miksipä sellaiseen mieheen naistenkaan kannattaisi tunnekapasiteettiaan uhrata.
niinkään ollut siitä, onko aloittaja valmis uuteen suhteeseen... Vaan siitä, miksi naiset eivät kovin helpolla usko vaimostaan erossa asuvan miehen olevan muuta kuin "here comes the trouble"..?
Itseä ainakin sinkkuaikana siperia opetti ; tapasin tällaisen pari kuukautta vaimostaan erillään asuneen miehen, joka selitti olevansa jo yli ja ohi asiasta eli ero on vain pelkkä muodollisuus, ja hän on valmis suhteeseen ja jopa ajattelemaan lapsia kanssani... Ennestään hänellä oli pari kouluikäistä tytärtä, ja hups vaan - kun eroamisen "takaraja" eli vuosi oli jo hyvin lähellä, mieheltä tuli txt, että palaa perheensä luo ja elä muistele pahalla...
Joten, en ole sen jälkeen "melkein eronneisiin" panostanut. Hoitakoot asiat loppuun ja sitten vasta uutta kehään, niin ei tule epäselvyyksiä. Epäilemättä joukossa on niitäkin, joille ero tosiaankin on vain pelkkä muodollisuus, ja eroavat pois 6 kk:n kuluttua harkinta-ajan alkamisesta, mutta miten erotella jyvät akanoista, kun mies sanoo yhtä ja tekee toista..?!
Miksi sotkeentua mieheen jolla on ero kesken.
Toisaalta, jos oikein kolahtaa, niin sitten kolahtaa.
Ilmeisesti et sitten niin riittävästi kenellekään kolahda. Tottakai järkevä ihminen välttelee ikäviä tilanteita, joita menossa oleva eroprosessi aivan varmasti on.
Miksi itse haluat jo uutta suhdetta kun entinenkään ei ole lopullisesti perattu?Mikään ei ole niin epämukavaa kuviota missä entinen on vahvasti kiinni ja saattaa se kelkkakin suuntaansa vielä vaihtaa eli ei erotakaan.Siinähän sitten jäisi vedätetyllä ololla särjettyä sydäntä parantelemaan "laastarin"-maine otsalla.Vauhtia töppösiin ja ero virallisesti kirjoihin ja kansiin.