Kohtalo?

Mutta kuka se Elsa sitten oli?

miettii, miettii... kirjoitti:

Mutta kuka se Elsa sitten oli?

se ainoa kerta, kun kohtaloa on käytetty tekosyynä saamiselle.

miettii, miettii... kirjoitti:

Mutta kuka se Elsa sitten oli?

Kukas piru on Elsa??

abdul.mahdi kirjoitti:

Kukas piru on Elsa??

http://www.youtube.com/watch?v=p0QcJ9Kqatg

abdul.mahdi kirjoitti:

Kukas piru on Elsa??

http://www.youtube.com/watch?v=p0QcJ9Kqatg

miettii, miettii... kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=p0QcJ9Kqatg

..kyseinen "teos" ei ollut itselleni entuudestaan tuttu... ;)

niille, joiden lapsi kuolee leukemiaan?

Tai niille, joiden koko perhe menehtyy jossain rattijuopon aiheuttamassa kolarissa?

Kohtalo on lohduttava ajatus. Kohtalo opettaa meitä. Kaikella on tarkoituksensa, vaikka joitakin asioita on vaikea ja jopa mahdoton ymmärtää.

että sanotko noin myös lapsensa esimerkiksi syövälle menettäneille ihmisille? Että kohtaloa ei ole, on vain saamattomuutta? Onko se valinta, jos sairastuu?

Ja toisaalta on niitäkin, jotka yrittävät ja yrittävät eivätkä ahkeruudesta huolimatta menesty. Jos ei ole liikemiesvaistoa annettu eikä tahto ja yritys riitä, niin mistä on kyse?

Ei kai kukaan tahallaan huonoja valintoja tee? Pitkäkään harkinta ei tee päätöksestä hyvää, vaan kyllä siinä tuurillakin on tekemistä.

sängyssä potemassa sitä sikaflunssaa? Arvaa kuinka kauan odotin aamulla ratikkaa?! Arvaa huvikses perkele!

KoppavaHoro kirjoitti:

että sanotko noin myös lapsensa esimerkiksi syövälle menettäneille ihmisille? Että kohtaloa ei ole, on vain saamattomuutta? Onko se valinta, jos sairastuu?

Ja toisaalta on niitäkin, jotka yrittävät ja yrittävät eivätkä ahkeruudesta huolimatta menesty. Jos ei ole liikemiesvaistoa annettu eikä tahto ja yritys riitä, niin mistä on kyse?

Ei kai kukaan tahallaan huonoja valintoja tee? Pitkäkään harkinta ei tee päätöksestä hyvää, vaan kyllä siinä tuurillakin on tekemistä.

Mietin jo kirjoittaessani, että pitäisi varmaankin kirjoittaa pitkä lista säännön vahvistavia poikkeuksia. Ajattelin kuitenkin, että kaikki ymmärtävät sanomattakin, ettei vaikkapa vammaisena syntyneellä ole samoja mahdollisuuksia elämässään. Samaa kastiin kuuluu esimerkkisi mistä tahansa omasta tai läheisensä sairastumisesta.

Voihan sitä elämässään yrittää kovasti saavuttamatta minkäänlaista menestystä. Sopii tietysti kysyä, että onko yritetty oikeassa asiassa? Pitää tuntea omat heikkoudet ja vahvuudet. Voinhan minä maalata tauluja vuorokaudet ympärinsä uskoen itse omaan lahjakkuuteeni, vaikkei kukaan muu sitä tunnistakaan. Vai kannattaisiko jossain vaiheessa miettiä, josko ne lahjat sittenkin olisivat jossain muussa asiassa. Ja noin muuten, en tarkoittanut pelkän maallisen mammonan keräämistä. Menestystä kun on monenlaista.

Tuskin kukaan tahallaan huonoja valintoja tekee vaan ajattelemattomuuttan. Joko ei osata nähdä syy-seuraus-suhteita tai mikä pahinta, ei välitetä niistä. Ukkosellahan ei uimaan kannata mennä. Tai no, tuli juuri mieleen se lakimies, joka kidnappasi sen perijättären. Fiksu ja ahkera kaveri, pitkään suunniteltu juttu ja lopputuloksena linnareissu. Ai, mutta onhan liika riskinotto silkkaa typeryyttä eikä huonoa kohtaloa.

pitäsi olla kirjoitti:

sängyssä potemassa sitä sikaflunssaa? Arvaa kuinka kauan odotin aamulla ratikkaa?! Arvaa huvikses perkele!

Mitä ratikkaa odotit? Minä ajan vain linjoilla 2 ja 5.

ratikkakuski kirjoitti:

Mietin jo kirjoittaessani, että pitäisi varmaankin kirjoittaa pitkä lista säännön vahvistavia poikkeuksia. Ajattelin kuitenkin, että kaikki ymmärtävät sanomattakin, ettei vaikkapa vammaisena syntyneellä ole samoja mahdollisuuksia elämässään. Samaa kastiin kuuluu esimerkkisi mistä tahansa omasta tai läheisensä sairastumisesta.

Voihan sitä elämässään yrittää kovasti saavuttamatta minkäänlaista menestystä. Sopii tietysti kysyä, että onko yritetty oikeassa asiassa? Pitää tuntea omat heikkoudet ja vahvuudet. Voinhan minä maalata tauluja vuorokaudet ympärinsä uskoen itse omaan lahjakkuuteeni, vaikkei kukaan muu sitä tunnistakaan. Vai kannattaisiko jossain vaiheessa miettiä, josko ne lahjat sittenkin olisivat jossain muussa asiassa. Ja noin muuten, en tarkoittanut pelkän maallisen mammonan keräämistä. Menestystä kun on monenlaista.

Tuskin kukaan tahallaan huonoja valintoja tekee vaan ajattelemattomuuttan. Joko ei osata nähdä syy-seuraus-suhteita tai mikä pahinta, ei välitetä niistä. Ukkosellahan ei uimaan kannata mennä. Tai no, tuli juuri mieleen se lakimies, joka kidnappasi sen perijättären. Fiksu ja ahkera kaveri, pitkään suunniteltu juttu ja lopputuloksena linnareissu. Ai, mutta onhan liika riskinotto silkkaa typeryyttä eikä huonoa kohtaloa.

jolle ei voi mitään? Eikö sekin ole kohtalo?

Tarkoitan, että jos ei kertakaikkiaan löydä sitä sellaista alaa, jolla menestyy hyvin. Sellaisiakin ihmisiä on. Osittain kuulun itse tähän joukkoon, vaikka mulla meneekin hyvin. Mutta mä oon ollut hitsin onnekas, joskin olen siitä nurjastakin puolesta omani saanut.

Mä vaan en voi ymmärtää niitä ihmisiä, jotka eivät näe sitä, että onnella ja ehkä kohtalollakin voi olla oma merkitys asioihin. On juttuja, joita ei voi kontrolloida. Se olisi kaikkien hyvä sisäistää, koska valitetettavasti sitä saattaa pudota korkealta ja kovaa. Ja siksi otin esiin mm. sairaudet, koska kun puhutaan tästä asiasta, ei sitä voi sulkea poiskaan, ei edes puhua poikkeuksesta.

Ihmisen elämä on onnen, tahdon, yrityksen, kapasiteetin ja ahkeruuden summa. Ja sitä minä kutsun kohtaloksi.

KoppavaHoro kirjoitti:

jolle ei voi mitään? Eikö sekin ole kohtalo?

Tarkoitan, että jos ei kertakaikkiaan löydä sitä sellaista alaa, jolla menestyy hyvin. Sellaisiakin ihmisiä on. Osittain kuulun itse tähän joukkoon, vaikka mulla meneekin hyvin. Mutta mä oon ollut hitsin onnekas, joskin olen siitä nurjastakin puolesta omani saanut.

Mä vaan en voi ymmärtää niitä ihmisiä, jotka eivät näe sitä, että onnella ja ehkä kohtalollakin voi olla oma merkitys asioihin. On juttuja, joita ei voi kontrolloida. Se olisi kaikkien hyvä sisäistää, koska valitetettavasti sitä saattaa pudota korkealta ja kovaa. Ja siksi otin esiin mm. sairaudet, koska kun puhutaan tästä asiasta, ei sitä voi sulkea poiskaan, ei edes puhua poikkeuksesta.

Ihmisen elämä on onnen, tahdon, yrityksen, kapasiteetin ja ahkeruuden summa. Ja sitä minä kutsun kohtaloksi.

Älykkyys tai sen puute on kaiketi synnynnäistä, joten siihen ei itse voi pahemmin vaikuttaa. Puhuisin kylläkin mielummin sattumasta kuin kohtalosta, vaikka jossain määrin synonyymejä ovatkin. Kohtalo kun kuulostaa jotenkin ennaltamäärätyltä, enkä usko moiseen.

Tosin jos sen tiedostaa, niin voi sitten pärjätä ahkeruudella jossain, mikä ei vaadi kristallinkirkasta älyä. Minulla oli aikoinaan työntekijä, jota ei oltu suurilla älynlahjoilla tai hyvällä lapsuudella siunattu. Silti hän pärjäsi ystävällisyydellä, auttavaisuudella ja ahkeruudella paljon paremmin kuin monet fiksummat työkaverinsa.

Se, ettei löydä omaa alaansa yrityksistä huolimatta, kuulostaa päättämättömyydeltä tai todella spontaanilta luonteelta, joka innostuu ja kyllästyy nopeasti. Tuli mieleen jollain fiman kurssilla luennoitsijalta kuulemani vastakohta. Kaveri harrasti bridgeä ja halusi laman keskellä varman työpaikan. Niinpä hän tutki, että meijeriteknikoilla on täystyöllisyys ja Hämeenlinnasta löytyi sekä alan oppilaitos, että bridge-seura. Tämä jos mikä on todellista miehen logiikkaa.

Lopuksi jotain, mistä todennäköisesti närkästyt, mutta menkööt. Kannattaisi jo opiskeluaikana miettiä ainevalintoja ja mitä niistä työelämässä seuraa. Maailma kun on pullollaan sydämenpalosta jotain sellaista opiskelleita, joiden osaamisesta kukaan ei ole valmis maksamaan yhtikäs mitään.

ratikkakuski kirjoitti:

Älykkyys tai sen puute on kaiketi synnynnäistä, joten siihen ei itse voi pahemmin vaikuttaa. Puhuisin kylläkin mielummin sattumasta kuin kohtalosta, vaikka jossain määrin synonyymejä ovatkin. Kohtalo kun kuulostaa jotenkin ennaltamäärätyltä, enkä usko moiseen.

Tosin jos sen tiedostaa, niin voi sitten pärjätä ahkeruudella jossain, mikä ei vaadi kristallinkirkasta älyä. Minulla oli aikoinaan työntekijä, jota ei oltu suurilla älynlahjoilla tai hyvällä lapsuudella siunattu. Silti hän pärjäsi ystävällisyydellä, auttavaisuudella ja ahkeruudella paljon paremmin kuin monet fiksummat työkaverinsa.

Se, ettei löydä omaa alaansa yrityksistä huolimatta, kuulostaa päättämättömyydeltä tai todella spontaanilta luonteelta, joka innostuu ja kyllästyy nopeasti. Tuli mieleen jollain fiman kurssilla luennoitsijalta kuulemani vastakohta. Kaveri harrasti bridgeä ja halusi laman keskellä varman työpaikan. Niinpä hän tutki, että meijeriteknikoilla on täystyöllisyys ja Hämeenlinnasta löytyi sekä alan oppilaitos, että bridge-seura. Tämä jos mikä on todellista miehen logiikkaa.

Lopuksi jotain, mistä todennäköisesti närkästyt, mutta menkööt. Kannattaisi jo opiskeluaikana miettiä ainevalintoja ja mitä niistä työelämässä seuraa. Maailma kun on pullollaan sydämenpalosta jotain sellaista opiskelleita, joiden osaamisesta kukaan ei ole valmis maksamaan yhtikäs mitään.

11 vuotta sitten tilanne oli toinen kuin nyt, ja olen toki vaihdellut ainevalintojani sen mukaan. Opintopisteitä olisi jo yhteen maisterintutkintoon ja vähän päälle :)

Mutta ei silti, en mä sillä työllistymisperusteella ole opiskellut enkä edes vaihtanut trendien mukaan, vaikka siltä voisi vaikuttaa ja se jopa vaikuttaisi uskottavalta. Silti uskallan väittää, että on parempi opiskellä jotain, missä tietää olevansa hyvä ja missä omaa motivaatiota riittää kuin että menisi aina sen perässä missä on paras työllisyys.

Olen jo aikaisemmin sanonut, että itse menen mieluummin lääkärille, joka tekee duunia kutsumuksesta kuin sille, joka tekee sitä vain rahasta ja on ehkä mitenkuten onnistunut valmistumaan.

ratikkakuski kirjoitti:

Mitä ratikkaa odotit? Minä ajan vain linjoilla 2 ja 5.

Selvä :D Just molempia niitä tarvitsen et pääsen aamulla kotiin. Arvasin että sun vika.

pitäsi olla kirjoitti:

Selvä :D Just molempia niitä tarvitsen et pääsen aamulla kotiin. Arvasin että sun vika.

Jos ratikka ei tule, niin lyö vaan nenänsä kiskoon ja konttaa kotiin. Silloin ei pitkäksi venähtäneen illankaan jälkeen eksy reitiltä. ;-)

ratikkakuski kirjoitti:

Jos ratikka ei tule, niin lyö vaan nenänsä kiskoon ja konttaa kotiin. Silloin ei pitkäksi venähtäneen illankaan jälkeen eksy reitiltä. ;-)

vihdoinkin mä sain ton kirjallisena. Printtaan ja kierrän muovin ympärille. Aina kun mä oon yrittänyt tota taktiikkaa etten eksyis niin joku penteleen ratikkakuski tulee jurputtaan ettei keskellä päivää saa ryömiä kiskoilla. Ihmeellisiä urputtajia. Hirvee haloo ja aina poliisit paikalle. Nyt mulla on toi sun lupa jota vilautan joka kerta.

KoppavaHoro kirjoitti:

11 vuotta sitten tilanne oli toinen kuin nyt, ja olen toki vaihdellut ainevalintojani sen mukaan. Opintopisteitä olisi jo yhteen maisterintutkintoon ja vähän päälle :)

Mutta ei silti, en mä sillä työllistymisperusteella ole opiskellut enkä edes vaihtanut trendien mukaan, vaikka siltä voisi vaikuttaa ja se jopa vaikuttaisi uskottavalta. Silti uskallan väittää, että on parempi opiskellä jotain, missä tietää olevansa hyvä ja missä omaa motivaatiota riittää kuin että menisi aina sen perässä missä on paras työllisyys.

Olen jo aikaisemmin sanonut, että itse menen mieluummin lääkärille, joka tekee duunia kutsumuksesta kuin sille, joka tekee sitä vain rahasta ja on ehkä mitenkuten onnistunut valmistumaan.

Minä olisin halunnut koristepuusepäksi tai artesaaniksihan niitä nykyisin kutsutaan. Lahjojakin olisi käsityön opettajan mukaan ja numerosta päätellen ollut. Tajusin jo silloin 16-vuotiaana, että sillä ei vain kunnolla itseään elätä. Niinpä mietin jotain, mikä olisi kompromissi kiinnostuksen ja tulevaisuuden välillä ja päädyin lukion kautta entiseen opinahjooni ja sitä kautta näihin hommiin. Voinhan minä vapaa-aikanani nikkaroida, jos mielin.

Systeri taasen on haaveilijahumanisti ja tekee maisterina, mielestään pienellä palkalla, opettajan sijaisuuksia, kun ei ole pätevyyttä saada opettajan virkaa, varsinaisesta omasta alasta puhumattakaan. Tiedossa se oli jo yliopistoon pyrkiessä, mutta unelmat veivät voiton realiteeteistä. Muutaman pienen mukulan ja asuntolainan kanssa vain on aika raskasta lähteä jatko-opiskelemaan, vaikka halu olisikin kova. Noh, ehtiihän sitä vielä vuosikymmenet.

pitäsi olla kirjoitti:

vihdoinkin mä sain ton kirjallisena. Printtaan ja kierrän muovin ympärille. Aina kun mä oon yrittänyt tota taktiikkaa etten eksyis niin joku penteleen ratikkakuski tulee jurputtaan ettei keskellä päivää saa ryömiä kiskoilla. Ihmeellisiä urputtajia. Hirvee haloo ja aina poliisit paikalle. Nyt mulla on toi sun lupa jota vilautan joka kerta.

Etsi käsiisi vanha Pahkasian numero, jonka liitteenä on "Kansainväliset hullun paperit-yleislupa kaikkeen". Se hellyyttää ratikkakuskit ja virkavallan.

Ps. Kannattaa hankkia polvipehmukkeiset kosintahousut, ettei tule mustelmia eikä naarmuja.

ratikkakuski kirjoitti:

Minä olisin halunnut koristepuusepäksi tai artesaaniksihan niitä nykyisin kutsutaan. Lahjojakin olisi käsityön opettajan mukaan ja numerosta päätellen ollut. Tajusin jo silloin 16-vuotiaana, että sillä ei vain kunnolla itseään elätä. Niinpä mietin jotain, mikä olisi kompromissi kiinnostuksen ja tulevaisuuden välillä ja päädyin lukion kautta entiseen opinahjooni ja sitä kautta näihin hommiin. Voinhan minä vapaa-aikanani nikkaroida, jos mielin.

Systeri taasen on haaveilijahumanisti ja tekee maisterina, mielestään pienellä palkalla, opettajan sijaisuuksia, kun ei ole pätevyyttä saada opettajan virkaa, varsinaisesta omasta alasta puhumattakaan. Tiedossa se oli jo yliopistoon pyrkiessä, mutta unelmat veivät voiton realiteeteistä. Muutaman pienen mukulan ja asuntolainan kanssa vain on aika raskasta lähteä jatko-opiskelemaan, vaikka halu olisikin kova. Noh, ehtiihän sitä vielä vuosikymmenet.

Haaveilijahumanistihan se minäkin, uskoin joskus, että kielitaidosta olisi hyötyä jne. Mutta ei auta johtajuusopinnot, kun ei ole pääaine. Ja kielet ovat bonus, joska kukaan ei ole valmis maksamaan. Mistä mä olisin sen tiennyt, kun muuta sanottiin opo-tunneilla? Ja oikeasti kuvittelin, että se riittää, että on hyvä ja motivoitunut siinä mitä tekee.

Siltikin, nykyinen yli (naisten) keskitason oleva brutto on paljon parempi kuin mitä koskaan edes haaveilin tienaavani kielimaisterina (joskaan ei mikään maailman paras liksa), joten en voi valittaa. Mutta musta mä olen ollut onnekas, vaikka olenkin urallani edennyt nimenomaan siinä mielessä, että olen tehnyt vaikutuksen johonkin, joka on headhuntannut minut jne jne.

Tää on mun kohtaloni.

KoppavaHoro kirjoitti:

Haaveilijahumanistihan se minäkin, uskoin joskus, että kielitaidosta olisi hyötyä jne. Mutta ei auta johtajuusopinnot, kun ei ole pääaine. Ja kielet ovat bonus, joska kukaan ei ole valmis maksamaan. Mistä mä olisin sen tiennyt, kun muuta sanottiin opo-tunneilla? Ja oikeasti kuvittelin, että se riittää, että on hyvä ja motivoitunut siinä mitä tekee.

Siltikin, nykyinen yli (naisten) keskitason oleva brutto on paljon parempi kuin mitä koskaan edes haaveilin tienaavani kielimaisterina (joskaan ei mikään maailman paras liksa), joten en voi valittaa. Mutta musta mä olen ollut onnekas, vaikka olenkin urallani edennyt nimenomaan siinä mielessä, että olen tehnyt vaikutuksen johonkin, joka on headhuntannut minut jne jne.

Tää on mun kohtaloni.

Onko se mielestäsi kohtalo, eli ennalta määrättyä vai sattumaa?

ratikkakuski kirjoitti:

Onko se mielestäsi kohtalo, eli ennalta määrättyä vai sattumaa?

on mielestäni osa kohtaloa. Sitä miltä osin mikään on ennaltamäärättyä tahi ei, ei voi kukaan tietää.
Pointtini on lähinnä se, että kukaan ei ole täysin oman onnensa seppä.

ratikkakuski kirjoitti:

Etsi käsiisi vanha Pahkasian numero, jonka liitteenä on "Kansainväliset hullun paperit-yleislupa kaikkeen". Se hellyyttää ratikkakuskit ja virkavallan.

Ps. Kannattaa hankkia polvipehmukkeiset kosintahousut, ettei tule mustelmia eikä naarmuja.

se myös matkalipun tarkastajille?