Huimaa, missä vika?

huimaaja kirjoitti:

Olen 25-vuotias "perusterve" mies. Olen 187cm / 108kg, siis reilusti ylipainoinen, mutta verenpaineeni, kolesterolini, jne. ovat, voisiko sanoa, optimaaliset. Perimmäinen syy, miksi kirjoitan tätä, on haluni saada selville mikä minua vaivaa. Minua huimaa päivittäin erittäin voimakkaasti. Tämä huimaus tapahtuu aina joko istuessa tai seisoessa / kävellessä, ei koskaan makuullaan. Huimaus toistuu erityisesti muiden henkilöiden läsnäollessa, esimerkiksi kahvilassa, kassajonossa jne. - pelkästään näihin tilanteisiin sitä ei kuitenkaan voi yhdistää. Huimaus tuntuu usein jos näkökentässä, erityisesti sen reunoilla, on jotakin liikettä, mutta ei joka kerta. Lisäksi huimaus voi liittyä niskan ja varsinkin epäkkäiden seudun kuormitukseen. Niskaani tai esim. päähäni ei kuitenkaan koske. Lisäksi minulla on ajoittain hyvin sekava olo, kuin olisin humalassa, ja olen myös kärsinyt näkö- ja muistihäiriöistä - näkökentässäni on sellaisia lentäviä lasiaisneste-hiukkasia, joiden pitäisi olla normaaleja, ja esimerkiksi sellaisten nimien, joita en päivittäin tarvitse, muistaminen on vaikeutunut vaikka nimimuistini on aiemmin ollut jopa poikkeuksellisen hyvä.

Oireeni alkoivat häiritä vähän ennen viime joulua eli vajaa vuosi sitten. Huimausta oli tuntunut joitakin yksittäisiä kertoja aikaisemminkin, usein työpäivän jälkeen kaupan kassajonossa. Yhdistin sen silloin yksinkertaisesti energianpuutteeseen syömättömyyden takia. Ennen joulua huimaus alkoi kuitenkin hätkäyttää ja toistua useammin. Usein olin varma, että putoan saman tien selälleni maahan, istuma-asennossakin vaikka tuoli oli tukevasti perseen alla. Kävin tuolloin kahdellakin eri lääkärillä - päivystyksessä epäiltiin huimauksen johtuvan niska-hartiaseudun jännityksestä. Nopea tutkimus ja mukaan Sirdalud-lihasrelaksanttia. Paria viikkoa myöhemmin terveyskeskuksen omalääkäri puolestaan epäili korvaperäistä asentohuimausta. Tutkimus oli perusteellisempi - verenpaine ja veriarvot mitattiin. Niissä ei mitään poikkeuksellista, lääkkeeksi Vertipam huimauksen estämiseen. Huimausoireeni ovat jatkuneet siitä lähtien. Vertipamit tuntuivat lievittävän huimausta aluksi, mutta ajan kanssa en ole löytänyt niistä erityistä tehoa. Näkö- ja muistioireet tulivat mukaan maalis- huhtikuussa, eli muutama kuukausi huimauksen jälkeen. Kävin muutaman kerran naprapaatin ja hierojan vastaanotolla. Naprapaatin lämpö- ja kylmähoidot, niksautuksia ynnä muut tuntuivat aluksi auttavan, loppujen lopuksi: enpähän tiedä. Niska-hartiaseudun ja yläselän hieronnasta ei tuntunut olevan hyötyä edes aluksi.

Viimeisin paha pettymys oli, että oireet, joiden epäilin liittyvän töiden tekoon, eivät muuttuneet miksikään 4 viikon kesäloman aikana. Loman jälkeen, elokuun alussa, marssin taas lääkäriin, työterveys-sellaiseen tällä kertaa. Taas nopea tutkimus, niskahartiaseudun jännityksistä epäilyksiä, lääkkeeksi vanhaa tuttua Sirdaludia ja kaveriksi Buranaa. Lisäksi lähetteet työfysioterapeutille ja -psykologille. Edellä mainittu testasi asentohuimauksen varalta, ei todennut sitä, totesi jännitystä niska- ja hartiaseudulla sekä yläselässä, mutta "huomattavasti vähäisempää kuin hänen tyypillisellä potilaallaan". Jatkotutkimuslähete OMT-fysioterapeutille, vakuuttelut niskanikamista mahdollisti löytyvästä "viasta". OMT-terapeutin aika on siis edessä tulevaisuudessa. Työpsykologin aika oli muistihäiriöiden takia. Keskustelimme niistä, mutta kumpikaan ei loppujen lopuksi katsonut muistin testaamista kovinkaan tarpeelliseksi. Muistihäiriöt olivat tässä vaiheessa vähempänä, tuli ne vaan mainittua lääkärille yhtenä oireena. Jälleen oloni kohentui lääkekuurin alkajaisiksi. Nyttemmin (pari viikkoa myöhemmin) paluu entiseen. Olen käynyt työfysioterapeutin lisäksi samalla hierojalla kuin aiemmin ilman mainittavia tuloksia.

Mikä minut sai kirjoittamaan olivat tämänpäiväiset oireeni. Kun nousin työpaikaltani näyttöpäätteen äärestä, oloni tuntui huteralta, kuten tavallista. Menin alle puolen tunnin neuvotteluun, jossa huimasi aivan mielettömästi! En pystynyt keskittymään asiaan, teki mieli lähinnä mennä lattialle makaamaan ja toivoin vain koko ajan, että neuvottelu olisi ohi, vaikka asiat olivat minulle tärkeitä ja kiinnostaviakin. Olo kohentui kun pääsin liikkeelle. Loppupäivä oli minulle normaali: ajoittaista huimausta ja sekavaa oloa. Vastaavanlaista lähes paniikkia ei ole koskaan aiemmin ollut. Muuten huimaus oli minulle tavallista: tuntuu kuin putoaisin selälleni, asennon vaihtaminen auttaa hetkellisesti, mutta "huimausvapaata" asentoa ei ole. Jos vastaava toistuu, huimaus alkaa todella rajoittaa elämääni. Jo nyt väistelen yhteisiä ruoka- tai kahvitunteja, koska pelkään huimauksen iskevän jossain vaiheessa, kuten usein käykin. Sellaisesta tilanteessa "irtautuminenkin" on toisaalta helppoa, ja silloin huimaus joskus asettuu, joskus ei. Nyt ajattelin kirjoittaa ja toivoa tätä kautta saavani apua, tai ainakin tämän ja tulevien kirjoitusten avulla seurata tilani kehittymistä, josko siinä olisi jotakin hälyttävää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä