Jos ja kun hän uskaltaa kertoa totuuden uskottomuudestaan.
Kuinka teidän puolisona tulee käyttäyttyä?
Saatteko käyttää kaikkea mahdollista vittuilua ulos heitosta
lähtien.
Missä menee tällöin inhimmilisyyden oma rajanne ?
Kertokaa mitä tapahtuu kun puoliso tunnustaa avoimesti
olleensa uskoton ?
Kuinka teidän puolisona tulee käyttäyttyä?
Saatteko käyttää kaikkea mahdollista vittuilua ulos heitosta
lähtien.
Missä menee tällöin inhimmilisyyden oma rajanne ?
Kertokaa mitä tapahtuu kun puoliso tunnustaa avoimesti
olleensa uskoton ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Työkaverin akka soitti koko suvulle kuin paska äijä sillä on.
mutta en kerro sitä.
Tunteet ne on jotka siinä kohtaa jyllää ei järki. Ei missään ole ohjekirjaa kuinka tulee käyttäytyä silloin kun on loukattu.
Aika pitkälle varmaan oma moraali ja yhteiset sovitut pelisäännöt ratkaisee.
Missä menee pettäjän inhimillisyyden raja? Sitähän siinä loukataan plus puolison seksuaalisuutta ja jopa mahdollista äitiyttä (jos pettäjä on mies ja heillä on vaimon kanssa lapsia).
En tiedä miten nyt reagoisin mutta muistan entisestä elämästäni sen ensireagtion kun ex mieheni petti minua ollessani viimeisilläni raskaana. Ensin vedin turpaan ja sitten keräsin kamppeet ja muutin vanhemmilleni. Itkin ja murruin täysin. Otin miehen takaisin (olin nuori ja luulin että pystyn unohtamaan). Tapaus vaikutti kaikkeen ja koko loppusuhteen ajan jota kesti kuitenkin yli 10 vuotta. Tunsin riittämättömyyttä ja seksielämämme muuttui täysin. En pystynyt suutelemaan miestäni enään. Olin kylmä. Rangaistus tästä pettämisestä on ollut exmiehellenikin kohtuuton. Joka riidassa tapaus nousi pinnalle.
Lopulta erosimme ja ero oli tuskainen molemmille. Katkeruus valtava.
Nyt olen kuitenkin antanut anteeksi hänelle ja itselleni.
En todellakaan haluaisi sellaista enään. Jos nykyinen mieheni pettäisi ja tunnustaisi päättäisin suhteen välittömästi sillä nyt tunnen itseni. Vaikka rakastan miestäni suhde ei olisi enään se mikä se ennen pettämistä on ollut. En tykkäisi enään itsestäni. En olisi enään estoton.
Mieheni joutuisi kärsimään ja minä tietenkin ihan liikaa.
Arvostaisin tietenkin miehen rehellisyyttä ja tunnustamista mutta halveksisin sitä miksi hän ei etukäteen ole kertonut minulle tarvitsevansa jotakin toista kuin minua?
aina niin harkittua. Joskus siihen ajaudutaan kun on tilaisuus ja himot jylläävät. Kertahairahdus olisi kai omalta kohdaltani helpompaa hyväksyä ja antaa anteeksi. Jos salailu ja pettäminen olisi jatkunut pidempään, niin en ehkä pystyisi antamaan sellaista kumppanille anteeksi. Se olisi jo harkitumpaa kieroilua.
Toi on niiiin huvittava selitys. "sitä vaan ajaudutaan kun on mahdollisuus".
Vaikka tietty pitkä salasuhde on pahempi, niin siltikkin lopputulos on aivan sama: pettäminen on pettämistä. Ei se muuksi muutu. Tavallaan näen että hetken hairahdus on typeämpää, koska siinä ei mietitä yhtään sitä mitä mahdollisesti riskeeraa. Mieti nyt itsekkin... hetken himo vastaan elämä jonka on kumppanin kanssa rakentanut. Onko se todella monta kertaa sen arvoista?
puhutaan taas pettävistä miehistä niin pitää muistaa että lapiossakin on se likainen puoli. itseni kohdalla sattui niinkin hassusti että koko parisuhteen olin ollut lojaali naiselleni. seksi elämämme hiipui jossain vaiheessa kuin saunalyhty lähes vuodeksi! koko vuoden tyydytin itseäni suihkussa kuin teinipoika ikään vaatimatta seksiä sen liiemmin. tottakai aloitteita tein ja romanttisia eleitä. en siis pyrkinyt pöksyihin kuin amikset viikset lepattaen! aina oli näitä syitä. milloin väsytti liikaa, milloin oli huono olo. olipahan joskus kuukautisetkin. raskaudesta huolimatta. naiseni teki mitä lystäsi. oli viikonloppuja kavereillaan ja minä kahden- lopuksi jopa kolmen lapsemme kanssa kotona ja hoidin lapsia kuin täti monica ikään. sitten kerran kun olin menossa iltasella koneelle veivaamaan itseäni tyhjäksi( eihän kukaan voi jalat ristissä elää) niin oma koneeni oli jostain syystä hidas. eikä pornon streami ladattunut kovin nopeaa. otin vaimoni "työ" läppärin ja löysin vahingossa kansion jossa olikin koko vuoden kestäneen selibaattini tulos. vaimoni koko Amatööri kotivideot vieraiden miesten kanssa oli siinä. oli vaaleeta ja tumma. oli hetero ja lesboseksiä.. olipahan siellä 4miehen kimpat vaimoni onkaloihin. sillä hetkellä ei enään tuntunut että asiasta voisi kovinkaan paljoa keskustella ja painaa villaisella. olihan siinä kuitenkin 3gigaa kovaa pornoo(jotka otin kyllä muistitikulle myöhempiä tumputuksia ajatellen). miksi helvetissä minä joka en ikinä tehnyt hänelle mitään pahaa, joudun kokemaan näin! joka helvetin äitien päivä, syntymäpäivä, ja naisten päivä ostin hänelle 40 punaista ruusua jotka kannoin hänelle sänkyyn aamupalan ja teen kera! siinä tilanteessa tokaisin voihan isäkissan vittu. pakkasin yötä vasten naisen kamat. ja aamu kuudelta potkin tissisiltään 20 asteen pakkaseen pihalle. taisi olla mukava herätys. sain lasten huoltajuuden, mutta ovatko kaikki oikeasti edes minun? mistä minä sen voisin tietää? en kestäisi välttämättä kuullakkaan totuutta... tästä on muuten kohta jo 5 kk. että kyllähän me miehet ollaan aika sikoja välillä
sitä mieltä että jos käry käy, kuulen sen emännältä tai muualta niin vaihtoon menee ja nopeasti... tollanen kannattaakin tehä selväks suhteen alussa, eli VAIN yksi suhde kerrallaan...
Mulla on ton pettämisen kanssa todella tiukka linja. En pysty antamaan anteeksi, vaadin suhteessa 100% luottamuksen. Ja jos et pysty omaan kumppaniin luottamaan niin kehenkä sitten? Kaksi aiempaa vakavaa suhdetta päättyi kumppanin petettyä. Nämä suhteet loppuivat kun seinään, heittäydyin NIIIIN asialinjalle kun voi. En näyttänyt mitään tunteita, toisessa suhteessa ilmoitin muuttavani saman tien pois ja toisessa ilmoitin vaan että nyt sitten vaan kamat jakoon ja kämppä myyntiin. Keskusteltavaa ei vaan ole. Mitä sitä jauhamaan itsestään selvästä asiasta. Itkut itkettiin sitten yksin ollessa. Tietyllä tavalla "huvitti" ja vitutti pettäjän itkutilityksen ja peään itkemiset. He kyllä tiesivät kantani asiassa ja siitä huolimatta piti mennä sekoilemaan, eivät kai ottaneet tosissaan tai muuten vaan uskoneet. Jälkimmäinen vainosi puoli vuotta lähetellen kukkia ja vainoten työpaikalla. Välillä rakkaudentunnustuksia tilittäen välillä tappouhkauksia ladellen, tekipä sillä tavalla erosta minulle helpomman.
Jos joku pystyy antamaan anteeksi pettämisen, onneks olkoon ja nostan hattua. Minä en vaan pysty.
Nyt olen naimisissa, ja tein selväksi oman kantani asiaan. Joten jos houkutuksia jossain vaiheessa tulee, kannattaa oman kumppanin aika tarkkaan siinä vaiheessa miettiä onko se sen arvoista että riskeeraa kaiken, ja parempi olla asiasta varma. Samat ehdot lateli mies minulle, joten hyvä että ollaan samoilla linjoilla! Itselläni ei ole koskaan missään suhteessa tullut edes houkutusta. No, eihän mikään mitään täysin takaa vaikka mitä kumppani lupaa, terveellä tavalla pysyn aina mustasukkaisena, eli en minä ole nuuskimassa mitään, ainoastaan voi itse pitää kiinni "sopimuksesta". Vaikka joku yrittäisikin muuta väittää, minulle uskollisena oleminen on kyllä äärimmäisen helppoa ollut aina. ja ikää on 33v.
Toisaalta olet suhteissasi aina tavallaan samassa tilanteessa. Virheistä ei opita mitään puolin ja toisin. Mitä jos kaikki suhteesi loppuvat tuon takia? Toisaalta saahan siinä vaihtelua, kun ei tarvitse olla pitkään saman miehen kanssa. ;)
eli en ala nöyryyttämään tai muutakaan sellaista. Ei ole sen arvoinen sitten enää.
Tuore kokemus itsellä viikko sitten tapahtumasta. Mies jäi siltä seisomalta, ei ole enää mitään keskusteltavaa. Nyt on eri huushollit ja elämät.
Tottakai se mietityttää ja harmittaa välillä kovastikin, mutta en pystyisi enää yhteiseen elämään.
Mies kyllä tiesi alusta alkaen mielipiteeni. Hänellä oli erilainen näkemys tähän asiaan. "Se vaan meni jotenkin siihen" oli kommentti. Ei kuulema ole vakavaa ja "tällaista voi sattua kenelle vaan". On varmaan tottakin, mutta ei ole minua varten sellainen elämä.