Olen usein ihmetellyt sitä, että monet salarakkaat kehuvat varattujen miesten tuovan heille lahjoja, vievän heidät milloin minnekin, matkoille, mökeille jne.
Minullakin on salarakkaana varattu mies, jonka kanssa tapailemme harvakseltaan ja lyhykäisiä hetkiä kerrallaan. Olemme tunteneet miehen kanssa jo tosi pitkään ja tapaamisemme ovat hyvin lämpimiä ja läheisiä - niin kuin kaksi kauan toisistaan erossa olleet rakastavaiset. Ja niinhän se käytännössä onkin.
Mies ei tuo lahjoja, ei ostele yllätyksiä. Me ei mennä risteilyille, ei mökille, ei minnekään. Tähän asti olen ollut tyytyväinen siihen, että sentään voimme tavata, mutta joskus on käynyt mielessä halu lähteä hänen kanssaan jonnekin muualla, ulos, pois näistä samoista ympyröistä.
Mies ei ole suostunut, koska pelkää jäävänsä kiinni. Hän sanoo, että meni hän minne tahansa, on aina joku, jonka ei pitäisi olla siellä just silloin. Hän sanoo odottavansa oikeaa aikaa ja hetkeä ja syytä, minkä syöttää vaimolleen, koska hänen mielestään naiset eivät ole tyhmiä näissä asioissa.
Mitä mieltä olette? Yrittääkö mies vain pitkittää suhdettamme? Onko hän alkanut pelätä, että minä kyllästyn lopullisesti siihen jahkaamiseen?
PLS, toivon asiallista kirjoittelua, en haukkumista, enkä moraalisaarnoja.
Minullakin on salarakkaana varattu mies, jonka kanssa tapailemme harvakseltaan ja lyhykäisiä hetkiä kerrallaan. Olemme tunteneet miehen kanssa jo tosi pitkään ja tapaamisemme ovat hyvin lämpimiä ja läheisiä - niin kuin kaksi kauan toisistaan erossa olleet rakastavaiset. Ja niinhän se käytännössä onkin.
Mies ei tuo lahjoja, ei ostele yllätyksiä. Me ei mennä risteilyille, ei mökille, ei minnekään. Tähän asti olen ollut tyytyväinen siihen, että sentään voimme tavata, mutta joskus on käynyt mielessä halu lähteä hänen kanssaan jonnekin muualla, ulos, pois näistä samoista ympyröistä.
Mies ei ole suostunut, koska pelkää jäävänsä kiinni. Hän sanoo, että meni hän minne tahansa, on aina joku, jonka ei pitäisi olla siellä just silloin. Hän sanoo odottavansa oikeaa aikaa ja hetkeä ja syytä, minkä syöttää vaimolleen, koska hänen mielestään naiset eivät ole tyhmiä näissä asioissa.
Mitä mieltä olette? Yrittääkö mies vain pitkittää suhdettamme? Onko hän alkanut pelätä, että minä kyllästyn lopullisesti siihen jahkaamiseen?
PLS, toivon asiallista kirjoittelua, en haukkumista, enkä moraalisaarnoja.
Vastaukset 125
Vanhimmat
Ei hän sinua rakasta,vaan vaimoaan ja elämää kotona.Olet vain joku kohdalle sattunut jota tapailla silloin tällöin.Nuo miehet osaavat esittää rakastunutta,kaipaavaa,ja saavat naisen luulemaan jotakin mitä ei koskaan tule.
Hän ei anna sinulle lahjoja tai matkoja koska tietää että vaimo huomaa rahankäytön,ja mies on oikeassa että aina saattaa olla joku jossakin ja käry käy.
Hän odottaa oikeaa aikaa ja hetkeä,sanoo sinulle,mutta voi olla että sitä hetkeä ei koskaan tule.Sinä vaan odotat.
Ei sinulla ole paikkaa hänen elämässä.
Kokeile,päätä,älä tapaa häntä vaikkapa kuukauteen,älä vastaa viesteihin tai soittoihin.Katso mitä hän tekee.
Ja etkö todella olekin kyllästynyt siihen jankkaamiseen?
Itse kyllästyin juuri samoihin asioihin,aloin elää omaa elämää,joka osoitautuikin erittäin mukavaksi ja mielenkiitoiseksi ilman salailua ja pettämistä,odottamista ja valheita.
kerrankin järkevä kakkonen sanoo asiat niin kuin ne oikeasti ovat. Mukavaa elämää sinulle !
Pöh, jos rakastaa (kunnioittaa, välittää, arvostaa, luottaa), ei petä.
Lahjoja annetaan myös syyllisyyden tunteesta ja lahjuksina vaikenemisesta.
Tiedän työn puolesta erään arvostetussa asemassa olevan perheellisen miekkosen, joka ostelee naisilleen (vaimo ainakin yksi rakastajatar) kaikenlaista kivaa todeten, että "tarvii pitää naisväki hyvällä tuulella"... Vaimolle viedään "tuliaisia" lievitykseksi kolkuttavaan omaan tuntoon ja rakastajattarelle varmistukseksi, että suu pysyy supussa eikä mies tipahda "pylvään nokasta" syrjähyppynsä vuoksi.
vai et saa lahjoja? Et varmaankaan ole hänelle mitään erityista. No asiallisesti nyt sanon, että mies ei todellakaan halua jäädä kiinni, ei eroa vaimostaan ja todellakin pitää sinua pelkkänä patjana. Tuskin mihinkään matkallekkan pääset, siinäpähän odotat?
En kyllä alentaisi sinua naisena patjan arvoon .
En muitakaan naisia alenna.
Normaali järkevä naisihminen siellä ap.na
Juu tällaista saavat usein kakkosetkin osaakseen.
Sellaanen mies joka ei muista sinua ei juuri aattele sen kummosemmin
omaa vaimoaankaan.
Esitä asia tälle miehelle ja sano et toivot jo muutakin, ihan käestä pitäen.
Mutta muista kun olet vain tapailu tilanteessa miehen kanssa
tähän kahden keskeiseen tapaamiseen ,nämä jutut usein jäävätkin.
Vaikka toisille oovatkin elinikäisiä.
alkaa haukkua?! Pyysin asiallisia vastauksia, en haukkumisia, enkä moraalisaarnoja, sillä tämä mies on minulle sydämenasia, eikä mikään ohimenevä ihastus. Jos minä olen patja, niin mies on siinä tapauksessa peitto - tai päinvastoin. En kysynyt neuvoja sänkyyn, vaan siihen, mitä mies mahtaa miettiä.
Teitä muita kiitän jo tässä välissä hienoista kommenteistanne, jotka antavat tosiaan ajattelemisen aihetta tässä tukalassa tilanteessani.
Sitähän se on,salasuhteessa juuri noin.Ne ketkä lahjoja antaa ja vie matkoille ovat sitten semmoisia joiden vaimot todennäköisesti tietää homman,tai eivät välitä.
Tämä sinun salarakkaasi haluaakin pysyä salassa ja pelkää nähtävästi paljonkin kiinnijäämistä.
Hän ei halua luopua vaimostaan.
Kakkoset ovat ihan itse osansa valinneet ja niinpä heidän kuuluu tyytyä siihen mitä saavat. Ei mies ymmärrä, että alat nyt vaatia jotain lahjoja (?) tai matkoja (?). Olet (helpolla) saavutettu etu, josta mies ei halua luopua. Toiset ne vaan voivat pitää kakun ja syödä sen.
kuin olisin itse kirjoittanut tuon... Pelin henki on sama omassa salasuhteessakin: merkkipäivät muistetaan puolin ja toisin, mutta vain "sanallisesti", yhden ainokaisen lahjan olen miehelle antanut, kun täytti pyöreitä vuosia, muttei sekään mitään kovin henkilökohtaista. Pyysi, etten toiste tekisi sitä, kun hänestä itsestä ei ole lahjoja ostelemaan. Joten olkoon niin.
Jo alunperin tehtiin asiat selviksi: pienehköllä paikkakunnalla kun asumme, yhteisiä tuttuja runsaasti miehen tuntevat lisäksi monet "muuten vaan", joten mahdollisuuksia "yhteisesiintymisiin" ei ole ja piste. Sen kerran, kun olemme iltaa viettäneet samassa seurassa, se on ollut ns selitettävissä oleva syy yhteisistä tutuista johtuen. Miehellä sama ajatus kuin sinunkin rakkaallasi: aina voi jossain olla joku, joka huomaa... Mitäpä siihen sitten voi vastaan sanoa..?
Niin, karu tosiasiahan on siis se, että niin omassa kuin sinun tapauksessasi mennään täysin miehen ehdoilla. Olkoon sitten sinisilmäisyyttä tai mitä lie tyhmyyttä, mutta uskon miehen tuntevan minua kohtaan jotain muutakin kuin satunnaista panetusta. Ylipäätään en ymmärrä sitä, miksi tällaiset kuviot aina suoralta kädeltä tuomitaan pelkäksi paneskeluksi ilman tunteita..?! Tai totta kai me kakkoset olemme "onnetoman rakastuneita" näihin miehiin, mutta miehet ovat liikkeellä vain pelkkä p*ll*n kuva silmissään... No, ehkä esim virallisten vaimojen on jotenkin helpompi selittää miehiensä uskottomuus itselleen näin ja jatkaa elämää siitä huolimatta: minua se rakastaa, toisen kanssa on vain seksiä... Varmaan niin itsekin ajattelisin. Omassa tapauksessani meni pitkän ennen kuin suhde seksisuhteeksi muuttui. Joskus sanoikin, että jos olisi vain "sen" perässä, olisihan sitä helpomminkin ollut saatavilla.
En oikein tiedä, mitä kysymykselläsi tarkoitit, mutta... Kyllä, uskon miehen sinunkin tapauksessasi haluavan pitkittää / jatkaa suhdettanne. Onko luonteeltaan nahjus tai muuten aikava, mene ja tiedä - ehkä haluaa kaiken pysyvän ennallaan, pitää pystyssä "näkyvää" elämäänsä ja omaa salaista maailmaa kanssasi..?
Lahjojen puute on selkeä merkki välittämättömyydestä. On olemassa miehiä, jotka ihan aidosti haluavat pikkaisen panna muualla. Silloin heidän ei tarvitse sitoutua niin voimakkaasti perhe-elämään.
Jos kakkosta ei lahjota lahjoin, hän on lähinna patja. Mitään emotionaalista tunnetta ei ole, ei edes sen verran että kakkosen yksinoloa hyviteltäisiin lahjoin.
Kirjoittaja on sitten noin 50-äijä, mutta sen todistaminen on vaikeaa netissä.
näin munkin mieheni asian selitti. On vaikea uskoa mutta kun täysin tuntematon ulkopuolinen näin sanoo niin voin käsittää pikku hiljaa miesten pinnallista panologiikkaa. Mieheni väittää salapanon olleen muijan puolelta tylsää ja mielikuvituksetonta mutta hänelle arjen ohittavaa toimintaa. Eli hotellin varaaminen ja viagran nappaaminen kiihotti enemmän kuin nainen yksilönä. Ja kun kotiin jäi niin kai se U:ki vosu sitten ei niitä perimmäisiä tarpeita kuitenkaan tyyddyttänyt ;)
herra: on yksi asia, jota ei voi rahassa mitata: aika.
Vaikka en voi olla fyysisesti yhdessä salarakkaani kanssa kuin hyvin rajallisesti, hän antaa minulle aikaansa muulla tavoin. Siitä siis voin päätellä, että olen hänen mielessään muutakin kuin panotarkoituksessa... No, sinulla on tähänkin varmaan oma päätelmäsi..?
Seksi on mitä miehet haluaa, ei muuta. Itselläni näin vaikka en varattuja harrasta.
missä vika, kun et kelpaa kuin panoksi..? Jos et kerran varattuja - jotka "tunnetusti" vain seksiä haluavat - harrasta... Itse kai haluaisit muutakin..?
No jos panoja haluaisin niin vaihtaisin naista koko ajan en saman naisen luona kävisi!!!!
olekaan sama kuin pano..? Anteeksi maalaisuuteni. Silti aika erikoista, että vain yksi nainen osaa antaa sinulle juuri sitä oikeanlaista seksiä - niinhän tämä pitää tulkita, vai..? Varo vaan, ettei naikkonen ala luulla itsestään liikoja tuolla menolla...
soittaa sille samalle muijalle silloin kun tekee mieli. Pillua saa viidessä minuutissa, mutta jos menet kuppilaan pillu mielessä, niin saat vongata aika kauan eikä saanti ole silloinkaan taattu. Kyllä sitä tietysti mieluummin panisi aina uutta.
Joopa joo. Ja vanha tuttu ymmärtää, jollei sulla aivan joka kerta jopokaan keuli, vaikka yritys olla mahtisonni onkin kova. Ei tarvi nolona änkyttää vieraalle vosulle, että kyllä tämä vielä viime kuussa toimi... Somaa :-)
"Varo vaan, ettei naikkonen ala luulla itsestään liikoja tuolla menolla... " on sulla tekstiä. Ei sullakaan kaikki ole hyvin.
ymmärtää, ettei jopo aina keuli. Onhan hänellä kova tarve todistaa, että juuri hän ymmärtää miehen "pikkuongelmaa" ja juuri hän "osaa ottaa asian oikein". Kyllä se mies sitten viimeistään ymmärtää kuinka ihanan nainen hän on ja tajuaa jättää vaimonsa. Buahh hahaha ahah hahahahah.
Voi sinua parkaa täytyypä meiän pyrkiä ymmärtämään kaikensorttisia
ihmisiä-jopa ihmisiä joilla on suurempi tarve haukkumiseen ja oma elämäpä
siinä hukkaantuu.
ap:lle
Niinkuin juice aikoinaan kirjoitti toiset pitää sua viisaana jneespäin
on elämänkin laita.
Ap:lle
RakKaus on uni voitko muuttaa sen suuntaa?
Niin kuin tuossa yllä eräs kirjoittaja totesi, niin olen samaa todennut salarakkaalleni, että ei mitenkään kummankaan interessi voi olla pelkästään seksi. Pelkän seksin takia ei sitä kaikkea sisäistä tuskaa kestäisi, mitä suhteemme on tosillemme aiheuttanut. Ja minä, jos joku olen niin oikukas ja temputteleva nainen, ettei ihan varmasti yksikään mies viitsisi edes maailman parhaan ja erinomaisimman seksin takia sietää. Ihan pelkät panot, ne ovat niitä kertakäyttönaisia/miehiä, pelkkää seksiä ja itsensä seksuaalista tyydyttämistä.
Hymn...Mietin kirjoitustasi....
Onko lahjat ja yllätykset, mökit tms jokin tunteiden osoitus? Kertovatko ne välittämisestä tai jopa rakastamisesta?
Ehkäpä ne ovat materialisteille. Ei ainakaan minulle, enkä edes toivo tai odota saavani, mitään sellaisia. Toisaalta, ei salarakkaani on...onko se nyt sellainen suomalainen jörökölli, joka ei paljon puhu, mutta pussaa. Noh on hän tosin jotain pientä joskus minulle ostanut, vienyt hotelliin ja syömään. Mutteivät ne ole mitään sen rinnalla, kun hän aidosti on osoittanut tunteensa: rakkauden ja välittäminsen. Kertonut, kuinka tärkeä hänelle olen.
Mietin, kun kysyt, että yrittääkö mies vain pitkittää suhdettanne? Mitä sinä haluat? Kirjoititkohan kuitenkin alitajunnasta omia ajatuksiasi vai miehen pelkoja? Haluatko suhteen jatkuvan vai odotatko enemmän niitä lahjoja? Ei kai siinä mitään pahaa ole vaikka odottaisitkin, me ihmiset olemme erilaisia. Ehkä hän ei sitten ole sinulle se oikea rakas ihminen, jos et saa lahjoja ja niitä kaipaisit.
Kun ihminen on oikeasti toiselle rakas ja tärkeä, olipa se sitten julkirakas tai salarakas, niin ei sitä suhdetta mielessään kyseenalaista. Rakkaus on niin iso asia ihmisen sisimmässä, etteivät siihen vaikuta lahjojen antaminen tai saaminen.
Ehkä sinun on parasta miettiä tykönäsi, antaako se suhde sinulle sitä, mitä sen toivotkin sinulle antavan. Olisiko elämäsi tyhjempää ilman sitä suhdetta? Voisiko joku toinen sinkku vai varattu mies korvata suhteenne? Vai onko hän mies jota rakastat niin, ettet ilmankaan voi elää tai eläminen tuottaisi suunnatonta tuskaa itsellesi?
Halusin tällä kirjoituksellani tosiaankin herätellä tätä keskustelua, koska monet salarakkaat kuuluttavat palstalla sitä, että heidän kanssaan heilastelevat varatut miehet ostelevat naisille lahjoja ja vievät naisiaan ties minne ja miten monta kertaa kuussa.
Minun rakkaani ei tosiaankaan ole lahjoja ostellut, ei vienyt minua mihinkään, mutta simpukantyttären tapaan myös minä kyseenalaistan sen, että lahjat ja yllätykset, mökit tms olisivat jokin tunteiden osoitus. Ja toden totta, nekö juuri kertovat välittämisestä tai jopa rakastamisesta? Tämän miehen kanssa olen jaksanut juuri siksi, että hän on oma itsensä, eikä esitä jotain muuta. Hän on ihan tavallinen suomalainen jörrikkä, jolla on lämpöinen, hellä sydän, ja joka välittää minusta naisena ja ihmisenä. Miksi vaatisin häneltä muuta? Siksikö, että monet muut salarakkaat vaativat juuri näitä käsinkosketeltavia, rahalla ostettavia asioita?
Kysyin mielipiteitänne tähän tilanteeseen siksi, että pääsen selville, onko minun rakkaussuhteeni jotenkin viallinen - ja pitäisikö minun heittäytyä samanlaiseksi kuin täällä palstalla ns kakkoset tuntuvat olevan. Vaatia sananmukaisesti maksua antamisistani! Näitten kirjoitusten perusteella huomaan, että ei, minä tulen toimeen omillani - ja ostan itse omat lahjani, lähden jopa mökille ihan itse myös tästä eteenpäin.
Tällä tavoin osoitan miehellekin juuri sen, että minun rakkauttani ei rahalla osteta. Ehkä mies on sen tajunnut heti alusta alkaen, jonka takia hän ei ole edes yrittänyt minulle tyrkyttää omaa maallista mammonaansa. Minun elämäni olisi todellakin paljon tyhjempää ilman tätä miestä, sillä olemme tunteneet toisemme jo niin kauan, että mitään ei tarvitse piilotella, ei valehdella, eikä keksiä selityksiä mihinkään tilanteeseen. Hän on suora minua kohtaan, niin kuin minä häntä kohtaan. Kuljen kuitenkin silmät avoinna, ja jos jonakin päivänä vastaani kävelee mies, joka voisi korvata tämän varatun miehen, miettisin asiaa.
Olemme siis tavallaan ihan samassa tilanteessa: hän on naimisissa omalla tahollaan, mutta minulla on vapaus katsella muitakin miehiä.
Ehkä se onkin sitä,lahjojen ja matkojen toivominen,että haluaisi elää sitä normaalia elämää jota mies elää vaimonsa kanssa?
Eli mies ostaa vaimolle syntymäpäivänä lahjan,lähtee vaimonsa kanssa lomalle,mökille,matkustelee vaimon kanssa.
Mutta ei koskaan sinun kanssa.Sinä vaan olet piilossa.
Miehen ja vaimon välillä ei vältämättä myöskään ole kyse raha vai rakkaus asetelmasta.Se on vain luonnollista parisuhteessa,julkisessa sellaisessa.
Ja tuo että olette tuntenee jo niin kauan,mitään ei tarvitse piilotella,sinuahan hän piilottelee.Elät pettäjän ehdoilla vaikka kuinka väität muuta.
Arvostatko miestä joka on pettäjä,valehtelija ja salailija vaimolleen?
ei viitsi satsata sinuun kalliita lahjoja, kun tietää, että et ole pysyvää, väliaikaista kaikki on vain...
Kertokaapa minulle, miten pysyvää sitten on avioliitto? Vaikka mies ja vaimo olisivat yhtä sata vuotta, ja vaikka he kuolevat samassa onnettomuudessa, he kumpikin kuitenkin, ja kaikesta huolimatta, kuolevat itsenäisinä olioina eivät yhtenä kappaleena. Vaikka minä olisin tälle miehelle salarakas sata vuotta, mekin molemmat kuolisimme itsenäisinä olioina.
Ei toista voi omistaa, eikä toisen edestä voi edes kuolla, joten miksi pitää niin kovasti vaahdota avioliitosta? Ihminen on yksilö, jota kukaan ei pysty eikä varsinkaan saa omistaa. Eläimiä, kasveja, taloja omistetaan, mutta ihmisen omistaminen on mahdottomuus, vaikka sitä moni yrittääkin.
Tai, no fyysisesti toisen voi kahlita vaikka sängynjalkaan, mutta mitenkäs kahlitset ajatukset? Onko jollakin tähänkin neuvo? Kerro ihmeessä muillekin malliksi, jos neuvon tiedät!
Toden totta: väliaikaista kaikki on vain.
Meillä sama tilanne kuin teillä. Meillä ei lahjoja ostella tai yhdessä esiinnytä julkisilla paikoilla. Voimme olla samassa baarissa ja sieltä sitten lähdemme minun luo. Lähdemme eri aikaan pois niin ettei kukaan sitä tajua. Menen usein hänen mökilleen silloin kun hän siellä on ja minä pääsen. Meille riittää yhteinen aika minkä vietämme yhdessä. Ei siihen lahjoja tarvita. Hellyys ja läheisyys on tärkeämpää.
Se on totta, että toista ei voi kukaan omistaa, mutta huolehtia voi. Minusta puolisolle tai perheeseen ostettu yhteinen hyvä on juuri sitä. Jos mies ostaa vaimolleen auton, on se juuri tätä huolehtimista. Ostettu mökki takaa laatuaikaa perheelle, yhteinen matka yhdistää jne. Asioita ei voi verrata- painitaan kokonaan eri sarjassa. Salarakas on mukana lyhyehkön aikaa, useimmiten. Jos hänestä tulee tärkeä pitkäksi aikaa, asioilla on tapana järjestyä, aviopari eroaa.
Minusta ei pidä tuomita myöskään salarakasta, hänellä voi olla merkittävä rooli esim. jossakin elämän solmukohdassa, mutta merkitystä ei pidä suurennella.
salarakasta, että sen rahat ei riitä lahjojen ostoon niille kaikille.
TAitaisi olla sinullakin eri käsitys avioliitosta jos sellaisessa tämän miehen kanssa olisit.
samaa elämää 30vuotta sitten niin näkee niin selkeästi tuon teidän iänikuisen puolustelevan elämäntyylin täällä saitilla. Ja ilkkuminen on sitä kaikkein ala-arvoisinta täällä mitä kakkoset harrastaa. Hakemalla haette sitä hyvää suhteestanne kun kuitenkin kaikki väliajat katkerana odotatte kun mies on oman rakkaan perheensä parissa. Ja tosiasia on että teidän luona käydään vain seksin vuoksi. Kyllä te sen sitten tajuatte kun elätte tarpeeksi pitkään. Minua säälittää teidän elämä kun on itsekin samaa paskaa viettänyt, voi sitä ihanan ja rakkaan miehen odotusta päivästä toiseen. Mutta paha saa palkkansa, se pitää todella paikkansa sen voin teille kaikille kakkosille kertoa. Ja kun se omalle kohdallenne osuu, niin voi prkl se sattuu. Ei tulisi mieleenikään enää koskaan hyppiä toisten vaimojen miesten kanssa petiin. Kunnioitan kaikkia aviovaimoja ja sitä sarkaa mikä heillä on, ja voi helvetti jos mies vielä kehtaa pettää..
ei nämä asiat aina ole noin mustavalkoisia. On erilaisia aviovaimoja, aviomiehia ja salarakkaita. Tilanteet ovat aina yksilöllisiä, eikä niihin päde mikään yleissääntö. Oman rakkaani vaimo sanoi heidän erottuaan: vihdoinkin joku huoli hänet, ei hänestä ollut muuta kuin rakkaudennälkäistä riesaa. Onneksi meitä riesoja löytyy rakastamaan toisiamme.
sama ajatus tuli edellistä kommenttia lukiessa... Ja lisäksi se, että kun on itse ollut kakkosena, tietää mielestään kaiken asiasta. Jos oma "suhaaminen" varatun miehen kanssa on päättynyt suureen pettymykseen, luullaan kaikille käyvän samoin. Aivan kuten eivät kaikki uudelleen elvytetyt parisuhteet, vaan ihmiset eroavat muista syistä myöhemmin. Tarinoita on yhtä monta kuin kertojaakin, ja paha on mennä toisen "tunteiden syvyyttä ja aitoutta" ulkopuolisen arvioimaan.
varmaan kirjoittamassasi on asiaakin ja totuutta, mutta sysäät kaiken kakkosen niskoille. Kirjoitat, että paha saa palkkansa. Miten se puolisonsa pettänyt mies maksaa tekemästään? Mielestäsi ei ilmeisesti mitenkään. Hän jatkaa porskuttaa vaimonsa kanssa. Minäkin kunnioitan aviovaimoja, olen itsekin sellainen, mutta eikö miehenkin tulisi vaimoaan kunnioittaa? Eivät ole asiat niin yksinkertaisi, että joku hyppäsi tuosta vaan toisen petiin ja on yksin syypää.
Eipä päättynyt suureen pettymykseen. Ei alkuunkaan! Ihan itse tajusin pistää pisteen ja hakea vapaan miehen. Mies vonkasi vuosia vielä, mutta on joutunut kääntymään muiden kakkosten puoleen. Teitähän riittää. Toki, vaimohan hänet myöhemmin on jättänyt. Mies mennä viheltää kukasta kukkaan edelleen. Millään tavalla en ole katkera, ainoastaan harmittaa lopun elämää että olen ollut pettäjää vastassa. Kommentoikaa vasta kun olette yli viidenkymmenen. Yhdenkään keskenkasvusen parikymppisen mielipidettä en kaipaa, kiitos.
avioeron. Jossain vaiheessa jokainen pettäjä jää kiinni. Voi toki viedä vuosia. Ehkä nykyään nopeammin kun kännykät on keksitty ja niiden seuraaminen on helpottanut kiinnijäämistä. Jotkut vaimot antavat toki anteeksi, mutta ei kaikki.
ex kakkonen, tosi hienoa, onneksi jotkut tajuavat, että todellakin kakkosen rooli on silkkaa ajantuhlausta!
ihana lukea. Koska arvasin että niin moni nykyinen kakkonen iskee viisauksillaan.
Olen todella 30vuoden jälkeen niin pahoillani että suostuin olemaan yksi kakkonen. Eihän se oikeastaan ole muuta kuin hyväksikäyttöä pettäjän puolelta ja kaikki muu mukava puhelu, lahjojen osto ja touhu ajankulua. Se on todellakin oman elämän tuhlausta, johon tärkeät omat nuoruusvuodet hautautuvat. Silloin se on se oma vapaa mies löydettävä. Mitä vanhemmaksi tulee sen hankalampaa se tulee olemaan. Toki tiesin senkin että yksikään kakkonen ei tule ymmärtämään kirjoitustani, jokaisen on itse virheensä tehtävä, koettava ja lopuksi todettava.
hän kirjoitti mulle eilen, että ethän koskaan unohda häntä. Minä lupasin, että en unohda milloinkaan, vaikka tämä meidän suhteemme vääjäämättä on vain väliaikainen ja tällaisenaan tuhoon tuomittu. Me olemme molemmat naimisissa, meistä ei tule koskaan paria. Silti me jatkamme tätä raastavaa suhdetta jo kolmatta vuotta, Olemme yrittäneet lopettaa useita kertoja, mutta ei vain onnistu. On turha puhua pelkästä panosta. Jokainen salasuhde on erilainen. Jostain syystä tässä elämänvaiheessa me tarvitsemme toisiamme, tulee varmaan aika, jolloin olemme valmiit lopettamaan suhteen, sitten kun emme enää tarvitse toisiamme.
valehdella..! Ei se näemmä ikä kaikkia viisaammaksi tee, kun edelleen on tosiasioiden myöntäminen noin vaikeaa. Mikä oli syysi aloittaa suhde varattuun? Ajan myötä tajusit laittaa pisteen suhteelle - mutta alkuun olit taatusti aivan yhtä koukussa kuin muutkin kakkoset. Ajattelit, että sinä olet se poikkeus, joka vahvistaa säännön, ja tekee miehestä yhden naisen miehen.
Sikäli kuin se sinua liikuttaa, olen kyllä likempänä viittä- kuin neljää kymmentä ja eronnut omasta tahdostani uskottomasta miehestä. Ehkä sitten "keskenkasvuinen parikymppinen"...
vastaan lyhyesti että juurikin niin se nuoruuden tyhmyys juuri oli syynä siihen että olin kakkonen! Ainoastaan ja vain se, lapsellinen kuvitelma elämästä. Mutta nostan hattua teille kakkoset kun olette näinkin viisaita, ihan fiksuja vastauksiaksihan tursuaa nämä sivut :)
Aika kultaa muistoja ja "harva lehmä muistaa vasikkana olonsa"... Että ihan "suostuit" kakkoseksi... Tuollainen selittelevä jälkiviisaus on yhtä tyhjän kanssa, ja se, että asettaudut "parannuksen tehneenä porttona" muiden yläpuolelle on surkuhupaisaa, ei muuta. Tuo sinun "aito pahoillaanoloko" tekee sinusta nyt paremman ihmisen ja antaa oikeutuksen suhtautua samassa tilanteessa kuin mitä sinä joskus olit, oleviin ihmisiin ylimielisesti ja "tätimäisen opettavati". Pah pah ja pah!
uralle. Muista syödä jäätelö ennenkuin sulaa lautasellesi.
täällä soudellaan. Itse olen hiljan eronnut, mies avoliitossa ja pelissä hänellä sen verran paljon, etten odottele ihmeitä - eikä hän niitä ole lupaillutkaan. Pitkä tuttavuus muuttui muuksi myös reilu kolme vuotta sitten, puolitoista viikkoa on pisin aika ilman yhteydenpitoa - silloin, kun päätimme lopettaa, mutta sitten mies tuli takaisin... Jaetaan ilot ja surut ja ihmetellään maailman menoa - mutta vain omassa, näkymättömässä maailmassa. En enempää osaa juuri nyt kaivata, ehkä joskus on vielä toinen aika, ja ehkä hänkin haluaa muuta. Nyt on hyvä näin.
NIIN hupaisa... Heh, no nyt vedetään nuoruuden tyhmyys kehiin, kun ei muuta voida... Kaikkitietävän viisaaseen päähäsi ei mahdu, että kaikki kakkoset eivät ole "nuoria hupakoita", eivätkä pettäjämiehet kukasta kukkaan lenteleviä hyväksikäyttäjiä.
Ikävää, että oma kokemuksesi 30 vuoden takaa jätti noin suuren katkeruuden jälkeensä, että vieläkin sitä kaivelet.
jäätelöntarjoilijakin on taas liikkeellä, so nice...
No kuule, en syö jäätelöä lautaselta, vaan suosin tuutteja ja olen erityisen hyvä nautiskelemaan ne helteelläkin niin, ettei roisku eikä loisku :-)
Ja mitä tuohon vertauskuvallisuuteen tulee, voin vastata saman kuin ennenkin: en ole, en ole ollut, enkä ole aikeissa ollakaan kakkonen. Satunnainen matkailija tällä palstalla...
betoniruusu. Kissatkin tykkää jäätelöstä.
kaikkien puolesta puhu. Vai puhuuko? Jokainen tuntee vain oman ruutunsa. Niin sinäkin. Onko sinulla lapsia.. eipä tarvitse oikeastaan vastata.
täällä ja kissani... :-) Sinullahan on suorastaan kykyjä meedioksi...
Kissat on muuten mukavan pirullisia otuksia, koirat turhan suoraviivaisia makuuni :-)
ole pyrkimyksenä - mutta toisilla on taipumus ajatella, että heidän tapauksensa ovat juuri samanlaisia kuin kaikki muutkin... Omasta puolestaanhan sitä jokainen puhuu - mutta kummallisen helppoa on toisille niputtaa viholliset samaan kasaan ja tuomita ampumalla selkään...
kissoista, ja vuosikymmenien kokemus niistä, aivan ihania :)
samaa mieltäkin jostain :-) Juu, kissojen vähäeleisyys ja turhasta koohottamattomuus vrt koiriin on jotenkin vetoavaa - eikä se tarkoita, etteikö niillä olis luonnetta ihan niin kuin meilläkin :-)
ja on varsin fiksu ja ovela. Kissojen vihaajia on vaan harmillisen paljon.
sinulle rakkauden määrän, minulle ei. Minulle rakkaus on lahjoista suurin.
Tämä meidän triangeli on kolmen kauppa. Vaimo pääsee eroon miehestä josta ei löydä hyvää sanaa sanottavaksi. Minä saan miehen, joka on minulle elämäni rakkaus. Mies saa naisen jota saa rakastaa ja joka rakastaa häntä pyyteettömästi, eikä hetkeäkään epäile näyttää sitä.
edelleen naimisissa, vai onko jo huomannut erota kun noin kamalan vaikeaa elämä on täysin ymmärtämättömän vaimon seurassa.
merkitsee. Se tuo turvallisuutta ja tekee elämästä jossain määrin mukavaa. Aikuisena on vaikea uskoa kirjoitustasi suuresta rakkaudesta, joka kattaa kaiken.
Taidat olla oikean epävarma tilanteestasi. Ehkäpä heidän liittonsa kestääkin ja sinä olet se, joka suree ja kaipaa.
Vaimona voin sanoa, että minusta on hienoa saada ja antaa lahjoja. Ja on ihanaa matkustaa yhdessä, kokea uutta. Ja on erittäin hienoa, kun on saanut hankittua yhdessä jotain merkittävää, joka lisää hyvinvointia, olkoon se hyvä auto tai loma-asunto.
maallisen hyvän saanut, kaipaa vain, että on joku, jota rakastaa ja jolta saa vastarakkautta.
enää kuin paperilla. Uusi koti on jo ostettuna 1. pvä pääsemme muuttamaan sinne.
valittettavasti noin yksinkertaista. Pitkän suhteen aikana molemmilla on omat kipupaikkansa. Aina takana ns" suurta rakkautta"
On vuosikymmenten kokemus vaimona olemisesta, joten tiedän kyllä mitä se on ylä- ja alamäkineen.
Tähän ikään mennessä on ehtinyt kertyä materiaa yllinkyllin, joten en tarvitse ketään maksamaan matkojani, vaikka yhdessä matkustelemmekin. Surullisia ovat ne liitot, jotka perustuvat materialle.
Parhaat matkat taitaa kuitenkin olla ne pienet retket mitä yhdessä teemme luontoon, eikä niistä tarvitse kummankaan rahalla mitään maksaa.
ettei vastarakkautta saa. Kyllä se vaimokin saa vastarakkautta, vai onko se jollekulle yllätys.
on omat ongelmansa. tuskin tekään niiltä vältytte, uusi miehesi ei ole vielä edellisestä eronnutkaan ja nyt jo on sinun kanssasi muuttamassa yhteen.Kyllä siinäkin voi matkaan mutkia tulla, mutta onnittelut joka tapauksessa.
päämäärääsi. Toivottavasti et koskaan joudu kokemaan mitä on petetyksi tuleminen. Ole siis yhtä ihana ja ymmärtäväinen jatkossakin, toivottavasti se riittänee miehelle joka on jo kerran (ainakin) pettänyt.
tässä triangelissa KAIKKI pääsevät päämääräänsä. Jos se sinua lohduttaa, niin olen minäkin tullut petetyksi, onnekseni, sillä mieheni löysi hänelle paremmin sopivan naisen samoin kuin minä minulle paremmin sopivan miehen.
sen tiedän. Tiedän myös monen toivovan epäonnistumistamme, sillä niinhän tapana on silloin kun ihmiset ovat löytäneet onnensa vielä ollessaan kiinni menneessä, vaikkakin vain tavan vuoksi.
kaikille päämääräänsä päässeille.
kertovat sinulle miehesi välittämisen tasosta..? Ai... Ja luo turvallisuutta, kun vuodesta toiseen mies kiikuttaa "uskollisesti" lahjan merkkipäivänä..?
No, ei siinä mitään, sinulla on varmasti asiat ok (sanon tämän ilman sarkasmia) mutta suht läheltä seuranneena tiedän, että on myös muunlaisia tapauksia. En ole itse osallisena ko draamassa, mutta mies kantaa vaimolle asianmukaiset lahjat, hiihtoloma vietetään matkoilla, kesällä viikko pari lomaosakkeessa. Eli ns täydellistä elämää. Särön kuvaan tuo toisaalla asuva nainen, jonka luona mies viettää kaiken liikenevän aikansa.
Kukin tyylillään - eipä se materia tässäkään ole merkki uskollisesta liitosta.
hyvältä lomineen, tuskin moni kaikkea vapaa-aikaansa kakkosen luona viettää.
jos joku perhe yhteisillä varoillaan tekee kaukomatkoja tai ostaa mielihyvää tuottavia asioita. Uskollinen ja uskollinen liitto. Pitkässä liitossa , varmaan jokaisessa, on omat kriisiaikansa, jompikumpi puolisoista tai molemmat ns. pettää. ei sen tarvitse merkitä hyvän loppumista. Järki käteen.
siinä olevan jotain pahaa..??? Mitäs pahaa siinä sitten voisi olla?!
Herättää vaan nyt pikkuisen kummastusta se, että yhtäkkiä tuntuukin miehen materiaan liittyvä huomaavaisuus olevan niin kovassa kurssissa, että uskottomuutta katsotaan läpi sormien..? Onko sinusta esim. nelisen vuotta jatkunut sivusuhde samaan naiseen merkki jostain ohimenevästä "kriisiajasta"..? Taitaa vain lopultakin olevan niin, että vaikka täällä pidetään kakkosten typeränä keksintönä selityksiä, ettei mies halua erota taloudellisista syistä ("tekosyitä, jos oikeasti toista rakastaa, eroaa kyllä"), niin kyllä se mammona saa ykkösen silmille laput, joiden läpi katsellessa miehen vieraassakäyminen jotenkin kummasti menettää merkitystään...
että mies hommaa vaimolle mukavat elämänpuitteet, kuten talo, mökki, ulkomaanmatkat. Pääasia, että on mammonaa, ja sen jälkeen ummistetaan silmät miehen syrjähypyiltä. Kyseessä on aina mitätön panosuhde, koska mieshän tekee kaukomatkoja vaimon kanssa. Se kertoo rakkaudesta. Vaikka mies tapaisi samaa naista useamman vuoden, kyseessä on vain pelkkä pano, johon ei liity mitään tunteita ja mies rakastaa vaimoaan.
Eipä tuohon juurikaan ole lisättävää.
Paitsi, että jos toista todella rakastaa, ei petä. Ei edes panon vuoksi.
Myös mies voi hakea ero yksipuolisesti, ei siihen tarvitse vaimon suostumusta ja niin hän tekeekin, jos kakkonen on tärkeä ja rakas. Haaremia on mukava pitää pidempäänkin ja siinä haaremissa valitettavasti vaimo saa lopuksi sen kaiken hyvän. Jos kakkonen ei miestä pidä pakolla, ei sitä tee vaimokaan, nyky-yhteiskunnassa se ei ole mahdollista. Vaimon ja kakkosen osa ei ole verrattavisssa. Vaimo seisoo ranka suorana julkisesti miehensä rinnalla.
ranka suorana kun mieheni kakkossuhde paljastui. Hävetti mennä ihmisten ilmoille koska ei tiennyt kuka tietää ja kuka ei. Oli tunne että ihmiset naureskelevat tai säälittelevät selän takana. Uusi nainen kulki paljon suoremmin selin kylällä, itse silloin koin että voittajana, myöhemmin tajusin itse kuitenkin olleeni se suurin voittaja.
jotenkin tuohon viestiin, johon on vastauksena..?
Ei kukaan käsittääkseni ole sanonut, etteikö mies voi hakea eroa niin halutessaan..?
Pontti oli se, että kun täällä keisataan sitä, että miehet haluavat sekä syödä että säästää ja pysyvät vanhassa liitossaan - jossa talous on kunnossa ja arki pyörii - niin kylläpä sitä samaa haluavat näköjään myös ykkösetkin - jatketaan uskottomassa liitossa pitkälti materialistisista syistä.
Hmm... Ja kuinkahan moni kakkonen muuten todellisuudessa haluaisi salarakkaansa "ikiomaksi", vaikka se mahdollista olisikin...Mammonan kanssa tai ilman.
Mammonan keskellä talous on kunnossa, arki pyörii ja on mukavaa keskenään siellä mökillä, matkoilla, omassa veneessä saaren rannalla yöpyessä. Miksi pitäisi erota pikkujuttujen vuoksi?
että miehellä panoja piisaa, ja että sinulle naureskellaan selän takana, kun lainailet miestäsi vieraisiin sänkyihin. Mökillä, matkoilla ja veneessä mies räpeltää muka sinun huomaamattasi tekstareita panoilleen ja elämä jatkuu....
Mammona kun helpottaa elämää ja lahjat tuovat arkeen piristystä. Vaikea sivullisen on varmaan ymmärtää, että parilla on todella mukavaa ja hauskaa keskenään. Sivistynyt mies ei tekstaile kakkosille vaimon läsnäollessa. Selän takana naurajista vaimo välittää piut paut. Asiassa kuin asiassa selän takana naurajat ja selkään puukottajat ovat oma rotunsa, ei heitä arvosteta.
seuraava kysymys: miksi sitten helvetinmoinen huuto ja haukkuminen kakkosille, kun kerran omaa mammonan varmistavaa miestä on NIIN MUKAVA lainailla vieraisiin sänkyihin?
Eikös olisi pikemminkin kiitoksen paikka, kun kakkonen pitää sinut lahjoissa ja mammonassa, ja elämä on NIIN mukavaa ja NIIN hauskaa..?
Ja sitten vielä kakkosia nimitellään maksullisiksi naisiksi... Tässä taas elävä todiste siitä, että ns rakkautta voi ostaa...
huutanut enkä haukkunut kakkosia; tosin en ole heitä nähnyt, enkä toki haluaisi nähdäkään. Ja ilman heitäkin lahjoja on tullut, ei ole syytä kiitellä. Pointtini on, että hyvä elintaso tuo elämään mahdollisuuksia ja pettämisestä huolimatta avioparilla voi olla mukavaa ja ihanaa keskenään. Lahjojen antaminen ja saaminen, joskus pienien ja joskus vähän isompienkin, on toisen huomioimista ja tuo iloa, molemminpuolin. Virheitä teemme kaikki ja pettäminen liitossa ei ole niitä suurimpia.
hauska tapaus... Käsität asiat juuri haluamallasi tavalla, ja luulet, että muutkin uskovat satuihisi... Ihailtavan suvaitsevainen olet, kun noin vain pystyt vaihtamaan aviomiehen uskollisuuden lahjoihin ja esittämään, että on ihanaa, kun mies käy panemassa vieraitakin välillä...
Sinä olet se, joka käsittää asiat haluamallaan tavalla, eikö niin? Tulee mieleen, että et kai ole kade aviovaimoille, joilla on varakas mies ja varoja itselläänkin. Ei kai! Kukaan hullu ei pidä ihanana, että puoliso käy vieraissa, mutta jos niin tapahtuu, se ei ole maailmanloppu. Järki käteen. Elämisen puitteilla on vain suuri merkitys. Nimenomaan sillä, että puolisoilla on keskenään hyvä olla ja välillä niin pirun hauskaa, ei " pikkujutut" kaada hyvää liittoa, eivätkä myöskään loistavia puitteita. Että silleen.
NIIN hyvä olla vaimon kanssa, ja pirun hauskaakin, mihin siinä sitten enää vierasta vosua tarvitaan - ei pieni pää ymmärrä tätä..?
Minulla OLI varakas aviomies, itselläni ON varoja edelleen. Ja on uusi aviomies, jolla ON varoja - ja joka pystyy pitämään housut jalassaan eikä ole vosujen vietävissä. Elämä on valintoja, uskoton mies ei kuulunut minun valintoihini. Toisilla on näes vara valita...
Niinpä! Jos tämän olisin kirjoittanut minä, salarakas, niin jo olisi joku hyökännyt hyeenana kimppuuni haukkumaan. Myös avioliitossa merkitsevät siis varsin pienet ja maksuttomat asiat - kuten retki luontoon. Miksi sitten varatun miehen ja hänen salarakkaansa samanlaiset tilanteet ovat niin merkityksettömiä? Miksi varatun miehen pitäisi ehdoin tahdoin ja pakosti antaa salaiselle rakastetulleen lahoja vain siksi, että muuten salarakas luokitellaan miehen patjaksi?
Tai, siis monet teistä katkerina luokittelevat. Itse rakastan tätä miestä vain ja ainoastaan siksi, että hän on aina oma itsensä - ja antaa minunkin olla ihan sitä, mitä olen. Minunkaan ei tarvitse näytellä parempaa, eikä huonompaa kuin mitä olen.
Niin, siis, onko niin, että vain äijä tienaa perheen elämiseen käytettävät rahat? Entäs vaimo? Mihin hänen rahansa menevät? Jos minä olisin naimisissa ja mies kantaisi mulle kaikenlaista mammomaan, minua sylettäisi, sillä eiväthän nekään rahat ole puussa kasvaneet - ja nekin rahat ovat poissa jostain muusta kenties tärkeämmästä yhteisestä hyvästä. Ostaako äijä tosiaan vaimonsa tietämättä tai vaimonsa kanssa sanaakaan vaihtamatta vaikkapa talon tai auton muijalleen? hehhee....
Yhteisestä kassastahan perheen yhteiset rahat on otettava. Vai onko nykyään niin, että kaikilla perheenjäsenillä on omat rahansakin - ja olkoon toinen miten rahaton tahansa, omat rahat ovat ja pysyvät omassa taskussa? En ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua, että jos äijä ostaa muijalleen talon, mökin, ulkomaanmatkat, niin ihanko totta, vaimo sulkee siniset silmänsä ja kuvittelee kaiken tulevan penneinä taivaasta? Mitä häh?
sivuilla, kakkoset vastaan petetyt. Koskaan ei tule yhteisymmärrystä, päivästä toiseen kiistellään ja väitellään. Ja mikä on tulos, ei yhtään mikään. Ja kukaan ei opi mitään. Vain elämä opettaa ja virheet.
keskustelupalstasta, eikö? Mistä pitäisi keskustella, jos kaikki olisivat "samalla puolella" ja samaa mieltä? Luokittelisin itse "terapeuttiseksi toiminnaksi", noin leikkimielellä.
todella kaukana keskustelupalstasta! Katkeria ihmisiä täynnä, jotka haukkuvat toinen toistaan. Ja härregud jos joku mies sattuu väliin antamaan mielipiteensä, hänet teilataan samantien. Kakkosnaisten tyhjänpäiväisiä puolustuskommentteja täynnä, kaukana terapeuttisesta toiminnasta myös leikkimielisyys todella kaukana.
täällä teet, kun on niin paska saitti?! Ai eikö uskottomuus sais tehdä ihmisistä vittuuntuneita ja katkeria? Kullakin on oikeus mielipiteitään laukoa, jossei se sua miellytä, hae itsellesi sopivampi foorumi.
julkisesti tapella ja purkaa mieltäsi ja vielä nimettömänä senkin teet täällä. Sehän siitä niin pirullisen vittuutuneen hauskaa tekeekin. Vai oletko sinäkin vain satunnainen ohikulkija :)
elämä on kriisistä toiseen vaeltamista, oppii joskus jotain, useimmiten ei . Kaikissa elämäntavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tärkeä on olla tunteva ja elävä ihminen. Ei avioliitto säästä ihmissuhdepettymiksiltä.Kakkosena saan enemmän tunteita ja hellyyttä kuin ikinä konemaisesssa ykkössuhteessa , jossa kyllä materiaalista puolta on vaikka kuinka. En halua loukata ketään, en ykköstä, kakkosta enkä ihania miehiä.
En minäkään mitään lahjoja saa enkä niitä odotakaan. Miksi minun pitäisi häneltä jotain lahjoja saada?? No, joskus hän tuo pullon viiniä. En ole koskaan ehdottanut että lähdettäisiin jonnekin, mutta hän on vihjannut haluavansa kanssani johonkin. Yksi yö olisi maksimi minkä hänen kanssaan jossain olisin ja tuskin hän pidemmäksi aikaa itsekään pääsisi. Epäilen että hän on kanssani ihan luvallisesti, koska aika avoimesti liikuskelee pyyhe päällä parvekkeellani ja oma koti on muutaman kilometrin päässä. Hän ei siis näytä pelkäävän että joku tuttu näkisi hänet.
kuitenkaan suhteen varsinaisia mittareita?
Mä olin vuosia suhteessa mieheen, joka samaan aikaan osti vaimolleen kaikkea mitä suinkin saattoi toivoa, kuljetti ulkomailla ja tietenkin mökillä viettivät aikaa (perheenä), enkä mä saanut yhtään mitään maallista hyvää; en hyötynyt hänestä millään tavalla. Jotenkin ajattelin vaimon saamia asioita hyvityspalkkioina, aina kun epäilykset nostivat päätään, mies osti vaimolle jotain.
Olemme edelleen yhdessä, mies eronnut. Yhtään korua tai matkaa en ole saanut, mökillä olemme käyneet. En tiedä, pitäisikö minun arvioida suhteen syvyyttä euroissa.. En oikeastaan halua. Olen aika tyytyväinen siihen, ettei kukaan pääse sanomaan, että olisin hyötymistarkoituksessa ollut suhteessa; en silloin salaa kuin nyt virallisesti. Varakkuutemme on kuin eri planeetoilta, ja varmaan mies on senkin miettinyt mielessään joskus aiemmin, olenko niinkuin moni hänen piirissään, tavoittelemassa hyötyä. Olen sanonut, että haittaa hänestä enemmän on ollut kuin hyötyä, ja se pitää kyllä paikkansakin. Mutta haitallekaan ei voi laskea euromääräistä summaa..
itsekin ajan, jolloin kaupungin kalleimman lahjatavarakaupan kassin näkeminen salarakkaan auton takapenkillä sai pienen hymyn karehtimaan suupielissäni - sillä kerralla mies oli ollut matkoillaan hivenen tavanomaista pitempään. Ihmeesti tilanne taas rauhoittui, kun vaimo sai lahjansa, ja elämä jatkui vanhaan tapaan...
Mies on nyt myöskin eronnut, suhde jatkuu. Joskus hän on kysynyt, mitä "kivaa" haluaisin lahjaksi? En mitään. Olen jatkuvasti saanut häneltä jotain, mitä ei rahassa pysty mittaamaan: aikaa.
mä oikein ulvahdin kun silloin joskus näin entisen rouvan saaneen hienon moottoripyörän, vaikkei hän ollut koskaan itse ajanut minkäänlaisella kaksipyöräisellä. Olihan siinä taas hetkeksi tekemistä ja päänvaivaa, ynnä todistetta varmasta rakkaudesta, vaikka rouva olikin muuta epäillyt..
Mä olen entisessä elämässä itse kokeillut , tuleeko miten onnelliseksi materialla. Käytin exmiehen pankkikortteja surutta, vingutin niillä lohtua elämääni. Eroon päätyi, eli ei pankkitilin saldoa rokottamalla löytynyt onnea. Nyt elän kohtuullisen vaatimatonta, mutta hyvää elämää ihan eri asetelmassa.
Mieheltäni toivon saavani sormuksen, mutta en ole mitään vaatimuksia esittänyt. Jos suhde sensijaan syvyydeltään kestää vähintään sellaisena kuin se nyt on, olen todella tyytyväinen. Sanan täydessä merkityksessä.
Minäkin haluan elää itse ja itsellisenä niin, ettei kenenkään tarvitse tulla jälkeen päin sanomaan minulla vosuilusta. Ihan samassa veneessähän näytätte olevan te kalliitakin lahjoja mieheltänne vaativat naimisissa olevat naiset kuin myös te lahjoja vaativat salarakkaudet. Te ostatte rakkautta itsellenne! Toisaalta tosiasiahan on se, ettei ole väliä sillä, onko liitossa vai ei, rakkautta joko on tai sitä ei ole, jolloin yksi lähtee vieraisiin, toinen hukuttaa itsensä viinaan - ja kolmas korvaa rakkauden nettihurmiolla.
Kauneinta ja vilpitöntä on juuri sellainen rakkaus ja rakastaminen, jossa kumpikaan ei vaadi toiselta mahdottomia tai edes mahdollisia. Ainakin minulle riittää se, että saan pitää tätä ihanaa omaa mussukkaani edes silloin tällöin, saan itse häntä pidellä ja hyväillä ja samalla saan itselleni hyväilyjä ja rakastavia sanoja. Mitä muuta minun mukamas pitäisi elämältäni vielä toivoa. Ei yhtään mitään. Minullahan on jo kaikkea!
Niinpä. Samassa veneessä näytätte olevan te miehen kanssa naimisissa olevat ja kalliitakin lahjoja mieheltänne vaativat naiset kuin te samallalailla kalliitakin lahjoja varatulta mieheltä vaativat salarakkaudet. Te ostatte itsellenne rakkautta.
Tosiasiahan on kuitenkin se, että rakkautta joko on tai sitä ei ole. Rahallakaan rakkautta ei saa, vaikka miten haluaisi, mutta jos te saatte himonne tyydytettyä pakottamalla miehet kantamaan teille lahjoja, niin sepä on teidän asianne.
Itse pyrin elämään niin, ettei kenenkään tarvitse tulla silmilleni hyppimään eikä haukkumaan minua vosuksi. Elän omillani ja tulen toimeen omillani, eikä minun tarvitse nojata kenenkään rahakukkaroon.
Kaikkein kauneinta rakkaus on silloin, kun se on vapaaehtoista - ja minun ja minun salarakkaani rakkaus on juuri sitä. Meitä ei pakota kukaan mihinkään. Minä olen onnellinen siitä, että saan pitää hänet hetken itselläni, saan hyväillä häntä ja suudella - ja hän on onnellinen siitä, että minä annan hänelle omasta ajastani ne muutamat hetket, jolloin hän voi unohtaa koko ulkopuolisen maailman ja keskittyä vain ja ainoastaan minuun ja meidän rakkauteemme.
Mitä muuta enää elämältäni toivoisin? En mitään. Minullahan on jo kaikkea!
Näyttäisi vastattujen viestien perusteella, että suurta ärtymystä aiheuttaa, jos mies ostaa vaimolle tai salarakkaalle lahjoja.
Perheissä voi puhtaasti olla tapana lahjoittaa perheenjäsenille erillaisia lahjoja, myös lapsille. Aikuisille lapsille tietysti hieman arvokkaampia. Mies on usein se parempipalkkainen ja varakkaampi, joten hän ostaa myös kalliimpia lahjoja. Jos vaimo vastaavasti on varakkaampi, tekee hän sen. Ei siinä ole mitään likaista, eikä ketään pakoteta mihinkään.
Kovin romanttiselta kuulostaa sinun suhteesi. Toivon mukaan onkin muuta kuin salassa pälyillen kulkemista. Olen tullut tätä palstaa lukiessani tulokseen, että salarakkaat ovat hyvin kateellisia vaimoille ja yleensä miehen hienolle perheelle.
tuo aloittaja, niin kovin on ääni kellossasi muuttunut... Aloituksen rivien välistä kuului kyllä kaiho johonkin muuhunkin kuin harvinaisiin yhteisiin hetkiin, mutta nyt sinulla onkin yhtäkkiä kaikki niin hienosti. Hmm... Ikään kuin kohottaisit itse itseäsi kaiken muun "kakkosroskan" yläpuolelle..??? Vaikka suurin osa tarinoista on juuri tuollaisia kuin sinun...
Otetaan edes se, mitä saadaan. Niin ainakin itse teen. Elän elämääni päälle päin työssäkäyvänä ja hyvin pärjäävänä yh:na, joka "julkisesti" viittaa miehille kintaalla. Silti sisimmässäni olen varattu sille yhdelle, ollut jo monta vuotta. Hän ei pyydä minulta mitään, toisin ajoin vain ihmettelee, miksi annan liikenevän aikani hänelle enkä hae helpompaa tapausta. Mutta ei, ei se käy niin... Kun on kerran rakastunut, sitä tunnetta on vaikea muuksi vääntää.
Naurakaa vain tyhmää ja sinisilmäistä kakkosta. Minä nauran teidän mammonan perässä juoksemisellenne.
En ole aloittaja, enkä edes vaimo tai salarakas. Satunnainen matkailija olen keskustelusivuilla. Johtopäätös tuli luetun perusteella ja lähinnä ajattelin veljeni perhettä ja heidän tapaansa muistaa toisiaan. Vaimo perheessä sai viime kuussa mieheltään 50-vuotislahjaksi hienon auton. Luulen, että heidän parisuhteessaan ei ole pettämistä.
vastaatkaan, kyllä sinun mielipiteesi tuli jo rekisteröityä? Mielikiltä asiaa tiedusteltiin, katso keskustelun hierarkiasta...
Ja jos nainen saa lahjaksi auton, ja toteat, ettei heidän suhteessaan ole varmaankaan pettämistä, niin miten tuo tieto tähän liittyy?
Mistä olet noin vihainen. Ymmärrän asia on sinulle arka. Minusta se liittyy tähän viestiketjun sanomaan. Lahjoja voi saada myös ilman hyvittelyä ja syyllisyyttä. Olen neutraali asian suhteen, enkä todellakaan ole tuomitsemassa salarakkaita. Eläköön kukin tyylillään. Minä olen ns. vanhapiika ja seuraan perheiden elämää lähinnä sukulaisten perheissä. Olen se täti myös, joka tuo lahjoja, koska haluan ilahduttaa ja minulla on varoja.
Yhtään kenellekään. Mutta en vain pidä ihmisistä, jotka inttävät samaa asiaa moneen kertaan ja vielä asian vierestä. Sorry, vanha äikänmaikkani ei suvainnut rönsyilemistä - ja jotain minäkin näemmä siellä tunnilla opin.
Olisiko syytä hakea keskusteluapua!
aika rohkeasti sanottu..? Perustelisitko käsityksesi myöskin..?
Onko ylikierroksillä menemistä, jossei diggaa turhasta paskanjauhamisesta?
Sinun vastauksestasi kuultaa, että olet vihainen ja käytät hieman brutaalia ilmausta, joten käynet ylikierroksilla. Mutta summasummarum alkuperäiseen asiaan. Lahjoen antajia ja saajia on niin kovin erillaisia. Ei ole yhtä kaavaa!
Että tällainen analyysi. Hmm... Lienee pelkästään perus-veemäisestä luonteesta johtuvaa brutaalius - en aina muista, että joitakin ihmisiä pitäisi käsitellä silkkihansikkain.
Ehkä kuitenkin kannattaisi olla enemmän huolissaan esim niiden ykkösten uhosta, jotka täällä käyvät julistamassa verikostoa miestensä kakkosille - mutta ehkä heidän keskusteluyhteytensä sitten on paremmassa kunnossa kuin minulla, mene ja tiedä.
No, tuosta summauksesta olemme samaa mieltä ; ja lisäksi on ihmisiä, jotka eivät anna tai vaadi lahjoja laisinkaan.
itsellänikin on suhde ukkomieheen.. nyt miehen vaimo uhkaa nostaa meitä vastaan syytteen.. ei taida olla tämän päivän suomessa mahdollista..?? Onko kellään tietoa?? vähän kauhistuttaa vaimon puheet, mutta ehkä on parempi jättää omaan arvoonsa.. mies haluaa eroa, mutta vaimo ei suostu.
kuulostaa... Mistäs hän sitten teitä syyttäisi..? Lähinnä kotirauhan rikkomisesta voisi vilkkaalla mielikuvituksella varustettu ihminen sinua syyttää - mutta kun mukana on ko immeisen aviomies, niin ei mene läpi, ei... Kun et ilmeisestikään ole käynyt ko huushollissa rettelöimässä... Epäilemättä hankaluuksia tulee aihettamaan, mutta ei muuta.
No eipä siinä ole paljoa nokan koputtamista vaimolla, jos mies eron haluaa. Paperit vain menemään ja that's it. Vaikka vaimo heittelisi kapuloita rattaisiin, niin lopulta kyllä virkavalta hänet löytää ja toimittaa tiedokseen sen, että eron harkinta-aika on alkanut.
En todellakaan ole käynyt heillä , saati että olisin rettelöinyt siellä !! Itse olen sinkku, ja mies on ollut luonani useasti. Mutta vaimo epäilee vain yhtä kertaa..
Eikä mies ole hälle sitä myöntänyt, ei kieltänyt.. Mutta on sanonut haluavansa eron. Ja kun nainen ei eroa halua, hän uhkailee kaikella.. Soitti jopa minullekin, mutten kommentoinut mitään... sanoin, että keskustele miehesi kanssa..
Eli, summasummarum, tuskin hän mihinkään oikeuteen meitä kumpaakaan voi haastaa!!???
Kiitos muuten vastauksista, silti tämmöinen sotku rassaa...
Ei sinua oikeuteen saada. Muita hankaluuksia saattaa tulla, jos asutte samalla paikkakunnalla. Toinen juttu on, että mies on kyllä ryhditön ihminen. Ensinnäkin miksi hän ei eroa hae itse, odottaako, että vaimo hakee eron ja järjestelee käytännön asiat. Toiseksi ei uskalla kertoa totuutta. En seurustelisi tuollaisen hiiren ja vätyksen kanssa.
hän on kerran jo hakenut eroa, mutta teki "nykäset" ja veti hakemuksen pois.. jälleen vaimon uhkailujen vuoksi. On hieman hukassa itsensä kanssa.. ja kun ei voi puhua kenenkään muun kuin minun kanssa, niin on aika raskasta aikaa.. Asioilla on niiiin monta näkökantaa, että mietityttää suuresti tehdä niinkin iso ratkaisu elämässä. Mutta enää en jaksa hänen kanssaan, tehköön mitä tekee. Pakko on itsellä yrittää jatkaa elämää.. Samalla paikkakunnalla asutaan, ja ei mikään iso paikkakunta, sehän se tässä on yksi lisäprobleema... Mutta, ei muuta kuin eteenpäin sano mummo lumessa ;)
Onko sinulla oikeaa tietoa, vai elätkö miehen sanomisien varassa?
Kyllä mies saa eron vaikka vaimo ei sitä haluaisi.
En tiedä onko totta,mutta vaimolla voi olla mahdollisuus jos pystyy näyttämään toteen että yhteisistä varoista on käytetty sinuun jotakin,saada jonkinlaista korvausta,tasinkoa.Siis en tiedä onko se totta,olen niin kuullut käyvän.
Vaikeuksia on joka tapauksessa tulossa, ja itseasiassa mikäs siinä,kait vaimollakin jotain oikeuksia on 6-0 vedättämisen jälkeen.
Miksi hänen pitäisi tyytyä olemaan kiva ja ymmärtäväinen?
olla vaimon kiva ja ymmärtäväinen, en olisi itsekään. Tosin, en kyllä itse olisi enää miehen kanssa, jos hän kerran on jo vienyt eropaperit ja selvästi sanoo että haluaa erota... ja vielä kun on tieto, että hän on ollut toisen kanssa,, Rahaa hän ei ole minuun käyttänyt juurikaan. Olen itse kysynyt käräjäoikeudesta, niin hänellä on ollut erohakemus sisässä. Se on siis varma tieto. Mutta kun tulee niitä syytöksiä ym. , niin jahkaus jatkuu...
tuo, että vaimo pystyisi tasinkoa hakemaan yhteisien varojen hassaamisesta kakkoseen. Kyse pitäisi olla vaimon varoista - kyllä mies saa esim palkkansa käyttää, miten haluaa, ei vaimokaan hänelle tilitä jokaista "turhaa" huulipunaansa - eikä tosiaan mistään keksipaketin hinnoista vaan tuhansista euroista. Eli aika utopistinen visio...
Aloittajalle: vaimo ei sinua haasta yhtään mihinkään, voi tietysti tehdä olosi hankalaksi pienellä paikkakunnalla - mutta so what, jos mies on sen arvoinen?! Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Ja ainahan on mahdollisuus, että haastat itse hänet kunnianloukkauksesta käräjille, jos oikein härskiksi menee. Kaverini miehen ex oli todella hankala alussa - vaikka erosivat ennen kuin kaverini tuli kuvioon mukaan - ja levitteli perättömiä puheita kaveristani. Kaveri lähetti terveisiä, että yksikin juttu lisää, niin käräjillä nähdään - ja siihen loppui paskanlevitys.
Ei vaimon tarvitse olla kiva ja ymmärtäväinen - mutta aikuiselta ihmiseltä voi odottaa aikuisen käytöstä, etenkin kun aloittaja ei selvästikään ole syyllinen eroaikeisiin!
yksinkertaista. Jos olet kuvioissa mukana jo silloin kun ero tulee, vaimo voi saada aikaan pienellä paikkakunnalla yhtä sun toista. Maine on mennyt ja nyt lomautusten kulta-aikana oletkin sinä, joka ensimäisenä lomautetaan y.m. Kaikki tehdään niin taitavasti ja nopeasti että et ehdi kissaa sanoa. Puhumattakaan siitä, että voisit itse haastaa häntä oikeuteen. Itse yritin ja syyttäjä jätti syyttämättä. Lisäksi mies ei halunnut lastensa äitiä oikeuteen ja minä sain hänenkin vihat päälleni. Osaksi meidän suhde päättyikin siihen.
No onpa nämäkin asiaa jokaisen näkökulmasta, haukutaan ykkösiä ja kakkosia. Niin ja tietysti sitä pettävää osapuolta. Kyllähän se on niin, että jokin syy sillä pettäjällä on toiset varmaan rakastuvat siihen kakkoseen toiset taas eivät, tuskin sitä kukaan voi yleistää näitä asioita. Sitten on tietysti nämä petetyt puolisot ja on ihan luonnollista että he ovat katkeria ja syyttävät pettäjää ja kakkosta, onhan hänellä paha olla kun on tullut niin julmasti petetyksi. Suhteita on niin monenlaisia ja syitä suhteille myös yhtä monta kun suhteita. Tuskin kukaan ulkopuolinen voi näihin sitä oikeaa vastausta antaa, vai mitä?
vasten ja that's it. Ei pystynyt yksi puhiseva ex-rouva meikäläisen elämää kaatamaan, vaikka yrittikin. Tulin kuvioon mukaan puolivälissä parin harkinta-aikaa, ja suivaantuneena mustamaalaamiseen pistin oman "koneeni" päälle, ja aika nopeasti rva ex huomasi, että turha on alkaa syyttömälle kettuilemaan. Jos mies on niin lepsu, ettei asetu uuden naisensa puolelle "lastensa äitiä" vastaan, niin sellainen paskahousu joutaakin mennä! Helvetti, hameen sellanen tarttis!
Suomessa voi hakea avioeroa yksipuolisesti. Tarkoittaa siis, että jos sinun rakastamasi ukkomies haluaa oikeesti erota ilmeisen ilkeästä ja pahansisuisesta muijastaan, niin sen kun vaan menee maistraattiin. Sieltä saa eropaperit, jotka sitten vain täyttää - ja asia on sillä selvä. Nykyään ei enää tarvita molempien suostumusta.
Just joo! Naurattaa ihan tuo syytteennostouhkaus! Siis millä perusteella vaimo aikoo syytteen nostaa? Miehensä uskottomuudenko? hehheee. Jos siitä vois viedä puoliskon käräjille, olis Suomessa luultavasti käräjillä 90 prossaa aviopuolisoista. Todellakaan Suomessa ei enää käräjille manata aiskaa aviorikoksesta!
Huokaise siis helpotuksesta, ja patista ukkos hakemaan eropaperit maistraatista!
Totta kai minulla on kaiho johonkin muuhunkin kuin vain harvinaisiin yhteisiin hetkiin, mutta kuten itsekin tuossa kirjoitat: "Kun on kerran rakastunut, sitä tunnetta on vaikea muuksi vääntää."
Ekassa viestissäni kysyin, että mitä mies mahtaa mietiskellä, mitä tuumailla ja samalla toivoin ajatuksia täällä liikkuvilta ihmisiltä. Näitten viestien perusteella minulla todellakin on itse asiassa kaikki hyvin, sillä minähän annan rakkautta rakkaalleni ilman kylmällä rahalla ostettuja lahjojakin - ja samalla saan rakkautta, lämpöä ja henkistä läheisyyttä häneltä itselleni.
Me emme siis käy kauppaa rakkaudesta, siis siitä, että hän ostaa minulle auton, jos minä läväytän reiteni levälleen. Tämähän näet näyttää olevan käytäntö useimmissa avioliitoissa. Meidän suhteessamme kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen juuri siksi, että kumpikaan ei yritäkään lahjoa toista rahalla. Kaikki perustuu vain ja ainoastaan keskinäiseen luottamukseen, tunteeseen siitä, että molemmat olemme vilpittömiä toisiamme kohtaan.
Miksi siis vaatisin muuta? Kuten jossakin välissä kirjoitinkin, minä elän edelleenkin itsellistä elämää, minua ei tarvitse kenenkään elättää, mutta siitä huolimatta ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Tarvitsen siis tämän miehen ajoittaista hellyyttä ja rakkautta. Ilman niitä elämäni olisi oikeasti kylmää ja tunteetonta, sillä rahalla ei rakkautta saa - edelleenkään!
käy varkaissa sekään ei maksa mitään.
Jahas! Kun sinä et pääse vieraisiin, niin käyt siitä edestä varkaissa, niinkö? Varohan vähän, sillä varas jää kiinni aina, vai sitäkö haluatkin? Ilmaista majaa ja täysylöspitoa vankilassa pakkasten yli?