Kun toisella ei tunteita...

Sanotaanko niin että itse olen tässä koukussa - ystävyyttä ja itsellä on tunteita. (Ja tosiasiassa tulin juuri hänen ja hänen ystävieen kanssa iltaa viettämästä).

Aika vaikeita tilanteita joo tulee kun nainen järjestää itselle treffejä ystävänsä kanssa ja oma sydän on kiintynyt häneen.

Tiedän että tämä on pahimman luokan itsepetosta mutta koska en halua hänen lähtevän elämästäni en osaa oikein muutakaan. Nautin yhdessäolostamme ja koetan "tappaa" omat tunteet vaikka hankalaa - ellei täysin mahdotonta - se onkin.

Tiedän että tilanteelle minun on tehtävä pian jotain mutten tiedä miten ja mitä. Nyt menen vain eteenpäin ja vieroittaudun itsestäni koko ajan enemmän ja enemmän.

Kontulankaari kirjoitti:

Sanotaanko niin että itse olen tässä koukussa - ystävyyttä ja itsellä on tunteita. (Ja tosiasiassa tulin juuri hänen ja hänen ystävieen kanssa iltaa viettämästä).

Aika vaikeita tilanteita joo tulee kun nainen järjestää itselle treffejä ystävänsä kanssa ja oma sydän on kiintynyt häneen.

Tiedän että tämä on pahimman luokan itsepetosta mutta koska en halua hänen lähtevän elämästäni en osaa oikein muutakaan. Nautin yhdessäolostamme ja koetan "tappaa" omat tunteet vaikka hankalaa - ellei täysin mahdotonta - se onkin.

Tiedän että tilanteelle minun on tehtävä pian jotain mutten tiedä miten ja mitä. Nyt menen vain eteenpäin ja vieroittaudun itsestäni koko ajan enemmän ja enemmän.

Lue lisää

Moikka,

Mulla vähän sama tilanne. Ollaan jo monesti erottu (mut jätetty) mutten siltikään tunnu olevan valmis päästämään irti. Kaikki kaverit ja vanhemmat sanoo etten saisi pitää yhetyttä mutta heti kun muiden silmä välttää olen taas soittamassa hänelle. Roikun ja rukoilen. Mikään ei oo auttanut. Vaikka tiedän kuinka tyhmältä kuulostan en osaa lopettaa. Ajattelen että ainakin nyt saan pienen osan hänestä. Haluan olla parisuhteessa jossa minua rakastetaan, miksi sitten tyydyn tälläiseen? Pitäisi heitää puhelin pois ja mennä lukittuun huoneeseen kunnes tajuan. En vaan voi hyväksyä ettei hän enää rakasta minua. Ihan toivoton olo. Haluan eroon mutten ole tarpeeksi vahva.

_88 kirjoitti:

Moikka,

Mulla vähän sama tilanne. Ollaan jo monesti erottu (mut jätetty) mutten siltikään tunnu olevan valmis päästämään irti. Kaikki kaverit ja vanhemmat sanoo etten saisi pitää yhetyttä mutta heti kun muiden silmä välttää olen taas soittamassa hänelle. Roikun ja rukoilen. Mikään ei oo auttanut. Vaikka tiedän kuinka tyhmältä kuulostan en osaa lopettaa. Ajattelen että ainakin nyt saan pienen osan hänestä. Haluan olla parisuhteessa jossa minua rakastetaan, miksi sitten tyydyn tälläiseen? Pitäisi heitää puhelin pois ja mennä lukittuun huoneeseen kunnes tajuan. En vaan voi hyväksyä ettei hän enää rakasta minua. Ihan toivoton olo. Haluan eroon mutten ole tarpeeksi vahva.

Lue lisää

Mulla ihan sama tilanne. Haluan ja rakastan, mutta mies ei enää. Antaisin mitä vaan, jotta saisin kaiken takas. Tiedän et kaikki on loppu, mut silti oon vaan roikkunu jo yli kuukauden. En pääse eteenpäin elämäs, kun en haluu ketään muuta. Mies pahoinpiteli mustasukkasena mut reilu kk sit, mut siltiki vaan rakastan. Puhelin pitäs piilottaa ja mulle tehdä joku muistojen tyhjäysoperaatio. Ihan tyhmää joo, mutta en mahda itelleni mitää.. Enkä kai haluakaa.. =(

Täytyy vaan todeta,että itellä ees nyt sama homma. Viimeyönä tuli sit lopullinen päätös yli 3vuoden on-off-suhteeseen. Jotenkai en kuitenkaan voi tajuta vielä,et tää on nyt oikeesti loppu. Tyrin viime vloppuna oman mustasukkasuuden takia suhdetta, mutta toisaalta aiheesta,kun miehellä ei ollut aikaa mulle vaan jolleki yli 10vuoden takaselle exälleen,joka sattumalta oli nyt sit eronnu kihlatustaan. Kilahin täysin ja haukuin miehen kuin myös tuomitsin suhteemme silloin. Viikko oltiin nyt puhumatta,eikä mies vastannu vaikka koitin soittaa et selvitettäisiin asiat. Nyt sit eilen baaris nähtiin,ja hyvä ku moikata pysty. Yöllä tuli vaan sit viestii et ei meistä tuu paria,ainakaan nyt. En oo tuon viestin jälkeen nukkua yhtään,ku mietin vaan et miten pääsen oikeesti yli tästä miehestä. Koittanu oon monta kertaa,mut aina se vaan tulee uudestaan ja uudestaan mieleen tai vastaan josain ja kuiteski tavallaan kavereita ollaan vieläki. Hauskinta täs jutus on se,et oon ehkä kuiteski liian skeptinen uskoon,et juttu ois täs, ottaneen huomioon et viel viikko sit ennen mun tyrimistä nii kaikki oli hyvin ja yhteistä tulevaisuutta katottiin jo..joku palanen ei tunnu siis loksahtavan,ei rakkaus voi noin nopeesti loppuu!! Mut nyt kai täytyy koittaa vaan unohtaa ja antaa pölyn laskeutuu. Tosin tälhetkel tuntuu,et jos ei tätä miestä,nii ei mitään. :(

loppuko? kirjoitti:

Täytyy vaan todeta,että itellä ees nyt sama homma. Viimeyönä tuli sit lopullinen päätös yli 3vuoden on-off-suhteeseen. Jotenkai en kuitenkaan voi tajuta vielä,et tää on nyt oikeesti loppu. Tyrin viime vloppuna oman mustasukkasuuden takia suhdetta, mutta toisaalta aiheesta,kun miehellä ei ollut aikaa mulle vaan jolleki yli 10vuoden takaselle exälleen,joka sattumalta oli nyt sit eronnu kihlatustaan. Kilahin täysin ja haukuin miehen kuin myös tuomitsin suhteemme silloin. Viikko oltiin nyt puhumatta,eikä mies vastannu vaikka koitin soittaa et selvitettäisiin asiat. Nyt sit eilen baaris nähtiin,ja hyvä ku moikata pysty. Yöllä tuli vaan sit viestii et ei meistä tuu paria,ainakaan nyt. En oo tuon viestin jälkeen nukkua yhtään,ku mietin vaan et miten pääsen oikeesti yli tästä miehestä. Koittanu oon monta kertaa,mut aina se vaan tulee uudestaan ja uudestaan mieleen tai vastaan josain ja kuiteski tavallaan kavereita ollaan vieläki. Hauskinta täs jutus on se,et oon ehkä kuiteski liian skeptinen uskoon,et juttu ois täs, ottaneen huomioon et viel viikko sit ennen mun tyrimistä nii kaikki oli hyvin ja yhteistä tulevaisuutta katottiin jo..joku palanen ei tunnu siis loksahtavan,ei rakkaus voi noin nopeesti loppuu!! Mut nyt kai täytyy koittaa vaan unohtaa ja antaa pölyn laskeutuu. Tosin tälhetkel tuntuu,et jos ei tätä miestä,nii ei mitään. :(

Lue lisää

olet läheisriippuivainen...toivot et tunteet palaisi toisella...minä olin samassa tilanteessa aikoinaan...roikuin epäterveessä suhteessa,toinen vikitteli ukkomiestä ja mua samaan aikaan!Hitto että minä itkin valtavasti ja rukoilin et lopettaisi kaiken...mutta sitten sain voimia niin paljon et katkaisin välini naiseen...tuskaa se ...mut se kannatti!

Aivan samanlainen tilanne. Olin kahden pitkän suhteen jälkeen sinkkuna noin puoli vuotta ja nautin sinkkuudesta, enkä halunnut suhteeseen. Tapasin ihanan miehen, ja päätimme alkaa seksisuhteeseen. Teimme kaikkea yhdessä, ja pikkuhiljaa, huomaamattani alkoi tulla tunteita. Kerroin niistä miehelle, ja hän vastasi että niin hänkin tykkää minusta!
Yhtäkkiä, aivan puskista, häntä alkaa ahdistamaan, ja ei kuulemma halua mitään vakavaa, ei minunkaan pitänyt haluta, mutta tunteet tuli aivan huomaamatta mukaan. Siitä on nyt muutama päivä kun hän jätti minut. Olen ollut aika rikki, hetken on hyvä olla mutta sitten olen taas aivan lamaantunut, on niin kova ikävä!!
Päätin tehdä tyhmän ratkaisun, jatkaa seksiä hänen kanssaan, ei mitään muuta. Pelkkää kylmää seksiä, koska se sujuu niin hyvin. Minulla oli yhdenillanjuttu, mutta tämä sankari oli aivan kamala sängyssä, jolloin oloni paheni entisestään. Yritän tappaa tunteet tässä samalla. Tiedän ettei se ole oikea ratkaisu, mutta tällä hetkellä en pysty päästämään irti, en vaan pysty, se sattuu ihan liikaa.
Tämä on ensimmäinen kerta kun minut on jätetty, olen aina ollut se jättäjä, en edes tiedä kauanko tähän menee aikaa että pääsen yli joskus... Nyt tuntuu etten halua enää ikinä alkaa vakavaan suhteeseen, se ilo ja onni mitä koin eivät olleet tämän tuskan arvoisia!
Kun lopulta saavutan saman tyytyväisyyden mitä koin sinkkuna ollessani, en enää ikinä päästä ketään lähelle. Ei enää ikinä.

Parin epäonnistuneen suhteen jälkeen olin pitkään kiinnostumatta kenestäkään, kunnes sitten tapasin naisen, joka oli lähes kuin suoraan unelmistani. Kysyin häntä ulos parikin kertaa, mutta hän kieltäytyi työkiireisiin vedoten. Eräänä päivänä hän yllättäen soitti ja kysyi minua ulos ja sattui olemaan niin hyvä tuuri että olin viettämässä vapaapäivää, kun teen itse vuorotöitä, joten lähdin mielellään ulos. Vietimme oikein mukavan illan ja pian hän ehdotti taas uutta tapaamista. Tapasimme useammankin kerran ja olin saanut kuvan että hän olisi kiinnostunut minusta. Aloimme pitämään tiiviisti yhteyttä ja uskoin että nyt olen todellakin löytänyt jonkun erityisen ja pidin hänestä todella paljon, joka sitten myöhemmin muuttui puhtaaksi rakkaudeksi.

Hän soitteli minulle ja itsekkin soittelin hänelle tiiviisti ja tapailimme aina kun vain oli mahdollisuus. Tapasin hänen siskonsakin ja tämä kertoi minulle että tapailemani nainen viihtyy todella hyvin kanssani ja on todella upeaa että hänellä on minunlaiseni kaveri. En kiinnittänyt sanavalintaan pahemmin huomiota, sillä olen todennut nyt jälkeenpäin että rakkaus ei ole sokea vaan se tekee sokeaksi. Tänään hän sitten pudotti pommin niskaani 3 kuukauden tapailemisen jälkeen, kun hän sanoi että on kiva kun on kaveri jonka kanssa voi jutella asioista suoraan ja hän kysyi minulta neuvoa, koska on tapaillut nyt kolmea miestä ja hän ei oikein osaa valita heidän välillään.

Yleensä osaan kyllä tarvittaessa pitää tunteeni täysin omana tietonani, mutta tuohon en ollut ollenkaan varautunut, joten naamani venähti täysin ja menin sanattomaksi. Hän alkoi sitten siinä ihmetellä että mikä minulla on vikana, kun en ole aivan oma itseni. Koitin siinä nieleskellä palaa kurkussani ja keksiä mitenkä vastata hänen kysymykseensä ja hänen ongelmaansa. Tilannetta helpottaisi jos emme olisi pitäneet niin tiiviisti yhteyttä, niin voisin vetäytyä hienovaraisesti takavasemmalle, mutta nyt se ei tunnu olevan niin helppoa kun totuin olemaan häneen päivittäin yhteydessä ja tämän kaiken kruunaa vielä se että meistä tuli työkavereita aivan sattumalta hivenen päälle kuukausi sitten kun yhtiömme yhdistyivät ja näen häntä töissä lähes päivittäin. Tällä hetkellä ketuttaa kuin pientä oravaa talvipakkasilla kun käpy jäätyy. Kohtalo ilmeisesti on päättänyt nauraa kustannuksellani oikein urakalla, ihan kuin tilanne ei olisi jo tarpeeksi vaikea ilman sitäkin että olemme nyt työkavereita.

Joo juuri noin kävi mulle.. Tapasin ihanan miehen, tai oikeestaa oon jollain tapaa tienny hänet aina, mutten koskaan keskutellu vakavempia, tai muuta. Noh baarissahan juttu tietenkin luiskaa kaikkien keske, ja sen jälkeen ruvettiin olemaan yhteyksissä päivittäin ja nähtiin tosi usein. Pikku hiljaa kaveruuteen tuli mukaan ei kaverillisia piirteitä, ja pian se olikin juuri niinkun itse sanoit, läheisyyttä ja seksiä, mukavaa yhdessä oloa ja sen sellaista. Niinpä otin asian puheeksi että mitenkäs nytten, vastaus oli että ei halua sitoutua. Mulla oli siinä vaiheessa jo tunteet niin mukana, että tuntu tosi pahalta, ja aattelin että kyllä se sitten haluaa myöhemmin sitoutua että ootan sitä kiltisti enkä valita. Oootin jonkin aikaa ja otin asian uudestaan puheeksi, ja vastaus oli taaskin kielteinen, sydän meinasi särkyä. En oo ikinä tuntenu ketään kohtaan tällätavalla, en lähellekkään. Seksi on täydellistä, yhessä oleminen on luonnollista ja helppoo ja ihanaa. En vaan tajua miten minä voin tuntee tällä tavoin, ja toinen ei tunne mitään. Miten voi rakastella sillä tavoin tuntematta mitään? En ymmärrä, tuntuu ihan tyhjältä tekee vaan mieli itkee. En pysty ees kuvailemaan mitenkä koskee. Olis parasta olla näkemättä enää koskaan, mutta musta tuntuu etten yksin kertasesti kestä lopettaa tätä. En voi. Koskee niin paljon, mutta jos en nää sitä ihmistä enää, ajatuskin koskee enemmän kun nyt.. Tiedän hyvin että olen todella säälittävä, mutta mitä ihmettä tekisin?
Kerroin että mulla on tunteet tässä jutussa, ja että mua vielä koskee tää. Ja se sano ettei koskaan haluis satuttaa mua, ja meinasi itse lopettaa koko jutun, ettei muhun satu enää yhtään. Mutta sanoin itse että kestän(valehtelin). Se kattoo aina mun peräään, ja huolehtivainen, ja tosi kultanen, eikä tosissaan oo tehnty, eikä tee mitään mikä vois satuttaa mua. Joten mitä ihmettä?!?!?!