Mieheni muutti pois kuukausi sitten. Erosimme "sovussa". Meille jäi paljon selvittämättömiä asioita. Mieheni ei halunnut puhua epämiellyttävistä asioista, ja minä taas en pystynyt olla puhumatta. Hän iski yhteisestä työpaikastamme uuden naisen. He ovat tunteneet toisensa kaksi viikkoa. Mieheni vannoi että tämä on nyt se oikea. Ette arvaakaan kuinka naurettavaksi itseni tunnen. Me jo mietimme kenenkä täytyy jättää työpaikkansa. Kuitenkin tuossa kaksi päivää sitten mieheni sanoi, että heidän suhteensa ei merkinnyt mitään. Hän katsoi minua silmiin ja sanoi että on miettinyt joskus kotiin palaamista, ja hetkessä häntä alkoi itkettää ja hän sanoi ahdistuvansa, ja lähti pois. Emme ole vielä vieneet avioeropaperia, se kulkee päivä toisensa jälkeen auton hansikaslokerossa. Lastevalvojalla olemme jo käyneet. Olen niin sekasin! Tuntuu että sisälläni olisi tuhansia kiloja betonia! En halua ehdottaa hänelle mitään parisuhdeterapiaa tms.. koska tiedän ettei hän halua sitä. Minusta vaan tuntuu että meidän yhteinen taipaleemme ei saisi olla vielä ohi. Kaikki on liian kesken! Mitä minä teen? Vai onko tämä kaikki vaan sitä "eroprosessia"? Kertokaa te viisaammat.
todella paha olla
sofia
72314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vie ihmeessä eropaperi käräjäoikeuteen, aiotpa tehdä mitä hyvänsä. Ehkäpä kirjeen saaminen avaa miehesi puhehanat ja solmut aukeavat. Sitä paitsi erohakemuksen jättämispäivämäärä on tärkeä osituksen kannalta. Tällä hetkellähän hän voi hukata omaisuutta, kun et pane asiaa vireille.
Juuri näin ... ja sitten alkaa harkinta-aika 6 kk) ... jolloin harkitaan.... ja vielä senkin jälkeen aikaa hakea lopullista eroa (toinen 6 kk) ... eli, prosessi liikkeelle vaan, sen voi keskyttää moneen kertaan jos aihetta.
On parempi laittaa eropaperi heti oikeuteen. Sehän ei tarkoita vielä eroa mutta voin sanoa että meidän tapauksessa se tarkoitti eron sinetöitymistä. Epävarmuudessa oleminen on kuitenkin aivan yhtä paha kuin varsinainen ero sillä ainakin meillä oli välit niin huonot ettei voinut oikein sanoa huomenta ilman riitaa. Ystävällisen sanan sai vain silloin kun minulta tarvittiin jotain apua ei muuten.
Saman tyylisessä jamassa ollaan. Joulukuun puolivälissä huomasian lievää muutosta miehessäni, ei saanut nukutuksi jne. Tammikuun alussa kun olin tarpeeksi kauan jankannut, hän ilmoitti räjähtävänsä ellei lähde. Hän ei enää voisi luottaa minuun, ja itse asiassa tähän hänellä on täysi syy, olin jättänyt laskuja maksamatta rahan puutteen vuoksi ja pyöritellyt näitä asioita vuosia, tosin vain häntä suojellakseni. Päätettiin pitää hajurakoa pari kuukautta joten hän muutti helmikuun alussa kämppäänsä, minä ja lapset jäätiin meidän yhteiseen kotiimme. Onneksi sain hänet mielenterveystoimistoon ja hän saa nyt apua masennukseen. Helmikuu kului ravatessa kämpän ja kodin väliä, milloin oli hyvä missäkin. Tällä viikolla hän ilmoitti vain ja ainoastaa vihaavansa minua, mitään muita tunteita ei enää ole. Ja halusi sen lopullisen eli avioeropaperit laitettiin eteenpäin ja hän nosti sormuksen "hyllylle". Ilmoitti olevansa nyt sinkku. Perusluonteeltaan hän ei ole tallainen ja minua se nyt kummastuttaa. Riitoja ei ole ollut, hän on vain hautonut raha-asioita liian kauan mielessään. Nyt haluaisin laittaa talomme heti myyntiin, mutta hänen mielestään pitää odotella pari viikkoa jotta vitutus menee ohi ja voi toimia järkevästi. En tiedä, oma pää tässä menee sekaisin. Mitenköhän käy ?? Takana kuitenkin 14 yhteistä ja antoisaa, hyvin mennyttä vuotta.
Voi Sinua pientä ! Sinä et ole naurettava, joku muu on.
Tilanne on vielä ihan tuore, se voi kääntyä mihin vain. Päätökset kahden viikon perusteella ovat vastuuttomia, sekoilua. Kun kiima vähän laskee, voi perheterapiasta olla hyötyä.
Joku jo sanoikin, että omaisuus voi olla vaarassa.
Tosin se ei ole avioliiton syy, ei siis eronkaan. Varovainen kannattaa olla, nimiä ei minnekään hätäisesti kysymättä neuvoa.
Oma ikävä kokemukseni on, että sekoileva tyyppi jatkaa sekoilua, ja lähtee sitten toisella tai kolmannella kerralla. Joku saattaa oppia. AINA VOI TOIVOA.
Sinä päätät itse, koska vain sinä kannat vastuun omasta päätöksestäsi. Vastaat lapsillesikin.
ei omaisuus hviä ellei tyhmästi myy ... jos on 1000 rahaa ja se jaetan ... niin se on 500 ja 500 ...
en ymmärrä mihin mikää häviää ...
Jos omaisuutta on miehen nimissä, voi hän sen myydä ja pistää rahat OMALLE tililleen pankkiin. Mikäli tiliin ei ole kellään muulla käyttöoikeutta ja on vaikka kaiken lisäksi pitänyt salassa että sellainen tili on olemassa, kukaan ei pääse tarkistamaan tilin saldoa. Joten sinne voi piilottaa isommankin määrän. Pankista ei tietääkseni anneta saldotietoja ilman käyttöoikeuslupaa ositustilanteessakaan....
Silloin vain "tiedossa oleva" omaisuus jaetaan, joten jo rahaksi vaihdettu ei tule koskaan jakoon.
Joten tarkkana saa olla. Avioehto on hyvä vaihtoehto siihen, ettei toisella tule edes tarvetta "kätkeä" omaisuuttaan ja itsekin saa pitää omansa. Myös perintönä/lahjana tulleet varat jaetaan jos ei ole avioehtoa tai testamentissa/lahjakirjassa mainintaa siitä, että puolisolla ei ole oikeutta perintöön/lahjaan. KANNATTAA PITÄÄ MIELESSÄ LAHJAKIRJAA TAI TESTAMENTTIA TEHDESSÄ JOS NAIMISISSA OLEVILLA LAPSILLA EI OLE AVIOEHTOA TEHTYNÄ!