Vaikka yritän kuinka unohtaa niin silti aina ku kävelet vastaan niin mun sydän sulaa ja haluisin sun kainaaloon edes hetkeksi. Tiedän ettei tästä tuu koskaan sen enempää, mut mä olen ainakin varma että olet ihastunut muhun. Mut hyvät jatkot.
Miten aina...
..............
161521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
minneppäin viestisi menee? :)
nyt nuq... yoi yume o~ -> hyvää yötä ;D
minäkin olen ihastunut sinuun, mutta olemme samassa työpaikassa ja ei ole hyvä syödä omasta kuormasta. Pitää vain yrittää unohtaa sinut, vaikka vaikeaahan se on, kun ajattelen sinua jatkuvasti :(
Itse huomannut kuinka vaikeaksi tämä nainen saa oloni joka kerta ja siihen riittää kun vaan näen hänet. Ujona ihmisenä en ole uskaltautunut mennä juttelemaan, vaikka aikaa ja tilaisuuksia olisi ollut useita. Sitten sain kuulla että hän on lähdössä pois, tuntui kun en saisi henkeä ja päässä pyöri ne kaikki menetetyt tilaisuudet tutustua... nyt se on liian myöhäistä. Omapa on syyni.
Mutta tärkeintä on että hän on onnellinen. Olkoon kuinka kaukana tahansa, niin hänellä tulee aina olemaan paikka sydämessäni.
Minä taas olen huomannut kuinka hyvälle mielelle tämä kissasilmäinen brunette saa minut, varsinkin jos hänellä sattuu olemaan hyvä päivä, niin silloin minäkin olen hyvällä tuulella :) Tietysti toivon että pääsisin joskus juttelemaan ilman turhia rooleja, vaikuttaa perin itsenäiseltä ihmiseltä, jolla on vahvat omat mielipiteet asioista.
Tietysti toivon hänelle kaikkea parasta, ja olenkin auttanut häntä, hmm.. sanottaisko ei niin normaalilla tavalla....
Itsekin olen prosessissa, katsotaan kuinka käy, paranenko vai jatkanko yksinäistä taivalta.
Tää oli muuten takuulla mulle. :) Älä yritä unohtaa mua, sillä mä en ole voinut unohtaa sua, ja toivon aina näkeväni sua edes vilaukselta. Sydämelle ei voi sanoo, että olepa nyt aloillasi. En tiedä, mikä sinussa aiheutti tän, mutta tunteet on vahvat. Mä olen niin toivonut, että ottaisit yhteyttä, kun se olis vähän niinku sun vuoro...
ihan kuin just mulle tarkoitettu ;)
Niin, selvännäkökykyä täällä tarvitaan jos jonkun tunnistaa, itse en ole varovaisimmasta päästä kirjoitellessani juttuja, nääs mulla on todella hyvä pokka ja se pitää yleensä ;)
Ihmiset kirjoittelee yleensä todella anonyymisti, liekö siinä vika kun saavat keskenään sitten olla, itseäni on vähän ruvennut turhauttamaan lueskella näitä viestejä. No hän, nainen niin salaperäinen, tuntematon, mikä lie hänessä kiinnostaa, en tiedä, siksipä tänne aina eksyn, josko olisi merkkejä.
Joo, taisit sinä aloitetta tavallasi tehdä, katsotaan nyt eteenpäin, varmasti intohimoa ja räiskettä löytyisi, ei ehkä helpoin soppa mitä maa päällään kantaa, en lupaa mitään, en nyt osaa unohtaakaan......
Hyvää yötä mirrit! Poistuu katsomaan leffaa......
Mutta mikä sua estää ts. mitä varot? Onko sun asema vs. mun asema jotenkin ristiriidassa? Vai onko syy sun tai mun elämäntilanteessa? Olis niin kiva, jos uskaltaisit tulla vastaan muutenkin kuin pupilliesi tasolla :) Sun silmistä nään, etten ole yksin ihastuksissani, mutta yksin ikävissäni ehkä kuitenkin. Ihan hölmöä, mutten naisena voi enää enempää, kun en ole luontojani tyrkky.
No sekoitit mukavasti pakkaa, kun teitä on nyt kaksi jotka olitte tunnistavinanne minut. Rehellisiä jos ollaan, niin eihän minua ole tunnistettu, enkä minä ole tunnistanut ihastustani täältä, sen verran paljon suomessa näitä duunipaikkoja löytyy, jokainen vain peilaa täältä elämäntilanteeseen sopivia kirjoituksia, joskus ne vaan tuntuvat natsaavan,toisinaan taas ei.
Meinasi masentaa päivällä vastauksesi, mutta terapiaa tämä lähinnä minullekin vain on, tuntojani puran, ettei tarvitse kaikkea padota sisälle.
Ihastunut ainakin olen ja välillä ikäväkin iskee, liekö samanaikaista kun niin vahvana välillä ilmenee... Muita en todellakaan syyttele, sitä on oppinut olemaan armeliaampi muita ihmisiä kohtaan, hyväksymään heidät kaikkine vikoineen.
Niin ujona ihmisenä en ole itsekään tyrkky, luottamuksen rakentamiseen vain menee aikansa. Kuten aikaisemmassa viestissä mainitsin, tietynlaisessa prosessissa ollaan, asiat tapahtuvat ajallaan jos ovat tapahtuakseen.
Pitkiksi nämä luritukset menevät näköjään, mutta onhan tämä parempi kuin ei mitään, toisaalta sinun/ hänen kanssaan keskustelu olisi antoisampaa.
Ps. Eräs linkki, jonka satuin päivällä huomaamaan, pitkä juttu, mutta asiaa...
http://www.phpbbserver.com/phk/viewtopic.php?t=2461&sid=f6fb52a88cece1f6a8c2fa82929324bf&mforum=phk
Jos olet SE mies, niin tapasimme ekan kerran tämän vuoden maaliskuussa virallisissa merkeissä. Mullekin tulee välillä tosi vahvana tunne sinusta/hänestä. Tänään tuli iltapäivällä neljän-viiden aikaan jotenkin niin onnetonkin olo, että silloin parhaillaan autoillessani, piti vääntää musiikki täysille, että tuntuis jotenkin vahvemmalta oma olo. Sun ei tarttis tehdä kuin yksi siirto. Sanot aina mukavasti "moi" tai "hei", johon mä vastaan samanlaisella moilla tai heillä. Hidasta vähän askeleitasi, niin mä kerkeen alkaa jutella sulle jotain täysin viatonta ja auttamaasi asiaan liittyvää. Lumoudun sun komeasta olemuksesta niin paljon, etten osaa kuin tyhmänä tuijottaa sua silmiin tai mittailla silmilläni olemustasi ja sitten sä olet jo harpponut kohti kulloistakin "työpistettäsi", ruokalaa, kahviautomaattia tai työhuonettasi.
Itse olen tuntenut ihastukseni jo pidemmän aikaa, no sanotaan, että maaliskuussa isompi vaihde pomppasi päälle, ja huomasin ajattelevani häntä lähes taukoamatta, no on sentään vähän laantunut, kipuilun sijaan tunnen nykyään iloa hänet kohdatessani.
Nuo mainitsemasi "moi" ja "hei", niitä ei todellakaan kannattaidsi ihmisten pihistellä, monelle pienikin huomionosoitus on tärkeä näinä henkisesti viileinä aikoina.
Itse yritän ainakin olla valonkantajana, se lieneekin elämäntehtäväni, tuoda iloa ja helpotusta meidän ihmisten keskuuteen.
Taisi muuten olla juuri noihin aikoihin, kun meikäläinen oli vähän down.
Toivon sulle onnea ja menestystä ihastuksesi kanssa, oli oikein mukava vaihtaa ajatuksia.
Hyvää yötä ja hyvää loppuelämää :)
maaliskuulla? kertoisitkos?
tuossa oli. Jotain tällaista pohtii varmasti melkein jokainen jossain vaiheessa. Sielunveljiä ja siskoja etsitään, mutta löytämiseen tarvitsen muutakin, kuin nettiyhteyden. Ja sen yhteyden olen jonkun kohdalla kadottanut.
Liekö sitä yhteyttä koskaan ollutkaan, liian pienet ympyrät jos ihmisellä on, niin
sitä ihastuu niihin vähiinkin ehdokkaisiin. Siitä huolimatta ihmiset , vaikka yhteys häviäisikin älkää olko ilkeitä lähimmäisillenne, itse ainakin vaistoan hyvin herkästi toisten tunnetilat ja se latistaa päivää hyvin tehokkaasti.
Michael Monroen sanoin; olkaa kilttejä toisillenne, ne samat ihmiset ovat vastassa kun teillä menee huonosti.
Hei!
Keskustelu levisi työpaikkaromanssista niin mielenkiintoiselle alueelle, että nyt jos koska on pakko sanoa sananen väliin. Tuossa laittamassasi linkissä puhutaan korulausein ihmisen henkisyydestä. Konkreettisemmin samasta asiasta puhuu Tommy Hellsten kirjoissaan, itseasiassa virittelin keväällä keskustelua aiheesta tuolla Tunteet/Onnellisuus-palstalla ketjussa Mietteitä, vaan ei löytynyt montaa, jota aihe olisi kiinnostanut. Pari vastausta tuli, mutta keskustelu kuivahti sitten siihen.
Haluaisitko sinä ja jotkut muut, joita aihe mietityttää jatkaa keskustelua aiheesta: ihmisyys, henkisyys ja elämän tarkoitus? Tämä palsta vain ei oikein "istu" sellaiselle keskustelulle..
Eli sä olet sitä mieltä että jos joku 25v. mies on mua kohtaan poikkeuksellisen mukava niin hän etsii turvaa tai haluaa isommat piirit.
Itsellänikään ei niin pienet piirit, mutta olen hyvin tarkka. Ja kyllähän sitä tulee flirttailtua vähän kaikkiena kanssa piristääkseen työpäivää. On kiva mennä töihin jos siellä on joku ketä "kaipaa" jne.. Itse kun olen kans 25v ja sinkku.. :-)