Luovutin...

Päästin irti... Sattuu, mutta helpompi hengittää päivä päivältä...

Lopetin seurustelun, kun hyväksyin sen, että minä en voi toista ihmistä muuttaa... Hänen on ihan itse saatava itsetuntonsa kasvamaan ja aikuistuttuva...

Virheitä tehtiin molemmat, mutta se helpotti kun ymmärsin, että miksi murehtia asioita joita ei voi itse muuttaa...

Virheitä tehtiin molemmat ja en kadu tätä suhdetta... Opin itsekin taas jotain... Pahoja sanoja/painostusta/huonoa omaatuntoa en seuraavissa suhteissa ota kertaakaan niskaani...
Ihmisen on oltava täydellinen ensin yksin ja kykenee sitten vasta parisuhteeseen, kun pystyy luottamaan ja antamaan tilaa toiselle, ilman katkeruutta tai painostusta...

En voinut elää enään suhteessa, jossa en voinut olla oma itseni... En voinut varoa jokaista sanaa/tekoa, ettei toinen suutu ja oleta, että minä petän häntä ja olen lähdössä... En voinut jättää kaikkia ystäviäni/harrastuksiani, sen takia kun minua epäiltiin koko ajan, että mitä tämä nyt on....

Rakastan tätä miestä, siis sitä miestä, joka luotti ja antoi silloin kaiken itsestään... Toista puolta sitä epävarmaa puolta, mihin kuului mustasukkaisuus/ilkeät sanat/alkoholi/luottamuspula en kaipaa....

Irti päästäminen ei ole pakenemista, vaan ymmärrys, että muutos on lähdettävä ihmisestä itsestään... Ja tuo mies ei muutu... Yrittää vieläkin loukata mua, keksimällä juttuja, että hänellä on toinen nainen... Se vain osoittaa kuin raakile hän on ihmisenä vielä...

Askel askeleelta nousen ylöspäin... Kyllä se jää kantaa:o)
1392
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kunpa sitä olisi itsekkin tajunnut samat asiat omassa suhteessani tarpeeksi ajoissa. Ympärilläni olevat ihmiset jauhoivat lähes vuoden ajan, että en voi naistani rakkaudella muuttaa. Vajaa kaksi kuukautta kohta siitä, kun nainen itse halusi lähteä pois suhteesta. Syytöksiä ja loukkauksia sateli vaikka millä mitalla niskaan. Noh myönnettäköön, että siinä pommituksessa myös itse toimin samoin. Kuitenkaan en lähtenyt hakemaan uutta suhdetta ja leveilemään suhteen jälkeisillä "kaadoilla" niinkuin exäni.

Kuitenkin tärkeintä kaikissa suhteissa on se, että jos et voi olla suhteessa oma itsesi ja joudut pelkäämään kaikkia omia sanojasi ja tekojasi toisen epäluottamuksen takia, niin kannattaako siinä suhteessa silloin olla? Te ihmiset, jotka tätä luette ja koette nämä asiat kuvaamaan omaa suhdettanne, jutelkaa kumppaninne kanssa suhteestanne ja sen ongelmakohdista! Jos tuntuu senkin jälkeen siltä, ettei asioissa tapahdu kummankaan osalla mitään muutosta, ei siihen suhteeseen silloin välttämättä kannata jäähä.

Kenenkään ei tarvitse olla marttyyri. Pitää olla nöyrä, mutta ei saa nöyristellä.

Saattaa olla hieman sekavaa tekstiä, kun tuli niin monenlaisia asioita mieleen tuosta aloittajan kirjoituksesta, eikä oikein osaa päättää, että mitä kaikkea niistä tähän kirjoittaa. Kaikki propsit aloittajalle mainitsemistaan asioista. Ottakaa ihmiset opiksi tarpeeksi ajoissa :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


risanen kirjoitti:

Päästin irti... Sattuu, mutta helpompi hengittää päivä päivältä...

Lopetin seurustelun, kun hyväksyin sen, että minä en voi toista ihmistä muuttaa... Hänen on ihan itse saatava itsetuntonsa kasvamaan ja aikuistuttuva...

Virheitä tehtiin molemmat, mutta se helpotti kun ymmärsin, että miksi murehtia asioita joita ei voi itse muuttaa...

Virheitä tehtiin molemmat ja en kadu tätä suhdetta... Opin itsekin taas jotain... Pahoja sanoja/painostusta/huonoa omaatuntoa en seuraavissa suhteissa ota kertaakaan niskaani...
Ihmisen on oltava täydellinen ensin yksin ja kykenee sitten vasta parisuhteeseen, kun pystyy luottamaan ja antamaan tilaa toiselle, ilman katkeruutta tai painostusta...

En voinut elää enään suhteessa, jossa en voinut olla oma itseni... En voinut varoa jokaista sanaa/tekoa, ettei toinen suutu ja oleta, että minä petän häntä ja olen lähdössä... En voinut jättää kaikkia ystäviäni/harrastuksiani, sen takia kun minua epäiltiin koko ajan, että mitä tämä nyt on....

Rakastan tätä miestä, siis sitä miestä, joka luotti ja antoi silloin kaiken itsestään... Toista puolta sitä epävarmaa puolta, mihin kuului mustasukkaisuus/ilkeät sanat/alkoholi/luottamuspula en kaipaa....

Irti päästäminen ei ole pakenemista, vaan ymmärrys, että muutos on lähdettävä ihmisestä itsestään... Ja tuo mies ei muutu... Yrittää vieläkin loukata mua, keksimällä juttuja, että hänellä on toinen nainen... Se vain osoittaa kuin raakile hän on ihmisenä vielä...

Askel askeleelta nousen ylöspäin... Kyllä se jää kantaa:o)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu