Seurustelin poikaystäväni kanssa yli 2 vuotta. Olimme seurustelun alottaessa 16-vuotiaita, eli melko lapsia vielä. Alussa seurustelumme meni erittäin ihanasti ja teimme asioita yhdessä paljon ja nautimme toistemme seurasta. Pian olimme jotenkin riippuvaisia ja olimme yhdessä liiaksikin, toisin sanoen melkein asuimme yhdessä. Vaikeudet alkoivat kasaantua, poikaystäväni pelikoneiden pelaaminen ja rahantuhlaus vei luottamusta. Olin ihan hirveä poikaystävääni kohtaan, monesti välillämme oli jopa fyysistä väkivaltaa, liian usein. Välitin silti poikaystävästäni ihan mielettömän paljon.
Hankin hänelle hoitoa, jossa hän keskusteli ongelmistaan ja olin hänen tukenaan. Pelaaminen silti jatkui vaikka vähentyikin. Mielessäni on kuitenkin koko ajan asioita, mitkä oli syitä suhteemme kuolemiseen ja pidän erittäin suurena osana juuri tuota pelaamista ja siitä aiheutuvaa mielipahaa minulle ja minun liiallista aggressiota. Eromme tapahtui melko ikävästi, sillä eromme oli niin riitaisa ja olisin vielä ollut valmis yrittämään suhdettamme, mutta poikaystäväni aloitti heti uuden 'laastari'suhteen, joka on päättynyt vastikään, he olivat yhdessä noin 5 kk. Erostamme on yli puoli vuotta ja ajattelen häntä usein päivittäin ja kaikkea sitä, mitä olemme joutuneet kokemaan. Miten suhteesta yli pääseminen voi olla niin vaikeaa? Tiedän, että rakastan exääni yhä enkä ole pystynyt edes tapailemaan muita poikia. Olemme nyt molemmat täysi-ikäisiä. Itse vaihdoin paikkakuntaa ja asun nyt omillani, hän asuu vielä kotonaan erillä paikkakunnalla.
Mitä oikeasti voin tehdä oloni helpottamiseksi. Jotenkin tuntuu, että minulle on tullut tästä suhteesta ihan mieletön trauma, sillä en ollut oma itseni ja olen ollut niin hirveä. Jotenkin tuntuu, että olen hirveästi velkaa rakastamalleni ihmiselle, mutta miten voin hyvittää kaiken? Ei ole oikein, että tämän selvittämiseen menee yli puoli vuotta pienessä kopassani. Aika on tuntunut ihan helvetin pitkältä, sillä en vain yksinkertaisesti pääse yli.
Hankin hänelle hoitoa, jossa hän keskusteli ongelmistaan ja olin hänen tukenaan. Pelaaminen silti jatkui vaikka vähentyikin. Mielessäni on kuitenkin koko ajan asioita, mitkä oli syitä suhteemme kuolemiseen ja pidän erittäin suurena osana juuri tuota pelaamista ja siitä aiheutuvaa mielipahaa minulle ja minun liiallista aggressiota. Eromme tapahtui melko ikävästi, sillä eromme oli niin riitaisa ja olisin vielä ollut valmis yrittämään suhdettamme, mutta poikaystäväni aloitti heti uuden 'laastari'suhteen, joka on päättynyt vastikään, he olivat yhdessä noin 5 kk. Erostamme on yli puoli vuotta ja ajattelen häntä usein päivittäin ja kaikkea sitä, mitä olemme joutuneet kokemaan. Miten suhteesta yli pääseminen voi olla niin vaikeaa? Tiedän, että rakastan exääni yhä enkä ole pystynyt edes tapailemaan muita poikia. Olemme nyt molemmat täysi-ikäisiä. Itse vaihdoin paikkakuntaa ja asun nyt omillani, hän asuu vielä kotonaan erillä paikkakunnalla.
Mitä oikeasti voin tehdä oloni helpottamiseksi. Jotenkin tuntuu, että minulle on tullut tästä suhteesta ihan mieletön trauma, sillä en ollut oma itseni ja olen ollut niin hirveä. Jotenkin tuntuu, että olen hirveästi velkaa rakastamalleni ihmiselle, mutta miten voin hyvittää kaiken? Ei ole oikein, että tämän selvittämiseen menee yli puoli vuotta pienessä kopassani. Aika on tuntunut ihan helvetin pitkältä, sillä en vain yksinkertaisesti pääse yli.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ennen kaikkea suosittelisin tapaamaan muita ihmisiä. saatat yllättyä siitä kuinka jonkun kanssa asiat ovatkin niin paljon helpompia, kaikki sujuu kuin luonnostaan, ongelmitta, riidoitta. jos vain mietit menneitä etkä anna uusille asioille mahdollisuutta, exästäsi muodostuu päässäsi kuin jokin jumalhahmo, jota kukaan ei voi korvata. mikäli olet käyttäytynyt suhteessa mielestäsi huonosti, on sinun aika oppia virheistäsi ja kasvaa. todennäköisesti kuitenkin myös exäsi on vaikuttanut jollain tavalla käytökseesi, jonkun toisen ihmisen kanssa asiat eivät välttämättä olisi näin monimutkaisia ja vaikeita. rakkauden on tarkoitus olla helppoa ja vaivatonta satunnaisin ongelmin. jos ongelmat ovat suuri osa suhdetta ja valopilkkuja harvassa, kannattaa tarkistaa realiteetit ja miettiä mistä ongelmat johtuvat, onko tuo ihminen sittenkään se ainoa ja oikea?
itse olen päässyt helpoiten yli tärkeistä ihmisistä ajan kanssa ja tapaamalla muita. rakastumalla toiseen unohtaa entisen hetkessä. lukemalla asiallista aiheeseen liittyvää kirjallisuutta jonka avulla tajusin useita asioita missä olen mennyt vikaan. suosittelen "zen ja rakastumisen taito" -kirjaa (brenda shoshanna) josta voit skipata huoletta zen- ja meditaatiohorinat mikäli et niistä välitä, itse kyllä pidän niistäkin, mutta summa summarum : opus sisältää loistavaa tietoutta siitä miten ihmiset pilaavat suhteensa, mistä syyt johtuvat ja miten tilanne korjataan. jos ei tässä suhteessa, niin jatkossa löydät tiesi paremmin, miten selvitä ongelmista ja tehdä parisuhteesta onnellista. luettuani tämän kirjan opin rakastamaan itseäni paljon enemmän. pahoittelen että meni vähän mainospuheeksi :)