Minun vanhemmat erosivat jo noin 20 vuotta sitten.Olin silloin vasta 9v,enkä pahemmin ymmärtänyt asioista mitään. Jäin äidin kanssa asumaan.Ja tietysti olin surullinen ja katkera kun isä ei enää ollut kuviossa mukana. Mielestäni olin hyvin päässyt näistä asioista yli ja mun elämä on ollut ihan hyvä. Isäni meni uuden naisen kanssa naimisiin ja sai myös lapsen joka on nyt jo aikuinen. Olen aina tullut isän vaimon kanssa toimeen. Nuorempana olin mielestäni aika paljonkin isän kanssa tekemisissä,mutta vuosien varrella on sattunut aika paljon ja nykyään ollaan väleissä mutta siinä se sitten onkin. Mulla tuli jossain vaiheessa sellainen olo että mun isä ei ole kiinnostunut musta ja mun elämästä,joten en ole väkisin ollut yhteydessä. Eilen olin pitkästä aikaa isän tykö,siellä oli synttäreitä. Alkoholia oli tietenkin tarjolla ja yön pimeinä tunteina isä otti eroasiat puheeksi ja meille tuli tietenkin riita. Isä vihaa mun äitiä ja hän halusi jälleen kerran kertoa meille(mun veljelle ja mulle)minkälainen kusipää meidän äiti on. Isäni ei ymmärrä että hän loukkaa mua pahasti kun puhuu pahaa mun äidistä. Lisäksi hän luulee että äiti on puhunut hänestä meille pahaa kaikki nämä vuodet.Tämä ei ole totta.Äitini ei ole koskaan puhunut isästä pahaa.
Nojoo,joka tapauksessa ilta loppusi siihen että minä itkin monta tuntia ja mun veli meinasi lyödä isänsä. Tämän kaiken huippu oli se että isäni sanoi minulle että olen yhtä vittumainen ja ilkeä ihminen kun äitini.Isä myös väittää että minä en ole halunnut olla hänen kanssa tekemisissä.En käsitä miksi hän edes niin sano. En voi uskoa että kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet .Luulin oikeasti että kaikki oli jo ok. Olen tänään pohtinut näitä asioita jälleen kerran itkien.Miksi minusta on tehty tässä syyllinen? Isäni ei koskaan ottanut muhun yhteyttä kun olin lapsi koska hänen version mukaan meidän äiti oli kieltänyt häntä ottamasta,mutta olen ollut jo täysi-ikäinen jonkin aikaa ja olen saanut päättää mun omista asioista ihan itse. En halua sanoa että minussa ei olisi vikoja,mutta syytön koen kuitenkin olevan.Saatiin asiat kuitenkin jotenkin sovittua ja lupasin yrittää rakentaa välejämme uudestaan,mutta yksin en siihen pysty.
Nojoo,joka tapauksessa ilta loppusi siihen että minä itkin monta tuntia ja mun veli meinasi lyödä isänsä. Tämän kaiken huippu oli se että isäni sanoi minulle että olen yhtä vittumainen ja ilkeä ihminen kun äitini.Isä myös väittää että minä en ole halunnut olla hänen kanssa tekemisissä.En käsitä miksi hän edes niin sano. En voi uskoa että kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet .Luulin oikeasti että kaikki oli jo ok. Olen tänään pohtinut näitä asioita jälleen kerran itkien.Miksi minusta on tehty tässä syyllinen? Isäni ei koskaan ottanut muhun yhteyttä kun olin lapsi koska hänen version mukaan meidän äiti oli kieltänyt häntä ottamasta,mutta olen ollut jo täysi-ikäinen jonkin aikaa ja olen saanut päättää mun omista asioista ihan itse. En halua sanoa että minussa ei olisi vikoja,mutta syytön koen kuitenkin olevan.Saatiin asiat kuitenkin jotenkin sovittua ja lupasin yrittää rakentaa välejämme uudestaan,mutta yksin en siihen pysty.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Isäsi on alkoholisti siis. He ovat juurikin tuollaisia: syytelevät muita, kieroilevat, puhuvat pahaa, epäilevät kaikkea, ovat kateellisia, mustasukkaisia, jättävät asiat hoitamatta jne. ja sitten kännissä se kaikki kauneus tulee esiin. Jos muu ei paljasta sitä, niin tämä paljastaa:"...isäni sanoi minulle että olen yhtä vittumainen ja ilkeä ihminen kun äitini." Toi on niinkun alkoholistien oppikirjasta...
Hyväksy se sellasena kun se on: selvinpäin mukava, kännissä kusipää. Anna sen jauhaa ja välttele noita kännihetkiä, älä kuuntele sen kännipuheita, sun on itse tiedettävä, miten asiat ovat menneet ja oletko syyllinen vai et.. Eli kuka tahansa nyt tietää, että et ja aikuiset osaa ihan itse pitää yhteyttä, ja hoitavat liittonsa itse.
Se on sairas ja sä et sitä pysty parantamaan, mutta oman elämäsi kyllä.
Päästä irti, hyväksy asiat sellaisina kun ne ovat, ja yritä ottaa vastaan se, mitä pystyt ja muuten elä omaa elämääsi. Suruja mahtuu elämään ja nekin kuuluu elämään, mutta niihin ei tarvitse jäädä ikuisiksi ajoiksi. Vanhemmistaan voi päästää irti.
Nimim. kokemusta on
Asia ei nyt kuitenkaan ole ihan noin. Tähän tarinaan kuuluu paljon muutakin.
Olen jo irti päästänyt vuosia sitten ja hyväksynyt tapahtumat täysin sellaisena kun ne ovat.Olen hyväksynyt senkin että mun isä ei ole halunnut olla mun kanssa tekemisissä sen enempää. Mutta nyt yhtäkkiä kaikki onkin kääntynyt nurinpäin. Onneksi mun ei tarvitse juoda viinaa ennen kun uskallan avata suuni.. Kiitos kun jaksoit lukea ja kommentoida :)