Voi jee, luin noita muita palstoja ja oon seurannut vierestä muutaman tyypin avioelämää, niin mikä ihme siinä on että kun on jonkun kanssa parisuhteessa niin heti täytyy unohtaa kaikk kaverit ja omat menot. Ite ainakin haluisin sellasen suhteen, jossa voisin tehdä omiakin juttuja joka päivä ja nähdä kavereita (minimissään kerran viikko, miel useemmin!)
Oon alkanut ihan tosissaan miettimään, että onko parisuhde minua varten. Haluisin kyllä kumppanin, mutta hänen tarvitsisi olla ehdottoman itsenäinen ja tavata myös omia kavereitaan ja mennä harrastuksiin yms. tai tehdä jotain vaikka itsekseen.
itselläni parisuhde ei ole eikä tule olemaan elämän ykkösasia arvolistalla. ja älkää käsittäkö tätä väärin, en tarkoita ettenkö haluaisi rakastaa kumppania yms. en vaan halua, että onneni riippuu jostakusta muusta ihmisestä ja olen hyvin urakeskeinen ja viihdyn myös yksinkin ja tarvitsen omaa rauhaa.
olen siis nainen ja mietinkin, että onko edes olemassa tälläsiä miehiä, joiden ei tarvitse koko ajan kiehnätä vieressä. itse ihmettelen pariskuntia jotka eivät halua päästää kumppaniaan esim baariin tai polttarehin. Minä suorastaan yllyttäisin miestäni hengaamaan kavereidensa kanssa yms. tietty ei nyt mikään juoppo saa olla :) Minun puolestani mies voisi tulla ja mennä miten haluaa ja minä menisin myös. Olisimme kaksi itsenäistä ihmistä suhteessa.
Onko mahdotonta?? Vai tyydynkö ikisinkuksi? :)
Oon alkanut ihan tosissaan miettimään, että onko parisuhde minua varten. Haluisin kyllä kumppanin, mutta hänen tarvitsisi olla ehdottoman itsenäinen ja tavata myös omia kavereitaan ja mennä harrastuksiin yms. tai tehdä jotain vaikka itsekseen.
itselläni parisuhde ei ole eikä tule olemaan elämän ykkösasia arvolistalla. ja älkää käsittäkö tätä väärin, en tarkoita ettenkö haluaisi rakastaa kumppania yms. en vaan halua, että onneni riippuu jostakusta muusta ihmisestä ja olen hyvin urakeskeinen ja viihdyn myös yksinkin ja tarvitsen omaa rauhaa.
olen siis nainen ja mietinkin, että onko edes olemassa tälläsiä miehiä, joiden ei tarvitse koko ajan kiehnätä vieressä. itse ihmettelen pariskuntia jotka eivät halua päästää kumppaniaan esim baariin tai polttarehin. Minä suorastaan yllyttäisin miestäni hengaamaan kavereidensa kanssa yms. tietty ei nyt mikään juoppo saa olla :) Minun puolestani mies voisi tulla ja mennä miten haluaa ja minä menisin myös. Olisimme kaksi itsenäistä ihmistä suhteessa.
Onko mahdotonta?? Vai tyydynkö ikisinkuksi? :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
: satuin nyt vaa lueskeleen näitä juttuja ja tää sattu silmää. Ja itelläni sama tilanne johti eroon.. jo en todellakaan halunnut mutta näin kävi.. 2 vuotta kestäny suhteemme lähti käyntiin hiljalleen tapailleen oltiin vaan silloin tällöin se toimi ja oli mukavaa ja siitä vuosi eteenpäin rakastuin 2 kertaa kauheammin (ainakin se tuntui siltä (-: ). Mieli teki viettää naiseni kanssa aikaa aina vain enemmän aikaa yhdessä ja se teki hänet ahtautuneeksi ja onhan niitä muita ongelmia aina lisäksi vielä mutta hänen mielestä on paremi olla yksin . Nyt sitte ketuttaa
No mulla on ollut ihan sama ongelma. Ystäviä riittää ja monet haluaisi tavata vähän useammin kuin kerran vuodessa.
Edellinen avomies ei voinut oikein sulattaa, että mulla meni viikossa 1-3 iltaa kavereiden kanssa. Ja että käytiin kavereiden kanssa reissuilla, usein kulttuuririennoissa, jotka miestä ei olisi kuitenkaan juuri kiinnostaneet. Kyse ei siis meidän porukoissa tosiaan ole mistään ryyppykekkereistä tai miesten iskemisistä baareissa, osa kavereistani on ihan nunnia.
Mies urputti tosi usein. Ja jos minä sitten ehdotin, että hyvä, lähdetkö katsomaan ruotsinkielistä teatteriesitystä tai oopperareissulle Tukholmaan, niin ei ollut kuitenkaan innostunut. Hän aina sanoi, ettei koskaan ole halunnut mua estää tai muka koskaan ole kieltänyt menenästä, mutta aina kuitenkin murjotti ja kommentoi menemisistä.
Miehen kanssa ohjelma oli sitten sitä, että istuttiin sipsipussin kanssa olohuoneen sohvalla ja katottiin dvd:ltä leffoja. Ihan kivaa joskus, mutta...
Yritin ehdottaa, että mies voisi kavereiden kanssa mennä käymään vaikka Tallinnassa, voisivat vuokrata jostain hotellista saunan ja pitää hauskan illan. Ei saavuttanut vastakaikua, kaverit kun haluavat vaan olla kotona perheidensä kanssa.
Päädyin sitten lähtemään. Ja siitä se vollotus sitten alkoi.
siin on mikä miehil tuntuu olevan taipumus tuollaiseen käytökseen, naisen takia ollaan heti valmiita luopumaan kavereista. siis itse olen mies.
Itselläkin monet hyvät kaverit menetetty sipsipussille, tv:lle ja naiselle kainalossa. :/
°°parisuhteessa… unohtaa kaverit ja omat menot.°°
Ylivoimaisin syy, väkevin voima on rakastuminen.
°°ihmettelen pariskuntia jotka eivät halua päästää kumppaniaan esim baariin tai polttarehin.°°
Rakastuminen (toinen tai molemmat) voimistaa myös mustasukkaisuuden huippuunsa.
°°onko parisuhde minua varten – kaksi itsenäistä ihmistä suhteessa – voisi tulla ja mennä miten haluaa°°
Toimii.
°°miehiä, joiden ei tarvitse koko ajan kiehnätä vieressä.°°
On niitä, kuten naisiakin.
°°ehdottoman itsenäinen – omiakin juttuja joka päivä ja nähdä kavereita – urakeskeinen – viihdyn myös yksinkin – tarvitsen omaa rauhaa.°°
Tallaisetkin ihmiset muuttuvat rakastuessaan 'päivastaisiksi' (pariksi vuodeksi).
°°Minä suorastaan yllyttäisin miestäni°°
Rakastuneelle tämä ei toimi.
°°älkää käsittäkö tätä väärin, en tarkoita ettenkö haluaisi rakastaa kumppania yms.°°
Rakastaakseen ei tarvitse rakastua.
°°en vaan halua, että onneni riippuu jostakusta°°
Mutta se riippuu, jos on rakastunut. On kuitenkin asioita, mitkä estävävät rakastumisen. Tämä asenne voi 'suojata'.
°°rakastuin 2 kertaa kauheammin (tai 20x).
°°Mieli teki viettää naiseni kanssa aikaa aina vain enemmän aikaa yhdessä°°
KAIKKI aika! Siitä on kysymys. Tarve on hellittämätön.
°°se teki hänet ahtautuneeksi°°
Kumppani joka ei rakastu, ei tahdo sietää sitä.
°°muita ongelmia aina lisäksi°°
Osa niistäkin voi aiheutua rakastumisesta tai siksi ne pahenevat.
°°hänen mielestä on parempi olla yksin°°
Eli pienempi paha. Ahdistus voittaa vaikka kumppani olisi muuten mieleinen.
°°itelläni sama tilanne johti eroon..°°
Suora seuraus.
°°hiljalleen tapailleen – se toimi ja oli mukavaa – 2 vuotta – ketuttaa°°
Ehkä vielä rakastunut? Ensi vuonna voisi taas toimia, jos ei esteitä, mutta uusi rakastuminen pilaisi jälleen suhteen.
°°avomies ei voinut oikein sulattaa°°
Jos tämä johtui rakastumisesta niin…
°°miestä ei olisi kuitenkaan juuri kiinnostaneet –Kyse ei… ryyppykekkereistä tai miesten iskemisistä°°
Tämä ei merkitsekään mitään (mustisilmiö kyllä korostuu osin irrationaaliseksi).
°°istuttiin sipsipussin kanssa olohuoneen sohvalla ja katottiin dvd:ltä leffoja
Yhdessä, mieluiten kiinni toisissaan = tyytyväisyys. Ohjelma ei merkitse mitään, paitsi koskettelu on parasta.
°°Ihan kivaa joskus, mutta...°°
Kokemuksena se on täysin erilainen sille joka ei ole rakastunut, sillä sisältö on ohjelma. Läheisyyttä on jo saanut liikaakin.
°°urputti tosi usein – aina kuitenkin murjotti ja kommentoi menemisistä°°
Asia on joka hetki ajankohtainen ja huipputärkeä. Aina liian vähän, ei koskaan liikaa tätä laatua.
°°ehdotin lähdetkö… niin ei ollut kuitenkaan innostunut. – Yritin ehdottaa… mies voisi… mennä – vuokrata – pitää hauskan illan – Ei°°
Laatu on väärä. Hauska ei onnistu ilman kumppania ja ahdistaa. Se on ihan kehon kemiallista reaktiota, että erossa toisesta 'sattuu'.
°°kaverit kun haluavat vaan olla kotona perheidensä kanssa.°°
Mieluummin keksii tekosyitä, kun se naivius hävettääkin.
°°Hän aina sanoi, ettei koskaan ole halunnut mua estää tai muka koskaan ole kieltänyt menenästä, mutta°°
Ei sitä haluakaan. Ei siinä järkeään menetä… varsinaisesti.
°°Päädyin sitten lähtemään.°°
Suora seuraus.
°°Ja siitä se vollotus sitten alkoi.°°
Se sattuminen. Kyllä se täyttä totta on.
°°mikä miehil tuntuu olevan taipumus tuollaiseen käytökseen°°
Sama kuin naisilla. Rakastuminen. Kaikilla on, ja sitä joko toivotaan tai pelätään.
"°°mikä miehil tuntuu olevan taipumus tuollaiseen käytökseen°°
Sama kuin naisilla. Rakastuminen. Kaikilla on, ja sitä joko toivotaan tai pelätään."
Ei itseasiassa kaikilla. Rakastuminen ei ole aina päätöntä, vaikka osalle se sitä on suuressa mittakaavassa. Osaa pystyy miettimään muita vaikka olisikin rakastunut, osa menee valitettvasti täysin sekaisin. v
°°ihmettelen pariskuntia jotka eivät halua päästää kumppaniaan esim baariin tai polttarehin.°°
Rakastuminen (toinen tai molemmat) voimistaa myös mustasukkaisuuden huippuunsa.
Mustasukkaisuus ei kuulu rakkauteen millään tavalla. En ikinä haluaisi että miehini olisi minusta mustasukkainen tai minä hänestä.
°°Ei itseasiassa kaikilla.°°
* Rakastumisella tarkoitetaan yleensä rakastumisen tunnetta, joka tuottaa hyvin voimakkaita positiivisiä emootioita, kuten mielihyvää ja onnea, mutta joka on ohimenevää. *
Jos rakastumista ei tunnisteta voi syntyä käsitys poikkeuksellisuudesta.
Romanssi, intohimo, rakkaussuhde, uusi ihastus, hullaannus, voimakkaat kokemukset voivat tuntua erehdyttävästi rakastumiselta, mutta yhtäläistä riippuvuutta ei ilmene.
°°Rakastuminen ei ole aina päätöntä,°°
* Paitsi että tämä emotionaalinen mullistus, jota kutsumme rakastumiseksi saattaa tuottaa suurta mielihyvän tunnetta, se voi myös loukata syvimmin ja tuottaa tuskaa ja usein myös muuttaa rakastuneen ihmisen luonnetta. Juuri näistä rakastumisen eri aspekteista johtuen se on aivan erityislaatuinen muihin emootioihimme verrattuna. *
En sanoisi että se on päätöntä. Kohtuullisissa oloissa selviytyy ihan kunnialla.
°°osalle se sitä on suuressa mittakaavassa.°°
Ihmisissä on muita eroja ja valintoja voi tehdä ja yrittää vaikuttaa kumppanin valintoihin. Riippuu siitä miten suhde toteutuu, ja päättömyyksiä voi tapahtua (esim. alistaminen), kun jotkut ovat valmiita taistelemaan ja tekemään lähes mitä tahansa suhteen toteuttamiseksi. Jos suhde sujuu ei päättömyyksiä tarvitse tapahtua.
* Toisaalta rakastumisen edellytys on vastakohtaisuus, rakastuminen on tahtoa ja voimaa voittaa tämä vastakohtaisuus, joka kuitenkin on olemassa. *
* Samastumisen ja sitoutumisen tarve on erittäin voimakas. *
°°osa menee valiteettavasti täysin sekaisin.°°
Jos suhdetta ei saa toimimaan, ovat jotkut valmiita kärsimään, eikä tarvitse käyttäytyä päättömästi.
* Kokemuksena rakastuminen on aito, selkeä ja tosi. *
Vaikka sen tarvitse hillittynä näyttää ulkoisesti päättömyydeltä, tapahtuu kuitenkin kokemus mitä voi kuvata, alistumisena päättömään kärsimykseen.
°°pystyy miettimään muita vaikka olisikin rakastunut,°°
Miettiminen ei muuta todellisuutta, eikä riippuvuuden kohdetta (kumppania) voi vaihtaa ja kaikki yritykset epäonnistuvat. Jos kovalla rimpuilulla saa tunteen etää olisi puoliksi irti, se on jo hyvä saavutus, mutta tilanne palautuu nopeasti ennalleen.
* Tunnekohdetta ihannoidaan ja pidetään salaperäisenä, mystisenä, jopa paratiisin tarjoavana onnentuojana. *
* Toinen on mahdollista nähdä oman minän jatkeena, vain itseä varten olemassa olevana. *
* Rakastettu kiinnostaa siksi että hän on erilainen kuin kukaan muu. Tämä ominaislaatu, tämä ainutlaatuisuus, vain korostuu rakastumisen aikana. Myös me itse haluamme tulla rakastetuksi siksi että olemme ainutlaatuisia, epätavanomaisia, korvaamattomia; ehdottomasti oman itsemme tähden. *
* Rakastumiseen meitä ohjaa halu tuntea itsemme päämääriksi sellaisen henkilön kautta jolla myös on aivan erityinen arvonsa ja joka myöskään ei ole vaihdettavissa kehenkään muuhun. *
*Rakastuminen on siis monogaamista. Se vaatii yksinoikeutta: se joka on epätavanomainen tahtoo tulla valituksi ja hyväksytyksi ja haluaa antautua kokonaan sille ainoalle joka voi suoda nautinnon, ilon ja elämän. *
°°Mustasukkaisuus ei kuulu rakkauteen millään tavalla.°°
Ei se minustakaan rakastamiseen kuulu.
°°En ikinä haluaisi että miehini olisi minusta mustasukkainen tai minä hänestä.°°
Kuulostaa rakastavalta asenteelta. Vaikuttaa siltä ettet ole rakastunut, eikä rakastaakseen tarvitsekaan olla.
On suuri rasite että prosessilla (rakastuminen) ja tunteella (rakastaminen) on ikäänkuin sama nimi. Silloin ne mielletään helposti samaksi asiaksi (joskin mielentiloja molemmat).
Mustasukkaisuus johtuu kohteeseen suuntautuvista tarpeista, haluista yms. Ne voimistuvat rakastumisesta ja siitä syntyy niitä. Samoin niihin liittyviä uhkia ja äärimmäisen voimakkaita pelkoja. Mustasukkaisuutta voi siis syntyä rakastumisesta ja se vahvistaa sitä.
On täysin mahdollista ettei rakastunut tunne rakkautta lainkaan, ei siis rakasta ja tuntee voimakasta mustasukkaisuutta.
On edelleen mahdollista että sitä tunnemyrskyä, sen vaikutelmaa, ihminen voi ajatella ja sanoa rakastamiseksi, vaikkei se sitä olisikaan. Monet käsitykset rakkaudesta ovat lopultakin vähemmän selkeitä versioita.
Eräs yleisesti tunnettu on se (mahdollisesti mustasukkaisenkin) roskapussin kuljettaminen.