Alkuasetelma on siis tämä: Asun sisaruksieni kanssa kotona siis ihan vanhempiemme luona. Minulla ja siskollani on tällainen viha-rakkaus suhde.
Riitelemme todella paljon siskoni kanssa!!!!! Enkä tarkoita mitään pientä äänen korottamista, enkä edes pientä kaakatusta vaan kyllä siinä tavarat lentää ja siinä samassa puukot ainakin siskoni puolelta.
Tänäänkin oli sellanen episodi, että oksat pois! Veljellä meni hermot ja kutsu poliisit!! Sisko siinä sitten aneli että puhu noille kytille ja minähän taas tänkin sotkun selvitin!
Siskoni ei siis ole mikää 5-vuotia pikkuriiviö vaan puhun nyt ihan aikuisesta naisesta reilut parikymppisestä. Itse olen sen ikäinen, että opiskeluni alkoivat juuri ja siinä samassa voin huokaista helpotuksesta kun pääsen muuttamaan kohta pois omaan kämppään, eikä tarvi sitä räyhäämistä kattella.
Itse suosin tällaista puhutaan asiat selviksi menetelmää ja itse en todellakaan riidan haluinen. ja itse en TODELLAKAAN ikinä haukkusi häntä niillä nimityksillä mitä hän minua haukkuu! Ei tulis mieleenkään. Hänellä kun palaa hermot ihan pienistä jutuista ja sitten alkaa se kyykyttäminen ja raivoominen. Ja huom tässä en nyt koita mitenkään tehdä itsestäni mitenkään uhria tai marttyyria vaikka hän minua niillä nimillä kutsuukin. Toki laitan vastaan jos minulle sanotaan pahasti! On kai jotenkin kateelinen kun pääsen aloittamaan oman itsenäisen elämä opiskelujeni ja uuden kämpän tiimoilla...tai tiedä häntä..
Hän itse sanoo, että kun ei voi itse mitään raivareillensa. Kaikki kuulemma vaan sumenee silmissä ja ei pysty hallitsemaan itseään. Mutta oikeuttako se, että on "vähän" tempperamenttisempi luonne kuin normaalisti, tuollaiseen käytökseen!?
Hän sanoo, että on niin paljon kauniimpi ja laihempi kuin minä ja haukku minut samalla läskihu*raksi ja rumaksi. Olemme oikeasti mielstäni kuin samasta muotista tehdyt. Hänellä on itsetunto ongelmia, on sen minulle myöntänyt.
Minua huolestuttaa myös hänen elämän tilanne ja asenteensa. Asuu mielummin porukoilla ja ostaa liiton rahoilla hienoja ja kalliita vaatteita ja kenkiä kuin olisi vuokralla omassa kämpässä. Silloinhan muka kaikki rahat menee vuokraan ja hänen pitäisi näyttää ihan kauhealta. Hei haloo sanon minä.
On kuulemma tarpeeksi tehnyt töitä. (Pisin työsopimus vuoden verran, nyt pumminut kotona työttömänä jo vuoden)
Niin ja minä itse sitten maksan omista veroista sen pummimiset, koska neiti ei vaan jaksa kattella itselleen töitä! Ihan kuin maailma pyörisi hänen napansa ympärillä ja kaikki tulisi valmiina hopealautasella!
Olen oikeesti huolestunu siskoni terveydentilasta sekä hänen tulevaisuudestaan, josta hän ei edes suostu keskustelemaan. OK joillain vaan kestää oman tiensä löytäminen vähän aikaa , mutta kyllä tää rupee jo oleen aivan eri sfääreissä!
Ja porukat sen kun vaan jatkaa tota hyssyn hyssyn meininkiä, ettei vaan siskoni saisi uutta raivaria, joten parempi olla hiljaa! Voi morjes oikeesti!
Olen miettinyt onko kyseesä joku kaksisuuntainen mielenalahäiriö vai ovatko nuo vain normaaleja kasvukipuja?!!!
Riitelemme todella paljon siskoni kanssa!!!!! Enkä tarkoita mitään pientä äänen korottamista, enkä edes pientä kaakatusta vaan kyllä siinä tavarat lentää ja siinä samassa puukot ainakin siskoni puolelta.
Tänäänkin oli sellanen episodi, että oksat pois! Veljellä meni hermot ja kutsu poliisit!! Sisko siinä sitten aneli että puhu noille kytille ja minähän taas tänkin sotkun selvitin!
Siskoni ei siis ole mikää 5-vuotia pikkuriiviö vaan puhun nyt ihan aikuisesta naisesta reilut parikymppisestä. Itse olen sen ikäinen, että opiskeluni alkoivat juuri ja siinä samassa voin huokaista helpotuksesta kun pääsen muuttamaan kohta pois omaan kämppään, eikä tarvi sitä räyhäämistä kattella.
Itse suosin tällaista puhutaan asiat selviksi menetelmää ja itse en todellakaan riidan haluinen. ja itse en TODELLAKAAN ikinä haukkusi häntä niillä nimityksillä mitä hän minua haukkuu! Ei tulis mieleenkään. Hänellä kun palaa hermot ihan pienistä jutuista ja sitten alkaa se kyykyttäminen ja raivoominen. Ja huom tässä en nyt koita mitenkään tehdä itsestäni mitenkään uhria tai marttyyria vaikka hän minua niillä nimillä kutsuukin. Toki laitan vastaan jos minulle sanotaan pahasti! On kai jotenkin kateelinen kun pääsen aloittamaan oman itsenäisen elämä opiskelujeni ja uuden kämpän tiimoilla...tai tiedä häntä..
Hän itse sanoo, että kun ei voi itse mitään raivareillensa. Kaikki kuulemma vaan sumenee silmissä ja ei pysty hallitsemaan itseään. Mutta oikeuttako se, että on "vähän" tempperamenttisempi luonne kuin normaalisti, tuollaiseen käytökseen!?
Hän sanoo, että on niin paljon kauniimpi ja laihempi kuin minä ja haukku minut samalla läskihu*raksi ja rumaksi. Olemme oikeasti mielstäni kuin samasta muotista tehdyt. Hänellä on itsetunto ongelmia, on sen minulle myöntänyt.
Minua huolestuttaa myös hänen elämän tilanne ja asenteensa. Asuu mielummin porukoilla ja ostaa liiton rahoilla hienoja ja kalliita vaatteita ja kenkiä kuin olisi vuokralla omassa kämpässä. Silloinhan muka kaikki rahat menee vuokraan ja hänen pitäisi näyttää ihan kauhealta. Hei haloo sanon minä.
On kuulemma tarpeeksi tehnyt töitä. (Pisin työsopimus vuoden verran, nyt pumminut kotona työttömänä jo vuoden)
Niin ja minä itse sitten maksan omista veroista sen pummimiset, koska neiti ei vaan jaksa kattella itselleen töitä! Ihan kuin maailma pyörisi hänen napansa ympärillä ja kaikki tulisi valmiina hopealautasella!
Olen oikeesti huolestunu siskoni terveydentilasta sekä hänen tulevaisuudestaan, josta hän ei edes suostu keskustelemaan. OK joillain vaan kestää oman tiensä löytäminen vähän aikaa , mutta kyllä tää rupee jo oleen aivan eri sfääreissä!
Ja porukat sen kun vaan jatkaa tota hyssyn hyssyn meininkiä, ettei vaan siskoni saisi uutta raivaria, joten parempi olla hiljaa! Voi morjes oikeesti!
Olen miettinyt onko kyseesä joku kaksisuuntainen mielenalahäiriö vai ovatko nuo vain normaaleja kasvukipuja?!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.