Tapasin mukavan miehen joka sanoi heti kättelyssä ettei hän ala seurustelemaan armeijan käyneen naisen kanssa.
Eräs toinen sanoi, että hänelle ei kelpaa "kovan" (tarkoitti siis rahanahnetta) akateemisen koulutuksen saanut nainen (DI, KTM tms). Moni mies kavahtaa akateemista uranaista.
Jotkut akateemiset miehet taas pitävät ei-akateemisia naisia laiskoina eli kaikenlaisia kommentteja olen kuullut tuosta.
Eli onko palstalaisilla jotain toivomuksia seurustelukumppanin ammatin suhteen, vai onko asialla väliä. Perusteluita olisi myös kiva kuulla.
Kelpaako miehille naispuolinen poliisi, kapiainen, nörtti vai pitääkö olla sairaanhoitaja, sihteeri tai lastenhoitaja.
Onko asialla merkitystä.
Nettideittalussa tuntuu olevan kovasti ammatilla ja koulutuksella merkitystä, miten on palstalaisten mielipide asiasta?
Ja saako nainen tienata enempi?
Eräs toinen sanoi, että hänelle ei kelpaa "kovan" (tarkoitti siis rahanahnetta) akateemisen koulutuksen saanut nainen (DI, KTM tms). Moni mies kavahtaa akateemista uranaista.
Jotkut akateemiset miehet taas pitävät ei-akateemisia naisia laiskoina eli kaikenlaisia kommentteja olen kuullut tuosta.
Eli onko palstalaisilla jotain toivomuksia seurustelukumppanin ammatin suhteen, vai onko asialla väliä. Perusteluita olisi myös kiva kuulla.
Kelpaako miehille naispuolinen poliisi, kapiainen, nörtti vai pitääkö olla sairaanhoitaja, sihteeri tai lastenhoitaja.
Onko asialla merkitystä.
Nettideittalussa tuntuu olevan kovasti ammatilla ja koulutuksella merkitystä, miten on palstalaisten mielipide asiasta?
Ja saako nainen tienata enempi?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Saako nainen tienata enemmän, vaan siitä, että yleensä näiden uraohjusten koko elämä pyörii sen työn ympärillä ja kaikki aika ja vaiva kulutetaan siihen miten saadaan uusi ylennys jotta voi taas ostaa pari tonnia kalliimman auton ja ikeasta uudet sametti sohvat. Ei kiitos näille ihmisille.
Itseäni ei ainakaan kiinnosta katsella naista jolle tärkein asia elämässä on työ ja siinä menestyminen, elämässä on niin paljon muutakin tärkeämpää tekemistä kuin maallisen mammonan hamstraaminen mitä nää ihmiset taas tekee.
Se ootko sä enemmän miesmäisellä alalla oleva (esim. rekkakuski) tai naisellisella alalla (esim. lastentarhanopettaja) oleva ei ole mitään väliä. Raja menee siinä kuinka intohimoisesti sä suhtaudut siihen sun työhös.
Toisille taas on tärkeää, että ihminen haluaa menestyä työelämässä ja korkeassa ammatissa, itseäni ei vähempää kiinnosta, et sä sitä työpaikkaa täältä kuitenkaan oo lopussa mukaan saamassa. :)
>
Eipä siellä haudassa tai krematoriossa olla mitään muutakaan mukana viemässä. Kaikki loppuu siihen paikkaan, joten kannattaa eläessään tehdä kaikki se, mitä mieli tekee.
Tajuatkin varmaan koko pointin kun mietit vähän syvällisemmin tota lausetta. :)
Vituttaa kamalasti tuo kirjoitustapasi. "sä suhtaudut siihen sun työhös" " et sä sitä työpaikkaa mukaas saa" "ootko sä enemmän miesmäisellä alalla"
Miksi sitä helvetin persoonapronominiä pitää sinne tunkea jatkuvasti?!? Ja jos sanassa on se -si pääte siellä lopussa, sinne ei tarvi tunkea enää sanaa sä! Omistusmuotoja täynnä koko lause ja silmiin sattuu! "Kun sä otat sun kengän sun jalastas" AAARRGGHHH!!!!
Ei mulla muuta. Jatkakaa.
Koulujen ole pitkään tarvinnut pyöriä kun meidän äidinkielen opettajat on jo valmiina vetämään itteään jojoon. Ottaako ne ala-asteelaiset noin koville? :)
Miksi sinä haluaisit lähempään suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on merkityksellisistä asioista aivan eri mielipiteet kuin sinulla? Jos mies ei siedä esimerkiksi armeijan käynyttä naista, hänellä ihan varmasti on muitakin samansuuntaisia mielipiteitä ja asenteita, joista tulee myöhemmin iso harmi.
Minusta on ihan hyvä juttu, jos mies sanoo ajoissa esimerkiksi, että hän ei ikinä koskisi kepilläkään pitkään naiseen tai akateemiseen naiseen. Eipä tule sitten väärinkäsityksiä, koska minä en ikinä koskisi mieheen, joka ei ikinä koskisi kepilläkään pitkään naiseen tai akateemiseen naiseen. Näin se käy. Parempi, että asia selviää heti eikä vasta sitten, kun mies on viituillut naisen taustoista vuosikausia.
Naispuoliset poliisit ja kapiaiset seurustelevat ja menevät naimisiin ihan samalla tavalla kuin muutkin, mutta vain tietysti niiden miesten kanssa, jotka eivät ammattiasioista ota paineita.
kanttia laittaa kriteereitä naisille? :)
Toimin lähes kaikis duuneissani assarina tai sihteerinä,ja sekös liehittelevää on,kun tällaista pidetään neitosena ja niin luksustason seuralaisena että..Aina odotetaan et ois naama täynnä Face Stockholmia!
Musta tuntuu, että miehet kavahtaa naisia, jotka ovat miehisillä aloilla ja/tai haluavat menestyä ammatissaan ja ovat kunnianhimoisia. Tienaavat hyvin, tulevat omillaan toimeen, käyttäytyvät miesten lailla työelämässä ja osaavat vaatia samat edut itselleen kuin vastaaava miespuoleinen kollega.
Ehkä juuret tähän ajatteluun juontuu siitä ajatuksesta nainen=äiti ja heikompi osapuoli, hoivaava.. Ja ehkei vähän voimakkaampaan naiseen osata suhtautua tai se koetaan uhkana, kolauksena omalle egolle, että nainenkin pärjää samoissa töissä kuin myös ja toisinaan paremmin kuin mies.
Itselläni on miehiseltä alalta koulutus ja nyt myös naisiselta alalta koulutus ja työkokemusta molemmista. Työ ei ole koko elämä, enkä tee sitä rahan takia, vaan koska olen oikeasti kiinnostunut aloistani. Kykenen olemaan myös hoivaava äiti joskus lapsilleni, ei alavalintani rajaa pois jotain muuta elämästäni. Kovin mustavalkoista ajattelua.
Joskus olen törmännyt siihen, että miehet eivät osaa suhtautua, että olen miehisellä alalla ja ulkonäöstäni ei voi päätellä, että olisin tällaista työtä tehnyt.
Itselleni ei ole väliä minkä koulutuksen mieheni omaa, kunhan on työ josta pitää ja päämääriä elämässä. Arvot kohdallaan jne.
On kovin pinnallista ajatella pelkän koulutuksen kertovan itse ihmisestä koko tarinan...
Mutta ajatteleppa itse mitä olet mieltä miehestä joka on töissä lastentarhassa tai sairaanhoitajana. Monet naiset katsovat näitä miehiä kieroon, ei pelkästään arvellessaan näiden seksuaalista suuntausta. Jos sulla ei ole mitään ennakkoluuloja tai et tuota kavahda niin good for you!
Mua henk koht kiinnostaa tuollainen määrätietoinen ja kunnianhimoinen nainen, se että missä ammatissa hän ei niinkään. Monesti noilla luonteenpiirteillä varustettu nainen on niin sanottu uraihminen, ei aina kuitenkaan.
Mulla on muutama naiskollega todella miesvaltaisessa toimistossa, insinööri sellaisessa. Ei mitään pahaa sanottavaa, hoitavat hommansa siinä missä muutkin, ehkä jopa hieman tunnollisemmin. Osalla vanhaa kaartia on selkeesti ongelmia tämän suhteen, siis että siellä työskentelee naisiakin. Onhan se hauskaa mennä neuvotteluun kollegan kanssa joka saa joka pojan polvet tutisemaan pelkällä ulkonäöllään ei pelkästään piinkovalla neuvottelutaidollaan. Viime viikolla viimeksi tuli mieleen yhdessä neuvottelussa fiilis, että onneksi tuo nainen on meidän puolella. Joo, saatan olla vähän ihastunut häneen... :))
Mulla on miespuoleisia ystäviä naisvaltaiselta alalta, lähihoitajia ja lasten kanssa työskenteleviä ja todellakin ovat heteroita. Aivan mahtavia tyyppejä ja ovat hirmuisen sosiaalisia ja taidokkaita tunneälyltään, en todellakaan kavahda!
Hyviä keskusteluja oon käynyt elämästä yms. heidän kanssa.
Itse en ole uraihminen, taas kovin mustavalkoista ja ihmisen lokerointia. Osaamme paljon asioita, emme vain yhtä! Haaveilen perheestä, mutta sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa "homman hoito" menee TASAN. En unohda omaa työtäni, josta niin suuresti tykkään, perheen perustamisen myötä, jos mieheni ei arvosta minun mielenkiintoa työtäni ja uraani kohtaan, on suhteella lyhyt tarina.
En ole se nainen, joka hoitaa "miehen lapset ja kodin ja vielä miehenkin" kun hän tekee uraa ja tuo sen rahan taloon.
Jos suoruus ja kunnianhimo, miesvaltaisella alalla toimiminen on uhka miehelle, se ei ole minun ongelma. AIka on mennyt kovasti eteenpäin, niistä ajoista kun äitimme olivat nuoria...
..ainakin alkuvaiheessa. Ammatti vaikuttaa ensivaikutelmaan. Mulle myyntimies on sellainen turn off, että pitäis olla todelliselta luonteeltaan aikamoinen jalo prinssi jotta sellaiselle lämpenisin.
Töissä olen paljon tekemisissä myyntimiesten kanssa; ovat usein karseita niljakkeita, heittävät typerää läppää, tappelevat snagarijonossa, pettävät vaimojaan minkä ehtivät jne jne.
Parhaiten olen deittailu/seurustelumielessä tullut toimeen sairaanhoitajien, insinöörien ja kyltereiden kanssa. Ne pari kylteriä joita olen treffaillut, tekivät tosin ihan muita kuin perinteisiä ekonomin töitä.
Juu ei haittaa jos tienaan enemmän. ;) Kokemuksesta sanoisin että raha-asioista tulee vähiten skismaa jos molemmat tienaa suunnilleen saman verran. En haluaisi puolisoa joka tienaisi huomattavasti enemmän. Ehkä sitten voisi toimia jos mies laskisi elintasonsa samalle tasolle mun kanssa.
ammattia, joista ei hyvää seuraa. Miehien ei kannata ainakaan sairaanhoitajien kanssa alkaa seurustelee, koska ne on siviilielämässä sottapyttyjä johtuen liiallisesta steriilisääntöjen noudattamisesta työpaikallaan.
toinen ammatti on naisien kannalta rasite, eli insinöörit, jotka on pilkunnussijoita ja sangen tyhmiä elämän käytännöllisyyden ymmärtämisessä, eli toivottomia elämänkumppaneita.
Opettajat (etenkin kielet) etsivät vain virheitä toisten sanomisista koko ajan.
Ei jaksa sellaisia känkkäränkkiä kun ei uskalla sanoa mitään kun pelkää koko ajan että tulee nenille.
Valtion virkamiehet ovat katkeria ja kärsivät arvostuksen puutteesta eli vastenmielisiä marisijoita. Aina valittamassa jostakin.
En pidä "miehisissä" ammateissa toimivista miehistä, koska heillä on sellainen käsitys, että ovat naisten yläpuolella, kun naiset eivät kykene tekemään heidän töitään, esim. voimaa vaativat tehtävät.
Tottakai noistakin löytyy ihan ok tyyppejä, mutta nuo eivät ehkä ole ensisijaisesti minun mieleeni.
Kai se on pääasia että arvomaailmat natsaa. Kyllä pari pärjää, jos molemmat ovat kovat arvot omaavia, ahneita ja röyhkeitä. Siis ainakin siihen saakka menee upeesti, kunnes alkavat kovistelemaan myös toisilleen tai toinen joutuu esim. työttömäksi - sehän olisi kauhea häpeä!
Siis jos arvomaailman pitää olla samanlainen. Mies saa olla rahanahne uraohjus, mutta naisen pitää tehdä vaatimatonta työtä ja ihailla miestä ja pysyä taustalla.
Miten sellainen on mahdollista. Kouluttautua ja jäädä siltä syrjään, niinkö? Siinä on looginen ristiriita.
Minusta kaikilla ihmisillä on kovat arvot mitä tulee oman alan palkkavaatimuksiin ja oman alan arvostukseen. "Kutsumustyötä" tekevät itseään inhimillisenä ja hyvänä ihmisenä mainostavat ovat kovaan ääneen vaatimassa itselleen hyvää palkkaa.
Tuota logiikkaa en ihan ymmärtänyt, mutta arvojen samanlaisuudella tarkoitin niiden jakamista. Kaksi samankaltaista sopii yhteen paremmin, olkoot he sitten konservatiivisia uraohjuksia, pyyteetöntä auttamistyötä tekeviä tai mitä hyvänsä. Sen sijaan tuntuu tuhoon tuomitulta, jos pariskunnan toinen osapuoli esim. jumaloi rahaa ja ns. menestystä yli kaiken ja toinen haluaa elää pienessä punaisessa mökissä pyrkien omavaraistuotantoon ja minimikulutukseen.
Mutta valtaosalla akateemisista yritysjohtajista on vaatimaton vaimo eli heillä ei ole samanlainen arvomaailma työssä pärjäämisen suhteen. Eli naiselle ei ole sallittua olla kiinnostunut omasta urastaan vaan miehen urasta.
En ole ikinä tavannut miestä jolle oma työ ei olisi "maailman tärkein asia". Samaa eivät kuitenkaan naiselle salli, sen olen huomannut.
Olet oikeassa siinä että vaihtoehtoisesti ajattelevat ihmiset varmasti sopivat paremmin yhteen, mutta heitä on kovin vähän. Puhuin tässä valtaväestön ajatuksista ja arvoista. Becker (taloustieteilijä, nobelisti) on soveltanut rationaalisen valinnan teoriaa parinmuodostukseen ja sen mukaan mies haluaa maksimoida oman elämänsä hyödyt menestymällä töissä ja saamalla perheen. Mies maksimoi oman elämänsä hyödyn valitsemalla itselleen naisen joka uhraa elämänsä miehelle eli hoitaa miehen kodin ja lapset ja mahdollistaa miehelle uran luomisen. Taitaa olla universaali totuus yhä edelleen.
En usko että itse koskaan olen tavannut miestä, joka arvostaisi naisen työtä samalla tasolla kuin omaansa.
Tottahan miehen omat asiat on hänestä aina paljon tärkeämpiä, vaativampia, arvokkaampia, .. kuin naisen. (Niin muuten asennoituu myös suomalainen yhteiskunta.) Ihan sama, mitä työtä joku äijä tekee, se on hänestä kovin, vaativin ja merkittävin homma. Jos mies sairastaa flunssaa, se on kuolemantauti, joten naisen kuuluu hoitaa häntä, vaikka nainen itse olisi keuhkokuumeessa. Mikäli mies jää työttömäksi, on se hänen mielestään suurempi asia kuin naisen työttömyys. Jos mies suostuu kerran imuroimaan, pitää naisen hoitaa siivoukset seuraavan puolen vuoden ajan. Jos äijä käy lapsensa kanssa joskus hiekkalaatikolla, on hän vuoden isä. Luettelo on loputon - kyllä miestä pidetään aina miehenä!
Tavallaan ymmärrän niitä miehiä, jotka ei halua sellaista naista, joka on käynyt armeijan. Ne on niitä, joiden mielestä naisten ei yleensäkään pitäisi käydä armeijaa, koska se on miesten juttu. Ja nämä miehet haluaa sen miesten juttunsa olevan vain heidän keskeisensä asia. Kurjaahan se on, jos nainen tietääkin jostain ko. asiasta enemmän tai osaa oikaista miestä jostain armeijaa koskevasta asiasta, omaa enemmän kokemusta joistakin tilanteista jne. Armeija menettää sen tietyn hohtonsa ja salaperäisyytensä naisiin nähden.
Sama kai se on noiden miehisinä pidettyjen ammattienkin kohdalla.
Itse en mitenkään kaihtaisi miestä, jonka ammatti on sairaanhoitaja. Mutta mieskampaajaa tai -kosmetologia en oikein omaksi miehekseni haluaisi, muutenhan se on ihan ok ammatti heille.