Siis suoraa huutoa huutaa ja haukkuu samalla kaikki perheenjäsenet! Mikä noissa suurkaupungeissa niin paljon pelottaa? Ei myöskään anna minun ajaa ja jos ajankin niin sitten huutaa minulle että en osaa ajaa ja hajotan auton tai kolaroin sen. Minulla kyllä olisi hermoja ajaa kaupungissa mutta ehkä ottaa sit ukolla lujille kun sen pälli ei kestä kaupunkeja.
Mieheni on hermoheikko
Kaupungeissa
9396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
parkkipaikkaa....menet sitten myöhemmin itsekseksesi.
Se on sama sääntö koirilla sekä ihmisillä. Näin se vaan on.
kodin ja työpaikan välillä ?. Hermoilu vaikuttaa siltä kun joutuu paniikkiin kaupunkiajossa.Liikennesäännöt on opetettu autokouluaikana kaikille,mutta jotkut on ne unohtanut inssiajon jälkee ja pelkäävät ajaa kaupunkien ruuhkissa.Suosittelisin uudelleen kerrata autokoulu,ja ottamaan rennommin liikenteessä tai pysytellä harvaan asutuilla alueilla.Muuthan ei sellaisella asenteella varustetun mielestä osaa ajaa minkäänlaista autoa.
Pääsääntöisesti näissä pikku kylissä ajaa. Ja eka viestin kirjoittajalle tiedoksi että en mäkätä enkä ole menossa kauppaan vaan kyseessä useinmiten vaan kaupungin läpiajo. Enää lomailemmekin vaan maaseuduilla:(
Milano,monaco,nizza,cannes,grenoble,Paris,Bryssel,Antwerpen,Rotterdam,amsterdam.hampuri,köpis ja Tukholma kaupunkien keskustoissa 64 vuotiaana, ongelma oli yhtäiäkkään kartanlukutaito....joten huumorilla vastasin!!! Hyvää jatkoa.....
sellainen liikkuva karavaanari! Hermot menneet siinä kaahailussa yleisillä teillä, nyt ei osaa eikä uskalla edes kaupungissakaan ajaa. Lopettaka koko homma!
ukko ja ota minut !
Selvitin taannoin reitin Aronkylä - Rahikka, Kauhajoella, lähes viilipyttymäisen rauhallisena, vaikka kyseessä oli seudun pahin ruuhka-aika meneillään.
Aronkylä-Rahikka väli on lujahermoisten miesten hommaa. Samanlainen pätkä on Karhula-Hamina,siellä venäläisten rekkojen seassa hopilla,se syö miestä. Kovia kavereita----myös takatuupparihommissa.
Hei, miehellesi voi olla kenties kehittymässä joku sairaustila. Meilläkään mies ei meinannut uskaltaa ajaa kaupungissa ja jännitti sitä eikä mielellään olisi ajanut asuntoautolla kaupungissa. Minä taas olen kaistapää, en ymmärrä pelätä enkä jännittää. Sekin käy vielä miehen luonnon päälle.
Olin pohtinut, miten voisi suojautua - Alzheimerin tautia vastaan, kun molemmat vanhempansa siihen sairastuivat ja oletettavasti riski hänenkin sairastumiselleen on kohonnut, ja kuulin ravinteesta joka vaikuttaa erityisest positiivisesti aivosolujen uusiutumiseen. Ajattelin, kunpa saisin hänet sitä syömään. Tilasin sitä. Tulostin netistä tietoa ja luetutin niitä hänellä.
Onneksi hän suostui syömään sitä, ja kesällä tein havainnon että se "kireys" on poissa, eikä joka ikisestä asiasta möykkäse ja suutu ja ala mököttämään, vaan jopa pystyi nauramaankin kommelluksille. Mihin se kireys ja äksyileminen oli jäänyt? Muutos oli niin selkeä, että ravinteen syömistä on jatkanu ja toivon mukaan jatkaa jatkossakin.