Kuinka moni lisäkseni kuuntelee atonaalista "klassista"? Mielipiteitä? Suosituksia?
Löysin sen itse varsinaisesti vasta noin puoli vuotta sitten ja harmitti kun Le Sacre Du Printemps oli joka kirjastosta lainattu... Nyt kuuntelen sitä pianoversiona.
Shönbergiin, Bergiin ja Weberiin olen myös tutustunut.
Mielestäni atonaalinen musa on musiikkia puhtaimmiillaan ja parhaimmillaan silloin kun se on tehty vakavana. Muutenkaan en pidä musiikista, joka on tehty leikiten ja kevyin mielin.
Musiikki tieteenä harjoitettuna olisi sielutonta, täysin tarkkaa ja sääntöjen mukaista. Siitä minä pitäisin.
Löysin sen itse varsinaisesti vasta noin puoli vuotta sitten ja harmitti kun Le Sacre Du Printemps oli joka kirjastosta lainattu... Nyt kuuntelen sitä pianoversiona.
Shönbergiin, Bergiin ja Weberiin olen myös tutustunut.
Mielestäni atonaalinen musa on musiikkia puhtaimmiillaan ja parhaimmillaan silloin kun se on tehty vakavana. Muutenkaan en pidä musiikista, joka on tehty leikiten ja kevyin mielin.
Musiikki tieteenä harjoitettuna olisi sielutonta, täysin tarkkaa ja sääntöjen mukaista. Siitä minä pitäisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikki klassisen koulutuksen saaneet muusikot soittavat ja kuuntelevat atonaalista musiikkia päivittäin. Säveltäjiä on satoja sekä lisäksi termi "atonaalinen" on otettu käyttöön yli sata vuotta sitten, joten kyseessä ei ole mikään uusi asia! Seuratkaa aikaanne!
En minä väittänyt, että se mikään uusi juttu olisikaan!>:( Kerroin vain itse löytäneeni sen vasta hiljattain, niin ja kun en mikään ammattilainen ole...
Ajattelinkin lähinnä meistä maallikoista.. että kuinka paljon sitä arvostetaan kouluttamattomien piireissä...
Mutta juu, tiedän, pitäisi olla alussa jo spesifimpi...
Noh, haluaisitko kenties ilokseni mainita jonkun/joitakuita noista sadoista säveltäjistä, niin voisin tutustua...? :)
esiintyä minuna! - Asiaan.
Atonaalinen on OK mutta ei siinä ahtaassa 12-sävelsäännöstössä jolla säveltäjiä yritettiin kahlita (esim. Niels Viggo Benzon: Tolvtoneteknik). Kevätuhrissa ei ole juuri mitään atonaalista, biisi on kyllä siisti. Mutta Bartokilta löytyy esittäin kiintoisia kokeiluja (mm Musiikkia niille ja näille, you know). Webern on oma lukunsa, rautaa, ja Alban B., ja niin edelleen.
Kiitoksia (kenties epäsuorista) vinkeistä!