Seurustelisitko

Kai se riippuisi pyörätuolissa istuvasta henkilöstä... Suurimman osan kanssa en varmasti seurustelisi, niin kuin en suurimman osan miehistäkään kanssa seurustelisi.

Käytännön elämässä olisi jotain/moniakin hankaluuksia, mutta ne ovat varmasti nykyään aika paljon pienempiä kuin esim. 100 vuotta sitten samassa tilanteessa.

Jos olis hyvä tyyppi noin muuten ja asenne kohdallaan, niin en pitäis ongelmana! Toimivat aivot on mun mielestä tärkeemmät (ja ilmeisesti harvinaisemmat myös)! :D

Jos olis hyvä tyyppi noin muuten ja asenne kohdallaan, niin en pitäis ongelmana! Toimivat aivot on mun mielestä tärkeemmät (ja ilmeisesti harvinaisemmat myös)! :D

Jos tän ihmisen kans olis tosi hyvä olla ja olis mun mieleen niin kyllä seurustelisin, ehdottomasta. Mä en yksinkertaisesti keksi syytä miksi hän olisi poikkeus.

No se riippuu kyllä ihan henkilöstä minkälainen on, siis minkälainen on luonteen pirteet onko mukava, reilu ja rehellinen. Mutta ehkä en välttämättä seurustelisi, koksa pyörätuolissa olevan kanssa seurustelu rajoittaa pikkasen liikkumista ja ehkä en osaa välttämättä auttaa jos on tarvetta. Kun on lapsia ja koira, niin olisi kiva liikkua myös yhdessä.

Itse tapailin (soiteltiin paljon) sokeaa miestä ja eikä siinä sinänsä mitään
kummempaa ollut ja ihan kivaa oli yhdessä, mutta mies itse mokasi pahemman
kerran, joten enää emme tapaile emmekä soittele.

Tähän voisi myös heittää kysymyksen, että seurustelisitko yh-äidin kanssa jolla on 4 lasta ja koira?

On vaikea sanoa. Kaipaan myös sitä fyysistä puolta suhteessa, joten no, ensin pitäisi selvittää, millaiset mahdollisuudet siihen olisi... muuhunkin kuin kosketteluun.

Jos todella hyvin synkkaisi, niin varmasti onnistuisi, vaikka tokihan pyörätuoli rajoittaa (tapauksesta toki riippuen) jonkin verran myös mahdollisen seurustelukumppanin elämää. Sellaisen tietynlaisen "selviytyjä"-persoonallisuuden kanssa varmasti toimisi, jos ei tarvitsisi ihan koko ajan olla toista hyysäämässä, tavaroita ojentelemassa, peseytymisessä auttamassa ja kaikkea muuta arkielämään liittyvää hoitamassa. Toisin sanoen: en halua omaishoitajaksi ainakaan heti seurustelusuhteen alusta alkaen. Jos seurustelukumppanini halvaantuisi, niin en toki häntä sen takia jättäisi - se johtuisi sitten varmasti muista syistä - mutta ihan ylipäätään, aika tapauskohtaista olisi tuo pyörätuolillisenkin kanssa seurusteleminen...

Liikuntakyvyn rajallisuus sinänsä estä tuneita, eikä mitään muutakaan. Yleensä sellaisselta sujuvat myös arkirutiinit, vaikka se onkin peryityvää.