No, olen ollut suhteessa nyt n.vuoden. Alku oli todella hankala sillä minä olin eronnut vasta edellisestä poikaystävästäni..no, ihastuin kuitenkin tähän nykyiseen, vaikka hän oli kaukana ihannemiehestäni, ainakin mieleltään..meillä seksi luistaa todella hyvin ja kiihkeästi ja voin sanoa että se on parasta mitä minulla on ollut tähän mennessä.
No..olemme kuitenkin ihan alkutekijöissämme ja kaiken hyvän lisäksi kaukosuhteessa. Hän on minulle jo jonkun aikaa puhunut että häntä kiehtoo uskon asiat( Jehovan uskonto) ja hänen arvonsa pohjautuu niihin, mikä on minusta vain hyvä asia. Tosin itse en ole uskovainen niin oudoksun välillä, vaikka samalla ihastelenkin hänen vakaumustaan ja haluaisin samalla tapaa toimia..no, mutta nyt hän on kuitenkin ajatellut että koittaisi pidättäytyä esiaviollisesta seksistä kanssani..Siis kunnes menisimme naimisiin..hän olisi valmis menemään kovinkin pian mutta minä en vielä..ja en tiedä kuinka tähän suhtautua, tiedän että seksimme on loistavaa, eli olisiko se niin kauheaa lopettaa se? hän on kyllä tätä jo ennenkin puhunut mutta himo on vienyt mennessään. En tiedä, mitä mieltä??
Lisäksi minun pitäisi jossain vaiheessa muuttaa hänen perässään kun hänellä työ..ja sekin arveluttaa, mutta taidanpa rakastaa. Häpeän vain jos hän alkaa uskovaiseksi :(
No..olemme kuitenkin ihan alkutekijöissämme ja kaiken hyvän lisäksi kaukosuhteessa. Hän on minulle jo jonkun aikaa puhunut että häntä kiehtoo uskon asiat( Jehovan uskonto) ja hänen arvonsa pohjautuu niihin, mikä on minusta vain hyvä asia. Tosin itse en ole uskovainen niin oudoksun välillä, vaikka samalla ihastelenkin hänen vakaumustaan ja haluaisin samalla tapaa toimia..no, mutta nyt hän on kuitenkin ajatellut että koittaisi pidättäytyä esiaviollisesta seksistä kanssani..Siis kunnes menisimme naimisiin..hän olisi valmis menemään kovinkin pian mutta minä en vielä..ja en tiedä kuinka tähän suhtautua, tiedän että seksimme on loistavaa, eli olisiko se niin kauheaa lopettaa se? hän on kyllä tätä jo ennenkin puhunut mutta himo on vienyt mennessään. En tiedä, mitä mieltä??
Lisäksi minun pitäisi jossain vaiheessa muuttaa hänen perässään kun hänellä työ..ja sekin arveluttaa, mutta taidanpa rakastaa. Häpeän vain jos hän alkaa uskovaiseksi :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
vastaa? :(
Ei mitään logiikkaa tuossa esiaviollisesta seksistä pidättäytymisessä, kun kerran olette jo seksiä harrastaneet.
Voisi kuulostaa vain painostuskeinolta avioliittoon...
mutta..hän sanoo että aina voi aloittaa puhtaamman elämän ja jatkaa tästä ilman.. kuulema niin voi tehdä heidän uskossaan.. Mietin aluksi vain et testaako hän, etten ole vain seksin takia hänen kanssaan kun sitä niin kehun. Mutta ei, hän ottaa vaikka sen riskin että tekisin jotain selän takana, mutta hän haluaisi jatkaa puhtaana, tms. vaikka kuinka himoitsee ja seisoo koko ajan. Yleensäkin mietityttää koko uskoon hurahdus, mitä elämisestä tulee..onko kellään kokemusta??
No mikäs siinä, jos kestät tuon seksittömyyden avioon asti, niin kai se voi toimia? Mutta se vaatii teiltä molemmilta ponnisteluja. Jehovat ovat aika puolustelevia, ja eivät luovu näkemyksistään, niinku ny ei muutkaan. Mutta jos hän alkaa Jehovaksi, niin tee selväksi, ettet halua tuputusta, jos itse et halua Jehovaksi. Suhteenne voi olla hyvä, vaikka toinen onkin uskovainen. Uskovaisuudessa ei ole mitään hävettävää, se on osa ihmiskuntaa ollut ja tulee aina olemaan. Siinä voit oppia kunnioittamaan ja arvostamaan miestäsi.
Itsekin olen ollut joskus noilla samoilla ajatuksilla,(vieläpä Jehova) liikkeellä, ja sanoin kovasti silloiselle miehelle että nyt ei enää harrasteta esiaviollista seksiä. Mutta koskaan ei tämä päätös pitänyt, ja lopulta havaitsinkin itseni ateistiksi. :)
"Häpeän vain jos hän alkaa uskovaiseksi"
Jos hän on kiinnostunut uskosta, niin yo lause on todella outo.
Kun hän saa sinut avioliittoon, alkaa se painostus uskon suhteen. KOhta olet tossun alla ja kiertämässä ovelta ovelle. Unohda mies, pääset pitkässä juoksussa helpommalla, etenkin jos kyseinen uskonto ei sinuun iske.
°°hänen arvonsa pohjautuu niihin,°°
Tämän yhteisön ajattelu tapahtuu USA:ssa ja uskonnolliseen tulkintaan (globaali normi) vaikuttavat arvot tullevat sikäläisestä kulttuurista. Paikallisten olojen häiritsevät vaikutukset luultavasti kitketään pois tehokkaasti.
°°pidättäytyä esiaviollisesta seksistä kanssani..°°
Jos jatkuu, potkitaan pois hylky, eikä kukaan yhteisön jäsen jutskaa enää mitään.
°°Siis kunnes menisimme naimisiin..°°
Kirjan mukaan, esi-leikkiä se ei enää ole. Juttu 'virallistuu'.
°°muuttaa hänen perässään kun hänellä työ..°°
Monilla sitä työtä on. Sekin voi muuttua paremmin yhteisössä sopivaan tehtävään.
°°Häpeän vain jos hän alkaa uskovaiseksi°°
Ovat tottuneet ajatukseen (hivenen marttyyrisävyisesti haasteena).
°°Ei mitään logiikkaa… pidättäytymisessä… jo seksiä harrastaneet.°°
Jokainen tekokerta on synti ja rikos Jumalan lakia vastaan. Tuttu juttu, pikkusen tulee vajavaisena sorruttua, mutta pitää tsempata, jos meinaa sinne ikuisuuteen.
°°Voisi kuulostaa vain painostuskeinolta avioliittoon...°°
Pakkorako, ei voi mitään. Aviossa (perheessä) menettelee ei-uskovakin, mutta muuten ei sitten saa haluta hengailla. Tarttee jättää tyystin, kun on suljetumpi systeemi.
°°aina voi aloittaa puhtaamman elämän°°
Parannus, anteeksi vain, ja taas mennään…
°°haluaisi jatkaa puhtaana°°
Ei ketkuilla yhtään, jos nyt yleensäkin tosissaan, ja muutenhan lempataankin…
°°ottaa vaikka sen riskin että tekisin jotain selän takana,°°
Se ei ole sitten oma synti (tarvittaessa Jumalan tahto?).
°°vaikka kuinka himoitsee ja seisoo koko ajan.°°
Minkähän sille teet? Sielunvihollinen kiusaa ja liha on heikko, mutta uskoa täytyy lujasti, eikä sais sitte sortua, edes jokakerta.
°°Yleensäkin mietityttää koko uskoon hurahdus,°°
Ihminen kaipaa jotain pettämätöntä ja pysyvää, mihin uskoa, luottaa. Jatkuva turvaton hötkyily maailman muuttumisen mukaan rasittaa pahasti, eikä lajitoverit viitti tosipaikan tullen ees jeesata, ellei oo nilläkin jotain kivehen kirjootettua, mikä sitte kans pitää jämptisti.
°°mitä elämisestä tulee.. °°
Se on osin käytännöllissävytteinen ja monin paikoin vedotaan järkeen (silti vain usko merkitsee). Sitten on ne tiukemmat tavat, säännöt ja lait, mistä ei jousteta yhtään. Joulua tai synttäreitä ei saa juhlia/viettää. Yhteisiä 'tuttuja' ei varmaan näy eikä kuulu, kuin 'siellä' puolella, puolivarauksella.
En tahdo olla kyyninen, mutta lähtötilanne on kamalan hankala, oli kukin sitten kuinka fiksu ja mukava tahansa. Ja miten itsekään pystyisi loikkaamaan, sekalaisena seurakuntaan, jos ei löydä tosiuskoansa, varsinkaan pakolla.
Ev. lut. on useimmille ns. tapauskonto. Harva on huolissaan askarettensa tai muiden puuhastelun siunauksellisuudesta. Ns. tosiuskossa tms. on kysymys elämästä ja kuolemasta ('ylös' tai 'alas'). Uskovan on äärimmäisen vaikeaa olla käännyttämättä kumppaniaan, koska tämä ei sitten takuulla seuraa mukana 'loppuelämää' kuoleman jälkeen, ellei tule AJOISSA uskoon (vielä kun on elossa ja joka päivä voi olla viimeinen).
Kuka jättäisi tyynesti pelastamatta kumppaninsa varmalta kuolemalta, esim. uhkaavalta, juuri alkamaisillaan olevalta, onnettomuustilanteelta?
(jos voidaan olettaa nyt tämän kerran, että tämä on kaiken rakkautemme arvoinen, tai edes muuten aivan ihana, eikä ole toistaiseksi tullu kierrätys mieleen, ainakaan vielä pyhää kymmentäkään kertaa)
Ainii, ja jos vaikka kakarat saa niin isoja haavoja, et vuotaa kuiviin, niin verta ei sitten sais antaa tippaakaan, eikä sillä lootrata muutenkaan. Sitä kartetaan ihan täysillä, kerta kirjaan ei oo turhaan mitään präntätty. Se on siinä vaiheessa pakko ku köyhän kuolema.
Vai tapellaanko yhtäkkiä verisesti, ku yks funtsaa: jos NYT ei jää eloon ni kuolee, ja toinen on bonjannu: jos ei NYT kuole, ni ei jää eloon. Kumpikin yrittää pelastaa tasan tarkkaan päinvastoin.
Kaikkee sitä onkin, ja voi tulla, jos niin sattuu.
oli kyllä katkeraa puhetta..en sentään ihan noin mustavalkoiseksi sitä usko.
Muita mielipiteitä?