Ylikangas on tehnyt hyvän työn ravistellessaan kappisaapasnahkaista sotahistoriantutkimusta, joka on pahasti ryytynyt kesän 1944 juoksuhautoihin.
Eikös se ollutkin Aleksis Veli, joka aikoinaan kirjoitellut siitä saapasnahkatornistaan... siitä josta näki kaiken maailman kaameudet?
Eikös se ollutkin Aleksis Veli, joka aikoinaan kirjoitellut siitä saapasnahkatornistaan... siitä josta näki kaiken maailman kaameudet?
Vastaukset 20
Vanhimmat
nimeltä "Romahtaako rintama?". Ylikangas liittyi siinä samaan porukkaan Tahvanaisen, Arposen ja Veli Holapan kanssa. Ja onhan noita väärentäjiä pilvin pimein tullut esiin mm. Huhtiniemen jutussa.
Yksikään tutkija tai sotilasasiantuntija ei ole asettunut Ylikankaan kannalle sen jälkeen kun kesän -44 tapahtumien tosiasiat julkaistiin viime syksynä ansiokkaassa tutkimuksessa "Teloitettu totuus- kesä 1944".
Ylikangas on todella houreissaan kiivennyt sinne saapasnahkatorniin ja esittänyt sairaita kuvitelmiaan tosina. Eihän ne jutut mene läpi kuin muille yhtä houreisille.
ne Ylikangasta tukevat todisteet? Pelkät Ylikankaan omat arviot omien ampumisista ei riitä. Väitteille pitää olla jokin pohjatieto eikä pelkät huhut siihen yllä.
Älkää nyt isot miehet jaksako. Teille ei kelpaa mikään todiste, jos se ei tue sotahistorian Virallista univormutotuutta. Ihan hyvä vaan, että joku tässäkin maassa jaksaa ja viitsii esittää toisenlaisia tulkintoja sodan ajasta näiden räyhäävien kapiaisten ja pikkunatsiupseerien sekaan.
Johan noissa aikaisemmissa keskusteluissa on hyvin tullut esille, että se teidän sakki ei kelpuuta mitään muuta kuin ne viralliset asiakirjat todisteiksi ja kaikki muu on roskaa. Ne veteraanien muistelotkin on leimattu teidän taholta moneen kertaan paskapuheiksi, joten se siitä.
Jonkun pitäisi tutkia sitä sotakorkeakoulun sotahistorian laitosta että mikä ihmeen runebergilainen upseeriklikki siellä nykyisin mellastaa, kun kaikki kriittisyys on lingottu romukoppaan ja esiin työnnetään vain sellaista tuubaa joka korostaa upseerien sankaruutta ja kiillottaa armeijan kuvaa. Ja vääristelee historiaa tarkoituksellisesti. Siinä olisi todellinen tutkimuksen paikka.
Ehdotan tutkimuksen nimeksi "Sotahulluuden uusi tuleminen 2000-luvun Suomessa: Sotimaan vaikka väkisin, Afganistan ja uuden polven sotahullut upseerit".
tutkijoissa on tietysti siihen erikoistuneita upseereita. Siviilitutkijoita on kymmenittäin ellei sadoittain eli oikein reilu enemmistö. Mitään virallista totuutta ei tietenkään ole olemassakaan.
Sotahistoriassa kelpaavat samat todisteet kuin historian tutkimuksessa muutenkin. Pelkät omiin kuvitelmiin tai tarkistamattomiin tarinoihin pohjautuvat väitteet eivät kelpaa tieteelliseen tutkimukseen millään muullakaan alalla. Se ei tietenkään estä halukkaita uskomasta niihin.
Kukaan ei ole tietenkään leimannut veteraanien muisteloita paskapuheiksi.Siinäkin asiassa valehtelet.Vain te Ylikankaan kannattajat olette sellaista väittäneet. Muistelut on vain aina tarkistettava, kuten kaikki muukin muistitieto. Kukaan tutkija ei luota pelkkään muisteluihin, saati kun se on tullut välikäsien kautta.
Sotahistorian laitoksella on pätevä tutkijavoima keulakuvana syyskuun alusta professori Martti Turtola. Dosenteissa on mm. VT Lasse Laaksonen ja lukuisia muita tohtoreita. Upseereitakin on joukossa. Tutkimuksestaan vastaa jokainen tutkija itse.
Kerro esimerkki Sotahistorian laitoksen tutkimuksesta, joka "korostaa upseerien sankaruutta ja kiillottaa armeijan kuvaa".
Laitoksen johtaja totesi juuri blogissaan, että totuus on aina hyväksyttävä, on se armeijan kannalta kuinka raskas tahansa. Näin on menetelty sotahistorian tutkimuksessa alusta alkaen.
Ylikankaalle ja hänen valehteleville tukijoilleen totuus tuntuu olevan ylivoimainen asia. Jos siihen jossain törmää, se pitää heti teloittaa.Ja siihen tarvitaan valehtelua, kuten kirjoituksesi osoittaa.
Jaaha. Ja sitten odotetaan vastausta, jossa on henkilökohtaisuuksiin meneviä solvauksia, aiheen vaihto ja perättömiä väitteitä. Klikatkaapa vaikka jokin aiempi keskustelu taas vaihteeksi. Asialliseen kesusteluun ette näy pystyvän.
Siitä vaan.
Samalla perusteella minä voin vetää juttusi nurin, eli näillä veteraanien muisteloilla.
Isäni oli viisi vuotta sodassa tulenjohtopatterissa. Oli Talvi-, että Jatkosodassa ja myös Lapinsodassa mukana. Tästä Lapin sodan mukana olostakin tuli kerran kinaa vasemmistolaisten veteraanien kanssa. Piti tarkistaa asia ja paikkansa piti.
Ukko puhui kyllä sodasta, mutta yhden ainoan teloituksen muistan maininneen ja senkin kenttäoikeuden päätöksellä. Appiukkoni ei maininnut ainoatakaan teloitusta. Mitä tulee muihin tuntemiini veteraaneihin, niin eivät nekään.
Kyseisillä veteraanien muisteloilla ei ole mitään muuta tarkoitusta, kuin mustamaalata armeijan johto ja sotahistorianlaitos.
Uskomalla kaikki jutut voitan lauantaina Lotosta, mikäli naapurini niin sanovat.
Sotien aikana upseeriksi ei koulutettu työväenluokan taustaisia sotilaita, piti olla vähintään oppikoulutason koulutusta, joka karsi lähes kaikki työväenluokkaiset pois. Vanhempi upseerikaarti oli vähintään vapaussodan valkoisen puolen käyneitä, tai peräti heimosotureita ja jääkäreitä lisäksi. Varusmies-ikäisetkin olivat, yllä mainitusta taustavaatimuksesta johtuen, kasvatettu luokkaerottelu-ajatteluun vapaussodan kokeneiden kotien, 20-30 -lukujen vastakkainasettelujen ja äärioikeistolaistumisen ilmapiirissä. Onko silloin ihme jos ääritiukassa paikassa pintaan nousivat koetut ja nuoruudessa opetetut ja hyväksytyt toimintamallit: montunsyrjälle.
Huomenna on Turtola esitelmöimässä Oulussa Riihisäätiöllä!
http://www.riihi.fi/esitelmat.html
25.8.2009 Professori Martti Turtola "Molotovin - Ribbentropin sopimus ja Suomi"
"Kukaan tutkija ei luota pelkkään muisteluihin, saati kun se on tullut välikäsien kautta."
Eipä kelvannut sotaylioikeudessa aikoinaan tuokaan Olavi Liisanantin silminnäkijätodistus laittomasta teloituksesta. Ei kelvannut vaikka asiaa käsiteltiin kohtuullisen tuoreeltaankin. Häntä kuulusteltiin heti tuoreeltaan Hytin ampumisen jälkeen ja kun kulustelijana toiminut prikaatin komentaja EI suostunut kirjoittamaan tapahtumia kuten Liisanantti kertoi, ei hän suostunut kuulustelupöytäkirjaa allekirjoittamaan. Tuota asiaa sitten kysyttiin sotaylioikeudessa ja Liisanantti kertoi syyn ja tapahtumien kulun. No eipä taidettu silloinkaan uskoa. Upseeritotuus menee kaiken muun edelle. Nyt joku taas syyttää minua aiheesta poikkeamisella, mutta kun tämä Hytin ampumisjuttu on niin hyvä esimerkki tästä "upseeritotuudesta". Lisäksi se on hyvin tunnettu ja siitä on oikeuden (tai vääryyden?) päätöksetkin, sekä paljon tekstiä ja kirjallisuutta.
Sotamies Hytin tapaus kertoo KAIKEN tarpeellisen
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8368385#comment-39555120
Tässä kirjassa hän kertoo noista tapahtumista paljon myöhemmin:
Olavi Liisanantin kirjan Taistelulähetin sota, Omakustanne 1989.
Olavi Liisanantti sukulaisia Hytille? Siinä tapauksessa ei kelpaa todistajaksi.
Oliko Hytin tapauksessa muita silminnäkijöitä, jotka kertoivat muuta?
Todistajia on useita. Kaikki lähteet jutusta on listattu Tapani Ruokasen kirjoittaman, Turja - kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. - kirjassa olevan jutun loppuun.
Tuossa linkissä on lueteltu ne kirjat, jotka kertoo Hytin ampumistapauksesta ja on helposti saatavilla. Ainakin itselläni ne on hyllyssä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8368385#comment-39555282
-Jukka L. Mäkelä ja Helge Seppälä: Suomi Taisteli 5, Porvoo 1979. Sivut 334-347
S. O. Lindgren laati oman kertomuksensa selitykseksi sodan jälkeistä oikeudenkäyntiä varten ja siitä löytyy laaja ote tuosta kirjasta.
-Tapani Ruokanen: Turja - kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Otava.
Ruokasen kirjassa asiaa käsitellään aika perusteellisesti sivuilla 468-481. Todistajia on kymmeniä ja kaikki lähteet on listattu jutun loppuun.
-Jussi Kuoppala: Sotapapit, Kirjapaja, 1976, sivut 65-67.
Kyseisen yksikön papin nimi oli Ano Kauppinen ja hänen kertomansa juttu on otsikoitu Rikkaiden kokemusten aika. Sivut 65-67 käsittelee sotamies Hytin murhaa elokuussa 1944.
-Ilmari Turja: Tarinoita Suuresta Urhosta. Hämeenlinna 1984
Sivuilla 313-326 otsikolla Korkein oikeus - Korkein vääryys käsitellään Hytin tapausta varsin perusteellisesti.
Tässä on silminnäkijätodistus tapahtuneesta:
Olavi Liisanantti: Taistelulähetin sota. Tornio: O. Liisanantti, 1989. ISBN 952-90-1568-2.
Hän kertoo kirjassaan sotamies Hytin tapauksesta sivuilla 154-164 ja kirjan lopussa 174-182.
sotahistorian tutkimusta ja sotilasoikeuden hoitoa. Ne ovat eri asioita, vaikka et sitä ymmärräkään.
sotahistorian tutkimuksen kanssa? Kuten ennustin, asiasta poiketaan kun itse asiaa ei hallita.
Sekin on vale, ettei työväentaustaisia kopulutettu upseereiksi. Ihan varmasti koulutettiin kaikki sopivat ja pätevät. On selvää, että maanpuolustusvastaisuutta julistavaa ei koulutettu aatesuunnasta riippumatta.
saattaisivat jotain kertoa tapauksen kulusta, mutta ei välttämättä. Sihteerinä todennäköisesti toimi pikakirjoitustaidon omaava henkilö?
Jos todistajia oli muitakin kuulusteltiinko ne? Entä sotaylioikeudessa oliko muita todistajia paikalla, jos ei niin miksi? Kieltäytyivätkö muut todistamasta?
Olen kyllä lukenut koko Hytin jutun moneenkin kertaan, mutta aikaa on kulunut vuosikausia.
Pahasti näytti jääneen hiertämään sotamies Hytin tapaus:
Joitakin poikkeuksia oli. Pahasti näytti jääneen hiertämään sotamies Hytin tapaus ( S.O. Lindgren). Luin senkin ja kiinnitin huomion siihen, että purkuhakemukseen olisi suostunut S. Sohlberg, joka oli toliminut sodan aikana sotaylioikeuden syyttäjänä. (Kysymys esimiehen aseenkäyttöoikeudestsa.)
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2008/11/salaman-jumalanpilkkaoikeudenkynti.html
tekemistä sotahistorian tutkimuksen kanssa? Tämä on keskustelupalsta eikä sotahistorian väitöstilaisuus, ja esitin mielipiteen.
Mutta olet oikeassa, varmasti koulutettiin upseeriksi kaikki sopivat ja pätevät. Niitä ehtoja ei työväenluokkaisella taustalla moni täyttänyt. Ja varmaa on, ettei talvisodan muutamat kuukaudet ja silloin koettu suuri yhteinen uhka hitsanneet aiemmin voimakkaasti ideologisesti jakautunutta kansakuntaa yhteen. Se nähtiin jatkosodassa, kun oikeisto suuntautui taas voimakkaasti suursuomihaaveisiin ja työväenluokka nähtiin näiden haaveiden passiivisena toteuttajana. Kun suuret haaveet kaatuivat, etsittiin syyllistä tietenkin toteuttajista, ei omasta joukosta. Tunnetuin surullisin seurauksin.
niin tiedetään mielipiteesi siitäkin. Eiköhän Suur-Suomi hankkeen viralliset syylliset istuneet tuomittavina sotasyyllisyysoikeudessa YLIPÄÄLLIKKÖ JA MUUTAMA MINISTERI ( ESIM. FAGERHOLM) POISLUKIEN.
ideologiasi levittämiseen, et mihinkään muuhun.
- Kun sinulta kysytään, et vastaa.
- Kun sinulta kysytään niin vastaat ja kierrät keskustelun.
- Kun sinulta kysytään muutat aihetta ja käännät keskustelun sivuun.
- Kun vastaat, vastaat kysymykseen liittämällä siihen oman ideologiasi.
- Kun vastaat, vastaat siihen liittämällä oman ideologiasi mukaiseti
Suursuomi haaveet ja työnväenluokan.
- Kun vastaat verhoat itsesi surupukuun ja kääridyt itsesääliin yrittämällä
saada siihen muita mukaan.
- Helppoa on elämä olla vastaamatta mihinkään.
- Muita ihmisiä ei olekkaan on vain työväenluokka.
Oletkos kuunnellut liikaa Tuomari Nurmiota? Nurmion erään biisin, "Hän on täällä tänään", sanat menee hieman tuota rataa: "Hän kysyy vastauksilla ja vastaa kysymyksillä..." :=)
Sinähän alat lämpenemään...
koko Nurmiota, muistaakseni koskaan, jos en liene sattumalta radiosta. En kuulu siihen ikäluokkaan.
Maanpuolustuskorkeakoulussa valmistuu vuosittain keskimäärin kymmenen väitöskirjaa. Niistä ehkä 1-2 on sotahistoriaa käsitteleviä.
Pääosa sotahistorian tutkimuksesta tapahtuu yliopistoissa täysin irrallaan armeijasta ja sotahistorian laitoksesta.
Lisäksi riippumattomat tutkijat tuottavat vuosittain suuren määrän teoksia, joko tilaustöinä tai omasta kiinnostuksestaan. Sotahistorian latioksen tuotanto on vain pisara meressä. Ilmestyyköhän tänä syksynäkään siletä yhtään varsinaista suurempaa tutktimusta? Tuloshan on toisaalta aina tutkijan, ei laitoksen vastuulla.