olen aika lailla täynnä tätä suhdetta.
en tiedä jaksanko/haluanko enää jatkaa tätä.
tässä esimerkkejä "ah niin täydellisestä" miehestäni.
ensin plussat.
tekee silloin tällöin kotiöitä
hoitaa eläimemme hyvin
ei ryyppää
ei polta tupakkaa
pukeutuu siististi
maksaa oman osansa laskuista
käy töissä kun voi ja opiskelee AMKissa
miinukset
-ei harrasta liikuntaa
-tietokone, ja muut vimpaimet tärkeämpiä kuin minä
-ei huomioi minua lähes lainkaan
- ei puhu, ellei sitten tule riitaa
- ei osaa tehdä ruokaa(perunan keittäminen on hänelle vaikeata)
- kritisoi jatkuvasti ulkonäköäni, vaikka kuinka yritän olla mieliksi
- valittaa jos joutuu tekemään jotain tai menemään kanssani jonnekin
-huono suutelija
- on sanonut että ennemmin luopuu minusta kuin tietokoneesta
ei koskaan osta esim. kukkakimppua minulle, muistaa vain syntymäpäivänä ja jouluna ja that´s it(eli hoitaa "pakollisen" muistamisen)
siinä nyt osa mitä tuli mieleen...
tässä vaiheessa olo on kuin olisin vain herralle se reikä ja piika. hän ei varsinaisesti seurustele kanssani; ei keskustele, ei halaa, ei vietä aikaa kanssani "ellei ole pakko".muun osan ajastaan herra on koneella ja siitä ei saa sanoa pahaa sanaakaan.
minulle valitetaan jos olen koneella tuntia kauemmin.
minua uhkaillaan tyyliin; "jos et ala laihduttamaan niin mä jätän sut", ja olen laihduttanut siitä hetkestä lähtien ja laihtunutkin näkyvästi, mutta siltikään en saa toivomaani huomiota.
yritän itse järkätä romanttisia iltoja tekemällä hyvää ruokaa ja ostamalla viiniä ja kynttilöitä, mutta mies suurinpiirtein istuu pöytään, ahmii ruoan, hörppii viinit ja menee takaisin koneelle, hyvä jos muistaa ruoasta kiittää.
suutelu on ihan onnetonta "naaman ahmimista ja kuolaamista" häneltä.
mutta toisinaan, kun hän yrittää, niin osaa olla mukava ja miellyttävä ja ihana, mutta tuotakin tapahtuu vain hyvin harvoin, useimmiten elämä on vain kotona istuskelua, kun mies ei halua lähteä minnekään.
olen monesti hänelle ehdottanut että mentäisiin edes jonnekin ihmisten ilmoille, mutta EI..koneella istuminen on tärkeämpää, vaikka ulkona paistaisi aurinko..
monien arkisten viikonloppujen jälkeen olen niin vittuuntunut mieheen, tähän suhteeseen ja siihen että koskaan tutustuin häneen..mutta silti kun on kolme vuotta takana, en haluaisi myöhemmin ajatella että luovutin liian äkkiä. mutta kun ei parisuhteen kuullu olla tällaista taistelua, kyllä sitä pitää pystyä nauttimaan olostaan toisen kanssa, ilman että joka päivä kokee turhautuvansa suhteeseen ja koko elämään.
olenkin laittanut asuntohakemuksia, ja ajattelin mennä tänään eräänkin asunnon esittelyyn.
en vain kestä katsella sitä, kun mies vain istuu koneella, ja antaa minun tuntea alemmuutta tietokonetta kohtaan.
tuntuu kuin tietokone olisi se toinen nainen tässä suhteessa!!joudun taistelemaan, saadakseni miehen huomion pois koneesta!!aivan naurettavaa!!
en tiedä jaksanko/haluanko enää jatkaa tätä.
tässä esimerkkejä "ah niin täydellisestä" miehestäni.
ensin plussat.
tekee silloin tällöin kotiöitä
hoitaa eläimemme hyvin
ei ryyppää
ei polta tupakkaa
pukeutuu siististi
maksaa oman osansa laskuista
käy töissä kun voi ja opiskelee AMKissa
miinukset
-ei harrasta liikuntaa
-tietokone, ja muut vimpaimet tärkeämpiä kuin minä
-ei huomioi minua lähes lainkaan
- ei puhu, ellei sitten tule riitaa
- ei osaa tehdä ruokaa(perunan keittäminen on hänelle vaikeata)
- kritisoi jatkuvasti ulkonäköäni, vaikka kuinka yritän olla mieliksi
- valittaa jos joutuu tekemään jotain tai menemään kanssani jonnekin
-huono suutelija
- on sanonut että ennemmin luopuu minusta kuin tietokoneesta
ei koskaan osta esim. kukkakimppua minulle, muistaa vain syntymäpäivänä ja jouluna ja that´s it(eli hoitaa "pakollisen" muistamisen)
siinä nyt osa mitä tuli mieleen...
tässä vaiheessa olo on kuin olisin vain herralle se reikä ja piika. hän ei varsinaisesti seurustele kanssani; ei keskustele, ei halaa, ei vietä aikaa kanssani "ellei ole pakko".muun osan ajastaan herra on koneella ja siitä ei saa sanoa pahaa sanaakaan.
minulle valitetaan jos olen koneella tuntia kauemmin.
minua uhkaillaan tyyliin; "jos et ala laihduttamaan niin mä jätän sut", ja olen laihduttanut siitä hetkestä lähtien ja laihtunutkin näkyvästi, mutta siltikään en saa toivomaani huomiota.
yritän itse järkätä romanttisia iltoja tekemällä hyvää ruokaa ja ostamalla viiniä ja kynttilöitä, mutta mies suurinpiirtein istuu pöytään, ahmii ruoan, hörppii viinit ja menee takaisin koneelle, hyvä jos muistaa ruoasta kiittää.
suutelu on ihan onnetonta "naaman ahmimista ja kuolaamista" häneltä.
mutta toisinaan, kun hän yrittää, niin osaa olla mukava ja miellyttävä ja ihana, mutta tuotakin tapahtuu vain hyvin harvoin, useimmiten elämä on vain kotona istuskelua, kun mies ei halua lähteä minnekään.
olen monesti hänelle ehdottanut että mentäisiin edes jonnekin ihmisten ilmoille, mutta EI..koneella istuminen on tärkeämpää, vaikka ulkona paistaisi aurinko..
monien arkisten viikonloppujen jälkeen olen niin vittuuntunut mieheen, tähän suhteeseen ja siihen että koskaan tutustuin häneen..mutta silti kun on kolme vuotta takana, en haluaisi myöhemmin ajatella että luovutin liian äkkiä. mutta kun ei parisuhteen kuullu olla tällaista taistelua, kyllä sitä pitää pystyä nauttimaan olostaan toisen kanssa, ilman että joka päivä kokee turhautuvansa suhteeseen ja koko elämään.
olenkin laittanut asuntohakemuksia, ja ajattelin mennä tänään eräänkin asunnon esittelyyn.
en vain kestä katsella sitä, kun mies vain istuu koneella, ja antaa minun tuntea alemmuutta tietokonetta kohtaan.
tuntuu kuin tietokone olisi se toinen nainen tässä suhteessa!!joudun taistelemaan, saadakseni miehen huomion pois koneesta!!aivan naurettavaa!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
merkillisen huonoja suutelijoita. Luulisi heidän itsensäkin oivaltavan, että ei ihan hienosti mene, kun toisen koko suu peittyy oman suun alle ja toinen yrittää saada henkeä vedettyä.
"on sanonut että ennemmin luopuu minusta kuin tietokoneesta" Eiköhän se tuossa tullutkin. Miehesi haluaa ilmeisesti mennä tietokoneen kanssa naimisiin.
"tässä vaiheessa olo on kuin olisin vain herralle se reikä ja piika. hän ei varsinaisesti seurustele kanssani; ei keskustele, ei halaa, ei vietä aikaa kanssani 'ellei ole pakko'.muun osan ajastaan herra on koneella ja siitä ei saa sanoa pahaa sanaakaan. minulle valitetaan jos olen koneella tuntia kauemmin.
minua uhkaillaan tyyliin; 'jos et ala laihduttamaan niin mä jätän sut', ja olen laihduttanut siitä hetkestä lähtien ja laihtunutkin näkyvästi, mutta siltikään en saa toivomaani huomiota." Vaikka miehelläsi on todella hyviä puolia, vaikuttaisi että hän ei ole joko hoksannut, miten paljon hänelle merkitset tai sitten hän ei sinua rakasta. Se, kummasta on kyse, selviää varmaan, jos sanot, että jos ei meno muutu, parisuhde loppuu tähän.
Ei parisuhteen tarvitse tuollaista olla. Vaikutat peruskunnolliselta ja fiksulta naiselta, joten etköhän ole ansainnut vähän parempaa?
että jos itse nostan metelin siitä että ei se voi olla noin tärkeätä istua koneella, niin mies vatää automaattisesti "herneet nenäänsä" ja sanoo että "lähde pois jos ei miellytä".
siis ihan oikeasti!
olen hänelle pitänyt monta kertaa ns. saarnan siitä kuka tässä suhteessa tekee ne ruoat ja romanttiset illalliset.
kuka tiskaa ja siivoaa useammin kuin hän.
kuka on laihduttanut, vain että herra on tyytyväinen.
minähän se halin ja pusin ja yritän keksiä tekemistä päivän mittaan hänelle.
mutta kyllä siinä hermo menee jos EN KOSKAAN SAA KUKKIA SAATI HUOMIOTA!!!valitusta kyllä kuuluu, ja herra istuu naama näkkärillä vähän tyyliin "onks pakko"..voi luoja että riepoo..olen miettinyt että jos alkaisin ihan yksin harrastamaan jotain tai vaikkapa olisin enempi kavereitten kanssa, enkä tekisi herralle ruokaa ja lakkaisin huomioimasta ja välittämästä, ymmärtäisiköhän silloinkaan?
olisi varmaan vain tyytyväinen josa olisin poissa, kun oikeasti ei reagoi mitenkään siihen jos sanon että "tämä parisuhde loppuu tähän jos et sinäkin ala muuttamaan jotain tapojasi" mies on tyyliin "ihan sama"!!??
noin vähän merkitystä meikäläisellä on..ja kyllä TUNTUU HELVETIN PAHALTA!
yleensä siinä vaiheessa menen makkariin ja tirautan pari kyyneltä, ja mies huutaa oven läpi "vitun hullu/sekopää kakara", sen sijaan että pyytäisi anteeksi ja keskustelisi tai edes lohduttaisi.
koska eihän asioissa mitään keskustelemista ole, tietokone on tärkeämpi kuin minä ja siitä ei luovuta, ennemmin muija lähtee kuin tietokone(tosin olen pyytänyt käytön vähentämistä ja liikunnan lisäämistä).
Eroa tuollaisesta miehestä. Olet varmaankin nuori ja löydät kyllä parempaakin seuraa. Veikkaan, että miehesi on nettiriippuvainen ja kiukustuu heti jos joku (sinä) yrittää estää häntä olemasta koneella. Miehellesi on samantekevää oletko elävä vai kuollut, eli häivy nyt siitä suhteesta niin kauan kun itsetunnostasi on edes rippeitä jäljellä.
Tuollainen itsetunnon murskaaminen ja alistaminen voi johtaa siihen että eräänä päivänä kerjäät miehen hyväksyntää koko ajan ja hän nauttii siitä entistä enemmän.
Usko jo, sinä et merkitse sille miehelle yhtään mitään.
Saatko tuollaisesta suhteesta mitään? Muuta kuin surua?
Suhteen kuuluu lisätä onnea ja energiaa. Tee itsellesi palvelus ja jätä se. Olet varmasti onnellisempi yksin. Olet silloin avoin uudelle, paremmalle suhteelle. Mieti tarkoin ennen uutta suhdetta millaista miestä/suhdetta haluat, keskitä sitten ajatusenergiasi siihen päämäärään.
Olen itse ollut suhteessa jossa koin että kaikki muut asiat olivat tärkeämpiä ja hän kohteli minua niin että hän on pomo..kun tiesi että olen heikko luonteeltani. Mutta, minäpä nousin ja aloin olla takasin samanlainen ja hitto vie, toimi. Hän oli ihmeissään ja sitten eron jälkeen hän on nyt n.vuoden ruikuttanut minua takaisin ja sanoo että tajuaa tehneensä väärin jne jne.. eli häntä pystyyn, lähdet siitä pois vähin äänin, parempi tehdä päätös itse, et sano hänelle mitään, yksi kaunis päivä vain pakkaat kamat ja lähdet..sillai se on helpompaa kun se toinen osapuoli ei arvaa ja jää vain suu auki mollottaa. Hän voi toki näyttää ettei välitä, mutta sano minun sanoneen että se kirpaisee. Hän on näköjään riippuvainen tietokoneesta ja se on sairautta jo se, eli hänen pitäisi saada siihen "hoitoa"vieroitus jne..viedä kone kokonaan pois niin hän tajuaisi muitakin asioita ja sen ison aukon elämässään. Pliis, tee näin kun neuvon..hetken kun jaksaa taistella niin kaikki näyttää valoisammalta. Ja heh ei sun mustis ainakaan tartte olla, tuskin uutta heilaa hänelle ilmaantuu kun on jo se tietokone. Hän herää vielä.
ja menoksi. Olen itse ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ja siinä huomasin lähdettyäni sen menneen niin että mies piti minua itsestäänselvyytenä ja olikin lopulta ihan hukassa ja anelee edelleen takasin kun pelästyi sitä että olinkin vahva ja läksin. Eli vilpitön neuvoni on että pakkaa kimpsut ja kampsut ja älä hiisku mitään, lähdet vain. Hän kyllä tajuaa ajan kanssa. Ja ei tartte olla mustis, ei tuu uutta heilaa kun on jo se kone.
pidetään me naiset täälä yhtä, kun näyttää että kaikilla saman tyylisiä ongelmia on ja minä voin todella kertoa vain kokemukseni ja uskonpa että tuo tepsii. Tuolla miehelläsi on riippuvuus koneesta ja hänet pitäisi siitä todella vieroittaa, sitten hän huomaisi aukon elämässään. sinut myös.
etköhän ota jalat alle ja lähde vetämään. sulle on parempaa tarjolla. Teeppä näin: yks kaunis päivä vaan lähdet, sanot miehelles heipparallaa ja liukenet paikalta pysyvästi omaan elämääsi. sua on myöhemmin vastassa aivan jotain muuta, parempaa.!
Mikä saa sinut pysymään tuollaisen miehen kanssa?
Oletko siis mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin?
Jos minun pitäisi valita, niin otaisin sen yksinolon. Miksi hinaisin mukanani tuollaista kiviriippaa?
Ja jos kuvittelet, että äijä tuosta muuttuu, niin elät harhoissa. Ei se muutu - koskaan.
Ehkä kuvitelma hyvästä suhteesta saa sinut sitten jatkamaan. Toivot, että ehkä se tästä vielä muuttuu hyväksi. Mutta usko pois, ei se muutu.
Tuli ihan mieleen miltä itsestäni tuntui taannoin päättyneen suhteen alkuaikoina kun oltiin muutettu yhteen (pakosta kun lapsi tuli). Kun luin viestisi niin muistin yllättäen juuri masennukseni diagnosointia edeltävän ajan vastaavia asioita(kirjoittamiasi tuntemuksia jne). Niinkuin joku taisi tuossa jo varoitella niin mulla tosiaan kävi niin että itsetunnosta enää rippeet jäljellä ja "mies" veti kun pässiä narussa ja sain kaikesta syyt niskoille!
Voi kun tajuaisit lähteä jos sinua ei tuon verran mies kunnioita ja arvosta! Itse en pystynyt ajoissa lähtemään ja olin koukussa ja samalla loukussa.
Pahasti on asiat näin kuuden vuoden haitallisen suhteen jälkeen (ensimmäisestä masennuksesta toivuin, nyt pelkään sen toistuvan).Kummasti sitä uskoo kaiken muuttuvan parempaan mutta jotkut ei taida oppia mitään virheistään. Koita sinä arvostaa ja kunnioittaa itseäsi ettet joudu tähän jamaan!
Eipä ihme ku oot tollanen nalkuttava lehmä.
Omani
- harrastaa kamppailulajeja ja pysyy kunnossa
- tekee pieniäkin korjauksia taloudessa omatoimisesti
- juttelee kanssani oma-aloitteisesti
- muistaa kehua ulkonäköäni silloin tällöin
- tekee mahtavan hyvää ruokaa
- käy työssä, josta tykkää
- tietokone on suunnilleen välttämätön paha hänelle
- suutelee jalat alta milloin hississä tai kaupan kassajonossa
Reilumpaa olisi kertoa nämä asiat suoraan miehelle, Kerro mikä vituttaa ja miksi on paha olla. Sano myös, että et halua jatkaa suhdetta jos mies ei muuta käytöstään tai kiinnitä huomiota käytökseensä. Itse miehenä olen ollut samassa tilanteessa, olin se joka istui koneella eikä antanut tarpeeksi huomiota tyttöystävälleen. Yhtenä päivänä se muija sitten lähti kävelemään mitään sanomatta ja siitä jäi aika paska maku. Ei ollut paljon mahdollisuuksia suhteen pelastamiseen.
Syitä, miksi suhde meni tuollaiseen tilaan, oli monia. Yksi painava syy oli se, että tyttöystävälläni ei ollut mitään erityisiä harrastuksia, jolloin minä olin hänen ainoa harrastuksensa ja hänen elämänsä pyöri minun ja parisuhteemme ympärillä. Hän ei pitänyt juurikaan yhteyttä kavereihinsa eikä halunnut viettää viikonloppujaan ilman minua. Itse halusin myös omaa aikaa, aikaa omille harrastuksilleni ja omille kavereilleni. Halusin käydä baareissa myös ilman tyttöystävääni ja halusin myös elää omaa elämääni.
Yritin sanoa tyttöystävälleni, että mene kavereidesi kanssa ja vietä omaa aikaa ja tee omia juttujasi, mutta hän ei halunnut. Yritin ehdotella, että hän kokeilisi joitain uusia harrastuksia, mutta mikään ei kiinnostanut. Aina kun olime yhdessä viikonloppuisin, tekemisen keksiminen jäi minulle ja jos jotain ehdotin, niin yleensä idea tuli tyrmätyksi suoralta kädeltä. Jossain vaiheessa luovutin yrittämisen ja tein vain niitä omia juttujani tyttöystävän mielipiteistä ja ruikuttamisista välittämättä. Myönnän, että olin aikamoinen kusipää aika ajoin ja huomiota en antanut tarpeeksi, mutta asiat vaan ajautuivat siihen pisteeseen.
Nykyään emme ole ex-tyttöystäväni kanssa edes puheväleissä ja jos et halua, että tilanne päätyy samalla tavalla, niin ota asia puheeksi ja kerro kaikki vitutukset suoraan ilman mitään vihjailuja ja hienotunteiluja. Yrittäkää saada suhde toimimaan yhdessä, koska en usko, että poikaystäväsi on pelkästään yksin syypää tilanteeseen. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta jos hän varoituksesta huolimatta muuta tapojaan, niin sitten se on oma häpeänsä.
Kuulostaa henkiseltä väkivallalta, mun korvaan.
Jatkuvaa arvostelua ja kritisointia ei tarvi parisuhteessa kuunnella. Eikä kannata kuunnella. Se hajottaa sielun!
Lähtiessäsi voisit toivottaa onnellista loppu elämää tietokoneen kumppanina!
Anna sille tämä kirjoituksesi kouraan ja sano, että nykyinen suunta johtaa vääjäämättä eroon.
Tässä on vaan sellainen "riski" että tuo löytämäsi "helmi" päättää erota saman tien. Toisaalta jos te sen seurauksena päädytte eroon, niin onko tuo mikään menetys sulle? Mikäli taas tyyppi yhtään välittää susta, niin selkeä viesti siitä, että se joutuu opetteleen perunankeittoa, saa ehkä tyypin ajattelemaan.