Moni täällä näyttää käyttävän masennuslääkitystä, mutta minulla on aika suuri kynnys niiden aloittamiseen ja tahtoisin yrittää ilman. Vuosi sitten olin hyvin masentunut oman mittapuuni mukaan. Kuolema pyöri mielessä (pelotti esim huomata toivovani, että ohi ajava auto ajaisi yli. Vaikka en nyt OIKEASTI toivonut, niin se oma tila oli pelottava), itketti, tuntui toivottomalta, ja myös ahdisti todella pahasti. Oli suorastaan kuvottavan paha olo.
Tuon vaiheen jälkeen olo ei suoranaisesti hyvä ole ollut jos nyt ei niin pahakaan. Aina välillä iskee paha ahdistus ja välillä itkuisuus, ja epäselvästä elämäntilanteestani johtuvaa stressiä on erittäin vaikeaa kestää. Ennen tuota viimesyksyistä masentumistanikin olen kyllä pitkin elämääni aina välillä voinut huonosti (en vain ole aikaisemmin tajunnut sitä niin hyvin kuin nyt). Viime vuosina kuitenkin olen jo ehtinyt voida todella hyvin, kunnes viime syksynä monen asian summana masennus iski.
Olen syönyt Tolosen E-EPA-kapseleita keväästä asti. Nyt ostin sellaisia, jotka sisältävät myös DHA:ta, kun muistan joskus lukeneeni täältä mielipiteen, että pelkkä E-EPA ei auta. Eikä se nyt pahemmin olekaan auttanut. Myös d-vitamiinia olen käyttänyt, mutten minään valtavina annoksina (parikymmentä mikrogrammaa päivässä). Näitä molempia olen siis harrastanut useita kuukausia jo. Kahvin olen jättänyt pois myös, mutta joskus harvoin kyllä tulee sorruttua kupilliseen.
Toki olen myös pohtinut ja käsitellyt omaa ahdistustani (enkä enää saa sellaisia paniikkihäiriötä lähenteleviä ahdistuskohtauksia, kun osaan sentään jo hiukan muistuttaa itseäni siitä, että ne hillittömät ahdistukset eivät kerro asioiden todellisesta laidasta vaan omasta taipumuksestani ahdistua hyvin helposti). Välillä siksi tuntuukin, että tämä ahdistus ei ole pelkästään psyykkistä vaan myös jollain tapaa kemiallista, kun se tuntuu välillä ihan irrationaaliselta. Ahdistus vaan vyöryy jostakin. Sitten taas toisaalta välillä on vallan mukavakin olo, joskaan ei mikään täydellisen seesteinen ja tyytyväinen olo, stressaavista asioista johtuen. Oirekuvaan liittyy oleellisesti myös sellainen "sumuinen", epätodellinen olo jonka vuoksi olen kuin unessa.
Liikuntaa voisi harrastaa enemmänkin, mutta etenkin tuo ahdistus on kyllä sellainen, johon liikkuminen ei auta. Jotenkin tuntuu, että ahdistukset sun muut eivät johdu pelkästään elämäntilanteesta tai muista stressaavista asioista, vaan tuntuu kuin siinä olisi jotakin "kemiallista", niin paljon olotilat voivat heitellä.
PMS-oireet ovat minulle tuttuja, mutta nykyään vaan oireilen vähän mihin aikaan sattuu joten ainakaan mitään perinteistä PMS:ää tämä ei taida olla, vaikka oireet ovatkin aika samantyyppiset. Olen kuitenkin miettinyt, voisiko tämä olla jotakin hormonaalista kun tuntuu niin samalle. Ahdistus tosin ei minulla perinteisiin PMS-oireisiin ole aiemmin kuulunut, mutta kiukkuisuus ja itkuisuus kyllä, joskus jopa depressiiviseen tilaan saakka.
Tällainen alustus. Kysymys siis kuuluu, että onko jollakulla positiivisia kokemuksia sellaisista ei-lääkkeellisistä keinoista masennuksen ja ahdistuksen hoidossa?
apuja masennukseen ilman lääkkeitä?
121
3493
Vastaukset
-
Psykoterapiasta on ollut apua, mutta sitäkään en varmastikaan jaksaisi ilman lääkityksen tukea.
Mistään E-EPA:sta, mäkikuismasta, vitamiineista tms. ei ole apua ollut.
Vastakysymys:
Miksi pelkäät/kartat lääkityksen aloittamista?
Masennuslääkkeet eivät ole ihmeaineita joilla olo paranee kuin taikaiskusta, mutta usein niistä on ainakin jonkin verran apua.- alkuper
Olen kuullut niin paljon huonoa niistä... Seksihalut menee, mikään ei tunnu miltään, blaa blaa... Sen sijaan vitamiinit sun muut tuskin ainakaan HAITTAAVAT jos eivät hyödytäkään. Minua myös ahdistaa ajatus siitä, miten vähän noista lääkkeistä edes tiedetään. Kokeillaan vaan eri lääkkeitä ilman mitään tutkimuksia siitä, puuttuko edes serotoniinia. Ahdistaa myös se, ettei niistä pääsisi enää eroon. Ei vaan houkuta. Varmaan lääkkeisiin tartun, jos joskus olo menee niin mahdottomaksi, etten muuta keksi. En kuitenkaan haluaisi turruttaa tunteitani kemiallisesti vaan oppia käsittelemään niitä paremmin. En millään tavalla kuitenkaan paheksu muiden lääkkeidenkäyttöä, koska jokainen tekee oman ratkaisunsa ja jollakin se voi olla hyväkin juttu. Ja monella voi olla niin paha tilanne, että on melkeinpä pakko. Minulla on kuitenkin jokin paha intuitio asiasta omalla kohdallani. Voi olla ennakkoluuloakin, mutta pitää olla aika kovat perusteet, että lääkkeiden kanssa lähtisin pelaamaan.
alkuper kirjoitti:
Olen kuullut niin paljon huonoa niistä... Seksihalut menee, mikään ei tunnu miltään, blaa blaa... Sen sijaan vitamiinit sun muut tuskin ainakaan HAITTAAVAT jos eivät hyödytäkään. Minua myös ahdistaa ajatus siitä, miten vähän noista lääkkeistä edes tiedetään. Kokeillaan vaan eri lääkkeitä ilman mitään tutkimuksia siitä, puuttuko edes serotoniinia. Ahdistaa myös se, ettei niistä pääsisi enää eroon. Ei vaan houkuta. Varmaan lääkkeisiin tartun, jos joskus olo menee niin mahdottomaksi, etten muuta keksi. En kuitenkaan haluaisi turruttaa tunteitani kemiallisesti vaan oppia käsittelemään niitä paremmin. En millään tavalla kuitenkaan paheksu muiden lääkkeidenkäyttöä, koska jokainen tekee oman ratkaisunsa ja jollakin se voi olla hyväkin juttu. Ja monella voi olla niin paha tilanne, että on melkeinpä pakko. Minulla on kuitenkin jokin paha intuitio asiasta omalla kohdallani. Voi olla ennakkoluuloakin, mutta pitää olla aika kovat perusteet, että lääkkeiden kanssa lähtisin pelaamaan.
-
Ketjun aloittaja kirjoitti:
"Olen kuullut niin paljon huonoa niistä... Seksihalut menee, mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."
Sivuvaikutukset ovat ikäviä, mutta ei niitä kaikille tule - eikä ainakaan kaikista valmisteista.
Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa...".
Omapahan on asiasi, mutta yleensä masentunut syö vaikka pieniä kiviä jos niistä vain jotakin apua voisi mahdollisesti olla.
"... Sen sijaan vitamiinit sun muut tuskin ainakaan HAITTAAVAT jos eivät hyödytäkään..."
Itse sain kalaöljyvalmisteista (ohjeen mukaan käytettynä) nenäverenvuotoja. Ilmeisesti hyytymishäiriö olisi voinut aiheuttaa vaikka aivoverenvuodonkin, mutta jos se sinun mielestäsi ei ole haitta, niin siitä vain popsimaan E-EPA:aa ym. rohtoja.
Mäkikuismalla on omat haittansa, joten mikään turvallinen valmiste ei sekään ole.
"... Minua myös ahdistaa ajatus siitä, miten vähän noista lääkkeistä edes tiedetään. Kokeillaan vaan eri lääkkeitä ilman mitään tutkimuksia siitä, puuttuko edes serotoniinia..."
Serotoniiniteoria on vain teoria. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että merkittävälle osalle potilaista SSRI, SNRI, MAO tai TCA -lääkkeistä on hyötyä.
Tuiki tavallisilla särkylääkeilläkin on haittansa, mutta jostain syystä ihmiset luulevat niiden olevan tuiki haitattomia.
"... Ahdistaa myös se, ettei niistä pääsisi enää eroon..."
Höpö höpö! Ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä pelotellaan.
"... Ei vaan houkuta. Varmaan lääkkeisiin tartun, jos joskus olo menee niin mahdottomaksi, etten muuta keksi. En kuitenkaan haluaisi turruttaa tunteitani kemiallisesti vaan oppia käsittelemään niitä paremmin. En millään tavalla kuitenkaan paheksu muiden lääkkeidenkäyttöä, koska jokainen tekee oman ratkaisunsa ja jollakin se voi olla hyväkin juttu. Ja monella voi olla niin paha tilanne, että on melkeinpä pakko..."
Kuten jo sanoin, omapa on asiasi. Ihmettelen kuitenkin miksi haluat pitää kynsin hampain kiinni masennuksestasi.
"... Minulla on kuitenkin jokin paha intuitio asiasta omalla kohdallani..."
Ahaa, siis intuitioon perustat mielipiteesi...
"... Voi olla ennakkoluuloakin, mutta pitää olla aika kovat perusteet, että lääkkeiden kanssa lähtisin pelaamaan."
Ei lääkehoito mitään "pelaamista" ole!- ei voi pakottaa
kellastunut kirjoitti:
-
Ketjun aloittaja kirjoitti:
"Olen kuullut niin paljon huonoa niistä... Seksihalut menee, mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."
Sivuvaikutukset ovat ikäviä, mutta ei niitä kaikille tule - eikä ainakaan kaikista valmisteista.
Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa...".
Omapahan on asiasi, mutta yleensä masentunut syö vaikka pieniä kiviä jos niistä vain jotakin apua voisi mahdollisesti olla.
"... Sen sijaan vitamiinit sun muut tuskin ainakaan HAITTAAVAT jos eivät hyödytäkään..."
Itse sain kalaöljyvalmisteista (ohjeen mukaan käytettynä) nenäverenvuotoja. Ilmeisesti hyytymishäiriö olisi voinut aiheuttaa vaikka aivoverenvuodonkin, mutta jos se sinun mielestäsi ei ole haitta, niin siitä vain popsimaan E-EPA:aa ym. rohtoja.
Mäkikuismalla on omat haittansa, joten mikään turvallinen valmiste ei sekään ole.
"... Minua myös ahdistaa ajatus siitä, miten vähän noista lääkkeistä edes tiedetään. Kokeillaan vaan eri lääkkeitä ilman mitään tutkimuksia siitä, puuttuko edes serotoniinia..."
Serotoniiniteoria on vain teoria. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että merkittävälle osalle potilaista SSRI, SNRI, MAO tai TCA -lääkkeistä on hyötyä.
Tuiki tavallisilla särkylääkeilläkin on haittansa, mutta jostain syystä ihmiset luulevat niiden olevan tuiki haitattomia.
"... Ahdistaa myös se, ettei niistä pääsisi enää eroon..."
Höpö höpö! Ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä pelotellaan.
"... Ei vaan houkuta. Varmaan lääkkeisiin tartun, jos joskus olo menee niin mahdottomaksi, etten muuta keksi. En kuitenkaan haluaisi turruttaa tunteitani kemiallisesti vaan oppia käsittelemään niitä paremmin. En millään tavalla kuitenkaan paheksu muiden lääkkeidenkäyttöä, koska jokainen tekee oman ratkaisunsa ja jollakin se voi olla hyväkin juttu. Ja monella voi olla niin paha tilanne, että on melkeinpä pakko..."
Kuten jo sanoin, omapa on asiasi. Ihmettelen kuitenkin miksi haluat pitää kynsin hampain kiinni masennuksestasi.
"... Minulla on kuitenkin jokin paha intuitio asiasta omalla kohdallani..."
Ahaa, siis intuitioon perustat mielipiteesi...
"... Voi olla ennakkoluuloakin, mutta pitää olla aika kovat perusteet, että lääkkeiden kanssa lähtisin pelaamaan."
Ei lääkehoito mitään "pelaamista" ole!Ihmettelen sitä, että ei voida hyväksyä jos ihminen ei halua lääkitä masennustaan. Jos lääkitystä ei koe itselleen hyödylliseksi, niin miksi se pitäisi kuitenkin aloittaa? En allekirjoita sitä, että yleensä masentuneet syövät vaikka pieniä kiviä, jos se vain auttaa.
Itse olen ainakin hyväksynyt ajoittain toistuvan masennukseni tapana reagoida asioihin, se on ennemminkin ominaisuus minussa kuin sairaus joka pitäisi lääkitä. Koen, että terapiasta on enemmän hyötyä, kun en turruta itseäni lääkkeillä. Lääkäri tosin sanoi, että ihmiset reagoivat lääkkeisiin hyvin yksilöllisesti, ja se mikä yhdellä aiheuttaa yleistä turtuneisuutta, leikkaa toisella vain pahimman synkkyyden pois. Mutta siitä huolimattakaan en halua ryhtyä etsimään juuri minulle sopivaa lääkitystä.
Jos olisin niin itsetuhoinen että pelkäisin tappavani itseni, tai oloni muuten olisi niin kauhea etten meinaisi kestää sitä mitenkään päin, niin toki silloin harkitsisin että olisiko syytä ottaa lääkehoito vastaan ennen kuin tapahtuu jotakin peruuttamatonta.
En nauti kurjuudesta, vaan siitä että sairasloman myötä sain luvan vain olla, ei tarvitse suorittaa mitään, yrittää yli omien voimien. Joskus olen miettinyt, että kumpuaako toistuva masennus siitä, että vaatii itseltään liikaa ja ahdistuu kun ei kykenekään selviytymään asioista kuten toivoisi. Se suuri "pitäisi" -sana painaa niskassa ja tekee melkein toimintakyvyttömäksi, hommat kasaantuvat ja ahdistavat entisestään. Sitä yrittää suorittaa, vaikka voisi vain nostaa kädet pystyyn ja todeta että en jaksa enkä edes juuri nyt halua.
Oikeastaan olen tällä kertaa tehnyt juuri niin, en vaadi itseltäni tai keneltäkään mitään, vaan annan aikaa. Tiedän, ettei masennusjakso kestä kohdallani loputtomiin. Sekin luo uskoa tulevaan.
Aloittajalle tämä kirjoitus ei vastannut kysymykseen, sillä en ole itsekään löytänyt keinoja päästä masennuksesta, ennemminkin olen oppinut elämään sen kanssa. Toivon, että jokainen löytää ne itselleen sopivimmat keinot selviytyä - se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. - olla.
kellastunut kirjoitti:
-
Ketjun aloittaja kirjoitti:
"Olen kuullut niin paljon huonoa niistä... Seksihalut menee, mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."
Sivuvaikutukset ovat ikäviä, mutta ei niitä kaikille tule - eikä ainakaan kaikista valmisteista.
Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa...".
Omapahan on asiasi, mutta yleensä masentunut syö vaikka pieniä kiviä jos niistä vain jotakin apua voisi mahdollisesti olla.
"... Sen sijaan vitamiinit sun muut tuskin ainakaan HAITTAAVAT jos eivät hyödytäkään..."
Itse sain kalaöljyvalmisteista (ohjeen mukaan käytettynä) nenäverenvuotoja. Ilmeisesti hyytymishäiriö olisi voinut aiheuttaa vaikka aivoverenvuodonkin, mutta jos se sinun mielestäsi ei ole haitta, niin siitä vain popsimaan E-EPA:aa ym. rohtoja.
Mäkikuismalla on omat haittansa, joten mikään turvallinen valmiste ei sekään ole.
"... Minua myös ahdistaa ajatus siitä, miten vähän noista lääkkeistä edes tiedetään. Kokeillaan vaan eri lääkkeitä ilman mitään tutkimuksia siitä, puuttuko edes serotoniinia..."
Serotoniiniteoria on vain teoria. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että merkittävälle osalle potilaista SSRI, SNRI, MAO tai TCA -lääkkeistä on hyötyä.
Tuiki tavallisilla särkylääkeilläkin on haittansa, mutta jostain syystä ihmiset luulevat niiden olevan tuiki haitattomia.
"... Ahdistaa myös se, ettei niistä pääsisi enää eroon..."
Höpö höpö! Ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä pelotellaan.
"... Ei vaan houkuta. Varmaan lääkkeisiin tartun, jos joskus olo menee niin mahdottomaksi, etten muuta keksi. En kuitenkaan haluaisi turruttaa tunteitani kemiallisesti vaan oppia käsittelemään niitä paremmin. En millään tavalla kuitenkaan paheksu muiden lääkkeidenkäyttöä, koska jokainen tekee oman ratkaisunsa ja jollakin se voi olla hyväkin juttu. Ja monella voi olla niin paha tilanne, että on melkeinpä pakko..."
Kuten jo sanoin, omapa on asiasi. Ihmettelen kuitenkin miksi haluat pitää kynsin hampain kiinni masennuksestasi.
"... Minulla on kuitenkin jokin paha intuitio asiasta omalla kohdallani..."
Ahaa, siis intuitioon perustat mielipiteesi...
"... Voi olla ennakkoluuloakin, mutta pitää olla aika kovat perusteet, että lääkkeiden kanssa lähtisin pelaamaan."
Ei lääkehoito mitään "pelaamista" ole!tukiasemalta, kun tuota lääkesaarnaa tulee "varmuuden vuoksi", vaikka sanoisi ettei lääkkeet sovi.
Mutta aloittaja sanoi ettei halua lääkkeitä, joten turhaan saarnaat niistä täällä. Jos ei ole tietoa vaihtoehtoisista menetelmistä niin ei kannata vastata lainkaan.
Lääkkeet vain pahentavat allaolevaa infektioita pitkällä aikavälillä, joka aiheuttaa masennusta, joten pitäytyisin poissa niistä. Sen lisäksi diabeteksen riski kasvaa SSRI-lääkkeiden syöjillä (diabetes II liittyy myös elimistössä kytevään tulehduksen)
http://ajp.psychiatryonline.org/cgi/content/abstract/appi.ajp.2008.08071065v1 ei voi pakottaa kirjoitti:
Ihmettelen sitä, että ei voida hyväksyä jos ihminen ei halua lääkitä masennustaan. Jos lääkitystä ei koe itselleen hyödylliseksi, niin miksi se pitäisi kuitenkin aloittaa? En allekirjoita sitä, että yleensä masentuneet syövät vaikka pieniä kiviä, jos se vain auttaa.
Itse olen ainakin hyväksynyt ajoittain toistuvan masennukseni tapana reagoida asioihin, se on ennemminkin ominaisuus minussa kuin sairaus joka pitäisi lääkitä. Koen, että terapiasta on enemmän hyötyä, kun en turruta itseäni lääkkeillä. Lääkäri tosin sanoi, että ihmiset reagoivat lääkkeisiin hyvin yksilöllisesti, ja se mikä yhdellä aiheuttaa yleistä turtuneisuutta, leikkaa toisella vain pahimman synkkyyden pois. Mutta siitä huolimattakaan en halua ryhtyä etsimään juuri minulle sopivaa lääkitystä.
Jos olisin niin itsetuhoinen että pelkäisin tappavani itseni, tai oloni muuten olisi niin kauhea etten meinaisi kestää sitä mitenkään päin, niin toki silloin harkitsisin että olisiko syytä ottaa lääkehoito vastaan ennen kuin tapahtuu jotakin peruuttamatonta.
En nauti kurjuudesta, vaan siitä että sairasloman myötä sain luvan vain olla, ei tarvitse suorittaa mitään, yrittää yli omien voimien. Joskus olen miettinyt, että kumpuaako toistuva masennus siitä, että vaatii itseltään liikaa ja ahdistuu kun ei kykenekään selviytymään asioista kuten toivoisi. Se suuri "pitäisi" -sana painaa niskassa ja tekee melkein toimintakyvyttömäksi, hommat kasaantuvat ja ahdistavat entisestään. Sitä yrittää suorittaa, vaikka voisi vain nostaa kädet pystyyn ja todeta että en jaksa enkä edes juuri nyt halua.
Oikeastaan olen tällä kertaa tehnyt juuri niin, en vaadi itseltäni tai keneltäkään mitään, vaan annan aikaa. Tiedän, ettei masennusjakso kestä kohdallani loputtomiin. Sekin luo uskoa tulevaan.
Aloittajalle tämä kirjoitus ei vastannut kysymykseen, sillä en ole itsekään löytänyt keinoja päästä masennuksesta, ennemminkin olen oppinut elämään sen kanssa. Toivon, että jokainen löytää ne itselleen sopivimmat keinot selviytyä - se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.-
Nimimerkki "ei voi pakottaa" kirjoitti:
"Ihmettelen sitä, että ei voida hyväksyä jos ihminen ei halua lääkitä masennustaan..."
Kukaan ei voi pakottaa ketään käyttämään lääkkeitä (paitsi tahdonvastaisessa hoidossa), mutta minä puolestani ihmettelen miksei masentunut käyttäisi tai ainakin kokeilisi kaikkia niitä keinoja jotka tehokkaiksi tiedetään.
"... Jos lääkitystä ei koe itselleen hyödylliseksi, niin miksi se pitäisi kuitenkin aloittaa?..."
Mistä tiedät, ettei lääkitys ole sinulle hyödyllinen jos et ole edes kokeillut?
".. En allekirjoita sitä, että yleensä masentuneet syövät vaikka pieniä kiviä, jos se vain auttaa..."
Ilmeisesti et ole vaikeasti masentunut vaan vain hieman alavireinen.
"... Itse olen ainakin hyväksynyt ajoittain toistuvan masennukseni tapana reagoida asioihin, se on ennemminkin ominaisuus minussa kuin sairaus joka pitäisi lääkitä..."
Pystytkö käymään työssä ja huolehtimaan elatuksestasi?
"... Koen, että terapiasta on enemmän hyötyä, kun en turruta itseäni lääkkeillä..."
Eivät lääkkeet turruta - eivät ainakaan kaikki lääkkeet ja kaikkia.
"... Lääkäri tosin sanoi, että ihmiset reagoivat lääkkeisiin hyvin yksilöllisesti, ja se mikä yhdellä aiheuttaa yleistä turtuneisuutta, leikkaa toisella vain pahimman synkkyyden pois. Mutta siitä huolimattakaan en halua ryhtyä etsimään juuri minulle sopivaa lääkitystä..."
Miksiköhän?
Olisiko niin, että masennus on sopiva pakokeino jostakin?
"... En nauti kurjuudesta, vaan siitä että sairasloman myötä sain luvan vain olla..."
Niinpä! Ja kenen luulet kustantavan sinun "vain olemisesi"? Sinulla ei ilmeisesti ole mielestäsi velvollisuutta pyrkiä itse kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin huolehtia omasta elatuksestasi?
"... Joskus olen miettinyt, että kumpuaako toistuva masennus siitä, että vaatii itseltään liikaa ja ahdistuu kun ei kykenekään selviytymään asioista kuten toivoisi. Se suuri "pitäisi" -sana painaa niskassa ja tekee melkein toimintakyvyttömäksi, hommat kasaantuvat ja ahdistavat entisestään. Sitä yrittää suorittaa, vaikka voisi vain nostaa kädet pystyyn ja todeta että en jaksa enkä edes juuri nyt halua..."
Kuulostaa siltä, että masennus on sinulle hyvä (teko)syy ja pakokeino. Ilmankos haluat siitä pitää kiinni.
"... Aloittajalle tämä kirjoitus ei vastannut kysymykseen, sillä en ole itsekään löytänyt keinoja päästä masennuksesta, ennemminkin olen oppinut elämään sen kanssa..."
Mutta kenen/keiden kustannuksella masennuksen kanssa "elät"?
"... Toivon, että jokainen löytää ne itselleen sopivimmat keinot selviytyä - se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle."
Niinpä, muttei silti pitäisi unohtaa ihmisen omaa vastuuta itsestään.- alkuper
kellastunut kirjoitti:
-
Ketjun aloittaja kirjoitti:
"Olen kuullut niin paljon huonoa niistä... Seksihalut menee, mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."
Sivuvaikutukset ovat ikäviä, mutta ei niitä kaikille tule - eikä ainakaan kaikista valmisteista.
Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa...".
Omapahan on asiasi, mutta yleensä masentunut syö vaikka pieniä kiviä jos niistä vain jotakin apua voisi mahdollisesti olla.
"... Sen sijaan vitamiinit sun muut tuskin ainakaan HAITTAAVAT jos eivät hyödytäkään..."
Itse sain kalaöljyvalmisteista (ohjeen mukaan käytettynä) nenäverenvuotoja. Ilmeisesti hyytymishäiriö olisi voinut aiheuttaa vaikka aivoverenvuodonkin, mutta jos se sinun mielestäsi ei ole haitta, niin siitä vain popsimaan E-EPA:aa ym. rohtoja.
Mäkikuismalla on omat haittansa, joten mikään turvallinen valmiste ei sekään ole.
"... Minua myös ahdistaa ajatus siitä, miten vähän noista lääkkeistä edes tiedetään. Kokeillaan vaan eri lääkkeitä ilman mitään tutkimuksia siitä, puuttuko edes serotoniinia..."
Serotoniiniteoria on vain teoria. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että merkittävälle osalle potilaista SSRI, SNRI, MAO tai TCA -lääkkeistä on hyötyä.
Tuiki tavallisilla särkylääkeilläkin on haittansa, mutta jostain syystä ihmiset luulevat niiden olevan tuiki haitattomia.
"... Ahdistaa myös se, ettei niistä pääsisi enää eroon..."
Höpö höpö! Ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä pelotellaan.
"... Ei vaan houkuta. Varmaan lääkkeisiin tartun, jos joskus olo menee niin mahdottomaksi, etten muuta keksi. En kuitenkaan haluaisi turruttaa tunteitani kemiallisesti vaan oppia käsittelemään niitä paremmin. En millään tavalla kuitenkaan paheksu muiden lääkkeidenkäyttöä, koska jokainen tekee oman ratkaisunsa ja jollakin se voi olla hyväkin juttu. Ja monella voi olla niin paha tilanne, että on melkeinpä pakko..."
Kuten jo sanoin, omapa on asiasi. Ihmettelen kuitenkin miksi haluat pitää kynsin hampain kiinni masennuksestasi.
"... Minulla on kuitenkin jokin paha intuitio asiasta omalla kohdallani..."
Ahaa, siis intuitioon perustat mielipiteesi...
"... Voi olla ennakkoluuloakin, mutta pitää olla aika kovat perusteet, että lääkkeiden kanssa lähtisin pelaamaan."
Ei lääkehoito mitään "pelaamista" ole!Kauhea angsti siitä, jos en halua käyttää lääkkeitä. Ole sitten vaikka hiljaa, jos masennuslääkkeiden tuputus on pääasia, koska minä nimenomaan painotin, että MINÄ en nyt halua ainakaan vielä niihin tarrata.
"Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."." Ei nyt kuitenkaan tarvitse vähätellä olotilaani, vaikka en ihan missään pohjimmaisessa kuilussa olekaan, kiitos vaan...
Jotenkin kummasti arvasin, että heti joku älähtää ja moittii siitä, etten halua lääkkeitä. Painotettakoon nyt siis vielä, että tämän keskustelun aloitin kuullakseni ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista. En tapellakseni siitä, onko lääkitys hyvä vai huono asia. Enkä kuullakseni mitään "et sä mikään masentunut oo jos et huoli lääkkeitä" -dissausta. - alkuper
kellastunut kirjoitti:
-
Ketjun aloittaja kirjoitti:
"Olen kuullut niin paljon huonoa niistä... Seksihalut menee, mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."
Sivuvaikutukset ovat ikäviä, mutta ei niitä kaikille tule - eikä ainakaan kaikista valmisteista.
Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa...".
Omapahan on asiasi, mutta yleensä masentunut syö vaikka pieniä kiviä jos niistä vain jotakin apua voisi mahdollisesti olla.
"... Sen sijaan vitamiinit sun muut tuskin ainakaan HAITTAAVAT jos eivät hyödytäkään..."
Itse sain kalaöljyvalmisteista (ohjeen mukaan käytettynä) nenäverenvuotoja. Ilmeisesti hyytymishäiriö olisi voinut aiheuttaa vaikka aivoverenvuodonkin, mutta jos se sinun mielestäsi ei ole haitta, niin siitä vain popsimaan E-EPA:aa ym. rohtoja.
Mäkikuismalla on omat haittansa, joten mikään turvallinen valmiste ei sekään ole.
"... Minua myös ahdistaa ajatus siitä, miten vähän noista lääkkeistä edes tiedetään. Kokeillaan vaan eri lääkkeitä ilman mitään tutkimuksia siitä, puuttuko edes serotoniinia..."
Serotoniiniteoria on vain teoria. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että merkittävälle osalle potilaista SSRI, SNRI, MAO tai TCA -lääkkeistä on hyötyä.
Tuiki tavallisilla särkylääkeilläkin on haittansa, mutta jostain syystä ihmiset luulevat niiden olevan tuiki haitattomia.
"... Ahdistaa myös se, ettei niistä pääsisi enää eroon..."
Höpö höpö! Ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä pelotellaan.
"... Ei vaan houkuta. Varmaan lääkkeisiin tartun, jos joskus olo menee niin mahdottomaksi, etten muuta keksi. En kuitenkaan haluaisi turruttaa tunteitani kemiallisesti vaan oppia käsittelemään niitä paremmin. En millään tavalla kuitenkaan paheksu muiden lääkkeidenkäyttöä, koska jokainen tekee oman ratkaisunsa ja jollakin se voi olla hyväkin juttu. Ja monella voi olla niin paha tilanne, että on melkeinpä pakko..."
Kuten jo sanoin, omapa on asiasi. Ihmettelen kuitenkin miksi haluat pitää kynsin hampain kiinni masennuksestasi.
"... Minulla on kuitenkin jokin paha intuitio asiasta omalla kohdallani..."
Ahaa, siis intuitioon perustat mielipiteesi...
"... Voi olla ennakkoluuloakin, mutta pitää olla aika kovat perusteet, että lääkkeiden kanssa lähtisin pelaamaan."
Ei lääkehoito mitään "pelaamista" ole!No jopas on aggressiivista.
"Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."." EI tarvitse vähätellä olotilaani (josta et mitään tiedä), vaikka en missään syvimmän kuilun pohjalla olisikaan tai vaikka en haluaisikaan lääkkeitä. Tiedän kyllä itse oman tilani enkä tarvitse ketään viisastelemaan ja vähättelemään sen perusteella haluanko lääkkeitä vai en. En ole väittänytkään, että olisin jossakin pahimmissa mahdollisissa masennuksen syövereissä, mutta ihan kunnossakaan asiat eivät ole.
Jos kysyn nimenomaan ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista, miksi se on niin satavarma juttu, että heti joku älähtää? Enkä sitten ole ajatellutkaan mitään huuhaaluontaistuotteita tai muuta (saa niistäkin toki mainita), vaan lähinnä juuri vitamiineja sun muita. Tai jos joku on vaikkapa huomannut hormonaalisilla tekijöillä olevan vaikutusta. Jotenkin arvasin, että heti joku nostaa metelin siitä, etten halua lääkkeitä. Painotettakoon nyt sitten vielä, että tämän keskustelun aloitin kuullakseni ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista ja erityisesti siis kokemuksista niiden käytöstä. En tapellakseni siitä, onko lääkehoito hyvä vai huono asia. - alkuper
alkuper kirjoitti:
No jopas on aggressiivista.
"Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."." EI tarvitse vähätellä olotilaani (josta et mitään tiedä), vaikka en missään syvimmän kuilun pohjalla olisikaan tai vaikka en haluaisikaan lääkkeitä. Tiedän kyllä itse oman tilani enkä tarvitse ketään viisastelemaan ja vähättelemään sen perusteella haluanko lääkkeitä vai en. En ole väittänytkään, että olisin jossakin pahimmissa mahdollisissa masennuksen syövereissä, mutta ihan kunnossakaan asiat eivät ole.
Jos kysyn nimenomaan ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista, miksi se on niin satavarma juttu, että heti joku älähtää? Enkä sitten ole ajatellutkaan mitään huuhaaluontaistuotteita tai muuta (saa niistäkin toki mainita), vaan lähinnä juuri vitamiineja sun muita. Tai jos joku on vaikkapa huomannut hormonaalisilla tekijöillä olevan vaikutusta. Jotenkin arvasin, että heti joku nostaa metelin siitä, etten halua lääkkeitä. Painotettakoon nyt sitten vielä, että tämän keskustelun aloitin kuullakseni ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista ja erityisesti siis kokemuksista niiden käytöstä. En tapellakseni siitä, onko lääkehoito hyvä vai huono asia.Oho, viesti ei heti näkynyt ja kirjoitin uuden. Tulipahan kertausta...
alkuper kirjoitti:
No jopas on aggressiivista.
"Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."." EI tarvitse vähätellä olotilaani (josta et mitään tiedä), vaikka en missään syvimmän kuilun pohjalla olisikaan tai vaikka en haluaisikaan lääkkeitä. Tiedän kyllä itse oman tilani enkä tarvitse ketään viisastelemaan ja vähättelemään sen perusteella haluanko lääkkeitä vai en. En ole väittänytkään, että olisin jossakin pahimmissa mahdollisissa masennuksen syövereissä, mutta ihan kunnossakaan asiat eivät ole.
Jos kysyn nimenomaan ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista, miksi se on niin satavarma juttu, että heti joku älähtää? Enkä sitten ole ajatellutkaan mitään huuhaaluontaistuotteita tai muuta (saa niistäkin toki mainita), vaan lähinnä juuri vitamiineja sun muita. Tai jos joku on vaikkapa huomannut hormonaalisilla tekijöillä olevan vaikutusta. Jotenkin arvasin, että heti joku nostaa metelin siitä, etten halua lääkkeitä. Painotettakoon nyt sitten vielä, että tämän keskustelun aloitin kuullakseni ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista ja erityisesti siis kokemuksista niiden käytöstä. En tapellakseni siitä, onko lääkehoito hyvä vai huono asia.-
Ketjun aloitaja kirjoitti:
"No jopas on aggressiivista..."
Eikä ole.
"... EI tarvitse vähätellä olotilaani (josta et mitään tiedä), vaikka en missään syvimmän kuilun pohjalla olisikaan tai vaikka en haluaisikaan lääkkeitä..."
En ole vähätellyt ja olotilastasi tiedän ainakin sen mitä itse olet kertonut (vai valehtelitko?).
Ihmettelen kuitenkin edelleen niitä joilla on sekä varaa olla tinkimättä mistään että otsaa ajatella, ettei heidän tarvitse tehdä kaikkea tehtävissä olevaa oman olonsa eteen.
"... Tiedän kyllä itse oman tilani enkä tarvitse ketään viisastelemaan ja vähättelemään sen perusteella haluanko lääkkeitä vai en. En ole väittänytkään, että olisin jossakin pahimmissa mahdollisissa masennuksen syövereissä, mutta ihan kunnossakaan asiat eivät ole..."
Mutta olet siis vankasti sitä mieltä, että muiden tulee maksaa sinun seksielämäsi sujuvuudesta???
"... Jos kysyn nimenomaan ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista, miksi se on niin satavarma juttu, että heti joku älähtää? Enkä sitten ole ajatellutkaan mitään huuhaaluontaistuotteita tai muuta (saa niistäkin toki mainita), vaan lähinnä juuri vitamiineja sun muita..."
Vitamiinit ovat masennuksen hoidossa jokseenkin suoraan rinnastettavissa huuhaahan ja lumehoitoon.
"... Tai jos joku on vaikkapa huomannut hormonaalisilla tekijöillä olevan vaikutusta..."
Olettaa voi, että hormonaalisillakin tekijöillä on osuutta masennukseen sairastumisessa.
"... Jotenkin arvasin, että heti joku nostaa metelin siitä, etten halua lääkkeitä..."
Jokainen päättää itse mitä haluaa, mutta minä en halua maksaa sinun seksihalujesi säilymisestä - etenkään kun kaikki masennuslääkkeet eivät niihin vaikuta.
"... Painotettakoon nyt sitten vielä, että tämän keskustelun aloitin kuullakseni ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista ja erityisesti siis kokemuksista niiden käytöstä..."
Mielestäni kerroin sinulle omat kokemukseni ei-lääkkeellisistä hoidoista. Ihmettelen miksi vain jotkut tietyt kokemukset (tai kirjoittajat) sinulle kelpaavat.- Keijunlilja
alkuper kirjoitti:
No jopas on aggressiivista.
"Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."." EI tarvitse vähätellä olotilaani (josta et mitään tiedä), vaikka en missään syvimmän kuilun pohjalla olisikaan tai vaikka en haluaisikaan lääkkeitä. Tiedän kyllä itse oman tilani enkä tarvitse ketään viisastelemaan ja vähättelemään sen perusteella haluanko lääkkeitä vai en. En ole väittänytkään, että olisin jossakin pahimmissa mahdollisissa masennuksen syövereissä, mutta ihan kunnossakaan asiat eivät ole.
Jos kysyn nimenomaan ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista, miksi se on niin satavarma juttu, että heti joku älähtää? Enkä sitten ole ajatellutkaan mitään huuhaaluontaistuotteita tai muuta (saa niistäkin toki mainita), vaan lähinnä juuri vitamiineja sun muita. Tai jos joku on vaikkapa huomannut hormonaalisilla tekijöillä olevan vaikutusta. Jotenkin arvasin, että heti joku nostaa metelin siitä, etten halua lääkkeitä. Painotettakoon nyt sitten vielä, että tämän keskustelun aloitin kuullakseni ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista ja erityisesti siis kokemuksista niiden käytöstä. En tapellakseni siitä, onko lääkehoito hyvä vai huono asia.Voihan masennuksen syynä olla muukin kuin masennus, tarkoitan jokin fyysinen syy. Esimerkiksi syynä voi olla kilpirauhashormonin puute tai kortisolin tai B12-vitamiinin puute. Ne voidaan määrittää verikokein ja niihin on muu hoito kuin masennuslääke. Itse kävin juuri noissa kokeissa ja kaikissa oli normaaliarvo, joten masennukseni ja voimattomuuteni syy on sama kuin ennenkin ja siihen auttavat samat lääkkeet kuin ennenkin. Sairauden hoidosta päättää yleensä lääkäri ja hoidon onnistuminen edellyttää hoitoon suostumista. Näillä palstoilla vastaavat yleensä muut kuin lääkärit ja muut ammattilaiset ja vastauksetkin ovat sen mukaisia. Minäkin olen potilas, en lääkäri, ja kirjoitan omista kokemuksistani. Mielialalääkkeet ovat minulle elinehto. Aloitusoireet menivät nopeasti ohitse. Kaikille ei tule mitään oireita. En ole lihonut, vaikka joitakin käyttämäni lääkkeet lihottavat.
Onnea valitsemallesi tielle. - alkuper
ei voi pakottaa kirjoitti:
Ihmettelen sitä, että ei voida hyväksyä jos ihminen ei halua lääkitä masennustaan. Jos lääkitystä ei koe itselleen hyödylliseksi, niin miksi se pitäisi kuitenkin aloittaa? En allekirjoita sitä, että yleensä masentuneet syövät vaikka pieniä kiviä, jos se vain auttaa.
Itse olen ainakin hyväksynyt ajoittain toistuvan masennukseni tapana reagoida asioihin, se on ennemminkin ominaisuus minussa kuin sairaus joka pitäisi lääkitä. Koen, että terapiasta on enemmän hyötyä, kun en turruta itseäni lääkkeillä. Lääkäri tosin sanoi, että ihmiset reagoivat lääkkeisiin hyvin yksilöllisesti, ja se mikä yhdellä aiheuttaa yleistä turtuneisuutta, leikkaa toisella vain pahimman synkkyyden pois. Mutta siitä huolimattakaan en halua ryhtyä etsimään juuri minulle sopivaa lääkitystä.
Jos olisin niin itsetuhoinen että pelkäisin tappavani itseni, tai oloni muuten olisi niin kauhea etten meinaisi kestää sitä mitenkään päin, niin toki silloin harkitsisin että olisiko syytä ottaa lääkehoito vastaan ennen kuin tapahtuu jotakin peruuttamatonta.
En nauti kurjuudesta, vaan siitä että sairasloman myötä sain luvan vain olla, ei tarvitse suorittaa mitään, yrittää yli omien voimien. Joskus olen miettinyt, että kumpuaako toistuva masennus siitä, että vaatii itseltään liikaa ja ahdistuu kun ei kykenekään selviytymään asioista kuten toivoisi. Se suuri "pitäisi" -sana painaa niskassa ja tekee melkein toimintakyvyttömäksi, hommat kasaantuvat ja ahdistavat entisestään. Sitä yrittää suorittaa, vaikka voisi vain nostaa kädet pystyyn ja todeta että en jaksa enkä edes juuri nyt halua.
Oikeastaan olen tällä kertaa tehnyt juuri niin, en vaadi itseltäni tai keneltäkään mitään, vaan annan aikaa. Tiedän, ettei masennusjakso kestä kohdallani loputtomiin. Sekin luo uskoa tulevaan.
Aloittajalle tämä kirjoitus ei vastannut kysymykseen, sillä en ole itsekään löytänyt keinoja päästä masennuksesta, ennemminkin olen oppinut elämään sen kanssa. Toivon, että jokainen löytää ne itselleen sopivimmat keinot selviytyä - se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle."Aloittajalle tämä kirjoitus ei vastannut kysymykseen, sillä en ole itsekään löytänyt keinoja päästä masennuksesta, ennemminkin olen oppinut elämään sen kanssa."
Kiitos vastauksestasi kuitenkin! Vaikka ei niin suoraan kysymykseen vastauksia tulisikaan, niin aina mukavampi lukea tällaisia vastauksia kuin edellisen kaltaisia hyökkääviä ja tyrmääviä vastauksia. En ymmärrä, miksi joidenkin pitää vähätellä toisen olotilaa sillä perusteella, ettei tämä halua lääkkeitä. Ihan kuin tämä olisi jokin "kuka on foorumin masentunein" -kisa. Se on jokaisen oma valinta, ja jos minulle tulee sellainen tilanne, että lääkkeet tuntuvat parhaalta vaihtoehdolta, kokeilen niitä kyllä. Mieluiten kuitenkin toipuisin "luontaisesti" eli asioita käsittelemällä ja mahdollisia vitamiinien tms puutostiloja hoitamalla.
Onhan sitä muuten muistaakseni muuten tutkittukin, että paljon kalaa syövissä maissa masennusta on huomattavasti vähemmän kuin kalaa syömättömissä. Ja kalaöljyn vaikutuksia tutkitaan ihan vakavasti, mikäli en nyt aivan väärin ole ymmärtänyt. En usko tuon kalaöljyasian olevan mitään täyttä paskapuhetta ainakaan, en vaikka ne eivät minulla mitään järisyttävää muutosta olekaan saaneet aikaan. En usko, että kalaöljy normaalisti annosteltuna on terveydelleni ainakaan yhtään haitallisempaa kuin ssri-lääkkeet. alkuper kirjoitti:
"Aloittajalle tämä kirjoitus ei vastannut kysymykseen, sillä en ole itsekään löytänyt keinoja päästä masennuksesta, ennemminkin olen oppinut elämään sen kanssa."
Kiitos vastauksestasi kuitenkin! Vaikka ei niin suoraan kysymykseen vastauksia tulisikaan, niin aina mukavampi lukea tällaisia vastauksia kuin edellisen kaltaisia hyökkääviä ja tyrmääviä vastauksia. En ymmärrä, miksi joidenkin pitää vähätellä toisen olotilaa sillä perusteella, ettei tämä halua lääkkeitä. Ihan kuin tämä olisi jokin "kuka on foorumin masentunein" -kisa. Se on jokaisen oma valinta, ja jos minulle tulee sellainen tilanne, että lääkkeet tuntuvat parhaalta vaihtoehdolta, kokeilen niitä kyllä. Mieluiten kuitenkin toipuisin "luontaisesti" eli asioita käsittelemällä ja mahdollisia vitamiinien tms puutostiloja hoitamalla.
Onhan sitä muuten muistaakseni muuten tutkittukin, että paljon kalaa syövissä maissa masennusta on huomattavasti vähemmän kuin kalaa syömättömissä. Ja kalaöljyn vaikutuksia tutkitaan ihan vakavasti, mikäli en nyt aivan väärin ole ymmärtänyt. En usko tuon kalaöljyasian olevan mitään täyttä paskapuhetta ainakaan, en vaikka ne eivät minulla mitään järisyttävää muutosta olekaan saaneet aikaan. En usko, että kalaöljy normaalisti annosteltuna on terveydelleni ainakaan yhtään haitallisempaa kuin ssri-lääkkeet.-
Alkuperäinen kirjoittaja väitti:
"... niin aina mukavampi lukea tällaisia vastauksia kuin edellisen kaltaisia hyökkääviä ja tyrmääviä vastauksia..."
Vastaukseni ei ollut hyökkäävä tai tyrmäävä. Sinä ilmeisesti koet hyökkääväksi kaiken joka ei ole sinun mielesi mukaista paapomista.
"... En usko, että kalaöljy normaalisti annosteltuna on terveydelleni ainakaan yhtään haitallisempaa kuin ssri-lääkkeet."
En minäkään usko kalaöljyn olevan erityisen haitallista siitä huolimatta että omat haittavaikutuksensa silläkin on. Ymmärtääkseni tässä ketjussa kuitenkin on kyse masennuksen eikä esim. kuivan ihon hoitamisesta.- alkuper
kellastunut kirjoitti:
-
Ketjun aloitaja kirjoitti:
"No jopas on aggressiivista..."
Eikä ole.
"... EI tarvitse vähätellä olotilaani (josta et mitään tiedä), vaikka en missään syvimmän kuilun pohjalla olisikaan tai vaikka en haluaisikaan lääkkeitä..."
En ole vähätellyt ja olotilastasi tiedän ainakin sen mitä itse olet kertonut (vai valehtelitko?).
Ihmettelen kuitenkin edelleen niitä joilla on sekä varaa olla tinkimättä mistään että otsaa ajatella, ettei heidän tarvitse tehdä kaikkea tehtävissä olevaa oman olonsa eteen.
"... Tiedän kyllä itse oman tilani enkä tarvitse ketään viisastelemaan ja vähättelemään sen perusteella haluanko lääkkeitä vai en. En ole väittänytkään, että olisin jossakin pahimmissa mahdollisissa masennuksen syövereissä, mutta ihan kunnossakaan asiat eivät ole..."
Mutta olet siis vankasti sitä mieltä, että muiden tulee maksaa sinun seksielämäsi sujuvuudesta???
"... Jos kysyn nimenomaan ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista, miksi se on niin satavarma juttu, että heti joku älähtää? Enkä sitten ole ajatellutkaan mitään huuhaaluontaistuotteita tai muuta (saa niistäkin toki mainita), vaan lähinnä juuri vitamiineja sun muita..."
Vitamiinit ovat masennuksen hoidossa jokseenkin suoraan rinnastettavissa huuhaahan ja lumehoitoon.
"... Tai jos joku on vaikkapa huomannut hormonaalisilla tekijöillä olevan vaikutusta..."
Olettaa voi, että hormonaalisillakin tekijöillä on osuutta masennukseen sairastumisessa.
"... Jotenkin arvasin, että heti joku nostaa metelin siitä, etten halua lääkkeitä..."
Jokainen päättää itse mitä haluaa, mutta minä en halua maksaa sinun seksihalujesi säilymisestä - etenkään kun kaikki masennuslääkkeet eivät niihin vaikuta.
"... Painotettakoon nyt sitten vielä, että tämän keskustelun aloitin kuullakseni ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista ja erityisesti siis kokemuksista niiden käytöstä..."
Mielestäni kerroin sinulle omat kokemukseni ei-lääkkeellisistä hoidoista. Ihmettelen miksi vain jotkut tietyt kokemukset (tai kirjoittajat) sinulle kelpaavat."En ole vähätellyt" Jaaaaa.... Ihmettelen "masentuneita" ei siis ole vähättelyä. Vaan...
"Ihmettelen kuitenkin edelleen niitä joilla on sekä varaa olla tinkimättä mistään että otsaa ajatella, ettei heidän tarvitse tehdä kaikkea tehtävissä olevaa oman olonsa eteen."
No voihan nyt V*TTU! Sieltä kyllä tulee sellaista tekstiä että ei helkkari. Ihan kuin en olisi koko ajan tekemässä töitä asian eteen. Olet kyllä aika uskomaton tyyppi. On varmaan kovinkin lohduttavaa purkaa omaa angstiaan dissaamalla masennuspalstalle kirjoittavia?
"Mutta olet siis vankasti sitä mieltä, että muiden tulee maksaa sinun seksielämäsi sujuvuudesta??? "Ööööööö.... Eipä siitä nyt toistaiseksi ainakaan kukaan ole joutunut maksamaan :D Ja koitan kyllä pitää kiinni siitä ettei joudukaan maksamaan...
"Mielestäni kerroin sinulle omat kokemukseni ei-lääkkeellisistä hoidoista. Ihmettelen miksi vain jotkut tietyt kokemukset (tai kirjoittajat) sinulle kelpaavat." Ihan olisit vain voinut kertoa, että nämä ja nämä jutut eivät toimineet mutta lääkkeet toimivat. Tuo hyökkäävyys ja väheksyntä ja kaikkitietävyys minun tilanteestani menee yli.
Tulee vähän sellainen vaikutelma, että ei se sinunkaan lääkityksesi nyt taida ihan täydellinen olla reaktioidesi perusteella... Mutta koska en tullut tänne tappelemaan niin antaa olla. Tällaiset palstat ovat todella hyviä silloin, kun kirjoittajat tukevat toisiaan ja ovat empaattisia ja kunnioittavia (sellaisista palstoista minulla on todella hyviä kokemuksia). Ehkä löydän sellaisen palstan jostakin. - hoidolle
alkuper kirjoitti:
Kauhea angsti siitä, jos en halua käyttää lääkkeitä. Ole sitten vaikka hiljaa, jos masennuslääkkeiden tuputus on pääasia, koska minä nimenomaan painotin, että MINÄ en nyt halua ainakaan vielä niihin tarrata.
"Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."." Ei nyt kuitenkaan tarvitse vähätellä olotilaani, vaikka en ihan missään pohjimmaisessa kuilussa olekaan, kiitos vaan...
Jotenkin kummasti arvasin, että heti joku älähtää ja moittii siitä, etten halua lääkkeitä. Painotettakoon nyt siis vielä, että tämän keskustelun aloitin kuullakseni ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista. En tapellakseni siitä, onko lääkitys hyvä vai huono asia. Enkä kuullakseni mitään "et sä mikään masentunut oo jos et huoli lääkkeitä" -dissausta.Tuota noin, kun et halua käyttää masennuslääkkeitä, sinulla on nyt mahdollisuus parantua täysin. Kuten aikaisemmin sanoin masennus on infektioperäinen sairaus, ja sen voi hoitaa pois antibakteerisilla terapioilla. Prosessi ei ole nopea tai helppo, mutta johtaa usein täydelliseen paranemiseen. Jos käytät masennuslääkkeitä, yrität vain lakaista maton alle todellisen ongelman, ja masennus palaa takuuvarmasti (masennuslääkkeet vähentävät tulehdusta elimistössä, mutta samalla bakteerit myös lisääntyvät).
Periaatteessa antibioottiterapia olisi myös mahdollista, mutta pitäytyisin poissa siitä ainakin näin aluksi; etkä saisi noita antibiootteja lääkärien määräyksestä. Lisäksi niistä tulee aika sairaaksi, eli ovat ainakin tehokkaita.
Vaihtoehtona ovat siis tietyt lisäravinteet, joilla on myöskin tehoja bakteereja vastaan. Olen itsekin kokeillut tätä hoitoa, ja voin sanoa että toimii.
Löydät kaikki tarvitsemasi tiedon tästä paikasta; mutta kannattaa rekisteröityä, että saat esille myös muita osia foorumista.
http://th1.ktd.krakow.pl/
Tässä on tarina masennuksen antibioottihoidosta:
http://th1.ktd.krakow.pl/viewtopic.php?f=3&t=62#p130
Tarinan henkilö myös totesi että:
"Olen nyt vakuuttunut siitä että kaikki pahimmat mielialani jotka tekivät elämästäni sellaisen taistelun johtuvat infektiosta. Olen 100% vakuuttunut siitä." alkuper kirjoitti:
"En ole vähätellyt" Jaaaaa.... Ihmettelen "masentuneita" ei siis ole vähättelyä. Vaan...
"Ihmettelen kuitenkin edelleen niitä joilla on sekä varaa olla tinkimättä mistään että otsaa ajatella, ettei heidän tarvitse tehdä kaikkea tehtävissä olevaa oman olonsa eteen."
No voihan nyt V*TTU! Sieltä kyllä tulee sellaista tekstiä että ei helkkari. Ihan kuin en olisi koko ajan tekemässä töitä asian eteen. Olet kyllä aika uskomaton tyyppi. On varmaan kovinkin lohduttavaa purkaa omaa angstiaan dissaamalla masennuspalstalle kirjoittavia?
"Mutta olet siis vankasti sitä mieltä, että muiden tulee maksaa sinun seksielämäsi sujuvuudesta??? "Ööööööö.... Eipä siitä nyt toistaiseksi ainakaan kukaan ole joutunut maksamaan :D Ja koitan kyllä pitää kiinni siitä ettei joudukaan maksamaan...
"Mielestäni kerroin sinulle omat kokemukseni ei-lääkkeellisistä hoidoista. Ihmettelen miksi vain jotkut tietyt kokemukset (tai kirjoittajat) sinulle kelpaavat." Ihan olisit vain voinut kertoa, että nämä ja nämä jutut eivät toimineet mutta lääkkeet toimivat. Tuo hyökkäävyys ja väheksyntä ja kaikkitietävyys minun tilanteestani menee yli.
Tulee vähän sellainen vaikutelma, että ei se sinunkaan lääkityksesi nyt taida ihan täydellinen olla reaktioidesi perusteella... Mutta koska en tullut tänne tappelemaan niin antaa olla. Tällaiset palstat ovat todella hyviä silloin, kun kirjoittajat tukevat toisiaan ja ovat empaattisia ja kunnioittavia (sellaisista palstoista minulla on todella hyviä kokemuksia). Ehkä löydän sellaisen palstan jostakin.-
Alkuperäinen kirjoittaja väitti:
"En ole vähätellyt" Jaaaaa.... Ihmettelen "masentuneita" ei siis ole vähättelyä. Vaan..."
Ihmettelyä.
"... No voihan nyt V*TTU! Sieltä kyllä tulee sellaista tekstiä että ei helkkari. Ihan kuin en olisi koko ajan tekemässä töitä asian eteen. Olet kyllä aika uskomaton tyyppi. On varmaan kovinkin lohduttavaa purkaa omaa angstiaan dissaamalla masennuspalstalle kirjoittavia?..."
No miksi ihmeessä et suostu edes kokeilemaan lääkitystä jos kerran mielestäsi teet "koko ajan töitä asian eteen"?
"... Ööööööö.... Eipä siitä nyt toistaiseksi ainakaan kukaan ole joutunut maksamaan :D Ja koitan kyllä pitää kiinni siitä ettei joudukaan maksamaan..."
Oletko työssä vai sairauslomalla?
Jos olet sairauslomalla, muut todellakin joutuvat maksamaan sinun valinnoista sekä myös siitä, että sinä et halua ottaa riskiä että "seksihalut menee ja blaa blaa..."
"... Ihan olisit vain voinut kertoa, että nämä ja nämä jutut eivät toimineet mutta lääkkeet toimivat. Tuo hyökkäävyys ja väheksyntä ja kaikkitietävyys minun tilanteestani menee yli..."
Mikä hyökkäävyys? Sinähän täällä hyökkäät ja huutelet "VITTU":a.
"... Tulee vähän sellainen vaikutelma, että ei se sinunkaan lääkityksesi nyt taida ihan täydellinen olla reaktioidesi perusteella... "
Tuoko sinun lauseesi ei ole hyökkäävä, mutta minun ihmettelyni on?
"... Mutta koska en tullut tänne tappelemaan niin antaa olla. Tällaiset palstat ovat todella hyviä silloin, kun kirjoittajat tukevat toisiaan ja ovat empaattisia ja kunnioittavia..."
Onko tuo sinun "ei se sinunkaan lääkityksesi nyt taida ihan täydellinen olla" sekä väitteesi minun aggressiivisuudestani (vaikka sinä täällä huutelet "VITTU":a) empaattinen ja kunnioittava???- alkuper
kellastunut kirjoitti:
-
Alkuperäinen kirjoittaja väitti:
"En ole vähätellyt" Jaaaaa.... Ihmettelen "masentuneita" ei siis ole vähättelyä. Vaan..."
Ihmettelyä.
"... No voihan nyt V*TTU! Sieltä kyllä tulee sellaista tekstiä että ei helkkari. Ihan kuin en olisi koko ajan tekemässä töitä asian eteen. Olet kyllä aika uskomaton tyyppi. On varmaan kovinkin lohduttavaa purkaa omaa angstiaan dissaamalla masennuspalstalle kirjoittavia?..."
No miksi ihmeessä et suostu edes kokeilemaan lääkitystä jos kerran mielestäsi teet "koko ajan töitä asian eteen"?
"... Ööööööö.... Eipä siitä nyt toistaiseksi ainakaan kukaan ole joutunut maksamaan :D Ja koitan kyllä pitää kiinni siitä ettei joudukaan maksamaan..."
Oletko työssä vai sairauslomalla?
Jos olet sairauslomalla, muut todellakin joutuvat maksamaan sinun valinnoista sekä myös siitä, että sinä et halua ottaa riskiä että "seksihalut menee ja blaa blaa..."
"... Ihan olisit vain voinut kertoa, että nämä ja nämä jutut eivät toimineet mutta lääkkeet toimivat. Tuo hyökkäävyys ja väheksyntä ja kaikkitietävyys minun tilanteestani menee yli..."
Mikä hyökkäävyys? Sinähän täällä hyökkäät ja huutelet "VITTU":a.
"... Tulee vähän sellainen vaikutelma, että ei se sinunkaan lääkityksesi nyt taida ihan täydellinen olla reaktioidesi perusteella... "
Tuoko sinun lauseesi ei ole hyökkäävä, mutta minun ihmettelyni on?
"... Mutta koska en tullut tänne tappelemaan niin antaa olla. Tällaiset palstat ovat todella hyviä silloin, kun kirjoittajat tukevat toisiaan ja ovat empaattisia ja kunnioittavia..."
Onko tuo sinun "ei se sinunkaan lääkityksesi nyt taida ihan täydellinen olla" sekä väitteesi minun aggressiivisuudestani (vaikka sinä täällä huutelet "VITTU":a) empaattinen ja kunnioittava???"
"En ole vähätellyt" Jaaaaa.... Ihmettelen "masentuneita" ei siis ole vähättelyä. Vaan..."
Ihmettelyä"
Niin mitä ihmettelet? Sanoit, että ihmettelet "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla. Kyllä se on ihan selvää vähättelyä. "Masentunut". Voi olla, että sinä olet ollut todella masentunut ja sinua suututtaa, jos joku sanoo itseään masentuneeksi ja pystyy silti elää suht normaalia elämää. Masennusta on kuitenkin eriasteista ja erilaista, minkä varmaan tiedätkin. Minun masennukseni on nyt sellaista, etten koe lääkitystä välttämättömäksi. Mikä siinä on niin jumalattoman vaikeaa hyväksyä?
"Oletko työssä vai sairauslomalla?" Ihan kuule opiskelen. Ja vähän aikaa sitten olin ihan työtätekevä veronmaksaja. Olen ihan samaa mieltä, että ihmisellä itsellään on vastuu itsestään. Onkin jännä juttu, mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että olisin jokin sinun rahoillasi elävä sosiaalipummi. Ainoastaan sen perusteella vissiin, että en halua lääkkeitä koska en koe niitä tämänhetkisessä tilanteessani mitenkään välttämättömiksi. Jep jep.
Olet kyllä oikeassa, että ei tuo minunkaan viimeinen viestini enää mikään kauhean kaunis ollut. Eikä empaattinen eikä kunnioittava. Olen pahoillani, jos loukkasin. Se ei ollut tarkoitus, mutta tuntui ja tuntuu todella loukkaavalta kuunnella kaikkitietävää vähättelyä ja jyrkkää vastarintaa, kun itse tein heti selväksi että en mitenkään pidä muiden lääkkeidenkäyttöä pahana. Tuskin voit väittää minun ainakaan tänne riidanhaastamismielessä tulleen.
Hyökkäävyys synnyttää hyökkäävyyttä. Hymyilläkö pitäisi, kun väheksyt olotilaani etkä selvästikään hyväksy minun valintaani olla kokeilematta lääkkeitä tässä vaiheessa? Tappelun takia en tänne tullut, mutta vähemmästäkin sitä suivaantuu, jos joku alkaa väittää vaikka mitä päätöntä KUTEN viisastelemaan, että olen "masentunut", tai vihjaamaan että en ole tekemässä työtä asian eteen. Tai että sinä maksat seksielämästäni. Jotenkin tunnut luulevan tietäväsi minusta niiiiin paljon. Minä tulin hakemaan vinkkejä ja tukea. Viesteistäsi huokuu vihamielisyys ja tappelunhalu. (Joo, ja en väitä etteikö minunkin viimeisimmästä viestistäni...) Etkä näytä ollenkaan hyväksyvän sitä, jos joku ei tahdo lääkitystä. En ole mikään sosiaalipummi, että älä pelkää. En minäkään loisimisesta pidä, mutta minusta on toisaalta myös hyvä, että yhteiskunta pystyy tarpeen tullen kannattelemaan masentunutta. Maailma ei ole ihan niin mustavalkoinen. On sitä varmaan turhempaankin rahaa pistetty.
Erityisen pahalta tuo tyrmäävä reagointisi tuntuu varmaan siksi, että olen eräällä toisella foorumilla saanut erittäin ihania, kannustavia ja empaattisia reaktioita. Pelkästään jo muiden positiivisella asennoitumisella on todella iso vaikutus. Ja ennen kuin riehaannut niin: ei, kyse ei ole mistään hurahtaneiden luontaishömppäpalstasta eikä edes masennuspalstasta vaan erääseen inhottavaan sairauteen liittyvästä palstasta. Joka tapauksessa tuollakin palstalla moni on masentunut tuon sairauden hankaluudesta johtuen, mutta siitä huolimatta ihmiset tsemppaavat toisiaan niin hyvin, että melkein itku välillä tulee liikutuksesta ja siitä positiivisesta ja kunnioittavasta kannustuksesta, mitä sieltä saa. Kenelläkään ei ole tarvetta huutaa omia mielipiteitään ja omia hoitokeinojaan ainoaksi oikeaksi, vaan toisten tukeminen ja vinkkien jakaminen on se pääasia. Olin kai jo niin tottunut sellaiseen ilmapiiriin, että vähättelyt ja hyökkäävyys tuntui aika tyrmistyttävältä. Ja IHAN turhaa väittää, että en vain hyväksyisi muita kuin omia odotuksiani vastaavia vastauksia. Jos olisit vähemmän hyökkäävästi ja ihan vain asiallisesti sanonut, että muut eivät auttaneet mutta lääkkeet toimivat etkä usko muusta kuin lääkkeistä olevan apua, niin olisin aivan varmasti vain kiittänyt vastauksesta. Etkö tosiaan omasta mielestäsi kirjoittanut mitenkään hyökkäävää tekstiä asian suhteen? (Ja se ei ole puolustus, että minä olin hyökkäävä kun huusin vittua. Puhun nyt viesteistäsi ennen minun suivaantumistani...) Et sinäkään kovin hyvin eriäviä mielipiteitä taida sietää. alkuper kirjoitti:
"
"En ole vähätellyt" Jaaaaa.... Ihmettelen "masentuneita" ei siis ole vähättelyä. Vaan..."
Ihmettelyä"
Niin mitä ihmettelet? Sanoit, että ihmettelet "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla. Kyllä se on ihan selvää vähättelyä. "Masentunut". Voi olla, että sinä olet ollut todella masentunut ja sinua suututtaa, jos joku sanoo itseään masentuneeksi ja pystyy silti elää suht normaalia elämää. Masennusta on kuitenkin eriasteista ja erilaista, minkä varmaan tiedätkin. Minun masennukseni on nyt sellaista, etten koe lääkitystä välttämättömäksi. Mikä siinä on niin jumalattoman vaikeaa hyväksyä?
"Oletko työssä vai sairauslomalla?" Ihan kuule opiskelen. Ja vähän aikaa sitten olin ihan työtätekevä veronmaksaja. Olen ihan samaa mieltä, että ihmisellä itsellään on vastuu itsestään. Onkin jännä juttu, mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että olisin jokin sinun rahoillasi elävä sosiaalipummi. Ainoastaan sen perusteella vissiin, että en halua lääkkeitä koska en koe niitä tämänhetkisessä tilanteessani mitenkään välttämättömiksi. Jep jep.
Olet kyllä oikeassa, että ei tuo minunkaan viimeinen viestini enää mikään kauhean kaunis ollut. Eikä empaattinen eikä kunnioittava. Olen pahoillani, jos loukkasin. Se ei ollut tarkoitus, mutta tuntui ja tuntuu todella loukkaavalta kuunnella kaikkitietävää vähättelyä ja jyrkkää vastarintaa, kun itse tein heti selväksi että en mitenkään pidä muiden lääkkeidenkäyttöä pahana. Tuskin voit väittää minun ainakaan tänne riidanhaastamismielessä tulleen.
Hyökkäävyys synnyttää hyökkäävyyttä. Hymyilläkö pitäisi, kun väheksyt olotilaani etkä selvästikään hyväksy minun valintaani olla kokeilematta lääkkeitä tässä vaiheessa? Tappelun takia en tänne tullut, mutta vähemmästäkin sitä suivaantuu, jos joku alkaa väittää vaikka mitä päätöntä KUTEN viisastelemaan, että olen "masentunut", tai vihjaamaan että en ole tekemässä työtä asian eteen. Tai että sinä maksat seksielämästäni. Jotenkin tunnut luulevan tietäväsi minusta niiiiin paljon. Minä tulin hakemaan vinkkejä ja tukea. Viesteistäsi huokuu vihamielisyys ja tappelunhalu. (Joo, ja en väitä etteikö minunkin viimeisimmästä viestistäni...) Etkä näytä ollenkaan hyväksyvän sitä, jos joku ei tahdo lääkitystä. En ole mikään sosiaalipummi, että älä pelkää. En minäkään loisimisesta pidä, mutta minusta on toisaalta myös hyvä, että yhteiskunta pystyy tarpeen tullen kannattelemaan masentunutta. Maailma ei ole ihan niin mustavalkoinen. On sitä varmaan turhempaankin rahaa pistetty.
Erityisen pahalta tuo tyrmäävä reagointisi tuntuu varmaan siksi, että olen eräällä toisella foorumilla saanut erittäin ihania, kannustavia ja empaattisia reaktioita. Pelkästään jo muiden positiivisella asennoitumisella on todella iso vaikutus. Ja ennen kuin riehaannut niin: ei, kyse ei ole mistään hurahtaneiden luontaishömppäpalstasta eikä edes masennuspalstasta vaan erääseen inhottavaan sairauteen liittyvästä palstasta. Joka tapauksessa tuollakin palstalla moni on masentunut tuon sairauden hankaluudesta johtuen, mutta siitä huolimatta ihmiset tsemppaavat toisiaan niin hyvin, että melkein itku välillä tulee liikutuksesta ja siitä positiivisesta ja kunnioittavasta kannustuksesta, mitä sieltä saa. Kenelläkään ei ole tarvetta huutaa omia mielipiteitään ja omia hoitokeinojaan ainoaksi oikeaksi, vaan toisten tukeminen ja vinkkien jakaminen on se pääasia. Olin kai jo niin tottunut sellaiseen ilmapiiriin, että vähättelyt ja hyökkäävyys tuntui aika tyrmistyttävältä. Ja IHAN turhaa väittää, että en vain hyväksyisi muita kuin omia odotuksiani vastaavia vastauksia. Jos olisit vähemmän hyökkäävästi ja ihan vain asiallisesti sanonut, että muut eivät auttaneet mutta lääkkeet toimivat etkä usko muusta kuin lääkkeistä olevan apua, niin olisin aivan varmasti vain kiittänyt vastauksesta. Etkö tosiaan omasta mielestäsi kirjoittanut mitenkään hyökkäävää tekstiä asian suhteen? (Ja se ei ole puolustus, että minä olin hyökkäävä kun huusin vittua. Puhun nyt viesteistäsi ennen minun suivaantumistani...) Et sinäkään kovin hyvin eriäviä mielipiteitä taida sietää.-
Alkuperäinen kirjoittaja:
"... Kyllä se on ihan selvää vähättelyä..."
Eikä ole.
"... Voi olla, että sinä olet ollut todella masentunut ja sinua suututtaa, jos joku sanoo itseään masentuneeksi ja pystyy silti elää suht normaalia elämää. Masennusta on kuitenkin eriasteista ja erilaista, minkä varmaan tiedätkin. Minun masennukseni on nyt sellaista, etten koe lääkitystä välttämättömäksi..."
Mutta kuitenkin katsot välttämättömäksi olla sairauslomalla?
"... Mikä siinä on niin jumalattoman vaikeaa hyväksyä?.."
Se, että sinä katsot oikeudeksesi olla sairauslomalla ilman, että olet edes kokeillut hoitaa itseäsi kaikilla tehokkaaksi tiedetyillä keinoilla.
"... Onkin jännä juttu, mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että olisin jokin sinun rahoillasi elävä sosiaalipummi..."
Pyydän anteeksi väärinkäsitystä, ymmärsit sinun olevan sairauslomalla.
"... Olet kyllä oikeassa, että ei tuo minunkaan viimeinen viestini enää mikään kauhean kaunis ollut. Eikä empaattinen eikä kunnioittava. Olen pahoillani, jos loukkasin. Se ei ollut tarkoitus, mutta tuntui ja tuntuu todella loukkaavalta kuunnella kaikkitietävää vähättelyä ja jyrkkää vastarintaa..."
Tuo on sinun omaa kuvitelmaasi - eivät minun sanojani.
"... kun itse tein heti selväksi että en mitenkään pidä muiden lääkkeidenkäyttöä pahana..."
Se nyt vielä olisi puuttunut, että olisit niin tehnyt.
"... Tuskin voit väittää minun ainakaan tänne riidanhaastamismielessä tulleen..."
En ole väittänyt sinun tulleen riidanhaastamismielessä, mutta sittemmin olet kyllä riitaa haastanut noilla syytöksilläsi ja "V*TTU" -huudoillasi.
"... Hyökkäävyys synnyttää hyökkäävyyttä..."
Luepa vielä kerran uudelleen viestini sinulle ja kerro missä olen hyökännyt?
"... Hymyilläkö pitäisi, kun väheksyt olotilaani..."
En väheksy. Tuo on vain sinun oma kuvitelmasi.
"... Viesteistäsi huokuu vihamielisyys ja tappelunhalu..."
Tuo on vain sinun oma tulkintasi.
Erityisen pahalta tuo tyrmäävä reagointisi tuntuu varmaan siksi, että olen eräällä toisella foorumilla saanut erittäin ihania, kannustavia ja empaattisia reaktioita. Pelkästään jo muiden positiivisella asennoitumisella on todella iso vaikutus. Ja ennen kuin riehaannut niin: ei, kyse ei ole mistään hurahtaneiden luontaishömppäpalstasta eikä edes masennuspalstasta vaan erääseen inhottavaan sairauteen liittyvästä palstasta. Joka tapauksessa tuollakin palstalla moni on masentunut tuon sairauden hankaluudesta johtuen, mutta siitä huolimatta ihmiset tsemppaavat toisiaan niin hyvin, että melkein itku välillä tulee liikutuksesta ja siitä positiivisesta ja kunnioittavasta kannustuksesta, mitä sieltä saa. Kenelläkään ei ole tarvetta huutaa omia mielipiteitään ja omia hoitokeinojaan ainoaksi oikeaksi..."
Sinähän täällä huusit, en minä.
"... Jos olisit vähemmän hyökkäävästi ja ihan vain asiallisesti sanonut, että muut eivät auttaneet mutta lääkkeet toimivat etkä usko muusta kuin lääkkeistä olevan apua..."
En kirjoittanut hyökkäävästi vaan nimenomaan sanoin, että muut ns. lääkkeettömistä hoitokeinoista vain psykoterapia on tehonnut.
"...Etkö tosiaan omasta mielestäsi kirjoittanut mitenkään hyökkäävää tekstiä asian suhteen?..."
Mikä oli sinun mielestäsi hyökkääävää? Se että ihmettelin miten joillakin on varaa perustaa lääkevastaisuutensa intuitioon tai huhupuheisiin koukkuun jäämisestä?
"... Puhun nyt viesteistäsi ennen minun suivaantumistani...) Et sinäkään kovin hyvin eriäviä mielipiteitä taida sietää."
Enpä kuitenkaan ole huutanut "V*TTU":a, enkä myöskään väittänyt viestiesi sisältävän muuta kuin mitä niissä on.- alkuper
kellastunut kirjoitti:
-
Alkuperäinen kirjoittaja:
"... Kyllä se on ihan selvää vähättelyä..."
Eikä ole.
"... Voi olla, että sinä olet ollut todella masentunut ja sinua suututtaa, jos joku sanoo itseään masentuneeksi ja pystyy silti elää suht normaalia elämää. Masennusta on kuitenkin eriasteista ja erilaista, minkä varmaan tiedätkin. Minun masennukseni on nyt sellaista, etten koe lääkitystä välttämättömäksi..."
Mutta kuitenkin katsot välttämättömäksi olla sairauslomalla?
"... Mikä siinä on niin jumalattoman vaikeaa hyväksyä?.."
Se, että sinä katsot oikeudeksesi olla sairauslomalla ilman, että olet edes kokeillut hoitaa itseäsi kaikilla tehokkaaksi tiedetyillä keinoilla.
"... Onkin jännä juttu, mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että olisin jokin sinun rahoillasi elävä sosiaalipummi..."
Pyydän anteeksi väärinkäsitystä, ymmärsit sinun olevan sairauslomalla.
"... Olet kyllä oikeassa, että ei tuo minunkaan viimeinen viestini enää mikään kauhean kaunis ollut. Eikä empaattinen eikä kunnioittava. Olen pahoillani, jos loukkasin. Se ei ollut tarkoitus, mutta tuntui ja tuntuu todella loukkaavalta kuunnella kaikkitietävää vähättelyä ja jyrkkää vastarintaa..."
Tuo on sinun omaa kuvitelmaasi - eivät minun sanojani.
"... kun itse tein heti selväksi että en mitenkään pidä muiden lääkkeidenkäyttöä pahana..."
Se nyt vielä olisi puuttunut, että olisit niin tehnyt.
"... Tuskin voit väittää minun ainakaan tänne riidanhaastamismielessä tulleen..."
En ole väittänyt sinun tulleen riidanhaastamismielessä, mutta sittemmin olet kyllä riitaa haastanut noilla syytöksilläsi ja "V*TTU" -huudoillasi.
"... Hyökkäävyys synnyttää hyökkäävyyttä..."
Luepa vielä kerran uudelleen viestini sinulle ja kerro missä olen hyökännyt?
"... Hymyilläkö pitäisi, kun väheksyt olotilaani..."
En väheksy. Tuo on vain sinun oma kuvitelmasi.
"... Viesteistäsi huokuu vihamielisyys ja tappelunhalu..."
Tuo on vain sinun oma tulkintasi.
Erityisen pahalta tuo tyrmäävä reagointisi tuntuu varmaan siksi, että olen eräällä toisella foorumilla saanut erittäin ihania, kannustavia ja empaattisia reaktioita. Pelkästään jo muiden positiivisella asennoitumisella on todella iso vaikutus. Ja ennen kuin riehaannut niin: ei, kyse ei ole mistään hurahtaneiden luontaishömppäpalstasta eikä edes masennuspalstasta vaan erääseen inhottavaan sairauteen liittyvästä palstasta. Joka tapauksessa tuollakin palstalla moni on masentunut tuon sairauden hankaluudesta johtuen, mutta siitä huolimatta ihmiset tsemppaavat toisiaan niin hyvin, että melkein itku välillä tulee liikutuksesta ja siitä positiivisesta ja kunnioittavasta kannustuksesta, mitä sieltä saa. Kenelläkään ei ole tarvetta huutaa omia mielipiteitään ja omia hoitokeinojaan ainoaksi oikeaksi..."
Sinähän täällä huusit, en minä.
"... Jos olisit vähemmän hyökkäävästi ja ihan vain asiallisesti sanonut, että muut eivät auttaneet mutta lääkkeet toimivat etkä usko muusta kuin lääkkeistä olevan apua..."
En kirjoittanut hyökkäävästi vaan nimenomaan sanoin, että muut ns. lääkkeettömistä hoitokeinoista vain psykoterapia on tehonnut.
"...Etkö tosiaan omasta mielestäsi kirjoittanut mitenkään hyökkäävää tekstiä asian suhteen?..."
Mikä oli sinun mielestäsi hyökkääävää? Se että ihmettelin miten joillakin on varaa perustaa lääkevastaisuutensa intuitioon tai huhupuheisiin koukkuun jäämisestä?
"... Puhun nyt viesteistäsi ennen minun suivaantumistani...) Et sinäkään kovin hyvin eriäviä mielipiteitä taida sietää."
Enpä kuitenkaan ole huutanut "V*TTU":a, enkä myöskään väittänyt viestiesi sisältävän muuta kuin mitä niissä on.'"... Kyllä se on ihan selvää vähättelyä..."
Eikä ole. '
Hei aika häikäisevää argumentaatiota! Jos joku sanoo olevansa masentunut, ja sinä kommentoit siihen "masentunut", niin mitä se "" siinä sitten tarkoittaa? Oikein ihmetyttää, että ymmärrätkö ollenkaan miltä tuollainen tuntuu.
"Se, että sinä katsot oikeudeksesi olla sairauslomalla ilman, että olet edes kokeillut hoitaa itseäsi kaikilla tehokkaaksi tiedetyillä keinoilla."
Tuliko nyt siis selväksi, että minä en ole ollut enkä ole sairaslomalla? Tämänkö takia siis syyttelit minua siitä, että sinä maksat seksielämästäni? Siltikin, onko tuo sinusta empaattisesti sanottu masentuneelle/alavireiselle ihmiselle, joka ON sairaslomalla?
"En väheksy. Tuo on vain sinun oma kuvitelmasi. "
Edelleen: mitä sitten tarkoittaa "masentunut" siinä yhteydessä, kun toinen kertoo pahasta olostaan?
"Mikä oli sinun mielestäsi hyökkääävää? Se että ihmettelin miten joillakin on varaa perustaa lääkevastaisuutensa intuitioon tai huhupuheisiin koukkuun jäämisestä?"
Miten "joillakin". Onko tuo jokin onneton tapa yrittää saada oma kommenttisi kuulostamaan vähemmän minuun kohdistetulta ja vähemmän loukkaavalta? "Jotkut" ovat sellaisia ja sellaisia... Eihän siinä mitään suoraa loukkausta ole. Epäsuora loukkaavuus ei ole yhtään sen parempaa kuin suorakaan.
"Kenelläkään ei ole tarvetta huutaa omia mielipiteitään ja omia hoitokeinojaan ainoaksi oikeaksi..."
Sinähän täällä huusit, en minä. "
Takertumatta sen enempää sanaan "huutaa", ilmaistakoon asia sitten niin, että tällä toisella foorumilla ihmiset jakavat kunnioittavasti ja hyväksyvästi myös erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eivätkä mm. ala syyttää toisiaan sosiaalipummeilusta masennuksen vuoksi tai yritä väkisin tyrkyttää sellaisia hoitokeinoja, joista toinen ei ole kiinnostunut.
Mulla meni hermot. Ihan syystä. Ja. Huusin vittua. Ja pyysin anteeksi loukkaavia sanojani. Get over it. Ja katso myös peiliin.
No joo. Mä alan todella tarvita sitä lääkitystä, jos täällä vielä vietän aikaa. Huhhuh. Morjens. - *vanhempi masis*
ei voi pakottaa kirjoitti:
Ihmettelen sitä, että ei voida hyväksyä jos ihminen ei halua lääkitä masennustaan. Jos lääkitystä ei koe itselleen hyödylliseksi, niin miksi se pitäisi kuitenkin aloittaa? En allekirjoita sitä, että yleensä masentuneet syövät vaikka pieniä kiviä, jos se vain auttaa.
Itse olen ainakin hyväksynyt ajoittain toistuvan masennukseni tapana reagoida asioihin, se on ennemminkin ominaisuus minussa kuin sairaus joka pitäisi lääkitä. Koen, että terapiasta on enemmän hyötyä, kun en turruta itseäni lääkkeillä. Lääkäri tosin sanoi, että ihmiset reagoivat lääkkeisiin hyvin yksilöllisesti, ja se mikä yhdellä aiheuttaa yleistä turtuneisuutta, leikkaa toisella vain pahimman synkkyyden pois. Mutta siitä huolimattakaan en halua ryhtyä etsimään juuri minulle sopivaa lääkitystä.
Jos olisin niin itsetuhoinen että pelkäisin tappavani itseni, tai oloni muuten olisi niin kauhea etten meinaisi kestää sitä mitenkään päin, niin toki silloin harkitsisin että olisiko syytä ottaa lääkehoito vastaan ennen kuin tapahtuu jotakin peruuttamatonta.
En nauti kurjuudesta, vaan siitä että sairasloman myötä sain luvan vain olla, ei tarvitse suorittaa mitään, yrittää yli omien voimien. Joskus olen miettinyt, että kumpuaako toistuva masennus siitä, että vaatii itseltään liikaa ja ahdistuu kun ei kykenekään selviytymään asioista kuten toivoisi. Se suuri "pitäisi" -sana painaa niskassa ja tekee melkein toimintakyvyttömäksi, hommat kasaantuvat ja ahdistavat entisestään. Sitä yrittää suorittaa, vaikka voisi vain nostaa kädet pystyyn ja todeta että en jaksa enkä edes juuri nyt halua.
Oikeastaan olen tällä kertaa tehnyt juuri niin, en vaadi itseltäni tai keneltäkään mitään, vaan annan aikaa. Tiedän, ettei masennusjakso kestä kohdallani loputtomiin. Sekin luo uskoa tulevaan.
Aloittajalle tämä kirjoitus ei vastannut kysymykseen, sillä en ole itsekään löytänyt keinoja päästä masennuksesta, ennemminkin olen oppinut elämään sen kanssa. Toivon, että jokainen löytää ne itselleen sopivimmat keinot selviytyä - se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.Vakavan masennustilan ensisijainen ja kokemukseni mukaan välttämätön hoitomuoto on lääkitys. Ilman lääkitystä kärsimystä aiheuttavaa oireistoa ei saada poistetuksi. Kaikenlainen keskusteluhoito on tässä sairaudessa tai sairauden vaiheessa täysin turhaa ja vaikuttaa jopa ilveilyltä. Tuskaoireisto ym. tilaan liittyvä on saatava helpottumaan ennen kuin voi kuvitellakaan mitään rämpimistä ylös masentuneen mielialan kuopasta jonkin terapeuttisen keskustelun tuella.
Olen lopettanut lääkitykseni lukemattomia kertoja ja aina on lopputulos ollut sama muutaman kuukauden kuluttua: sairastuminen. Kyllä, minä sanon sitä sairastumiseksi.
Lääkitys helpottaa tuskaisuutta, joka voi olla agitoitunutta tai ei, siinä voi olla voimakkaita fyysisiä oireita (suun kuivumista, yöhikoilua), fyysisesti voin olla joko kiihtynyt tai jähmettyneen hidastunut, molempia vuorotellen. Vasta oltuani lääkityksellä muutaman viikon, alan tuntea intensiivistä masentuneisuutta - tulen tavallaan tietoiseksi perimmäisistä masentuneista tunteistani. Kokemus on osoittanut tässäkin vaiheessa terapian melko turhaksi ja jopa haitalliseksi, jos terapeutti ei ymmärrä, miten "hauraassa" psyykkisessä tilassa olen.
Keskustelutapaamisista on apua vasta, kun olen omasta mielestäni melko hyvässä kunnossa - sanoisinko akuutin vaiheen mentyä ohi.
Kaikin mokomin hoitakaa masennustanne ilman lääkkeitä, jos se vain käy päinsä! Suosittelen sitä jopa: tarttukaa toimeen ja hakekaa hoitoa masennukseenne (vai pitäisikö sanoa masentuneisuuteen) silloin, kun sitä vielä VOI hoitaa ilman lääkkeitä (tai sähköshokkeja). Teette hyvän investoinnin tulevaisuuteenne, jos hoidatte itseänne riittävästi ja riittävän varhain. - elämä on...
kellastunut kirjoitti:
-
Ketjun aloittaja kirjoitti:
"Olen kuullut niin paljon huonoa niistä... Seksihalut menee, mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."
Sivuvaikutukset ovat ikäviä, mutta ei niitä kaikille tule - eikä ainakaan kaikista valmisteista.
Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa...".
Omapahan on asiasi, mutta yleensä masentunut syö vaikka pieniä kiviä jos niistä vain jotakin apua voisi mahdollisesti olla.
"... Sen sijaan vitamiinit sun muut tuskin ainakaan HAITTAAVAT jos eivät hyödytäkään..."
Itse sain kalaöljyvalmisteista (ohjeen mukaan käytettynä) nenäverenvuotoja. Ilmeisesti hyytymishäiriö olisi voinut aiheuttaa vaikka aivoverenvuodonkin, mutta jos se sinun mielestäsi ei ole haitta, niin siitä vain popsimaan E-EPA:aa ym. rohtoja.
Mäkikuismalla on omat haittansa, joten mikään turvallinen valmiste ei sekään ole.
"... Minua myös ahdistaa ajatus siitä, miten vähän noista lääkkeistä edes tiedetään. Kokeillaan vaan eri lääkkeitä ilman mitään tutkimuksia siitä, puuttuko edes serotoniinia..."
Serotoniiniteoria on vain teoria. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että merkittävälle osalle potilaista SSRI, SNRI, MAO tai TCA -lääkkeistä on hyötyä.
Tuiki tavallisilla särkylääkeilläkin on haittansa, mutta jostain syystä ihmiset luulevat niiden olevan tuiki haitattomia.
"... Ahdistaa myös se, ettei niistä pääsisi enää eroon..."
Höpö höpö! Ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä pelotellaan.
"... Ei vaan houkuta. Varmaan lääkkeisiin tartun, jos joskus olo menee niin mahdottomaksi, etten muuta keksi. En kuitenkaan haluaisi turruttaa tunteitani kemiallisesti vaan oppia käsittelemään niitä paremmin. En millään tavalla kuitenkaan paheksu muiden lääkkeidenkäyttöä, koska jokainen tekee oman ratkaisunsa ja jollakin se voi olla hyväkin juttu. Ja monella voi olla niin paha tilanne, että on melkeinpä pakko..."
Kuten jo sanoin, omapa on asiasi. Ihmettelen kuitenkin miksi haluat pitää kynsin hampain kiinni masennuksestasi.
"... Minulla on kuitenkin jokin paha intuitio asiasta omalla kohdallani..."
Ahaa, siis intuitioon perustat mielipiteesi...
"... Voi olla ennakkoluuloakin, mutta pitää olla aika kovat perusteet, että lääkkeiden kanssa lähtisin pelaamaan."
Ei lääkehoito mitään "pelaamista" ole!"Omapahan on asiasi, mutta yleensä masentunut syö vaikka pieniä kiviä jos niistä vain jotakin apua voisi mahdollisesti olla."
Varmasti syö ... ainakin sellainen henkilö, joka kuvittelee pillereiden olevan ratkaisu kaikiin elämän onglemiin, mutta hyvin usein sellainen henkilö alkoholisoituu ennen kuin tajuaa tilanteensa.
ALOITTAJALLE. Mielestäni käsittelet ihailtavalla tavalla asioita ja olet oivaltanut oman asenteen ja muun tekemisen vaikutukset omaan olotilaan!
"Itse sain kalaöljyvalmisteista (ohjeen mukaan käytettynä) nenäverenvuotoja. Ilmeisesti hyytymishäiriö olisi voinut aiheuttaa vaikka aivoverenvuodonkin, mutta jos se sinun mielestäsi ei ole haitta, niin siitä vain popsimaan E-EPA:aa ym. rohtoja. Mäkikuismalla on omat haittansa, joten mikään turvallinen valmiste ei sekään ole."
Turhaa yleistystä. Veren hyytymisongelma on aika harvinainen ja kertoo lähinnä K-vitamiinin puuttesta. Jos se ei sulle jostain syystä sopinut, niin älä ole kateellinen jos toiset voivat käyttää ja hyötyä siitä!
"Ei lääkehoito mitään "pelaamista" ole!"
Kyllä se vaan sitä on tänä päivänä, kokemusta on ja ihan rankimman kautta!!! elämä on... kirjoitti:
"Omapahan on asiasi, mutta yleensä masentunut syö vaikka pieniä kiviä jos niistä vain jotakin apua voisi mahdollisesti olla."
Varmasti syö ... ainakin sellainen henkilö, joka kuvittelee pillereiden olevan ratkaisu kaikiin elämän onglemiin, mutta hyvin usein sellainen henkilö alkoholisoituu ennen kuin tajuaa tilanteensa.
ALOITTAJALLE. Mielestäni käsittelet ihailtavalla tavalla asioita ja olet oivaltanut oman asenteen ja muun tekemisen vaikutukset omaan olotilaan!
"Itse sain kalaöljyvalmisteista (ohjeen mukaan käytettynä) nenäverenvuotoja. Ilmeisesti hyytymishäiriö olisi voinut aiheuttaa vaikka aivoverenvuodonkin, mutta jos se sinun mielestäsi ei ole haitta, niin siitä vain popsimaan E-EPA:aa ym. rohtoja. Mäkikuismalla on omat haittansa, joten mikään turvallinen valmiste ei sekään ole."
Turhaa yleistystä. Veren hyytymisongelma on aika harvinainen ja kertoo lähinnä K-vitamiinin puuttesta. Jos se ei sulle jostain syystä sopinut, niin älä ole kateellinen jos toiset voivat käyttää ja hyötyä siitä!
"Ei lääkehoito mitään "pelaamista" ole!"
Kyllä se vaan sitä on tänä päivänä, kokemusta on ja ihan rankimman kautta!!!-
Nimimerkki "elämä on" väitti:
"Varmasti syö ... ainakin sellainen henkilö, joka kuvittelee pillereiden olevan ratkaisu kaikiin elämän onglemiin, mutta hyvin usein sellainen henkilö alkoholisoituu ennen kuin tajuaa tilanteensa..."
En luule pillereiden olevan ratkaisu elämän kaikkiin ongelmiin, enkä ole koskaan sellaista kuvitellutkaan.
En myöskään ole alkoholisoitunut - vaikka uskon tajuavani oman tilanteeni sangen perusteellisesti.
"... Turhaa yleistystä. Veren hyytymisongelma on aika harvinainen ja kertoo lähinnä K-vitamiinin puuttesta..."
Harvinaisia ne lääkkeiden aiheuttamat vaaralliset sivuvaikutuksetkin ovat.
K-vitamiinin puutetta ei ole kukaan koskaan epäillyt - saati todennut.
"... Jos se ei sulle jostain syystä sopinut, niin älä ole kateellinen jos toiset voivat käyttää ja hyötyä siitä!
"
No en todellakaan ole kateellinen kenellekään joka käyttää kalaöljyvalmisteita!
Pikemminkin säälin niitä jotka luulevat niistä olevan apua masennukseen (muuten voivat olla esim. verisuonille hyväksikin).
"Kyllä se vaan sitä on tänä päivänä, kokemusta on ja ihan rankimman kautta!!!"
Vaikka sinä "pelaisitkin" lääkkeillä (eli käytät väärin ja/tai vastoin ohjeita, myyt tai ostat pimeästi), ei se ole minun ongelmani - eikä kenenkään muunkaan ohjeen mukaan lääkkeitä käyttävälle.- .........
kellastunut kirjoitti:
-
Nimimerkki "elämä on" väitti:
"Varmasti syö ... ainakin sellainen henkilö, joka kuvittelee pillereiden olevan ratkaisu kaikiin elämän onglemiin, mutta hyvin usein sellainen henkilö alkoholisoituu ennen kuin tajuaa tilanteensa..."
En luule pillereiden olevan ratkaisu elämän kaikkiin ongelmiin, enkä ole koskaan sellaista kuvitellutkaan.
En myöskään ole alkoholisoitunut - vaikka uskon tajuavani oman tilanteeni sangen perusteellisesti.
"... Turhaa yleistystä. Veren hyytymisongelma on aika harvinainen ja kertoo lähinnä K-vitamiinin puuttesta..."
Harvinaisia ne lääkkeiden aiheuttamat vaaralliset sivuvaikutuksetkin ovat.
K-vitamiinin puutetta ei ole kukaan koskaan epäillyt - saati todennut.
"... Jos se ei sulle jostain syystä sopinut, niin älä ole kateellinen jos toiset voivat käyttää ja hyötyä siitä!
"
No en todellakaan ole kateellinen kenellekään joka käyttää kalaöljyvalmisteita!
Pikemminkin säälin niitä jotka luulevat niistä olevan apua masennukseen (muuten voivat olla esim. verisuonille hyväksikin).
"Kyllä se vaan sitä on tänä päivänä, kokemusta on ja ihan rankimman kautta!!!"
Vaikka sinä "pelaisitkin" lääkkeillä (eli käytät väärin ja/tai vastoin ohjeita, myyt tai ostat pimeästi), ei se ole minun ongelmani - eikä kenenkään muunkaan ohjeen mukaan lääkkeitä käyttävälle.Nimimerkkisi ainakin kuvaa hyvin "mileipiteitäsi" K E L L A S T U N U T !
- alkuper
Joo, huomasin kanssa jossain vaiheessa, että näin taitaa olla. Tuskin se pääpointti hänellä meinaan on edes lääkkeiden puolustaminen. Tai jos on, niin aika huonosti onnistui :P
-
Kertakäyttönimimerkkiä käyttävät "älä välitä" loihe lausumaan minusta:
"Tiedoksi vaan, että kellastunut kiertää eri mielenterveyspalstoja vittuilemassa ihmisille ja haastamassa riitaa..."
Tiedoksi vaan, että sinä puhut tuossa täyttä potaskaa.
"... Se on häiriintynyt. Saa kiksinsä juuri siitä, että jo valmiiksi ahdistuneet ja/tai masentuneet ihmiset tuntisivat olonsa vielä kurjemmiksi."
1. En ole eläin.
2. Taidat itse olla pahemmin häiriintynyt kuin minä.
3. En saa mitään kicksejä kenenkään olon kurjistumisesta - ilmeisesti toisin kuin sinä.- tutta8
kellastunut kirjoitti:
-
Ketjun aloittaja kirjoitti:
"Olen kuullut niin paljon huonoa niistä... Seksihalut menee, mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."
Sivuvaikutukset ovat ikäviä, mutta ei niitä kaikille tule - eikä ainakaan kaikista valmisteista.
Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa...".
Omapahan on asiasi, mutta yleensä masentunut syö vaikka pieniä kiviä jos niistä vain jotakin apua voisi mahdollisesti olla.
"... Sen sijaan vitamiinit sun muut tuskin ainakaan HAITTAAVAT jos eivät hyödytäkään..."
Itse sain kalaöljyvalmisteista (ohjeen mukaan käytettynä) nenäverenvuotoja. Ilmeisesti hyytymishäiriö olisi voinut aiheuttaa vaikka aivoverenvuodonkin, mutta jos se sinun mielestäsi ei ole haitta, niin siitä vain popsimaan E-EPA:aa ym. rohtoja.
Mäkikuismalla on omat haittansa, joten mikään turvallinen valmiste ei sekään ole.
"... Minua myös ahdistaa ajatus siitä, miten vähän noista lääkkeistä edes tiedetään. Kokeillaan vaan eri lääkkeitä ilman mitään tutkimuksia siitä, puuttuko edes serotoniinia..."
Serotoniiniteoria on vain teoria. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että merkittävälle osalle potilaista SSRI, SNRI, MAO tai TCA -lääkkeistä on hyötyä.
Tuiki tavallisilla särkylääkeilläkin on haittansa, mutta jostain syystä ihmiset luulevat niiden olevan tuiki haitattomia.
"... Ahdistaa myös se, ettei niistä pääsisi enää eroon..."
Höpö höpö! Ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä pelotellaan.
"... Ei vaan houkuta. Varmaan lääkkeisiin tartun, jos joskus olo menee niin mahdottomaksi, etten muuta keksi. En kuitenkaan haluaisi turruttaa tunteitani kemiallisesti vaan oppia käsittelemään niitä paremmin. En millään tavalla kuitenkaan paheksu muiden lääkkeidenkäyttöä, koska jokainen tekee oman ratkaisunsa ja jollakin se voi olla hyväkin juttu. Ja monella voi olla niin paha tilanne, että on melkeinpä pakko..."
Kuten jo sanoin, omapa on asiasi. Ihmettelen kuitenkin miksi haluat pitää kynsin hampain kiinni masennuksestasi.
"... Minulla on kuitenkin jokin paha intuitio asiasta omalla kohdallani..."
Ahaa, siis intuitioon perustat mielipiteesi...
"... Voi olla ennakkoluuloakin, mutta pitää olla aika kovat perusteet, että lääkkeiden kanssa lähtisin pelaamaan."
Ei lääkehoito mitään "pelaamista" ole!haittavaikutuksia tulee kaikille,muttei tietenkään kaikille samanlaisia.aloittaja on tietoinen siitä haittavaikutusten lukumäärästä sekä vaarallisuudesta mitä masennuslääkkeisiin tulee.
- lohtu ei auta
kellastunut kirjoitti:
-
Nimimerkki "ei voi pakottaa" kirjoitti:
"Ihmettelen sitä, että ei voida hyväksyä jos ihminen ei halua lääkitä masennustaan..."
Kukaan ei voi pakottaa ketään käyttämään lääkkeitä (paitsi tahdonvastaisessa hoidossa), mutta minä puolestani ihmettelen miksei masentunut käyttäisi tai ainakin kokeilisi kaikkia niitä keinoja jotka tehokkaiksi tiedetään.
"... Jos lääkitystä ei koe itselleen hyödylliseksi, niin miksi se pitäisi kuitenkin aloittaa?..."
Mistä tiedät, ettei lääkitys ole sinulle hyödyllinen jos et ole edes kokeillut?
".. En allekirjoita sitä, että yleensä masentuneet syövät vaikka pieniä kiviä, jos se vain auttaa..."
Ilmeisesti et ole vaikeasti masentunut vaan vain hieman alavireinen.
"... Itse olen ainakin hyväksynyt ajoittain toistuvan masennukseni tapana reagoida asioihin, se on ennemminkin ominaisuus minussa kuin sairaus joka pitäisi lääkitä..."
Pystytkö käymään työssä ja huolehtimaan elatuksestasi?
"... Koen, että terapiasta on enemmän hyötyä, kun en turruta itseäni lääkkeillä..."
Eivät lääkkeet turruta - eivät ainakaan kaikki lääkkeet ja kaikkia.
"... Lääkäri tosin sanoi, että ihmiset reagoivat lääkkeisiin hyvin yksilöllisesti, ja se mikä yhdellä aiheuttaa yleistä turtuneisuutta, leikkaa toisella vain pahimman synkkyyden pois. Mutta siitä huolimattakaan en halua ryhtyä etsimään juuri minulle sopivaa lääkitystä..."
Miksiköhän?
Olisiko niin, että masennus on sopiva pakokeino jostakin?
"... En nauti kurjuudesta, vaan siitä että sairasloman myötä sain luvan vain olla..."
Niinpä! Ja kenen luulet kustantavan sinun "vain olemisesi"? Sinulla ei ilmeisesti ole mielestäsi velvollisuutta pyrkiä itse kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin huolehtia omasta elatuksestasi?
"... Joskus olen miettinyt, että kumpuaako toistuva masennus siitä, että vaatii itseltään liikaa ja ahdistuu kun ei kykenekään selviytymään asioista kuten toivoisi. Se suuri "pitäisi" -sana painaa niskassa ja tekee melkein toimintakyvyttömäksi, hommat kasaantuvat ja ahdistavat entisestään. Sitä yrittää suorittaa, vaikka voisi vain nostaa kädet pystyyn ja todeta että en jaksa enkä edes juuri nyt halua..."
Kuulostaa siltä, että masennus on sinulle hyvä (teko)syy ja pakokeino. Ilmankos haluat siitä pitää kiinni.
"... Aloittajalle tämä kirjoitus ei vastannut kysymykseen, sillä en ole itsekään löytänyt keinoja päästä masennuksesta, ennemminkin olen oppinut elämään sen kanssa..."
Mutta kenen/keiden kustannuksella masennuksen kanssa "elät"?
"... Toivon, että jokainen löytää ne itselleen sopivimmat keinot selviytyä - se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle."
Niinpä, muttei silti pitäisi unohtaa ihmisen omaa vastuuta itsestään.ai että olet taitava syyllistämään jo masentunutta ihmistä. Ihminen kysyi apua masennukseen ilman lääkkeitä. En ole yhtäkään neuvoa sinulta saanut.
- Elämäntuska
lohtu ei auta kirjoitti:
ai että olet taitava syyllistämään jo masentunutta ihmistä. Ihminen kysyi apua masennukseen ilman lääkkeitä. En ole yhtäkään neuvoa sinulta saanut.
Typerää lainata edellsien tekstiä, ainakaan tossa mittakaavassa. Ei noita siteerauksia ja niiden kommentteja kiinosta lukea.
Aloittajalla on asiallista pohdintaa, mitä myös itse teen omien olotilojen suhteen. Ihan varmasti lääkkeillä on aina vaikutuksia, joista ei edes mielellään kerrota kuin pakon edessä. Olen jättänyt masennuslääkkeet (Cipralex) pois useita kuukausia sitten. Lopentin pienetämällä annosta parin viikon välein ja aina kävin vieroitusoireprosessin läpi. Tunteet ovat palanneet, niin tuska kuin kyky nauttiakin jostain. Tuska kuuluu elämään ja ilman sitä ei edes voi henkisesti kasvaa...
Esim. Efexor - lääkkeen haitosita kerrotaan suoraan, että se lisää itsemurhavaaraa. Olen joutunut kokemaan kuinka lapseni mielialoja alttiin korjaamaan masennus- ja psyykelääkeillää ja aina lisätäen/vaihten niitä ja oireilu paheni vaan koko ajan. Aina kunhän mainitsi lääkärille joitain kielteisiä tunteita, tuli uusi lääke kun ei ollut saatu vastetta aiemmilla. Lopulta vaihdettiin Efoxoriin ja kk:n kuluttua hän tappoi itsensä. Mitään muita sairauksia kuin masennus ei oltu todettu. Olen tehnyt kantelun Valviraav ja odottelen heidän kantaansa. Elämäntuska kirjoitti:
Typerää lainata edellsien tekstiä, ainakaan tossa mittakaavassa. Ei noita siteerauksia ja niiden kommentteja kiinosta lukea.
Aloittajalla on asiallista pohdintaa, mitä myös itse teen omien olotilojen suhteen. Ihan varmasti lääkkeillä on aina vaikutuksia, joista ei edes mielellään kerrota kuin pakon edessä. Olen jättänyt masennuslääkkeet (Cipralex) pois useita kuukausia sitten. Lopentin pienetämällä annosta parin viikon välein ja aina kävin vieroitusoireprosessin läpi. Tunteet ovat palanneet, niin tuska kuin kyky nauttiakin jostain. Tuska kuuluu elämään ja ilman sitä ei edes voi henkisesti kasvaa...
Esim. Efexor - lääkkeen haitosita kerrotaan suoraan, että se lisää itsemurhavaaraa. Olen joutunut kokemaan kuinka lapseni mielialoja alttiin korjaamaan masennus- ja psyykelääkeillää ja aina lisätäen/vaihten niitä ja oireilu paheni vaan koko ajan. Aina kunhän mainitsi lääkärille joitain kielteisiä tunteita, tuli uusi lääke kun ei ollut saatu vastetta aiemmilla. Lopulta vaihdettiin Efoxoriin ja kk:n kuluttua hän tappoi itsensä. Mitään muita sairauksia kuin masennus ei oltu todettu. Olen tehnyt kantelun Valviraav ja odottelen heidän kantaansa.-
Nimimerkki "Elämäntuska" kirjoitti:
"Typerää lainata edellsien tekstiä, ainakaan tossa mittakaavassa. Ei noita siteerauksia ja niiden kommentteja kiinosta lukea..."
Typerää luulla, että se mikä ei kiinnosta itseä, ei kiinnosta ketään muutakaan.- alkuper
Elämäntuska kirjoitti:
Typerää lainata edellsien tekstiä, ainakaan tossa mittakaavassa. Ei noita siteerauksia ja niiden kommentteja kiinosta lukea.
Aloittajalla on asiallista pohdintaa, mitä myös itse teen omien olotilojen suhteen. Ihan varmasti lääkkeillä on aina vaikutuksia, joista ei edes mielellään kerrota kuin pakon edessä. Olen jättänyt masennuslääkkeet (Cipralex) pois useita kuukausia sitten. Lopentin pienetämällä annosta parin viikon välein ja aina kävin vieroitusoireprosessin läpi. Tunteet ovat palanneet, niin tuska kuin kyky nauttiakin jostain. Tuska kuuluu elämään ja ilman sitä ei edes voi henkisesti kasvaa...
Esim. Efexor - lääkkeen haitosita kerrotaan suoraan, että se lisää itsemurhavaaraa. Olen joutunut kokemaan kuinka lapseni mielialoja alttiin korjaamaan masennus- ja psyykelääkeillää ja aina lisätäen/vaihten niitä ja oireilu paheni vaan koko ajan. Aina kunhän mainitsi lääkärille joitain kielteisiä tunteita, tuli uusi lääke kun ei ollut saatu vastetta aiemmilla. Lopulta vaihdettiin Efoxoriin ja kk:n kuluttua hän tappoi itsensä. Mitään muita sairauksia kuin masennus ei oltu todettu. Olen tehnyt kantelun Valviraav ja odottelen heidän kantaansa.Voi ei, otan osaa. Tuollaiset kohtalot pistävät kyllä hiljaiseksi. Eihän sitä tiedä, oliko lääke syynä, mutta eipä ainakaan auttanut. Vielä, kun lääkkeen kerrotaan lisäävän itsemurhavaaraa, niin... Saattoi hyvinkin olla syynä. Voimia sinulle, vaikka en nyt tiedäkään milloin tämä on tapahtunut. Mutta ei kai läheisen (ja varsinkaan lapsen) kuolemasta toivu koskaan täysin. Ja tuo oli kyllä hyvä ja äärimmäisen karu esimerkki siitä, mitä tarkoitan lääkkeiden kanssa pelaamisella. Minä en ainakaan usko tieteeseen enkä lääketieteeseen niin sokeasti, että kyseenalaistamatta pitäisin psyykeen vaikuttavia aineita hyvinä, periaatteella "jos kerran lääkietiede on ne keksinyt".
Minulla itselläni on ollut viime aikoina vähän parempi olotila taas, ja ainakin olen oppinut vähän rauhoittamaan omaa ahdistustaipumustani. En nyt mitenkään täydellisen hyvinvoiva ole, mutta voisin sanoa, että tällä hetkellä olotila on suht ok ainakin. Voimia sinne, ja kiistelyyn keskittyneet kommentit jättäisin omaan arvoonsa...
Kiitos muuten vastailijoille näin yleisesti, olen ollut vähän vähemmän aktiivisesti tämän foorumin ääressä viime aikoina enkä ole tullut vastailleeksi. - yksiplusyksi
kellastunut kirjoitti:
-
Nimimerkki "Elämäntuska" kirjoitti:
"Typerää lainata edellsien tekstiä, ainakaan tossa mittakaavassa. Ei noita siteerauksia ja niiden kommentteja kiinosta lukea..."
Typerää luulla, että se mikä ei kiinnosta itseä, ei kiinnosta ketään muutakaan.Etkö nyt itse tajua, että noi lainaukset ei varmasti kiinosta ketään! No et, senhän teit jo selväksi, mutta yritän vielä rautalangasta: Kaikki täällä ovat lukutaitoisia ja samojen asioiden kertaaminen vie vain turhaa palstatilaa.
Vaikka turha sulle mitään järkevää esittää, kun et sitä ymmärrä ja saatkin vapaasti lainailla tekstiäni. Pyydä lupa muiltakin kenen tekstiä lainaat, ettei tule vaan laittomuuksia tehtyä.
Mistä näitä k.... oikein tulee? - kertakäyttöruska
kellastunut kirjoitti:
-
Kertakäyttönimimerkkiä käyttävät "älä välitä" loihe lausumaan minusta:
"Tiedoksi vaan, että kellastunut kiertää eri mielenterveyspalstoja vittuilemassa ihmisille ja haastamassa riitaa..."
Tiedoksi vaan, että sinä puhut tuossa täyttä potaskaa.
"... Se on häiriintynyt. Saa kiksinsä juuri siitä, että jo valmiiksi ahdistuneet ja/tai masentuneet ihmiset tuntisivat olonsa vielä kurjemmiksi."
1. En ole eläin.
2. Taidat itse olla pahemmin häiriintynyt kuin minä.
3. En saa mitään kicksejä kenenkään olon kurjistumisesta - ilmeisesti toisin kuin sinä....tai sitten kellastunut masennuksesi oireilee agressiivisuutena. Kannattaa varmaan keskustella tarkemmin, onko lääkityksesi kohdallaan. Kirjoittelustasi tulee sellainen tunne, että en todellakaan haluaisi elää lähipiirissäsi, jatkuvasti joutuisi pelkäämään miten mihinkin reagoit.
Voikovatko mielialalääkeet vaikuttaa noinkin, eli tehdä ihmisestä noin v.....sen? ...vai onko lääkitys vain väärä? ELÄKÖÖN LÄÄKKEETTÖMÄT HOIDOT!
- ilman lääkkeitä
Mun masennus ei hepuli-kepuli konsteilla parantunut. Masennuslääke yksinään ei myöskään riittänyt. Olin psykoosin rajamailla ahdistukseni kanssa,sanoi terapeutti. Hänen kehotuksestaan lääkäri määräsi psykoosinesto lääkettä. Oloni tuli heti paremmaksi. Olin kestänyt puolitoista vuotta kamalaa ahdistusta. Toivoin kuolevani.
Kyllä se kuule niin on että kun todella totinen paikka tulee niin ne ottaa ennenkuin menee lopullisesti sekaisin psykoosiin ja joutuu jollekin suljetulle osastolle.
Mieti tarkkaan.
Miksi kiusaisit itseäsi turhaan.
JOS KÄRSIT - OTA LÄÄKE !!!!- Keijunlilja
Niin, kun on aivan pohjalla, kun ei enää ole mitään menetettävää, tarttuu mielellään lääkkeisiin. Minut ne pelastivat psykoosista ja täydellisestä hajoamisesta. Pystyn nukkumaan, pahin masennus pysyy poissa ja kestän terapian. Pystyn tekemään työtä, tosin taidan joutua kohta sairaslomalle, kun en työn lisäksi jaksa huolehtia yksityiselämästä, kodista. Terapiani ei edisty, kun olen koko ajan väsynyt, vaikka pystynkin nukkumaan.
Jokainen saa itse päättää, minkä verran on valmis kärsimään, jos ei suostu ottamaan hoitoa vastaan. Voisin omasta puolestani luopua tästä turhasta elämästäni ja kesällä olisin varmaan silloisen sairauteni avulla siitä päässytkin, mutta söin nekin lääkkeet tottelevaisesti. Pitää ajatella muita, läheisiä, pieniä ja isoja lapsia ja miestänikin. Eivät he kuitenkaan vielä tahdo luopua minusta. Minun myös pitäisi olla heille siedettävä ihminen, jonka kanssa he voivat elää. Sen vuoksi pitää suostua hoitoon, lääkkeisiin ja terapiaan. Keijunlilja kirjoitti:
Niin, kun on aivan pohjalla, kun ei enää ole mitään menetettävää, tarttuu mielellään lääkkeisiin. Minut ne pelastivat psykoosista ja täydellisestä hajoamisesta. Pystyn nukkumaan, pahin masennus pysyy poissa ja kestän terapian. Pystyn tekemään työtä, tosin taidan joutua kohta sairaslomalle, kun en työn lisäksi jaksa huolehtia yksityiselämästä, kodista. Terapiani ei edisty, kun olen koko ajan väsynyt, vaikka pystynkin nukkumaan.
Jokainen saa itse päättää, minkä verran on valmis kärsimään, jos ei suostu ottamaan hoitoa vastaan. Voisin omasta puolestani luopua tästä turhasta elämästäni ja kesällä olisin varmaan silloisen sairauteni avulla siitä päässytkin, mutta söin nekin lääkkeet tottelevaisesti. Pitää ajatella muita, läheisiä, pieniä ja isoja lapsia ja miestänikin. Eivät he kuitenkaan vielä tahdo luopua minusta. Minun myös pitäisi olla heille siedettävä ihminen, jonka kanssa he voivat elää. Sen vuoksi pitää suostua hoitoon, lääkkeisiin ja terapiaan.-
Keijunlilja kirjoitti:
"... Jokainen saa itse päättää, minkä verran on valmis kärsimään, jos ei suostu ottamaan hoitoa vastaan..."
Juuri tuossa mielestäni mennään metsään. Jos potilas kieltäytyy edes kokeilemasta kaikkia tehokkaiksi tiedettyjä hoitokeinoja, ei mielestäni yhteiskunnallakaan ole mitään velvollisuutta sairauslomakustannuksiin osallistua.
Lääkkeet eivät auta sataprosenttisesti, mutta sellaiseen ylellisyyteen kuin täällä jotkut näyttävät pyrkivän (oleskeluun yhteiskunnan kustannuksella ilman velvoitteita), ei yhteiskunnalla yksinkertaisesti ole varaa.- Keijunlilja
kellastunut kirjoitti:
-
Keijunlilja kirjoitti:
"... Jokainen saa itse päättää, minkä verran on valmis kärsimään, jos ei suostu ottamaan hoitoa vastaan..."
Juuri tuossa mielestäni mennään metsään. Jos potilas kieltäytyy edes kokeilemasta kaikkia tehokkaiksi tiedettyjä hoitokeinoja, ei mielestäni yhteiskunnallakaan ole mitään velvollisuutta sairauslomakustannuksiin osallistua.
Lääkkeet eivät auta sataprosenttisesti, mutta sellaiseen ylellisyyteen kuin täällä jotkut näyttävät pyrkivän (oleskeluun yhteiskunnan kustannuksella ilman velvoitteita), ei yhteiskunnalla yksinkertaisesti ole varaa.Taisin tarkoittaa, että ihminen voi myös olla ottamatta hoitoa vastaan, vaikka se ei olisikaan hänen etunsa mukaista. Itse olen ottanut hoidon vastaan ja syönyt lääkkeeni. Olen myös käynyt terapiassa traumaterapeutin hoidossa ja yhä käyn. Joskus vain voi käydä niin, ettei sekään riitä, vaan voi joutua sairaslomalle. Olen roikkunut kynsin hampain kiinni työssäni, että elämässäni säilyisi edes jonkinlainen järjestys. Minulle on tarjottu sairaslomaa, mutta en ole suostunut siihen. Lopulta näyttää siltä, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua sairaslomalle. Pelkkä ajatuskin saa minut voimaan pahoin. Niin vastenmieliseltä se nyt tuntuu. Minussa vain on syvä uupumus ja väsymys, jota en edes koe. Niin väsynyt olen ja turtunut väsymykseen ja olen ollut sellainen jo kauan. Silmäni aukeavat aamuisin hitaasti, kun vääntäydyn sängystä ylös. Kun aiemmin kesällä olin muusta syystä sairaslomalla ja vain makasin sängyssä, aloin tunnistaa väsymykseni. Joskus voi olla pakko ryhtyä sairaslomalle, vaikka itse vastustaisi ajatusta.
- Masis*
Keijunlilja kirjoitti:
Taisin tarkoittaa, että ihminen voi myös olla ottamatta hoitoa vastaan, vaikka se ei olisikaan hänen etunsa mukaista. Itse olen ottanut hoidon vastaan ja syönyt lääkkeeni. Olen myös käynyt terapiassa traumaterapeutin hoidossa ja yhä käyn. Joskus vain voi käydä niin, ettei sekään riitä, vaan voi joutua sairaslomalle. Olen roikkunut kynsin hampain kiinni työssäni, että elämässäni säilyisi edes jonkinlainen järjestys. Minulle on tarjottu sairaslomaa, mutta en ole suostunut siihen. Lopulta näyttää siltä, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua sairaslomalle. Pelkkä ajatuskin saa minut voimaan pahoin. Niin vastenmieliseltä se nyt tuntuu. Minussa vain on syvä uupumus ja väsymys, jota en edes koe. Niin väsynyt olen ja turtunut väsymykseen ja olen ollut sellainen jo kauan. Silmäni aukeavat aamuisin hitaasti, kun vääntäydyn sängystä ylös. Kun aiemmin kesällä olin muusta syystä sairaslomalla ja vain makasin sängyssä, aloin tunnistaa väsymykseni. Joskus voi olla pakko ryhtyä sairaslomalle, vaikka itse vastustaisi ajatusta.
...työkyvyttömyyseläkkeellä.
Itse en sille mitään mahda. Olin puolitoista vuotta päiväsairaalahoidossa ja kaksi kertaa työkokeilussa. En pärjännyt. Kamala ahdistus,unettomuus,itkuisuus.
Kotona kun yritin tiskata niin käteni tärisi. Olin aivan loppu.
Kun olin ollut puoli vuotta sairauslomalla,psykiatri sanoi minulle,että olen yrittänyt niin kovasti parantua,ettei edes uupumus ole mennyt ohi.
Aika rajua.
- ++++++++++++++
Hei viestiketjun aloittaja!
Aika vähän olet aloittaja saanut vastauksia alkuperäiseen kysymykseesi.
Mikä auttaa kutakin ihmistä - se on hyvin yksilöllistä.
Minusta on tärkeää oppia tuntemaan itseään: mikä minulle on hyväksi.- alkuper
"Aika vähän olet aloittaja saanut vastauksia alkuperäiseen kysymykseesi." Äläpä muuta sano. Tämä taitaa olla vähän huono foorumi tähän... mutta kiitos vastauksestasi!
alkuper kirjoitti:
"Aika vähän olet aloittaja saanut vastauksia alkuperäiseen kysymykseesi." Äläpä muuta sano. Tämä taitaa olla vähän huono foorumi tähän... mutta kiitos vastauksestasi!
-
Alkuperäinen on saanut niukasti vastauksen ja niistäkin hän ilmeisesti kelpuuttaa vain ne joissa tuetaan hänen omaa ennakkokäsitystään - ja kaikki ne vastaukset jotka eivät tue aloittajan käsitystä lääkehoidon vaaroista ovat "aggressiivisia" ja/tai "vähättelyä".- vaan miten sanot...
kellastunut kirjoitti:
-
Alkuperäinen on saanut niukasti vastauksen ja niistäkin hän ilmeisesti kelpuuttaa vain ne joissa tuetaan hänen omaa ennakkokäsitystään - ja kaikki ne vastaukset jotka eivät tue aloittajan käsitystä lääkehoidon vaaroista ovat "aggressiivisia" ja/tai "vähättelyä".Ihan mielelläni kuulen myös negatiivisia kokemuksia ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista, koska tarkoituksenani on nimenomaan kartoittaa ihmisten kaikenlaisia kokemuksia. Mutta jos et itse näe oman vastailusi aggressiivisuutta ja vähättelevyyttä (palatakseni mm. kohtaan "masentuneet"), niin en voi auttaa... Eipä kovin hyvä vaikutelma tule sinun lääkityksestäsi, eh.
vaan miten sanot... kirjoitti:
Ihan mielelläni kuulen myös negatiivisia kokemuksia ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista, koska tarkoituksenani on nimenomaan kartoittaa ihmisten kaikenlaisia kokemuksia. Mutta jos et itse näe oman vastailusi aggressiivisuutta ja vähättelevyyttä (palatakseni mm. kohtaan "masentuneet"), niin en voi auttaa... Eipä kovin hyvä vaikutelma tule sinun lääkityksestäsi, eh.
-
Alkuperäinen kirjoittaja väitti:
"Ei se mitä sanot vaan miten sanot..."
Mikä vika? Sinähän täällä syytät minua aggressiivisuudesta ja huutelet "V*TTU":a.
"... Ihan mielelläni kuulen myös negatiivisia kokemuksia ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista, koska tarkoituksenani on nimenomaan kartoittaa ihmisten kaikenlaisia kokemuksia..."
Eipä tuo siltä näytä.
"... Mutta jos et itse näe oman vastailusi aggressiivisuutta ja vähättelevyyttä..."
Missä olen vähätellyt? Missä olen esiintynyt aggressiivisesti? Sinä olet leimannut minun kirjoitukseni vähättelyksi (perusteetta) ja aggressiivisiksi vaikka SINÄ täällä V*TTU":a huutelet.
"... Eipä kovin hyvä vaikutelma tule sinun lääkityksestäsi, eh."
No eipä näytä tuo lääkkeettömyyskään kovin hyvää tulosta tuovan...- alkuper
kellastunut kirjoitti:
-
Alkuperäinen kirjoittaja väitti:
"Ei se mitä sanot vaan miten sanot..."
Mikä vika? Sinähän täällä syytät minua aggressiivisuudesta ja huutelet "V*TTU":a.
"... Ihan mielelläni kuulen myös negatiivisia kokemuksia ei-lääkkeellisistä vaihtoehdoista, koska tarkoituksenani on nimenomaan kartoittaa ihmisten kaikenlaisia kokemuksia..."
Eipä tuo siltä näytä.
"... Mutta jos et itse näe oman vastailusi aggressiivisuutta ja vähättelevyyttä..."
Missä olen vähätellyt? Missä olen esiintynyt aggressiivisesti? Sinä olet leimannut minun kirjoitukseni vähättelyksi (perusteetta) ja aggressiivisiksi vaikka SINÄ täällä V*TTU":a huutelet.
"... Eipä kovin hyvä vaikutelma tule sinun lääkityksestäsi, eh."
No eipä näytä tuo lääkkeettömyyskään kovin hyvää tulosta tuovan...Loukkaavaa vähättelyä: "Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."."
Käsittämätön ja loukkaava oletus, joka on luotu vain sen perusteella etten nyt halua lääkehoitoa: "Ihmettelen kuitenkin miksi haluat pitää kynsin hampain kiinni masennuksestasi."
Toinen loukkaava tyhjästä temmattu oletus: "Ihmettelen kuitenkin edelleen niitä joilla on sekä varaa olla tinkimättä mistään että otsaa ajatella, ettei heidän tarvitse tehdä kaikkea tehtävissä olevaa oman olonsa eteen."
Jälleen käsittämätön syytös: ""Mutta olet siis vankasti sitä mieltä, että muiden tulee maksaa sinun seksielämäsi sujuvuudesta???""
Samalla tavalla kohtelet myös "ei voi pakottaa"- nimimerkillä kirjoittanutta:
"Ilmeisesti et ole vaikeasti masentunut vaan vain hieman alavireinen."
"Kuulostaa siltä, että masennus on sinulle hyvä (teko)syy ja pakokeino. Ilmankos haluat siitä pitää kiinni."
"Niinpä, muttei silti pitäisi unohtaa ihmisen omaa vastuuta itsestään."
Onko sinulla käsitystä, miten pahalta tuollainen voi tuntua ihmisestä, joka on masentunut (tai vaikka sitten vain alavireinen >:( ) ja joka hakee tukea? Syytöksiä siitä, että hän on masentunut sinun rahoillasi? Sinullako on valta ja kaikkitietävyys määrittää, kuka on "oikeasti" masentunut ja kuka ei, ja ihan vain foorumikeskustelun perusteella.
"Mielestäni kerroin sinulle omat kokemukseni ei-lääkkeellisistä hoidoista."
Niin, ehkä parin rivin verran -ja kaikki muu paasaamista lääkkeistä, vaikka kysymykseni ei sitä koskenut. Ihan ok, jos haluat sanoa, että kannatat ehdottomasti lääkitystä, mutta senkin voi sanoa monella tavalla. Jo yllämainitut kommentit ovat hyviä esimerkkejä siitä ei-empaattisesta tavasta.
"Tuoko sinun lauseesi ei ole hyökkäävä, mutta minun ihmettelyni on?" Ei se, että kutsut loukkaavaa kommentointia "ihmettelyksi" mitenkään muuta sitä vähemmän loukkaavaksi.
Tämä siis vielä kerta kiellon päälle selitykseksi siitä, miksi minä loukkaannuin ja myös olin epäkunnioittava. Minun kommenttini ovat kyllä suoran aggressiivisia siinä vaiheessa, kun kettuunnun. Olen mielummin suora kuin epäsuoran loukkaava samalla verhoten sen "ihmettelyksi". Ihan vaan harmitonta viatonta ihmettelyä... Noh, ehkä olen tottunut siihen vähän myötätuntoisempaan foorumiin. Ehkä täällä suomi24:ssa on sitten yleinen kulttuuri tällainen tai jotain, jos omasta mielestäsi et suhtautunut mitenkään hyökkäävästi. Minua loukkaa ja kiehuttaa myös se, jos joku heittelee kommentteja joista selvästi paistaa, miten hän luulee tietävänsä minusta niin paljon enemmän mitä oikeasti tietää. Kuten nyt vaikka tämä seksielämäkommentti. alkuper kirjoitti:
Loukkaavaa vähättelyä: "Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."."
Käsittämätön ja loukkaava oletus, joka on luotu vain sen perusteella etten nyt halua lääkehoitoa: "Ihmettelen kuitenkin miksi haluat pitää kynsin hampain kiinni masennuksestasi."
Toinen loukkaava tyhjästä temmattu oletus: "Ihmettelen kuitenkin edelleen niitä joilla on sekä varaa olla tinkimättä mistään että otsaa ajatella, ettei heidän tarvitse tehdä kaikkea tehtävissä olevaa oman olonsa eteen."
Jälleen käsittämätön syytös: ""Mutta olet siis vankasti sitä mieltä, että muiden tulee maksaa sinun seksielämäsi sujuvuudesta???""
Samalla tavalla kohtelet myös "ei voi pakottaa"- nimimerkillä kirjoittanutta:
"Ilmeisesti et ole vaikeasti masentunut vaan vain hieman alavireinen."
"Kuulostaa siltä, että masennus on sinulle hyvä (teko)syy ja pakokeino. Ilmankos haluat siitä pitää kiinni."
"Niinpä, muttei silti pitäisi unohtaa ihmisen omaa vastuuta itsestään."
Onko sinulla käsitystä, miten pahalta tuollainen voi tuntua ihmisestä, joka on masentunut (tai vaikka sitten vain alavireinen >:( ) ja joka hakee tukea? Syytöksiä siitä, että hän on masentunut sinun rahoillasi? Sinullako on valta ja kaikkitietävyys määrittää, kuka on "oikeasti" masentunut ja kuka ei, ja ihan vain foorumikeskustelun perusteella.
"Mielestäni kerroin sinulle omat kokemukseni ei-lääkkeellisistä hoidoista."
Niin, ehkä parin rivin verran -ja kaikki muu paasaamista lääkkeistä, vaikka kysymykseni ei sitä koskenut. Ihan ok, jos haluat sanoa, että kannatat ehdottomasti lääkitystä, mutta senkin voi sanoa monella tavalla. Jo yllämainitut kommentit ovat hyviä esimerkkejä siitä ei-empaattisesta tavasta.
"Tuoko sinun lauseesi ei ole hyökkäävä, mutta minun ihmettelyni on?" Ei se, että kutsut loukkaavaa kommentointia "ihmettelyksi" mitenkään muuta sitä vähemmän loukkaavaksi.
Tämä siis vielä kerta kiellon päälle selitykseksi siitä, miksi minä loukkaannuin ja myös olin epäkunnioittava. Minun kommenttini ovat kyllä suoran aggressiivisia siinä vaiheessa, kun kettuunnun. Olen mielummin suora kuin epäsuoran loukkaava samalla verhoten sen "ihmettelyksi". Ihan vaan harmitonta viatonta ihmettelyä... Noh, ehkä olen tottunut siihen vähän myötätuntoisempaan foorumiin. Ehkä täällä suomi24:ssa on sitten yleinen kulttuuri tällainen tai jotain, jos omasta mielestäsi et suhtautunut mitenkään hyökkäävästi. Minua loukkaa ja kiehuttaa myös se, jos joku heittelee kommentteja joista selvästi paistaa, miten hän luulee tietävänsä minusta niin paljon enemmän mitä oikeasti tietää. Kuten nyt vaikka tämä seksielämäkommentti.-
Alkuperäinen kirjoitti:
"Loukkaavaa vähättelyä: "Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."...."
En voi mitään sille, ettet sinä kestä sitä jos joku sinun toimintaasi ja ajattelusi perusteita ihmettelee.
"... Jälleen käsittämätön syytös: ""Mutta olet siis vankasti sitä mieltä, että muiden tulee maksaa sinun seksielämäsi sujuvuudesta???"..."
Tuo ei ole syytös vaan kysymys. Siinä on kysymysmerkki perässä ja siksi se on k y s y m y s.
En voi mitään sille jos sinä et kestä sitä että joku kysyy toimintasi ja ajattelusi perusteita.
"... Samalla tavalla kohtelet myös "ei voi pakottaa"- nimimerkillä kirjoittanutta..."
Kuinkahan kauniisti sinä kuvittelet kohdelleesi minua väittäessäsi minun syyttävän kun kysyn ja vähättelevän silloin ihmettelen???
"... Onko sinulla käsitystä, miten pahalta tuollainen voi tuntua ihmisestä, joka on masentunut (tai vaikka sitten vain alavireinen >:( ) ja joka hakee tukea?..."
Onko sinulla käsitystä siitä kuinka pahalta tuntuu (ihmisestä joka on masentunut) se, että hänen väitetään sanoneen jotakin mitä hän ei ole sanonut?
"... Syytöksiä siitä, että hän on masentunut sinun rahoillasi?.."
Jätit pois oleellisen asian; kyse oli siitä onko lääkehoitoa edes kokeiltu.
"... Sinullako on valta ja kaikkitietävyys määrittää, kuka on "oikeasti" masentunut ja kuka ei, ja ihan vain foorumikeskustelun perusteella..."
Ei, enkä ole sellaista väittänytkään. Ihme syyttelyä ja tulkintaa jolle ei ole muuta perustetta kuin omat kuvitelmasi siitä, että kysymys on syyttelyä ja ihmettely vähättelyä.
"... Niin, ehkä parin rivin verran -ja kaikki muu paasaamista lääkkeistä..."
"Paasaamista"? Onko sinulla aavistustakaan kuinka loukkaavaa on syyttää paasaamisesta vaikka sellaisesta ei ole kyse. Ei se, ettet sinä tykkää kokeilla lääkehoitoa tee minun viesteistäni "paasaamista".
"... Ihan ok, jos haluat sanoa, että kannatat ehdottomasti lääkitystä, mutta senkin voi sanoa monella tavalla..."
Noi voi sentään! Enkö osannut sanoa asiaani sinulle mieluisalla tavalla? Lyön viivottimella sormilleni kymmenen kertaa - riittääkö?
"... Minun kommenttini ovat kyllä suoran aggressiivisia siinä vaiheessa, kun kettuunnun..."
Juu, niin ovat.
"... Olen mielummin suora kuin epäsuoran loukkaava samalla verhoten sen "ihmettelyksi"..."
Minä puolestani aion ihmetellä asioita jatkossakin. Ikävää jos se sinun mielestäsi on väärin.
"... Minua loukkaa ja kiehuttaa myös se, jos joku heittelee kommentteja joista selvästi paistaa, miten hän luulee tietävänsä minusta niin paljon enemmän mitä oikeasti tietää. Kuten nyt vaikka tämä seksielämäkommentti."
Edelleen ihmettelen kuinka jollakulla masentuneella on varaa siihen, ettei edes kokeile lääkitystä. Etenkin jos sen esteenä ovat vain huhupuheet koukkuun jäämisestä tai seksihalujen häviämisestä - blaa blaa.- !!!
kellastunut kirjoitti:
-
Alkuperäinen kirjoitti:
"Loukkaavaa vähättelyä: "Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."...."
En voi mitään sille, ettet sinä kestä sitä jos joku sinun toimintaasi ja ajattelusi perusteita ihmettelee.
"... Jälleen käsittämätön syytös: ""Mutta olet siis vankasti sitä mieltä, että muiden tulee maksaa sinun seksielämäsi sujuvuudesta???"..."
Tuo ei ole syytös vaan kysymys. Siinä on kysymysmerkki perässä ja siksi se on k y s y m y s.
En voi mitään sille jos sinä et kestä sitä että joku kysyy toimintasi ja ajattelusi perusteita.
"... Samalla tavalla kohtelet myös "ei voi pakottaa"- nimimerkillä kirjoittanutta..."
Kuinkahan kauniisti sinä kuvittelet kohdelleesi minua väittäessäsi minun syyttävän kun kysyn ja vähättelevän silloin ihmettelen???
"... Onko sinulla käsitystä, miten pahalta tuollainen voi tuntua ihmisestä, joka on masentunut (tai vaikka sitten vain alavireinen >:( ) ja joka hakee tukea?..."
Onko sinulla käsitystä siitä kuinka pahalta tuntuu (ihmisestä joka on masentunut) se, että hänen väitetään sanoneen jotakin mitä hän ei ole sanonut?
"... Syytöksiä siitä, että hän on masentunut sinun rahoillasi?.."
Jätit pois oleellisen asian; kyse oli siitä onko lääkehoitoa edes kokeiltu.
"... Sinullako on valta ja kaikkitietävyys määrittää, kuka on "oikeasti" masentunut ja kuka ei, ja ihan vain foorumikeskustelun perusteella..."
Ei, enkä ole sellaista väittänytkään. Ihme syyttelyä ja tulkintaa jolle ei ole muuta perustetta kuin omat kuvitelmasi siitä, että kysymys on syyttelyä ja ihmettely vähättelyä.
"... Niin, ehkä parin rivin verran -ja kaikki muu paasaamista lääkkeistä..."
"Paasaamista"? Onko sinulla aavistustakaan kuinka loukkaavaa on syyttää paasaamisesta vaikka sellaisesta ei ole kyse. Ei se, ettet sinä tykkää kokeilla lääkehoitoa tee minun viesteistäni "paasaamista".
"... Ihan ok, jos haluat sanoa, että kannatat ehdottomasti lääkitystä, mutta senkin voi sanoa monella tavalla..."
Noi voi sentään! Enkö osannut sanoa asiaani sinulle mieluisalla tavalla? Lyön viivottimella sormilleni kymmenen kertaa - riittääkö?
"... Minun kommenttini ovat kyllä suoran aggressiivisia siinä vaiheessa, kun kettuunnun..."
Juu, niin ovat.
"... Olen mielummin suora kuin epäsuoran loukkaava samalla verhoten sen "ihmettelyksi"..."
Minä puolestani aion ihmetellä asioita jatkossakin. Ikävää jos se sinun mielestäsi on väärin.
"... Minua loukkaa ja kiehuttaa myös se, jos joku heittelee kommentteja joista selvästi paistaa, miten hän luulee tietävänsä minusta niin paljon enemmän mitä oikeasti tietää. Kuten nyt vaikka tämä seksielämäkommentti."
Edelleen ihmettelen kuinka jollakulla masentuneella on varaa siihen, ettei edes kokeile lääkitystä. Etenkin jos sen esteenä ovat vain huhupuheet koukkuun jäämisestä tai seksihalujen häviämisestä - blaa blaa.Mikä teitä oikeen vaivaa?!!
- alkuper
kellastunut kirjoitti:
-
Luulisin.Aloin jo ihmetellä, että olenkohan ainut, jonka mielestä vastauksesi ovat hyökkääviä ja vihamielisiä. Ja (kuinka ollakaan) mitä täältä foorumeilta löytyikään, kun vähän kokeilin hakua. On näkynyt olevan vähän laajempikin harrastus tuo negatiivisuuden kylväminen ja "vain minä olen oikeassa" -ajattelu. Vähän samankaltaista palautetta on näkynyt tulevan muiltakin.
Harmi, kun en osannut heti alussa jättää negatiivisuuttasi omaan arvoonsa ja provosoiduin. Enää en aio tehdä sitä virhettä. Mulle on tästedes ihan sama, kutsutko negatiivista provosointia "ihmettelyksi" tai miksi, ja tai näetkö omassa kommunikointitavassasi vikaa vai et. Näet tai et, mä en ainakaan jaksa asiasta enää kiistellä. Eiköhän olla vaan onnellisia, että meidän ei ainakaan ole pakko olla missään tekemisissä. Siltä pohjalta tsemppiä sullekin. Siis ihan oikeasti. alkuper kirjoitti:
Aloin jo ihmetellä, että olenkohan ainut, jonka mielestä vastauksesi ovat hyökkääviä ja vihamielisiä. Ja (kuinka ollakaan) mitä täältä foorumeilta löytyikään, kun vähän kokeilin hakua. On näkynyt olevan vähän laajempikin harrastus tuo negatiivisuuden kylväminen ja "vain minä olen oikeassa" -ajattelu. Vähän samankaltaista palautetta on näkynyt tulevan muiltakin.
Harmi, kun en osannut heti alussa jättää negatiivisuuttasi omaan arvoonsa ja provosoiduin. Enää en aio tehdä sitä virhettä. Mulle on tästedes ihan sama, kutsutko negatiivista provosointia "ihmettelyksi" tai miksi, ja tai näetkö omassa kommunikointitavassasi vikaa vai et. Näet tai et, mä en ainakaan jaksa asiasta enää kiistellä. Eiköhän olla vaan onnellisia, että meidän ei ainakaan ole pakko olla missään tekemisissä. Siltä pohjalta tsemppiä sullekin. Siis ihan oikeasti.-
Alkuperäinen kirjoitti:
Aloin jo ihmetellä, että olenkohan ainut, jonka mielestä vastauksesi ovat hyökkääviä ja vihamielisiä. Ja (kuinka ollakaan) mitä täältä foorumeilta löytyikään, kun vähän kokeilin hakua. On näkynyt olevan vähän laajempikin harrastus tuo negatiivisuuden kylväminen ja "vain minä olen oikeassa" -ajattelu..."
Ei ole, eikä ole ollut.
"... Vähän samankaltaista palautetta on näkynyt tulevan muiltakin..."
Ja koska miljardi kärpästä on sitä mieltä; paskan täytyy olla hyvää.
Vai mitä?
"...Harmi, kun en osannut heti alussa jättää negatiivisuuttasi omaan arvoonsa ja provosoiduin...."
Harmi, etten alunperin ymmärtänyt, ettet sinä mitään kokemuksia ole kyselemässä vaan haluat vain että sinua tsempataan ja että sinun jo etukäteen tekemääsi valintaa tuetaan.
"... Enää en aio tehdä sitä virhettä. Mulle on tästedes ihan sama, kutsutko negatiivista provosointia "ihmettelyksi" tai miksi, ja tai näetkö omassa kommunikointitavassasi vikaa vai et..."
Jos asia on sinulle ihan sama, miksi vaivaudut minun kimppuuni taas käymään?
"... Näet tai et, mä en ainakaan jaksa asiasta enää kiistellä. Eiköhän olla vaan onnellisia, että meidän ei ainakaan ole pakko olla missään tekemisissä..."
Juu, se on todellakin onni! On varmaan hyvin raskasta yrittää keskustella sinun kanssasi sen vuoksi, ettet suostu kuuntelemaan mitään muita mielipiteitä tai ajatuksia kuin omiasi.- vihaton
alkuper kirjoitti:
Aloin jo ihmetellä, että olenkohan ainut, jonka mielestä vastauksesi ovat hyökkääviä ja vihamielisiä. Ja (kuinka ollakaan) mitä täältä foorumeilta löytyikään, kun vähän kokeilin hakua. On näkynyt olevan vähän laajempikin harrastus tuo negatiivisuuden kylväminen ja "vain minä olen oikeassa" -ajattelu. Vähän samankaltaista palautetta on näkynyt tulevan muiltakin.
Harmi, kun en osannut heti alussa jättää negatiivisuuttasi omaan arvoonsa ja provosoiduin. Enää en aio tehdä sitä virhettä. Mulle on tästedes ihan sama, kutsutko negatiivista provosointia "ihmettelyksi" tai miksi, ja tai näetkö omassa kommunikointitavassasi vikaa vai et. Näet tai et, mä en ainakaan jaksa asiasta enää kiistellä. Eiköhän olla vaan onnellisia, että meidän ei ainakaan ole pakko olla missään tekemisissä. Siltä pohjalta tsemppiä sullekin. Siis ihan oikeasti.Eiköhän tässä ollut sulle hyvääkin terapiaa alkuperäinen lääkkeetön masentuja? Masentuneiden ihmisten on vaikea tuntea/käsitellä vihaa ja suuttumusta. Hyvä sinulle että provosoiduit...
- hfdgdgfg
kellastunut kirjoitti:
-
Alkuperäinen kirjoitti:
"Loukkaavaa vähättelyä: "Ihmettelen niitä "masentuneita" joilla on varaa nirsoilla "seksihalut menee... mikään ei tunnu miltään, blaa blaa..."...."
En voi mitään sille, ettet sinä kestä sitä jos joku sinun toimintaasi ja ajattelusi perusteita ihmettelee.
"... Jälleen käsittämätön syytös: ""Mutta olet siis vankasti sitä mieltä, että muiden tulee maksaa sinun seksielämäsi sujuvuudesta???"..."
Tuo ei ole syytös vaan kysymys. Siinä on kysymysmerkki perässä ja siksi se on k y s y m y s.
En voi mitään sille jos sinä et kestä sitä että joku kysyy toimintasi ja ajattelusi perusteita.
"... Samalla tavalla kohtelet myös "ei voi pakottaa"- nimimerkillä kirjoittanutta..."
Kuinkahan kauniisti sinä kuvittelet kohdelleesi minua väittäessäsi minun syyttävän kun kysyn ja vähättelevän silloin ihmettelen???
"... Onko sinulla käsitystä, miten pahalta tuollainen voi tuntua ihmisestä, joka on masentunut (tai vaikka sitten vain alavireinen >:( ) ja joka hakee tukea?..."
Onko sinulla käsitystä siitä kuinka pahalta tuntuu (ihmisestä joka on masentunut) se, että hänen väitetään sanoneen jotakin mitä hän ei ole sanonut?
"... Syytöksiä siitä, että hän on masentunut sinun rahoillasi?.."
Jätit pois oleellisen asian; kyse oli siitä onko lääkehoitoa edes kokeiltu.
"... Sinullako on valta ja kaikkitietävyys määrittää, kuka on "oikeasti" masentunut ja kuka ei, ja ihan vain foorumikeskustelun perusteella..."
Ei, enkä ole sellaista väittänytkään. Ihme syyttelyä ja tulkintaa jolle ei ole muuta perustetta kuin omat kuvitelmasi siitä, että kysymys on syyttelyä ja ihmettely vähättelyä.
"... Niin, ehkä parin rivin verran -ja kaikki muu paasaamista lääkkeistä..."
"Paasaamista"? Onko sinulla aavistustakaan kuinka loukkaavaa on syyttää paasaamisesta vaikka sellaisesta ei ole kyse. Ei se, ettet sinä tykkää kokeilla lääkehoitoa tee minun viesteistäni "paasaamista".
"... Ihan ok, jos haluat sanoa, että kannatat ehdottomasti lääkitystä, mutta senkin voi sanoa monella tavalla..."
Noi voi sentään! Enkö osannut sanoa asiaani sinulle mieluisalla tavalla? Lyön viivottimella sormilleni kymmenen kertaa - riittääkö?
"... Minun kommenttini ovat kyllä suoran aggressiivisia siinä vaiheessa, kun kettuunnun..."
Juu, niin ovat.
"... Olen mielummin suora kuin epäsuoran loukkaava samalla verhoten sen "ihmettelyksi"..."
Minä puolestani aion ihmetellä asioita jatkossakin. Ikävää jos se sinun mielestäsi on väärin.
"... Minua loukkaa ja kiehuttaa myös se, jos joku heittelee kommentteja joista selvästi paistaa, miten hän luulee tietävänsä minusta niin paljon enemmän mitä oikeasti tietää. Kuten nyt vaikka tämä seksielämäkommentti."
Edelleen ihmettelen kuinka jollakulla masentuneella on varaa siihen, ettei edes kokeile lääkitystä. Etenkin jos sen esteenä ovat vain huhupuheet koukkuun jäämisestä tai seksihalujen häviämisestä - blaa blaa.Voi Luoja mikä tyyppi...
- pallosimpukka
Moi, tässä omia hyväksi havaitsemia:
- kalaoöljyt
- mäkikuisma -> toimi mulla.
- liikunta -> kunnon hikiliikuntaa pari kolme kertaa/vko
- jooga, meditaatio, keskittyminen tähän hetkeen. Ei menneiden, tulevien tai nykyhuolien vatvomista, vaan keskittymistä hengittämiseen
- raitista ulkoilmaa, itseään pitää ulkoiluttaa joka päivä
- sen tiedostaminen, että olen hyvä juuri tällaisena, juuri tässä hetkessä ja kiitollisuuden tunteminen.
- eläinten katselu, mene esim. hevostallille katsomaan hevosia tai eläntarhaan tms. Paijaa koiraa tai kissaa.
- huomion kiinnittäminen johonkin muuhun kuin omaan olotilaan -> kukkien hoitamista, käsitöitä, ruuanlaittoa, maalamista....
- keskustelut ystävien kanssa, myönteisten ihmisten seura
Kun tulee sumuinen olo, niin kokeile suggestoida itsesi niin, että "tämän olotilan tunnen, olen sen kokenut monta kertaa, ja nyt voin päästää siitä irti. " Ahdistus ei ole vihollinen, nyky-yhteiskunnassa se vain torjutaan liian usein. Sillähän on selvä yksilökohtainen sanoma! Mielestäni kannattaisi myös mennä muiden ihmisten joukkoon ja kokea yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, että ollaan samassa veneessä kaikki. Kotiin ei kannata jäädä tunnustelemaan omia olotiloja.- sumuisuus
"Kun tulee sumuinen olo, niin kokeile suggestoida"
Sumuisuus tulee muuten siitä kun aivoissa olevat infektoituneet solut posahtivat joko itsestään (apoptoosi) tai siitä että tapoit juuri solunsisäisiä bakteereja sieltä. Tuttua se on, ja pitäisi niinku tiedostaa että se oli jotain fyysistä mitä tapahtui. - Keijunlilja
sumuisuus kirjoitti:
"Kun tulee sumuinen olo, niin kokeile suggestoida"
Sumuisuus tulee muuten siitä kun aivoissa olevat infektoituneet solut posahtivat joko itsestään (apoptoosi) tai siitä että tapoit juuri solunsisäisiä bakteereja sieltä. Tuttua se on, ja pitäisi niinku tiedostaa että se oli jotain fyysistä mitä tapahtui.Hiljattain sain antibiottikuurin, pitkän ja kaikenkattavan, mutta mielialaani sillä ei ollut mitään vaikutusta. Lääkäri sanoi, että se "tappaa kaiken pihasta ja puutarhasta", mutta masennustani se ei tappanut. Tämä on kokemukseni antibiooteista ja masennuksesta.
- antibioottia
Keijunlilja kirjoitti:
Hiljattain sain antibiottikuurin, pitkän ja kaikenkattavan, mutta mielialaani sillä ei ollut mitään vaikutusta. Lääkäri sanoi, että se "tappaa kaiken pihasta ja puutarhasta", mutta masennustani se ei tappanut. Tämä on kokemukseni antibiooteista ja masennuksesta.
söit?
Keuhkoklamydiaa tappaa ainoastaan tehokkaasti metronidatsoli, ja ehkä klindamysiini. Beta-laktaamit (pensilliinit) ovat jokseenkin hyödyttömiä. Doksisykliini ja atsitromysiini tappaa vain pienen osan bakteereista. Kuurin on lisäksi oltava erittäin pitkä.
Lääkärisi oli väärässä että se tappaa kaiken pihasta ja puutarhassa (tietysti). - gsgdfsd
sumuisuus kirjoitti:
"Kun tulee sumuinen olo, niin kokeile suggestoida"
Sumuisuus tulee muuten siitä kun aivoissa olevat infektoituneet solut posahtivat joko itsestään (apoptoosi) tai siitä että tapoit juuri solunsisäisiä bakteereja sieltä. Tuttua se on, ja pitäisi niinku tiedostaa että se oli jotain fyysistä mitä tapahtui.Onko se posahtaminen sitten hyvä asia? Minä olen muuten käyttänyt metronidatsolia. Pitäiskö sen siis vaikuttaa mielialaan? Ei ainakaan minulla. Muutenkin tuo infektiojuttu kuulostaa vähän erikoiselta, mutta mistäpä sitä tietää tietysti.
- siitä.
gsgdfsd kirjoitti:
Onko se posahtaminen sitten hyvä asia? Minä olen muuten käyttänyt metronidatsolia. Pitäiskö sen siis vaikuttaa mielialaan? Ei ainakaan minulla. Muutenkin tuo infektiojuttu kuulostaa vähän erikoiselta, mutta mistäpä sitä tietää tietysti.
miten paljon sitä käytät? 400-500 mg x 3 päivässä viiden päivän ajan on suositeltava kierroksen pituus. Kyllähän se posahtelu on toki hyvä asia, pääsee eroon bakteereista. Et halua että aivosi näyttää reikäjuustolta sitten myöhemmällä iällä, kun sinulle kehittyy Alzheimerin tauti. Muista että leesioita kehittyy myös vanhemmille ihmisille aivoissa, vaikkei esim. MÄSÄ-tautia olisikaan. Eivät ne siellä kehity itsestään tietysti, mutta kukaan ei ole viittinyt selvittää mistä ne johtuvat.
Itseasiassa, löysin tutkimuksia että myös anoreksia nervosaa sairastavilla voi kehittyä leesioita aivoissa; eli haiskahtaa infektioperäiseltä sairaudelta sekin. Ne anoreksiaa sairastavat tyypit ajattelevatkin aika kieroon, mutta mitä itse tekisit, jos sun neuroneja sun muita yhteyksiä aivoissa kopeloitaisiin:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17683096
Tässä siis leesion kirurginen hoitaminen sai sairauden menemään remissioon.
http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=1739667
54 tapausta, missä syömishäiriöisillä oli aivovaurioita, erilaisia leesioita aivoissa.
Kyllä sen metron efektin huomaa sitten jos esim. ottaa alkoholia samalla, niin voi sydän ruveta lyömään tiheämpään, jos näin tapahtuu niin olet ainakin onnistunut lahtaamaan jotain, sillä alkoholi metro ei aiheuta kaikille mitään oireita. Aivosumu voi myös lisääntyä, ja muutenkin tulla tuommoinen räjähtävä ja ärtynyt mieliala.
"metronidatsoli (Flagyl) Metronidatsoli on nitroimidatsolijohdos, joka tehoaa useimpiin anaerobisiin bakteereihin. Sen etuna on hyvä läpäisevyys kehon kaikkiin kudoksiin ja lipofiilisenä se läpäisee hyvin myös veriaivoesteen.". Siis metronidatsolin pitäisi toimia. - kaikelle tiedolle avoin
gsgdfsd kirjoitti:
Onko se posahtaminen sitten hyvä asia? Minä olen muuten käyttänyt metronidatsolia. Pitäiskö sen siis vaikuttaa mielialaan? Ei ainakaan minulla. Muutenkin tuo infektiojuttu kuulostaa vähän erikoiselta, mutta mistäpä sitä tietää tietysti.
Mistä tässä nyt on kyse?
Onko tämä uusi teoria masennuksen synnystä?
Infektiot aiheuttavat?
Metronidatsoli?
Kuka määrää metronidatsolia ja määrätäänkö sitä nimenomaan masennukseen?
Olen nyt ihan ällikällä lyöty!
Voisitteko selvittää ihan sellaisen selkeän ja rauhallisen rautalankaversion minulle, joka en ole nyt yhtään kartalla, että mistä te puhutte.
En ole skeptinen, haluan mielelläni lukea.
Kiitos etukäteen!
Mielenkiintoinen näkökulma ... - alkuper
Tuohon liikuntaan ainakin pitäisi panostaa... Sehän myös tutkitusti on lievemmissä masennustiloissa lääkkeiden veroinen apu ilman negatiivisia sivuvaikutuksia tai muitakaan haittoja. Liikuntakin on erään vaivani takia jäänyt viime aikoina todella vähälle, mikä ei ainakaan paranna asiaa. Myönteiset ihmiset myös ovat todellakin iso apu silloin, kun vaan vähänkin siltä tuntuu, että jaksaa sosiaalisissa tilanteissa viihtyä.
- gsgdfsd
kaikelle tiedolle avoin kirjoitti:
Mistä tässä nyt on kyse?
Onko tämä uusi teoria masennuksen synnystä?
Infektiot aiheuttavat?
Metronidatsoli?
Kuka määrää metronidatsolia ja määrätäänkö sitä nimenomaan masennukseen?
Olen nyt ihan ällikällä lyöty!
Voisitteko selvittää ihan sellaisen selkeän ja rauhallisen rautalankaversion minulle, joka en ole nyt yhtään kartalla, että mistä te puhutte.
En ole skeptinen, haluan mielelläni lukea.
Kiitos etukäteen!
Mielenkiintoinen näkökulma ...Minulle sitä ainakin määrättiin emätintulehdukseen (eikä muuten auttanut yhtään). En usko, että tuo tulehdusjuttu masennukseen liittyen on mikään kovin yleinen käsitys vielä. Eihän sitä tietysti koskaan tiedä, vaikka se olisikin jotakin sellaista. Erilaisia teorioita toki tulee ja menee...
Aloin miettimään, että koska antibiootit väärin nautittuna (liian vähän aikaa esim) voivat vain innostaa ja vahvistaa huonoja bakteereja, niin voiko metronidatsoli siinä tapauksessa pahentaa tällaista oletettua "bakteerimasennusta", jos sitä syödään johonkin muuhun vaivaan ja vähemmän mitä masennuksen hoitoon tarvittaisiin? - miten paljon otit
gsgdfsd kirjoitti:
Minulle sitä ainakin määrättiin emätintulehdukseen (eikä muuten auttanut yhtään). En usko, että tuo tulehdusjuttu masennukseen liittyen on mikään kovin yleinen käsitys vielä. Eihän sitä tietysti koskaan tiedä, vaikka se olisikin jotakin sellaista. Erilaisia teorioita toki tulee ja menee...
Aloin miettimään, että koska antibiootit väärin nautittuna (liian vähän aikaa esim) voivat vain innostaa ja vahvistaa huonoja bakteereja, niin voiko metronidatsoli siinä tapauksessa pahentaa tällaista oletettua "bakteerimasennusta", jos sitä syödään johonkin muuhun vaivaan ja vähemmän mitä masennuksen hoitoon tarvittaisiin?sitä metronidatsolia päivässä? Jos sinulla on keuhkoklamydia ja kunnon masennus, niin et voi olla huomaamatta jos metronidatsoli toimii.
Bakteerit eivät ala kuolemaan heti, vaan sitä kuuria on yleensä jatkettava muutaman päivän annoksella 500 mg x 3 päivässä. Monilla on yleensä samoja bakteereja pehmytkudoksissa ja sidekudoksissa, joten antibiooteista pitäisi myös seurata lihaskipuja ja mahdollisesti elohiiriä, ja mahdollisesti myös niskakipua. Paraneminen ei ole nopeaa, tarvitaan varmaan 10-20 kappaletta viikon kuureja ennen kuin tilanne rupeaa olemaan ohi. Ja monet eivät siedä koko hoitoa, joten joutuu olemaan varovainen. - hyviä asioita elämään
alkuper kirjoitti:
Tuohon liikuntaan ainakin pitäisi panostaa... Sehän myös tutkitusti on lievemmissä masennustiloissa lääkkeiden veroinen apu ilman negatiivisia sivuvaikutuksia tai muitakaan haittoja. Liikuntakin on erään vaivani takia jäänyt viime aikoina todella vähälle, mikä ei ainakaan paranna asiaa. Myönteiset ihmiset myös ovat todellakin iso apu silloin, kun vaan vähänkin siltä tuntuu, että jaksaa sosiaalisissa tilanteissa viihtyä.
Alkuperäiselle!
Liikunta ja positiivisten ihmisten seura on kaikenkaikkiaan hyväksi. Vaikka ei poistaisi masennusta niin auttaapa kestämään sen!
Hyvä, että aloitit tämän keskustelun. Yritetään tukea toisiamme tässä mielialan kohotuksessa!
ps.
Itsekin vierestä seuranneena tuli paha mieli noista negatiivisista kommenteista, mutta ne kannattanee jättää omaan arvoonsa. Turha lähteä jankkaamaan, kuten totesit. - gsgdfsd
miten paljon otit kirjoitti:
sitä metronidatsolia päivässä? Jos sinulla on keuhkoklamydia ja kunnon masennus, niin et voi olla huomaamatta jos metronidatsoli toimii.
Bakteerit eivät ala kuolemaan heti, vaan sitä kuuria on yleensä jatkettava muutaman päivän annoksella 500 mg x 3 päivässä. Monilla on yleensä samoja bakteereja pehmytkudoksissa ja sidekudoksissa, joten antibiooteista pitäisi myös seurata lihaskipuja ja mahdollisesti elohiiriä, ja mahdollisesti myös niskakipua. Paraneminen ei ole nopeaa, tarvitaan varmaan 10-20 kappaletta viikon kuureja ennen kuin tilanne rupeaa olemaan ohi. Ja monet eivät siedä koko hoitoa, joten joutuu olemaan varovainen.Keuhkoklamydiaa ei ole ollut. Sain siis sen emätintuledukseen. Söin viikon kuurin, tabletti päivässä muistaakseni. Tabletin vahvuutta en muista. Kummallinen maku tuli suuhun kuurin aikana, mitään muuta vaikutusta ei. Ei siis edes emätintulehdukseen pienintäkään vaikutusta, vaikka minäkin olen kuullut tuon "mainoksen" että sen pitäisi tappaa kaiken talossa ja puutarhassa.
En siis varmastikaan syönyt masennuksen hoitoon tarvittavaa määrää (sikäli kun tuo antibiootti nyt oikeasti siihen auttaisi), ja siksi kysyinkin, että voiko se sitten pahentaa tilannetta, jos olen syönyt sitä liian vähän? Bakteerithan tapaavat saada resistenssiä siitä, jos niitä tapetaan vähän muttei kunnolla. Tai siis osa muttei kaikkia. Voisiko metronidatsoli siis toisinsanoen myös pahentaa masennusta, jos sitä ei syödä isoa määrää ja pitkään? - alkuper
hyviä asioita elämään kirjoitti:
Alkuperäiselle!
Liikunta ja positiivisten ihmisten seura on kaikenkaikkiaan hyväksi. Vaikka ei poistaisi masennusta niin auttaapa kestämään sen!
Hyvä, että aloitit tämän keskustelun. Yritetään tukea toisiamme tässä mielialan kohotuksessa!
ps.
Itsekin vierestä seuranneena tuli paha mieli noista negatiivisista kommenteista, mutta ne kannattanee jättää omaan arvoonsa. Turha lähteä jankkaamaan, kuten totesit.Tsemppiä mielialan kohotukseen sullekin!:)
Ja totta, vie vain suunnattomasti energiaa, jos antaa itsensä provosoitua. Ja mikä ironisinta, tuo kylmä ja hyökkäävä suhtautuminen herätti minussa paljon aikaisempaa negatiivisemman mielleyhtymän lääkkeitä kohtaan ja herätti aikaisempaa suuremman halun välttää niitä. Olen ennenkin selvinnyt ilman kemiallista manipulointia ja toivon, että se onnistuu nytkin. Olen kuitenkin valmis kokeilemaan siinä vaiheessa, jos se tuntuu välttämättömältä. - ok
gsgdfsd kirjoitti:
Keuhkoklamydiaa ei ole ollut. Sain siis sen emätintuledukseen. Söin viikon kuurin, tabletti päivässä muistaakseni. Tabletin vahvuutta en muista. Kummallinen maku tuli suuhun kuurin aikana, mitään muuta vaikutusta ei. Ei siis edes emätintulehdukseen pienintäkään vaikutusta, vaikka minäkin olen kuullut tuon "mainoksen" että sen pitäisi tappaa kaiken talossa ja puutarhassa.
En siis varmastikaan syönyt masennuksen hoitoon tarvittavaa määrää (sikäli kun tuo antibiootti nyt oikeasti siihen auttaisi), ja siksi kysyinkin, että voiko se sitten pahentaa tilannetta, jos olen syönyt sitä liian vähän? Bakteerithan tapaavat saada resistenssiä siitä, jos niitä tapetaan vähän muttei kunnolla. Tai siis osa muttei kaikkia. Voisiko metronidatsoli siis toisinsanoen myös pahentaa masennusta, jos sitä ei syödä isoa määrää ja pitkään?"Keuhkoklamydiaa ei ole ollut. Sain siis sen emätintuledukseen. Söin viikon kuurin, tabletti päivässä muistaakseni. Tabletin vahvuutta en muista"
Et voi tietää jos sinulla on keuhkoklamydiaa, se on kuitenkin niin yleinen että lähes kaikilla on sitä.
Kuuri ei riitä. Jos sait metallin makua suuhun ja se tuli kauan tabletin ottamiseen jälkeen niin tapoit silti sitä bakteeria. Se on tyypillinen reaktio, siis metallinen maku. Johtunee infektoituneiden punaisten verisolujen tuhoutumisesta, joista vapautuu hemoglobiinia. Minulla oli itselläni metallinen maku lähes vuoden verran, eli helpolla ei pääse.
"En siis varmastikaan syönyt masennuksen hoitoon tarvittavaa määrää (sikäli kun tuo antibiootti nyt oikeasti siihen auttaisi), ja siksi kysyinkin, että voiko se sitten pahentaa tilannetta, jos olen syönyt sitä liian vähän?"
Pitkällä aikavälillä ei, mutta sinun on saatava itsesi puhtaaksi kierrosten välillä. Kun tuhoaa mitä tahansa klamydioita vapautuu tuhoutuneista soluista usein porfyriinejä (porfyria), ja tämä on ominaista vain tälle bakteerilajille, joten oireiden perusteella nämä bakteerit tunnistaa helposti. Nämä myrkyt eivät poistu elimistöstä hetkessä, ja saavat olon tuntumaan huonolta (esim. fatiikki, aivosumu). Joillakin ovat nämä oireet jo ennen hoidon aloittamista, joten silloin on syytä olettaa korkea bakteerikuorma.
"Voisiko metronidatsoli siis toisinsanoen myös pahentaa masennusta, jos sitä ei syödä isoa määrää ja pitkään?"
Ei tällä tavalla. Alussa oireet aina pahenevat, ja sitäkin enemmän mitä enemmän metronidatsolia ottaa, ennen kuin huomaa mitään helpotusta. Tämä on muutaman vuoden prosessi. Kaikki haluavat parantua nopeasti, mutta se ei ole mahdollista. Se on täyttä humpuukkia että meissä asuisi niin vähän bakteereja että parin viikon antibioottikuuri riittäisi tappamaan kaiken. Itse asiassa edes parin vuoden kuuri ei vielä riitä, vaikka taukoja voi, ja tietysti kannattaa pitää.
Ongelmana on se että nämä bakteerit ovat sen verran oireettomia, että vasta sitten kun huomaa todellisia ongelmia, bakteereja on jo todella paljon (vuosien verran edestä tapettaviksi). - gsgdfsd
ok kirjoitti:
"Keuhkoklamydiaa ei ole ollut. Sain siis sen emätintuledukseen. Söin viikon kuurin, tabletti päivässä muistaakseni. Tabletin vahvuutta en muista"
Et voi tietää jos sinulla on keuhkoklamydiaa, se on kuitenkin niin yleinen että lähes kaikilla on sitä.
Kuuri ei riitä. Jos sait metallin makua suuhun ja se tuli kauan tabletin ottamiseen jälkeen niin tapoit silti sitä bakteeria. Se on tyypillinen reaktio, siis metallinen maku. Johtunee infektoituneiden punaisten verisolujen tuhoutumisesta, joista vapautuu hemoglobiinia. Minulla oli itselläni metallinen maku lähes vuoden verran, eli helpolla ei pääse.
"En siis varmastikaan syönyt masennuksen hoitoon tarvittavaa määrää (sikäli kun tuo antibiootti nyt oikeasti siihen auttaisi), ja siksi kysyinkin, että voiko se sitten pahentaa tilannetta, jos olen syönyt sitä liian vähän?"
Pitkällä aikavälillä ei, mutta sinun on saatava itsesi puhtaaksi kierrosten välillä. Kun tuhoaa mitä tahansa klamydioita vapautuu tuhoutuneista soluista usein porfyriinejä (porfyria), ja tämä on ominaista vain tälle bakteerilajille, joten oireiden perusteella nämä bakteerit tunnistaa helposti. Nämä myrkyt eivät poistu elimistöstä hetkessä, ja saavat olon tuntumaan huonolta (esim. fatiikki, aivosumu). Joillakin ovat nämä oireet jo ennen hoidon aloittamista, joten silloin on syytä olettaa korkea bakteerikuorma.
"Voisiko metronidatsoli siis toisinsanoen myös pahentaa masennusta, jos sitä ei syödä isoa määrää ja pitkään?"
Ei tällä tavalla. Alussa oireet aina pahenevat, ja sitäkin enemmän mitä enemmän metronidatsolia ottaa, ennen kuin huomaa mitään helpotusta. Tämä on muutaman vuoden prosessi. Kaikki haluavat parantua nopeasti, mutta se ei ole mahdollista. Se on täyttä humpuukkia että meissä asuisi niin vähän bakteereja että parin viikon antibioottikuuri riittäisi tappamaan kaiken. Itse asiassa edes parin vuoden kuuri ei vielä riitä, vaikka taukoja voi, ja tietysti kannattaa pitää.
Ongelmana on se että nämä bakteerit ovat sen verran oireettomia, että vasta sitten kun huomaa todellisia ongelmia, bakteereja on jo todella paljon (vuosien verran edestä tapettaviksi).Miten uusi teoria tämä bakteerihomma on? Onko siitä olemassa jotakin tutkimuksia, joihin voisin perehtyä?
- Keijunlilja
antibioottia kirjoitti:
söit?
Keuhkoklamydiaa tappaa ainoastaan tehokkaasti metronidatsoli, ja ehkä klindamysiini. Beta-laktaamit (pensilliinit) ovat jokseenkin hyödyttömiä. Doksisykliini ja atsitromysiini tappaa vain pienen osan bakteereista. Kuurin on lisäksi oltava erittäin pitkä.
Lääkärisi oli väärässä että se tappaa kaiken pihasta ja puutarhassa (tietysti).Käyttämäni antibiootti oli moxifloxacin aluksi ja jatkoon amoxicillin, yhteensä lähes kaksi viikkoa. Minussa ei ollut keuhkoklamydiaa, ja antibiootti auttoi yhtä nopeasti kuin ne aiemminkin ovat auttaneet. Vuorokauden kuluessa oireet alkoivat lievittyä. Tätä sairautta ei ole ollut aiemmin, vaan useimmat antibioottihoitoni ovat menneet rintatulehduksen hoitoon, tavallisesti kefalexinilla.
On aivan hullun kuuloista, että masennusta muka hoidetaan antibiooteilla. Miten ne voivat auttaa, kun syyt ovat tapauksessani syvällä pitkäaikaisissa ja vaikeissa traumoissa. On aivan älytöntä haaskata antibiotteja tilanteissa, joissa niistä on vain haittaa. Niiden käyttö pitää säästää tilanteisiin, joissa ne tehoavat eikä tuottaa turhaan resistenttejä bakteerikantoja. No, tämä on mielialapalsta, jolla kirjoittavat monet mieleltään järkkyneet, kuten minäkin. En nyt sano, että tämä antibioottiväite on aivan harhainen, mutta ei se kovin paljon muutakaan ole. - Keijunlilja
gsgdfsd kirjoitti:
Keuhkoklamydiaa ei ole ollut. Sain siis sen emätintuledukseen. Söin viikon kuurin, tabletti päivässä muistaakseni. Tabletin vahvuutta en muista. Kummallinen maku tuli suuhun kuurin aikana, mitään muuta vaikutusta ei. Ei siis edes emätintulehdukseen pienintäkään vaikutusta, vaikka minäkin olen kuullut tuon "mainoksen" että sen pitäisi tappaa kaiken talossa ja puutarhassa.
En siis varmastikaan syönyt masennuksen hoitoon tarvittavaa määrää (sikäli kun tuo antibiootti nyt oikeasti siihen auttaisi), ja siksi kysyinkin, että voiko se sitten pahentaa tilannetta, jos olen syönyt sitä liian vähän? Bakteerithan tapaavat saada resistenssiä siitä, jos niitä tapetaan vähän muttei kunnolla. Tai siis osa muttei kaikkia. Voisiko metronidatsoli siis toisinsanoen myös pahentaa masennusta, jos sitä ei syödä isoa määrää ja pitkään?Minussakin on joskus ollut emätintulehdus, vanha eukko kun olen. Ne taitavat usein olla sieni-infektioita, siis hiivasienen aiheuttamia. Tavallisesti sieni-infektion hoitaminen antibiooteilla vain pahentaa tilannetta. Minulla on kokemusta siitä, ei itseni, vaan muissa hoidoissa.
- Keijunlilja
alkuper kirjoitti:
Tsemppiä mielialan kohotukseen sullekin!:)
Ja totta, vie vain suunnattomasti energiaa, jos antaa itsensä provosoitua. Ja mikä ironisinta, tuo kylmä ja hyökkäävä suhtautuminen herätti minussa paljon aikaisempaa negatiivisemman mielleyhtymän lääkkeitä kohtaan ja herätti aikaisempaa suuremman halun välttää niitä. Olen ennenkin selvinnyt ilman kemiallista manipulointia ja toivon, että se onnistuu nytkin. Olen kuitenkin valmis kokeilemaan siinä vaiheessa, jos se tuntuu välttämättömältä.Aivan niin, positiivisuus auttaa, paitsi silloin, kuin se ei auta. Sanonpa vain, että vielä ollaan hyvässä tilassa, jos pienellä ajattelun muutoksella aivan itse, ilman mitään terapeutteja ja hoitoja parannutaan masennuksesta. Mutta silloin, kun ihminen on vajonnut syvyyksiin ja syövereihin, kun oma elämä tuntuu turhalta ja mitättömältä, vain muiden vuoksi mukana roikkumiselta, ei tuollaisilla keinoilla ole mitään merkitystä tai vaikutusta. Onhan lehdissä ollut kirjoituksia, miten julkkiksilla on ollut pikamasennuksia, jotka ovat menneet ohi parissa viikossa. Mutta aina ei tapahdu niin. Monet näillä palstoilla kirjoittavat ovat oikeasti ja todella syvällä uupumuksen ja masennuksen uumenissa ja sieltä nouseminen voi tuntua epätoivoiselta räpistelyltä. Silloin eivät pienet ja tehottomat poppakonstit jaksa innostaa.
- alkuper
Keijunlilja kirjoitti:
Aivan niin, positiivisuus auttaa, paitsi silloin, kuin se ei auta. Sanonpa vain, että vielä ollaan hyvässä tilassa, jos pienellä ajattelun muutoksella aivan itse, ilman mitään terapeutteja ja hoitoja parannutaan masennuksesta. Mutta silloin, kun ihminen on vajonnut syvyyksiin ja syövereihin, kun oma elämä tuntuu turhalta ja mitättömältä, vain muiden vuoksi mukana roikkumiselta, ei tuollaisilla keinoilla ole mitään merkitystä tai vaikutusta. Onhan lehdissä ollut kirjoituksia, miten julkkiksilla on ollut pikamasennuksia, jotka ovat menneet ohi parissa viikossa. Mutta aina ei tapahdu niin. Monet näillä palstoilla kirjoittavat ovat oikeasti ja todella syvällä uupumuksen ja masennuksen uumenissa ja sieltä nouseminen voi tuntua epätoivoiselta räpistelyltä. Silloin eivät pienet ja tehottomat poppakonstit jaksa innostaa.
Ymmärrän kyllä tämän. Se ei kuitenkaan mitään maksa yrittää ennaltaehkäistä sitä pahinta mahdollista olotilaa ja tehdä työtä sen eteen, että tila ei menisi niin pahaksi. Masennusta voi olla lievempääkin ilman, että se on kuitenkaan mitään pelkkää alavireisyyttä. Joskus tuntuu vähän siltä, ettei täällä saisi kirjoitella muut kuin ne, jotka mielestään ovat niitä oikeasti masentuneita. Aivan tottahan se on, että omin avuin ei voi selvitä mistä tahansa masennustilasta. Kuitenkin myös niille vähän lievemmin masentuneillekin tulisi antaa tilaa keskustella.
Toisaalta ymmärrän sen, että syvässä masennuksessa olevasta voi muiden masennus-sanan viljely tuntua jopa loukkaavalta. Ja kyllähän sitä sanaa usein käytetäänkin turhan kevyin perustein, siitä olen samaa mieltä. Mutta toisaalta, eiköhän ainakin lähes jokainen masennuspalstalle kirjoittava ja tukea hakeva joka tapauksessa voi pahoin jollain tapaa, vaikka ei pahimmassa mahdollisessa masennuksessa olisikaan. Pitäisi joko perustaa erikseen rankasti masentuneet-palsta ja lievemmin masentuneet -palsta tai sitten vain yrittää hyväksyä se, että samallakin palstalla ihmiset voivat puhua vähän eri asiasta. Ei se tietenkään kovin synkässä olotilassa ole aina niin helppoa.
Minä olen ollut välillä kyllä ihan kunnolla masentunut. En silti ihan kaikista pahimmalla mahdollisella tavalla mutta pahasti kuitenkin. Täytyy myös hyväksyä, että ei sillä sanalla tarkoitetakaan vain yhdenlaista tilaa. Jonkinasteisesta masennuksesta voikin vielä selvitä ilman pitkää terapiaa ja lääkkeitä.
Minä henkilökohtaisesti voin ainakin sanoa tietäväni kohtuullisen hyvin mistä puhutaan, kun puhutaan masennuksesta. On todellakin kamalaa, että jotkut joutuvat sellaiseen todella pahaan ja syvään masennukseen ja kaikki sympatiani siitä kärsiville. Tsemppiä kaikille, niin syvästi masentuneille kuin lievemmin masentuneillekin. - alkuper
alkuper kirjoitti:
Ymmärrän kyllä tämän. Se ei kuitenkaan mitään maksa yrittää ennaltaehkäistä sitä pahinta mahdollista olotilaa ja tehdä työtä sen eteen, että tila ei menisi niin pahaksi. Masennusta voi olla lievempääkin ilman, että se on kuitenkaan mitään pelkkää alavireisyyttä. Joskus tuntuu vähän siltä, ettei täällä saisi kirjoitella muut kuin ne, jotka mielestään ovat niitä oikeasti masentuneita. Aivan tottahan se on, että omin avuin ei voi selvitä mistä tahansa masennustilasta. Kuitenkin myös niille vähän lievemmin masentuneillekin tulisi antaa tilaa keskustella.
Toisaalta ymmärrän sen, että syvässä masennuksessa olevasta voi muiden masennus-sanan viljely tuntua jopa loukkaavalta. Ja kyllähän sitä sanaa usein käytetäänkin turhan kevyin perustein, siitä olen samaa mieltä. Mutta toisaalta, eiköhän ainakin lähes jokainen masennuspalstalle kirjoittava ja tukea hakeva joka tapauksessa voi pahoin jollain tapaa, vaikka ei pahimmassa mahdollisessa masennuksessa olisikaan. Pitäisi joko perustaa erikseen rankasti masentuneet-palsta ja lievemmin masentuneet -palsta tai sitten vain yrittää hyväksyä se, että samallakin palstalla ihmiset voivat puhua vähän eri asiasta. Ei se tietenkään kovin synkässä olotilassa ole aina niin helppoa.
Minä olen ollut välillä kyllä ihan kunnolla masentunut. En silti ihan kaikista pahimmalla mahdollisella tavalla mutta pahasti kuitenkin. Täytyy myös hyväksyä, että ei sillä sanalla tarkoitetakaan vain yhdenlaista tilaa. Jonkinasteisesta masennuksesta voikin vielä selvitä ilman pitkää terapiaa ja lääkkeitä.
Minä henkilökohtaisesti voin ainakin sanoa tietäväni kohtuullisen hyvin mistä puhutaan, kun puhutaan masennuksesta. On todellakin kamalaa, että jotkut joutuvat sellaiseen todella pahaan ja syvään masennukseen ja kaikki sympatiani siitä kärsiville. Tsemppiä kaikille, niin syvästi masentuneille kuin lievemmin masentuneillekin.Se mielipide vielä jäi sanomatta, että jos minä jotakin tiedän niin sen, että kanssaihmisten välittävä kunnioittaminen ja hyväksyminen (ja mahdollisuuksien mukaan positiivisuuden lisääminen) on elintärkeää, riippumatta siitä missä tilassa ollaan. Lääke ja/tai terapia ovat varmasti monelle tärkeä apu, mutta välittämisen ja kunnioittamisen puutetta ei mikään lääke paikkaa joten mielestäni nuo asiat ovat tärkeitä ihan riippumatta siitä, missä tilassa ihminen on. Vaikka siinä syvässä masennuksessa muiden välittämisestä ei juuri sillä hetkellä osaisikaan iloita, niin viimeistään toipuessaan osaa.
Onhan aina toivoa, että aito ja kunnioittava myötätunto voi siihen syväänkin masennustilaan saada edes sekunnin mittaisen hieman valoisamman hetken. Positiivisuuden ja välittämisen merkitystä ei mielestäni kannata väheksyä missään olosuhteissa, koska harvemmin se ainakaan haitallista on, vaikka se ei mikään syvän masennuksen kaikkivoipa parannuskeino olekaan. Voimia! - miksi.
Keijunlilja kirjoitti:
Minussakin on joskus ollut emätintulehdus, vanha eukko kun olen. Ne taitavat usein olla sieni-infektioita, siis hiivasienen aiheuttamia. Tavallisesti sieni-infektion hoitaminen antibiooteilla vain pahentaa tilannetta. Minulla on kokemusta siitä, ei itseni, vaan muissa hoidoissa.
"Tavallisesti sieni-infektion hoitaminen antibiooteilla vain pahentaa tilannetta."
oletat että oireiden paheneminen on huono asia, ja että sen vuoksi antibiootteja ei pidä käyttää? Monet hieman enemmän näistä asioista tietävät taas sanovat että oireiden tilapäinen paheneminen on välttämätön osa paranemista. - ok
gsgdfsd kirjoitti:
Miten uusi teoria tämä bakteerihomma on? Onko siitä olemassa jotakin tutkimuksia, joihin voisin perehtyä?
Sanotaanko että noin vuonna 2004-2005 asia on tullut yleiseen tietoon. Toimivat antibioottikuurit keuhkoklamydiaa vastaan kehitettiin 90-luvulla (mitkään standardit antibioottikuurit eivät voi hävittää keuhkoklamydiaa).
Tutkimuksia:
Dementia, masennus ja tulehdus
Inflammation, depression and dementia: are they connected?
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17705097
Alzheimerin tauti ja keuhkoklamydia
Chlamydophila Pneumoniae and the Etiology of Late-Onset Alzheimer's Disease.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18487846
Chlamydophila (Chlamydia) pneumoniae in the Alzheimer's brain.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17052268?ordinalpos=8&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_DefaultReportPanel.Pubmed_RVDocSum
Inhibition of apoptosis in neuronal cells infected with Chlamydophila (Chlamydia) pneumoniae.
http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=2266938
Chlamydia pneumoniae induces Alzheimer-like amyloid plaques in brains of BALB/c mice.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15013562
Mielenterveydelliset sairaudet (masennus, skitsofrenia, autismi)
High risk of schizophrenia and other mental disorders associated with chlamydial infections: hypothesis to combine drug treatment and adoptive immunotherapy.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15922095
Muut vaivat (ahdistuneisuus, hermostuneisuus, päänsäryt, selkäkipu, turtuus, ja yökastelu jne.):
Latent chlamydial infections: the probable cause of a wide spectrum of human diseases.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15993547
Oireettomissa ihmisissä
Detection of Chlamydia in the peripheral blood cells of normal donors using in vitro culture, immunofluorescence microscopy and flow cytometry techniques. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16472397
Porfyria-oireet ja keuhkoklamydia
The Pathogenesis of Systemic Chlamydial Infections: Theoretical Considerations of Host Cell Energy Depletion and its Metabolic Consequences. http://www.cpnhelp.org/pdfs/Host:CellEnergyDepl.pdf
Tärkeä patentti klamydian hoidosta; sisältää tarvittavat antibiootit, lisäravinteet, ja sairaudet jotka voidaan katsoa klamydiasta johtuviksi, lisäksi virtsa/ulostenäytteet potilaista (porfyria-oireet)
Diagnosis and management of infection caused by chlamydia
http://www.freepatentsonline.com/6884784.html
Iäkkäillä depressiivisillä henkilöillä (75-vuotiaat tai vanhemmat) olivat korkeat keuhkoklamydia- IgG-vasta-ainetasot. Tuloksen mukaan keuhkoklamydia-tulehdus voi olla depression riskitekijä. Matalamman kognitiivisen kyvyn omaavilla iäkkäillä naisilla ja matalan tai keskimääräisen toimintakyvyn omaavilla miehillä oli korkeat keuhkoklamydia-IgA-vasta-ainetasot.
http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/0/9188f24d1fb63c7fc2256bc70031bf1f?OpenDocument
Saitteja:
http://www.cpnhelp.org/
http://www.marshallprotocol.com
http://www.bacteriality.com
cpnhelp.org paljon asiaa keuhkoklamydiasta.
marshallprotocol.com:ssa taas käsitellään bakteeriasiaa laajemmin, eli hoidetaan myös borreliaa, mykobakteeritauteja, ja tietysti myös keuhkoklamydiaa.
bacteriality.com sisältää paljon potilashaastatteluja - Keijunlilja
miksi. kirjoitti:
"Tavallisesti sieni-infektion hoitaminen antibiooteilla vain pahentaa tilannetta."
oletat että oireiden paheneminen on huono asia, ja että sen vuoksi antibiootteja ei pidä käyttää? Monet hieman enemmän näistä asioista tietävät taas sanovat että oireiden tilapäinen paheneminen on välttämätön osa paranemista.Sienet eivät ole herkkiä antibiooteille.
- Keijunlilja
alkuper kirjoitti:
Se mielipide vielä jäi sanomatta, että jos minä jotakin tiedän niin sen, että kanssaihmisten välittävä kunnioittaminen ja hyväksyminen (ja mahdollisuuksien mukaan positiivisuuden lisääminen) on elintärkeää, riippumatta siitä missä tilassa ollaan. Lääke ja/tai terapia ovat varmasti monelle tärkeä apu, mutta välittämisen ja kunnioittamisen puutetta ei mikään lääke paikkaa joten mielestäni nuo asiat ovat tärkeitä ihan riippumatta siitä, missä tilassa ihminen on. Vaikka siinä syvässä masennuksessa muiden välittämisestä ei juuri sillä hetkellä osaisikaan iloita, niin viimeistään toipuessaan osaa.
Onhan aina toivoa, että aito ja kunnioittava myötätunto voi siihen syväänkin masennustilaan saada edes sekunnin mittaisen hieman valoisamman hetken. Positiivisuuden ja välittämisen merkitystä ei mielestäni kannata väheksyä missään olosuhteissa, koska harvemmin se ainakaan haitallista on, vaikka se ei mikään syvän masennuksen kaikkivoipa parannuskeino olekaan. Voimia!Kiitos ystävällisistä sanoistasi. Masennusta tosiaan on monenlaista, lievää keskivaikeaa ja vaikeaa, ehkä vielä muitakin vivahteita. Oma tilanteeni on sellainen, että tämä tilani on kestänyt jo kauan, vuosia, liian kauan. Vähitellen läheiset väsyvät synkkyyteeni. Minun pitää koettaa olla kuten on muiden mielestä oikein ja soveliasta. Olen väsynyt tähän synkkyyteen ja elämän turhuuteen. Roikun pinnalla perheeni ja työni avulla. Nyt minun pitäisi suostua sairaslomalle (kirjoitetaan sairauslomalle ja "äännetään" sairaslomalle), mutta se tuntuu kovin vastenmieliseltä ja pelottavalta. Terapeuttini on pedannut asian nyt sillä tavalla, että se asia taitaa totetutua, peloistani huolimatta. Niitäkin on tutkittu terapiassa ja oloni on tullut paremmaksi, turvallisemmaksi.
Kyllä tänne palstoille pitää mahtua kaikenlaisten masentuneiden. Keskustelu käy köyhäksi ja hiljaiseksi, jos liikaa rajataan ja lajitellaan. Pitää vain olla suvaitsevainen ja ymmärtäväinen. Asioissa ei ole vain yhtä totuutta, vaan usein on vaihtoehtoja. Mitä lievempi ja uudempi masennus on sitä enemmmän taitaa olla mahdollisuuksien kirjoa. Mutta vähitellen, kun monia keinoja on kokeiltu ja kaikki vain venyy ja pitkittyy, tuntuu siltä, että keinovalikoimakin vähenee.
Olen tainnut lukea tuon kellastuneen kirjoituksia siitä lähtien, kun hän on ollut kirjautuneena täällä, ja oppinut hänen tyylinsä. Ei se enää minua juuri provosoi. Kaikkeen tottuu, paljon pahempiinkin asioihin ihminen tottuu. Sehän on vain kirjoittelua anonyymillä keskustelupalstalla. Tämä kirjoittelu kuitenkin on aika kesyä verrattuna siihen, mitä psykologiapalstalla pahimmillaan on ollut. Kellastunut on joutunut aika rankan kiusauksen kohteeksi siellä. Kävi niin, että kiusaajia ei ole saatu kuriin, mutta kiusatut kylläkin. Se kai on juuri toisinpäin kuin pitäisi tapahtua. Myötätunnon pitäisi kai olla kiusatun puolella eikä kiusaajien. Joku kimpaantuu pienestä yksityiskohdasta ja siitä alkaa suuri väittely, jolla ei ole loppua niin kauan kuin kumpikaan ei anna periksi. - gsgdfsd
Keijunlilja kirjoitti:
Minussakin on joskus ollut emätintulehdus, vanha eukko kun olen. Ne taitavat usein olla sieni-infektioita, siis hiivasienen aiheuttamia. Tavallisesti sieni-infektion hoitaminen antibiooteilla vain pahentaa tilannetta. Minulla on kokemusta siitä, ei itseni, vaan muissa hoidoissa.
Minulla oli tosin ihan bakteeritulehdus (epäspesifi), mutta Flagyl ei vaikuttanut siihen mitenkään...
- ok
gsgdfsd kirjoitti:
Minulla oli tosin ihan bakteeritulehdus (epäspesifi), mutta Flagyl ei vaikuttanut siihen mitenkään...
Niin, sporadiset bakteerinfektiot ja virtsatie munuaistulehdukset poski-ontelotulehdukset tulevat todennäköisemmiksi, jos sinulla on keuhkoklamydia-infektio. Bakteeri on parasiittinen immuunipuolustuksen
soluja kohtaan, eli bakteeri voi asua niitten sisällä (katso yhtä tutkimusta jonka laitoin tänne, siinä keuhkoklamydiabakteeria löytyi terveiltäkin ihmisiltä verinäytteistä, ja bakteerit olivat verinäytteessä
immuunipuolustuksen solujen sisällä).
Katsokaa nyt vaikka itseänne; se jolla on masennus on myös muitakin ongelmia; vähintäänkin ihottumia ja joskus kutiava päänahka hilseilyä, ja käsi-ihottumia, ja/tai kuiva/rasvainen iho.
Itse olen hoitannut masennustani keuhkoklamydia-infektiona, ja siitä paraneminen ei ole ollut dramaattista vaan asteittaista parin viime vuoden aikana. Pääsin eroon samalla kaikista ihottumista/huonosta ihosta,
ja näkönikin parani/paranee jatkuvasti.
En ole edes käyttänyt antibiootteja, vaan luontaistuotteita/lisäravinteita joilla tiedetään olevan antibakteerisia ominaisuuksia. Esim. raaka valkosipuli, heraproteiini, ja erityisesti alfalipoiinihappo satoja milligrammoja päivässä on ollut avain paranemiseen. Luulisin että antibiootit voivat olla vieläkin tehokkaampia, mutta käy se näinkin, ja kaikki ainekset saatavilla ilman rajoituksia. - Keijunlilja
ok kirjoitti:
Niin, sporadiset bakteerinfektiot ja virtsatie munuaistulehdukset poski-ontelotulehdukset tulevat todennäköisemmiksi, jos sinulla on keuhkoklamydia-infektio. Bakteeri on parasiittinen immuunipuolustuksen
soluja kohtaan, eli bakteeri voi asua niitten sisällä (katso yhtä tutkimusta jonka laitoin tänne, siinä keuhkoklamydiabakteeria löytyi terveiltäkin ihmisiltä verinäytteistä, ja bakteerit olivat verinäytteessä
immuunipuolustuksen solujen sisällä).
Katsokaa nyt vaikka itseänne; se jolla on masennus on myös muitakin ongelmia; vähintäänkin ihottumia ja joskus kutiava päänahka hilseilyä, ja käsi-ihottumia, ja/tai kuiva/rasvainen iho.
Itse olen hoitannut masennustani keuhkoklamydia-infektiona, ja siitä paraneminen ei ole ollut dramaattista vaan asteittaista parin viime vuoden aikana. Pääsin eroon samalla kaikista ihottumista/huonosta ihosta,
ja näkönikin parani/paranee jatkuvasti.
En ole edes käyttänyt antibiootteja, vaan luontaistuotteita/lisäravinteita joilla tiedetään olevan antibakteerisia ominaisuuksia. Esim. raaka valkosipuli, heraproteiini, ja erityisesti alfalipoiinihappo satoja milligrammoja päivässä on ollut avain paranemiseen. Luulisin että antibiootit voivat olla vieläkin tehokkaampia, mutta käy se näinkin, ja kaikki ainekset saatavilla ilman rajoituksia.Ei minulla ole mitään iho-ongelmia, ei ihottumaa, kutisevaa päänahkaa, ei mitään sellaista. Noita tutkimuksia en jaksa lukea. Ne ovat liian vaikeaa tekstiä. Masennukseni ehkä lähtee vähitellen, kun saan trauma-arkkuni ja tunnesäiliöni kannet auki ja saan ne terapeuttini turvallisessa ohjauksessa puretuiksi.
- ok
Keijunlilja kirjoitti:
Ei minulla ole mitään iho-ongelmia, ei ihottumaa, kutisevaa päänahkaa, ei mitään sellaista. Noita tutkimuksia en jaksa lukea. Ne ovat liian vaikeaa tekstiä. Masennukseni ehkä lähtee vähitellen, kun saan trauma-arkkuni ja tunnesäiliöni kannet auki ja saan ne terapeuttini turvallisessa ohjauksessa puretuiksi.
Niin ei ehkä ole, mutta sinulla oli taas hiiva-ongelma mikä samalla tavalla kertoo siitä ettei immuunipuolustuksesi toimi normaalisti. Se on vieläkin vakavampi ongelma kuin ihottumat.
- toimeen ilman
lääkekemiaa.Aivot ovat herkät ja hermosolut tuhoutuvat psyykenlääkkeistä ja psyykenlääkkeet jättävät loppuiän vauriot aivoihin.TT-kuvauksella ne näkyvät.
http://biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/070205_01.html
http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/ssri-laakkeiden-pysyvat-sivuvaikutukset-t5147-45.html
http://www.youtube.com/watch?v=hy79C0v8elE- ****
Fiksuuden kanssa psyykenlääkkeiden käytöllä ei ole mitään tekemistä vaan sairauden vaikea-asteisuuden. Olen varma, että olen lääkehoidon ansiosta fiksumpi tai ainakin kognitiivisesti kyvykkäämpi kuin ilman lääkkeitä. Ilman jatkuvaa estolääkitystä en sairauteni kanssa pärjäisi.
- Pieni pyöreä
Olen kokeillut masennusvaiheiden hoitoon mm. alkoholia, huumeita, seksiä, ruokavaliota, lisäravinteita, runsasta liikuntaa, muita harrastuksia kuten kirjallisuus ja kuvataide...lopullista ratkaisua ei ole löytynyt.
Triptylin annostus on nykyisin 150 mg/vrk (mikään muu mielialalääke ei auta masennukseen, kokeiltu on). Sitä voidaan nostaa 300 mg asti, eli saattaa olla pari vuotta elinaikaa ennen kuin on uudestaan hätä. PMS on vaikea (PMDD=premenstrual dysphoric disorder, siihen liittyy mm. itsemurhayritys). Estrogeenia en saa käyttää verenpaineen vuoksi, ellei sitten joku päätä että keuhkoveritulppariski on itsemurhayrityksiä pienempi ongelma. - alkuper
Tuli mieleeni eräs mielenkiintoinen kirja, jossa esitetään yhdenlainen ajatus ahdistuksen ja masennuksen taustoihin. Kirja on Antti Pietiäisen Tunne, antitunne, perimä. Tämän kirjan ajatuksena on, että ahdistuksen, masennuksen ynnä muun takana on yleensä jokin perustunne, jota ei uskalleta käsitellä. Kirja on mielenkiintoista luettavaa ja herättää uutta näkökulmaa ja tapaa suhtautua näihin ongelmiin.
- taidan lukea...
Kiitos, kun kerroit!
Luen mielenkiinnolla!
- olemme ainutlaatuisia
Meillä jokaisella on ainutlaatuinen elämäntarina, omat syyt masennukseen. Ei liene kovinkaan antoisaa, että alamme vertailla, kenen masennus on pahempi jne. Minä ajattelen näin, joku muu toisin tästäkin asiasta.
On hyvä, että niin lievästi kuin vaikeasti masentuneena kirjoittelee ajatuksiaan ja kokemuksiaan tänne. Ja todella upeaa, jos joltakulta saa ideaa, mitä tehdä olonsa ja elämänsä hyväksi. Ehkä tämä kirjoittaminenkin voi olla jo yksi apu?
Toivoisin, että kukaan ei tuntisi näitä ajatuksia täällä ainoiksi oikeiksi ratkaisuiksi. Onko edes sellaista viisastenkiveä missään, että kaikki masennustapaukset saataisiin samalla kaavalla parannettua?- alkuper
Asiaa...
- ser-o-to-riini
Itse aloitin viime viikolla ko. tuotteen nauttimisen. nyt oon jo voinu tiputtaa serotoniiniannosta kolmasosalla.
Eli berberiinin pitäis lisätä serotoniinin tuotantoa päässä. lääkkeethän vaan hidastaa sen käyttöä.
t: Toiveikas - siis yksityisessä
käy yksityisellä lääkärillä juttelee asioista. se on aika kallista mutta sen arvosta kuitenkin, voin sanoo. jotain 50e tunti eli kannattaa etukäteen miettiä ne jutut mitä meinasit sanoa. sitten se sanoo että voisit käydä toisen tai kolmannenkin kerran ja maksaahan sekin mutta on se nyt sen väärti. mielenterveys on elämän tärkein asia kuitenkin. saat kuule paljon helpotusta ja enemmän ymmärrystä siitä mitä sulla on meneillään.
- 76
Sulkeuduin "nätisti" pois muusta maailmasta, olin paikalla mutten kuitenkaan. Sitten kerran se vaan napsati, itsetuho, hyvä idea. Herättyäni sairaalasta tempaukseni jälkeen, kävin tietenikn psykiatrin luona keskustelemassa voiko minut päästää kotiin vai otetaanko osastolle. Onneksi pääsin kotiin ja sain järkeä hakeutua ensin lääkärille, joka tarjostin nappeja, en tahtonut vaan tuntui kuin halusin päästä vaan purkaa "pahan olon", mitä en itsekkään tiedostanut noin pahaksi. Mulle on riittänyt lääkärin ja kriisipalveluihmisten kanssa keskustelut, joiden kautta olen saanut uutta näkökulmaa elämääni
En tietenkään milläänlailla poissulje lääkityksen tarpeellisuutta ja olen itsekkin valmis sellaiseen jos tarve vaatii. Mutta pääasiahan on että ihminen ei pelkää kysyä apua tälläisiin olotiloihin! - Kipuraha
Hei vaan. Minä olen kokeillut usean vuoden ajan olla syömättä lääkkeitä ja tilanne on ollut välillä aika huonokin. Ei lääkeiden aloittamista kannata pelätä. Nyt olen vuoden syönyt Cipraleksia ja Xanor Depot nimisiä lääkkeitä. Yöt on olleet huomattavasti parempia ja unilääkkeitä ei tarvitse käyttää. Vaikeiden asioiden kohtaaminen on ns. lievempää, kuin ilman lääkkeitä. Ei ole vienyt kuitenkaan tunteita pois, eikä seksi halujakaan... =0) Mutta haittapuolena on että tulee myös pelko, että miten sitten kun lääkkeetä mahdollisesti jäävät pois. Miten sitten pärjää ja onko todella parantuntu. Kärsin todella vaikeasta traumaperäisestä masennuksesta ja paniikkihäiriöistä. Toivottavasti tämä sinua auttaa.
- Rane-R
Moi. Masennukseen vaikuttaa monet eri tekijät. Pidä huolta yleiskunnosta ja syö monipuolisesti . Kokeile keskusteluterapiaa jos sinulla on ystäviä joiden kanssa voi puhua luottamuksellisesti . keskustelu 'terapeutin' ei tarvitse olla koulutettu ammattilainen . Huomaat keskustellessasi , kenen tai keiden kanssa tunnet toivoa ja tulee tunne että olotilaasi helpottaa. Keskustella voi mistä hyvänsä , tärkeintä on se toiveikkuuden tunteen saanti .Pyri siihen että mahdollisimman usein pääset keskustelukontaktiin , luotettavan ihmisen kanssa. Kirjoituksestasi saan kuvan että pystyt osittain hallitsemaan tilaasi . Kykenet realistisesti arvioimaan eri vaihtoehtoja , mielestäni se jo kertoo osittaisesta masennuksen hallitsemisesta. Pyri toteuttamaan ajatusta : "Asiat eivät koskaan ole niin huonosti , etteivät ne voisi olla vielä huonommin". Etsit elämästä ne pienet hyvät asiat , kun olo on kaikkein tukalin. ter. R.R.
- Masentunut, siis olin
Minulle auttoi omatoiminen kirjallisuusterapia. Kirjoitin blogia, jossa kävin läpi koko elämäni ja etenkin tarkasti ne alueet joiden tiesin vaikuttaneen masennuksen syntyyn. Olin toki käsitellyt ne asiat monta kertaa mielessäni mutta kirjoittamalla ne tajusin paljon asioita joita en ennen ollut kohdannut kunnolla vaikka luulin tehneeni niin. Suosittelen kokeilemaan. Blogi auttoi myös peilaamaan omia kokemuksia muiden vastaaviin, mikä sekin auttoi. Toinen tekijä oli alkoholista luopuminen kokonaan. Noiden avulla pääsin tilasta jossa makasin viikkoja kotona pelko- ja ahdistustiloissa ja valmistauduin oikeasti tappamaan itseni - nyt kaksi vuotta myöhemmin olen täysin tasapainossa itseni kanssa. Ja ilman tuntiakaan ammattiapua tai yhtäkään pilleriä.
- blogi-ideasta
Tajusin tuota lukiessani, että kontakti sekä itseensä että toisiin ynnä vuorovaikutteisuus - jotka hyvin voivilla saattavat olla itsestäänselvyyksiä - on mahdollista kaivaa esiin ja antaa niiden tervehdyttää itseään. Vaikka sitä on itsekin joskus kuvitellut olevansa yksinäinen susi joka ei tarvitse ketään, juuri yhteys toisiin ihmisiin tekee elämästä elämisen arvoista.
Tosin huonoina kausina olisi vaatinut liikaa lähteä paljastamaan itseäni vieraille ihmisille anonyymistikaan, olisin pelännyt täydellistä hallinnan menettämistä ja sitä, että kaikki paha hyökyy ulos ja hukun siihen ikuisiksi ajoiksi. Oli siis muka parempi koettaa vain pysyä kasassa, olla paljastamatta sisintään ja esittää että asiat ovat paremmin kuin ovatkaan. Vältellä ihmisiä, siivoamista, suihkua..
Nyt asiat ovat onneksi paremmin. Pahimmista ajoista muistan synkän katkeruuden paremmin voivia kohtaan, olin suunnattoman vihainen siitä että omat asiani eivät järjestyneet ja olo oli kaamea loputtomiin. Se tuntui niin väärältä, miksi muille oli mahdollista saada elämäänsä ojennukseen ja minä sen kuin möyrin syvällä synkkyydessä vaikka olisin tehnyt mitä.
Nyt kun ajattelee taaksepäin, en ollut valmis luopumaan pahasta olosta - parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas. Muutos tuntui liian pelottavalta, oli turvallisempaa pysytellä vanhoissa kaavoissa vaikka se merkitsikin lähes sietämätöntä oloa joka sai miettimään itsemurhaa päivästä toiseen. Kuulostaa ehkä silkalta typeryydeltä, mutta näin se vain oli.
Tarvittiin henkilökohtainen tragedia joka raastoi irti vanhasta ahdistuksesta ja potkaisi liikkeelle sellaisen puhdistusprosessin, ettei ollut enää mahdollista miettiä että haluanko ja voinko, oli vain pakko selviytyä. Hyvin hitaasti asiat ovat omalla kohdalla muuttuneet parempaan suuntaan, mutta se on vaatinut avoimuutta. Sitä etten enää esitä voivani paremmin kuin voin, vaan koetan olla mahdollisimman rehellinen sekä itselleni että toisille. Ja mikä tärkeintä, otan vastuun itsestäni enkä sysää sitä ammatti-ihmisten tai läheisten niskoille kuvitellen että heidän täytyy auttaa koska ovat paremmassa kunnossa kuin minä.
En tiedä, oliko tämä oikeastaan aiheesta vai sen vierestä kirjoitettu. Omalla kohdallani lääkitys ei ole ollut ratkaisu. Olen aina ollut ilman, vaikka tilanne olisi ollut mikä. Joskus lääkäri on suositellut, toisen kerran taas sanonut ettei kirjoita koska olen siihenkin asti pärjännyt ilman. Itsetuhoisimpina aikoina se olisi ehkä ollut järkevää, mutta selvisin kuitenkin kaikesta huolimatta hengissä.
Tosin mikä sopii yhdelle, ei ole mikään ratkaisu jonkun toisen kohdalla. Tärkeintä kai on se, että jokaiselle löytyisi ne itselle parhaimmat keinot selviytyä sekä toipua.
- Toipumassa
Hienoa! Olen iloinen puolestasi ja haluan kiittää tästä positiivisesta viestistäsi. Kirjoittaminen todellakin auttaa selvittämään tunteitaan ja ajatuksiaan.
Eikä ole sivu- tai haittavaikutuksia, pikemminkin päinvastoin.
Toivottavasti ihmiset kertoisivat enemmänkin näistä selviytymistarinoistaan. Ne antavat toivoa ja rohkaisevat.
Kiitos tästä!- myrkytön-nykyisin
oikein oksettaa kaikki nämä lääkkeiden (MYRKKYJEN!) tuputtajat! en osaa antaa mitään uusia ideoita aloittajalle, itsekin haluaisin niitä, mutta sanonpa vaan että kannatan täysillä tätä lääkkeenvastaista linjaa!
- ösdker
myrkytön-nykyisin kirjoitti:
oikein oksettaa kaikki nämä lääkkeiden (MYRKKYJEN!) tuputtajat! en osaa antaa mitään uusia ideoita aloittajalle, itsekin haluaisin niitä, mutta sanonpa vaan että kannatan täysillä tätä lääkkeenvastaista linjaa!
sama täällä, että ennemmin hoidan masennusta kaikin mahdollisin muin keinoin, kuin lääkkeilllä.
Minulla oli nuorena päänsärkyä, ja kaikenlaisia puutumisoireita kasvoissa, ja sitä tutkittiin eikä vikaa löydetty.
SItten passittivat psykiatrille, ja söin ties kuinka montaa eri merkkistä noita SSRI-lääkkeitä, tietämättä silloin edes mitä ne ovat! sanottiin vain että auttavat. Nuori ja tyhmä kun olin, eikä mitään nettejä ollut, mistä olisi edes voinut tietoa etsiä.... söin niitä muutamia vuosia, eikä niistä tietenkään mitään apua ollut perimmäisiin ongelmiin. EI tuohon fyysiseen vaivaan, eikä myöskään henkiseen (jännittämistä ja ahdistusta on kyllä ollut, mutta en tunnista että varsinaista masennusta olisi ollut).
Ehkä olen hieman alakuloon taipuvainen, mutta mielestäni se vain kuuluu joittenkin luonteenpiirteisiin.
Ennemmin ottaisin tarvittaessa rauhoittavia jännitykseen, kuin SSRI-lääkkeitä.
No nykyisin hoidan masennusta niin yksinkertaisella asialla, kuin lenkkeilemällä lähes päivittäin ulkoilmassa. Olen oivaltanut sen, miten kropan hyvinvointi vaikuttaa myös mieleen. Ja syön myös tuota kalaöljyä.
Ja ne jotka vähättelevät noita sivuvaikutuksia, niin minusta ne ovat aika pahoja ne sivuoireet: kenelle muka tekee hyvää, jos seksihalut menee?? seksihän on yksi kaikkein parhaimmista mielihyvähormonien tuottajista. Ja sitten tuo tunteiden turrutus, tosiaan ongelmat ja masennuksen syyt vain lakaistaan maton alle tuolla menolla. Ja sitten se ihme turvotus ja pöhnä mikä niistä tulee, ei hyväksi kropalle. Ja diabetes riski.... ja ihmeellinen jatkuva ylipirteys, joka ei mielestäni ole millään lailla hyvä olotila. Ennemmin olen vaikka hieman masentunut välillä. Mutta ennenkaikkea siis, luonnolliset tunteet ja tuntemukset katoavat noilla lääkkeillä. Voiko sellainen oikeasti parantaa??
Toki myönnän, että jos ihminen on todella vakavasti masentunut (esim. ei pääse sängystä ylös viikkokausiin, ja tuijottaa vain kattoon) ehkä ne silloin ovat ALUKSI paikallaan, että tilanne hieman korjaantuu. Mutta ennemmin kyllä kokeilisin vaikka sähköshokkeja.
Mutta noita lääkkeitä kun määrätään nykyisin melkein joka vaivaan, ja nuorille ihmisille! Monelle keskusteluapu olisi enemmän tarpeen, kuin mitkään myrkyt. Ja kuten olen kokenut ,myös oikeasti fyysisiin vaivoihin määrätään, kun ei heti löydy vikaa, niin se vika on mukamas päässä.
Eli olen kyllä sitä mieltä että varmaan puolet masennuslääkemääräyksistä on turhia. Ja uusin muotivillitys on nämä neuroleptit, niitä määrätään esim. unettomuuteen, pieneen jännittämiseen jne. vaikka oikeasti ovat skitsofrenialääkkeitä.
Kysyn vaan että tekeekö tuollaiset hyvää kenellekään?? (ja muistutan vielä, että tarkoitan nyt tässä lieviä ja keskivaikeita masennustiloja) kyllä muut keinot pitäisi keksiä ihmisten hoitamiseen. Ja hyvä vain, että ihmiset ottavat itse selvää ja etsivät tietoa mikä muu voisi auttaa, kuin nuo myrkyt. - ok
ösdker kirjoitti:
sama täällä, että ennemmin hoidan masennusta kaikin mahdollisin muin keinoin, kuin lääkkeilllä.
Minulla oli nuorena päänsärkyä, ja kaikenlaisia puutumisoireita kasvoissa, ja sitä tutkittiin eikä vikaa löydetty.
SItten passittivat psykiatrille, ja söin ties kuinka montaa eri merkkistä noita SSRI-lääkkeitä, tietämättä silloin edes mitä ne ovat! sanottiin vain että auttavat. Nuori ja tyhmä kun olin, eikä mitään nettejä ollut, mistä olisi edes voinut tietoa etsiä.... söin niitä muutamia vuosia, eikä niistä tietenkään mitään apua ollut perimmäisiin ongelmiin. EI tuohon fyysiseen vaivaan, eikä myöskään henkiseen (jännittämistä ja ahdistusta on kyllä ollut, mutta en tunnista että varsinaista masennusta olisi ollut).
Ehkä olen hieman alakuloon taipuvainen, mutta mielestäni se vain kuuluu joittenkin luonteenpiirteisiin.
Ennemmin ottaisin tarvittaessa rauhoittavia jännitykseen, kuin SSRI-lääkkeitä.
No nykyisin hoidan masennusta niin yksinkertaisella asialla, kuin lenkkeilemällä lähes päivittäin ulkoilmassa. Olen oivaltanut sen, miten kropan hyvinvointi vaikuttaa myös mieleen. Ja syön myös tuota kalaöljyä.
Ja ne jotka vähättelevät noita sivuvaikutuksia, niin minusta ne ovat aika pahoja ne sivuoireet: kenelle muka tekee hyvää, jos seksihalut menee?? seksihän on yksi kaikkein parhaimmista mielihyvähormonien tuottajista. Ja sitten tuo tunteiden turrutus, tosiaan ongelmat ja masennuksen syyt vain lakaistaan maton alle tuolla menolla. Ja sitten se ihme turvotus ja pöhnä mikä niistä tulee, ei hyväksi kropalle. Ja diabetes riski.... ja ihmeellinen jatkuva ylipirteys, joka ei mielestäni ole millään lailla hyvä olotila. Ennemmin olen vaikka hieman masentunut välillä. Mutta ennenkaikkea siis, luonnolliset tunteet ja tuntemukset katoavat noilla lääkkeillä. Voiko sellainen oikeasti parantaa??
Toki myönnän, että jos ihminen on todella vakavasti masentunut (esim. ei pääse sängystä ylös viikkokausiin, ja tuijottaa vain kattoon) ehkä ne silloin ovat ALUKSI paikallaan, että tilanne hieman korjaantuu. Mutta ennemmin kyllä kokeilisin vaikka sähköshokkeja.
Mutta noita lääkkeitä kun määrätään nykyisin melkein joka vaivaan, ja nuorille ihmisille! Monelle keskusteluapu olisi enemmän tarpeen, kuin mitkään myrkyt. Ja kuten olen kokenut ,myös oikeasti fyysisiin vaivoihin määrätään, kun ei heti löydy vikaa, niin se vika on mukamas päässä.
Eli olen kyllä sitä mieltä että varmaan puolet masennuslääkemääräyksistä on turhia. Ja uusin muotivillitys on nämä neuroleptit, niitä määrätään esim. unettomuuteen, pieneen jännittämiseen jne. vaikka oikeasti ovat skitsofrenialääkkeitä.
Kysyn vaan että tekeekö tuollaiset hyvää kenellekään?? (ja muistutan vielä, että tarkoitan nyt tässä lieviä ja keskivaikeita masennustiloja) kyllä muut keinot pitäisi keksiä ihmisten hoitamiseen. Ja hyvä vain, että ihmiset ottavat itse selvää ja etsivät tietoa mikä muu voisi auttaa, kuin nuo myrkyt."sama täällä, että ennemmin hoidan masennusta kaikin mahdollisin muin keinoin, kuin lääkkeilllä."
No tuskinpa sinä niin teet. Masennus on bakteerisairaus ja se hoituu vain sellaisella terapialla, joka hävittää ne bakteerit. Kalaöljy ei hävitä niitä bakteereja, vaan vähentää sitä tulehdusta mitä bakteerit aiheuttavat aivoissa.
Ihailen ennakkoluulottomia ihmisiä jotka kuuntelevat järkipuhetta, sinä et taida olla yksi niistä. Minusta on oikeastaan aika huvittavaa miten ihmiset väistävät perimmäisiä kysymyksiä, ja jatkavat humpuukkijuhliaan, olkoonpa se sitten lääkecocktailien kera, tai sitten terapialla.
Minusta on oikeasti yhdentekevää että teette väärin asioita, mutta tarvin pari koekaniinia lisää kokeiluihini. Tähän asti on vain pari jäänyt haaviin, ja tarvitsen lisää että voin tehdä joitain päätelmiä hoitoni tehokkuudesta, joka ei itseasiassa ole edes minun keksimäni, mutta olen parannellut sitä hieman. - Oooooooooooooooooooo
ok kirjoitti:
"sama täällä, että ennemmin hoidan masennusta kaikin mahdollisin muin keinoin, kuin lääkkeilllä."
No tuskinpa sinä niin teet. Masennus on bakteerisairaus ja se hoituu vain sellaisella terapialla, joka hävittää ne bakteerit. Kalaöljy ei hävitä niitä bakteereja, vaan vähentää sitä tulehdusta mitä bakteerit aiheuttavat aivoissa.
Ihailen ennakkoluulottomia ihmisiä jotka kuuntelevat järkipuhetta, sinä et taida olla yksi niistä. Minusta on oikeastaan aika huvittavaa miten ihmiset väistävät perimmäisiä kysymyksiä, ja jatkavat humpuukkijuhliaan, olkoonpa se sitten lääkecocktailien kera, tai sitten terapialla.
Minusta on oikeasti yhdentekevää että teette väärin asioita, mutta tarvin pari koekaniinia lisää kokeiluihini. Tähän asti on vain pari jäänyt haaviin, ja tarvitsen lisää että voin tehdä joitain päätelmiä hoitoni tehokkuudesta, joka ei itseasiassa ole edes minun keksimäni, mutta olen parannellut sitä hieman.Perustele näkemyksesi. Kuulostaa ihan huuhaa jutuilta.
- Genie not in a bottle
ösdker kirjoitti:
sama täällä, että ennemmin hoidan masennusta kaikin mahdollisin muin keinoin, kuin lääkkeilllä.
Minulla oli nuorena päänsärkyä, ja kaikenlaisia puutumisoireita kasvoissa, ja sitä tutkittiin eikä vikaa löydetty.
SItten passittivat psykiatrille, ja söin ties kuinka montaa eri merkkistä noita SSRI-lääkkeitä, tietämättä silloin edes mitä ne ovat! sanottiin vain että auttavat. Nuori ja tyhmä kun olin, eikä mitään nettejä ollut, mistä olisi edes voinut tietoa etsiä.... söin niitä muutamia vuosia, eikä niistä tietenkään mitään apua ollut perimmäisiin ongelmiin. EI tuohon fyysiseen vaivaan, eikä myöskään henkiseen (jännittämistä ja ahdistusta on kyllä ollut, mutta en tunnista että varsinaista masennusta olisi ollut).
Ehkä olen hieman alakuloon taipuvainen, mutta mielestäni se vain kuuluu joittenkin luonteenpiirteisiin.
Ennemmin ottaisin tarvittaessa rauhoittavia jännitykseen, kuin SSRI-lääkkeitä.
No nykyisin hoidan masennusta niin yksinkertaisella asialla, kuin lenkkeilemällä lähes päivittäin ulkoilmassa. Olen oivaltanut sen, miten kropan hyvinvointi vaikuttaa myös mieleen. Ja syön myös tuota kalaöljyä.
Ja ne jotka vähättelevät noita sivuvaikutuksia, niin minusta ne ovat aika pahoja ne sivuoireet: kenelle muka tekee hyvää, jos seksihalut menee?? seksihän on yksi kaikkein parhaimmista mielihyvähormonien tuottajista. Ja sitten tuo tunteiden turrutus, tosiaan ongelmat ja masennuksen syyt vain lakaistaan maton alle tuolla menolla. Ja sitten se ihme turvotus ja pöhnä mikä niistä tulee, ei hyväksi kropalle. Ja diabetes riski.... ja ihmeellinen jatkuva ylipirteys, joka ei mielestäni ole millään lailla hyvä olotila. Ennemmin olen vaikka hieman masentunut välillä. Mutta ennenkaikkea siis, luonnolliset tunteet ja tuntemukset katoavat noilla lääkkeillä. Voiko sellainen oikeasti parantaa??
Toki myönnän, että jos ihminen on todella vakavasti masentunut (esim. ei pääse sängystä ylös viikkokausiin, ja tuijottaa vain kattoon) ehkä ne silloin ovat ALUKSI paikallaan, että tilanne hieman korjaantuu. Mutta ennemmin kyllä kokeilisin vaikka sähköshokkeja.
Mutta noita lääkkeitä kun määrätään nykyisin melkein joka vaivaan, ja nuorille ihmisille! Monelle keskusteluapu olisi enemmän tarpeen, kuin mitkään myrkyt. Ja kuten olen kokenut ,myös oikeasti fyysisiin vaivoihin määrätään, kun ei heti löydy vikaa, niin se vika on mukamas päässä.
Eli olen kyllä sitä mieltä että varmaan puolet masennuslääkemääräyksistä on turhia. Ja uusin muotivillitys on nämä neuroleptit, niitä määrätään esim. unettomuuteen, pieneen jännittämiseen jne. vaikka oikeasti ovat skitsofrenialääkkeitä.
Kysyn vaan että tekeekö tuollaiset hyvää kenellekään?? (ja muistutan vielä, että tarkoitan nyt tässä lieviä ja keskivaikeita masennustiloja) kyllä muut keinot pitäisi keksiä ihmisten hoitamiseen. Ja hyvä vain, että ihmiset ottavat itse selvää ja etsivät tietoa mikä muu voisi auttaa, kuin nuo myrkyt.ösdker:"Mutta noita lääkkeitä kun määrätään nykyisin melkein joka vaivaan, ja nuorille ihmisille! Monelle keskusteluapu olisi enemmän tarpeen, kuin mitkään myrkyt. Ja kuten olen kokenut ,myös oikeasti fyysisiin vaivoihin määrätään, kun ei heti löydy vikaa, niin se vika on mukamas päässä.
Eli olen kyllä sitä mieltä että varmaan puolet masennuslääkemääräyksistä on turhia. Ja uusin muotivillitys on nämä neuroleptit, niitä määrätään esim. unettomuuteen, pieneen jännittämiseen jne. vaikka oikeasti ovat skitsofrenialääkkeitä."
Olen aika samaa mieltä. Sitten kun samassa keskustelussa on niitä, joille on määärätty raskas lääke vähäisestä syystä ja toisaalta niitä, joilla on vakava mielisairaus, konflikti on valmis. Lääkkeistä on tullut ikävä kyllä kaikille tarjottava hoito, usein ainut sellainen, muuta ei edes tarjota. Kuitenkaan näin ei ole ollut kansallisissa hoitosuosituksissa, vaan lievää ja keskivaikeaa masennusta voidaan suositusten mukaan hoitaa vaihtoehtoisesti terapialla tai lääkkeillä, taikka molemmilla. Vain vakavaan masennukseen lääkkeitä pidetään välttämättömänä.
Monilla on turhauttavia kokemuksia masennuslääkkeistä, epäonnistuneita kokeiluja toisensa jälkeen. Tyhmintä tässä asiassa on se, että turhat kokeilut olisi voinut välttää geenitestillä. Nimittäin tietyn geenin tietyn emäsjärjestyksen (GG)* omaavat hyötyvät masennuslääkkeistä eniten ja toisentyyppisen (AA)* taas vähiten, tai eivät hyödy lääkkeistä ollenkaan. Tämän tietyn geenin emäsjärjestys vaihtelee eri ihmisillä ja siksi masennuslääkkeiden vaikutukset ovat erilaiset. Jopa lääkkeen ajoitain sivuvaikutuksia voidaan ennustaa etukäteen tehtävällä geenitestillä. ( Tiede -lehti 9/2009) Toivottavasti geenitestit tulevat pian käyttöön julkisessa terveydenhuollossa. Jos aloittaja haluaa, hän voi tutkituttaa dna:nsa maksullisessa palvelussa.
Masennukseen voi auttaa liikunta ja arkiset askareet, kuten kotiyöt. Itselläni on ainakin hyvä olo aina fyysisen suorituksen jälkeen. - Genie not in a bottle
Genie not in a bottle kirjoitti:
ösdker:"Mutta noita lääkkeitä kun määrätään nykyisin melkein joka vaivaan, ja nuorille ihmisille! Monelle keskusteluapu olisi enemmän tarpeen, kuin mitkään myrkyt. Ja kuten olen kokenut ,myös oikeasti fyysisiin vaivoihin määrätään, kun ei heti löydy vikaa, niin se vika on mukamas päässä.
Eli olen kyllä sitä mieltä että varmaan puolet masennuslääkemääräyksistä on turhia. Ja uusin muotivillitys on nämä neuroleptit, niitä määrätään esim. unettomuuteen, pieneen jännittämiseen jne. vaikka oikeasti ovat skitsofrenialääkkeitä."
Olen aika samaa mieltä. Sitten kun samassa keskustelussa on niitä, joille on määärätty raskas lääke vähäisestä syystä ja toisaalta niitä, joilla on vakava mielisairaus, konflikti on valmis. Lääkkeistä on tullut ikävä kyllä kaikille tarjottava hoito, usein ainut sellainen, muuta ei edes tarjota. Kuitenkaan näin ei ole ollut kansallisissa hoitosuosituksissa, vaan lievää ja keskivaikeaa masennusta voidaan suositusten mukaan hoitaa vaihtoehtoisesti terapialla tai lääkkeillä, taikka molemmilla. Vain vakavaan masennukseen lääkkeitä pidetään välttämättömänä.
Monilla on turhauttavia kokemuksia masennuslääkkeistä, epäonnistuneita kokeiluja toisensa jälkeen. Tyhmintä tässä asiassa on se, että turhat kokeilut olisi voinut välttää geenitestillä. Nimittäin tietyn geenin tietyn emäsjärjestyksen (GG)* omaavat hyötyvät masennuslääkkeistä eniten ja toisentyyppisen (AA)* taas vähiten, tai eivät hyödy lääkkeistä ollenkaan. Tämän tietyn geenin emäsjärjestys vaihtelee eri ihmisillä ja siksi masennuslääkkeiden vaikutukset ovat erilaiset. Jopa lääkkeen ajoitain sivuvaikutuksia voidaan ennustaa etukäteen tehtävällä geenitestillä. ( Tiede -lehti 9/2009) Toivottavasti geenitestit tulevat pian käyttöön julkisessa terveydenhuollossa. Jos aloittaja haluaa, hän voi tutkituttaa dna:nsa maksullisessa palvelussa.
Masennukseen voi auttaa liikunta ja arkiset askareet, kuten kotiyöt. Itselläni on ainakin hyvä olo aina fyysisen suorituksen jälkeen.Lisäys edelliseen viestiini.
* G = guaniini
*A = adeniini
Kirjoitusvirhe: " ajoitain" tarkoitin " joitain". - ok
Oooooooooooooooooooo kirjoitti:
Perustele näkemyksesi. Kuulostaa ihan huuhaa jutuilta.
Tästä samasta threadista löytyy yllin kyllin viitteitä asiasta. Mutta sinun tyylisi vastata sanoo sen että ole laiska, ja saat itse selvittää asioita. Sen sijaan taas kun te puhutte masennuksen syistä ja sen hoidosta, ei kukaan juuri vaadi mitään tutkimuksia. Sanotaan vaan että on "yleisesti tunnettua että.." . Niin, on yleisesti tunnettua että mitään ei voi olettaa todeksi ennen kuin itse varmistaa asian. Siitä se lähtee. Se joka on laiska ja kyvytön tekemään niin on täysin muiden armoilla.
Esimerkiksi väitteet joita esitetään Hitleristä ja juutalaisten joukkotuhosta tuskin pitää paikkaansa (taas, on yleisesti tunnettua että..), vaikka monet niin väittävät. Esim. juutalaisia väitettiin kuolleen miljoonia Auschwitchin keskitysleirillä, mutta kuolinluvut ovat koko ajan tulleet alaspäin, mutta kukaan ei viitsi puhua tästä. - Ooooooooooooooooooo
ok kirjoitti:
Tästä samasta threadista löytyy yllin kyllin viitteitä asiasta. Mutta sinun tyylisi vastata sanoo sen että ole laiska, ja saat itse selvittää asioita. Sen sijaan taas kun te puhutte masennuksen syistä ja sen hoidosta, ei kukaan juuri vaadi mitään tutkimuksia. Sanotaan vaan että on "yleisesti tunnettua että.." . Niin, on yleisesti tunnettua että mitään ei voi olettaa todeksi ennen kuin itse varmistaa asian. Siitä se lähtee. Se joka on laiska ja kyvytön tekemään niin on täysin muiden armoilla.
Esimerkiksi väitteet joita esitetään Hitleristä ja juutalaisten joukkotuhosta tuskin pitää paikkaansa (taas, on yleisesti tunnettua että..), vaikka monet niin väittävät. Esim. juutalaisia väitettiin kuolleen miljoonia Auschwitchin keskitysleirillä, mutta kuolinluvut ovat koko ajan tulleet alaspäin, mutta kukaan ei viitsi puhua tästä.Sori nyt vaan, mutta olen lukenut koko sotkun enkä sittenkään ottanut mitään tolkkua siitä mistä tässä oikein on kyse. Tiedon palasia on kyllä siellä täällä ja jotain peijoonin keuhkoklamydiaa väläytellään, mutta ainakin mulle valitettavasti on jäänyt hämärän peittoon, että mikä on tämä ihmelääke, jota masennukseen tarjoat ja mihin tutkimuksiin se sitten perustuu. Sen jo sainkin irti, että masennuksen aiheuttaa mielestäsi nanobakteerit. Onko niistä mitään näyttöä? En todellakaan syö kaikenlaista pajunköyttä - en myöskään sitä mitä lääkärit toitottaa, jolleivät perustele asiaansa hyvin.
- Täytyy ottaa asioista selvää
Ooooooooooooooooooo kirjoitti:
Sori nyt vaan, mutta olen lukenut koko sotkun enkä sittenkään ottanut mitään tolkkua siitä mistä tässä oikein on kyse. Tiedon palasia on kyllä siellä täällä ja jotain peijoonin keuhkoklamydiaa väläytellään, mutta ainakin mulle valitettavasti on jäänyt hämärän peittoon, että mikä on tämä ihmelääke, jota masennukseen tarjoat ja mihin tutkimuksiin se sitten perustuu. Sen jo sainkin irti, että masennuksen aiheuttaa mielestäsi nanobakteerit. Onko niistä mitään näyttöä? En todellakaan syö kaikenlaista pajunköyttä - en myöskään sitä mitä lääkärit toitottaa, jolleivät perustele asiaansa hyvin.
Kuuluuko tämä ajatus keuhkoklamydian osuudesta masennukseen funktionaalisen lääketieteen kentään?
Näin olen ymmärtänyt.
USA:ssa tämä on tunnetumpaa.
Minkälaisilla avainsanoilla kannattaisi etsiä netistä?
Ilmeisesti suomeksi ei vielä kovin paljon ole kirjoitettu? - ok
Täytyy ottaa asioista selvää kirjoitti:
Kuuluuko tämä ajatus keuhkoklamydian osuudesta masennukseen funktionaalisen lääketieteen kentään?
Näin olen ymmärtänyt.
USA:ssa tämä on tunnetumpaa.
Minkälaisilla avainsanoilla kannattaisi etsiä netistä?
Ilmeisesti suomeksi ei vielä kovin paljon ole kirjoitettu?Funktionaalisesta lääketieteestä en tiedä, mutta ainakin täällä keuhkoklamydiaa käsitellään hyvin:
www.cpnhelp.org
Jos osaa lukea englantiua, niin siellä se masennus vilisee muidenkin oireiden seassa lähes kaikilla. Ja miten se pahenee kun noita bakteereja tappaa. Eli kertoo hyvin siitä mikä rooli tulehdussytokiineilla on masennuksessa. Mitä tulee näyttöön, niin lääketieteellä on hyvin ohutta näyttöä mistään. Masennuksen perimmäistä syytä ei tunneta, ja masennuslääkkeiden täsmällistä vaikutustapaa ei myöskään tunneta. Jotkut sanovat että masennuslääkkeet eivät ole plaseboa parempaa.
Se kuitenkin tiedetään että mitkä ovat tehokkaat antibiootit keuhkoklamydia vastaan. Sen sijaan mitään standardia ratkaisua tähän ei ole luotaistuotteiden ja yrttien osalta, eli siinä olisi tehtävä protokollan kehittämisessä. Omalta osaltani voin sanoa että lisäravinteista lipoiinihappo on selvästi tehokkainta, ja sen uusi Na-R-ALA muoto vieläkin tehokkaampaa. Myös NACia suositellaan lisänä, koska on tehokasta kk:n ulkopuolisia bakteerimuotoja vastaan.
Paljon tietoa suomeksi löytyy myös täältä, sekä paljon tutkimuksia, ja hoitokokemuksia.
http://th1.ktd.krakow.pl/
Tieto tuossa paikassa on varmaan tuhat kertaa hyödyllisempää kuin mitä lääkäreiltä ikinä saa ja täysin ilmaiseksi vieläpä. - Täytyy ottaa asioista selvää
ok kirjoitti:
Funktionaalisesta lääketieteestä en tiedä, mutta ainakin täällä keuhkoklamydiaa käsitellään hyvin:
www.cpnhelp.org
Jos osaa lukea englantiua, niin siellä se masennus vilisee muidenkin oireiden seassa lähes kaikilla. Ja miten se pahenee kun noita bakteereja tappaa. Eli kertoo hyvin siitä mikä rooli tulehdussytokiineilla on masennuksessa. Mitä tulee näyttöön, niin lääketieteellä on hyvin ohutta näyttöä mistään. Masennuksen perimmäistä syytä ei tunneta, ja masennuslääkkeiden täsmällistä vaikutustapaa ei myöskään tunneta. Jotkut sanovat että masennuslääkkeet eivät ole plaseboa parempaa.
Se kuitenkin tiedetään että mitkä ovat tehokkaat antibiootit keuhkoklamydia vastaan. Sen sijaan mitään standardia ratkaisua tähän ei ole luotaistuotteiden ja yrttien osalta, eli siinä olisi tehtävä protokollan kehittämisessä. Omalta osaltani voin sanoa että lisäravinteista lipoiinihappo on selvästi tehokkainta, ja sen uusi Na-R-ALA muoto vieläkin tehokkaampaa. Myös NACia suositellaan lisänä, koska on tehokasta kk:n ulkopuolisia bakteerimuotoja vastaan.
Paljon tietoa suomeksi löytyy myös täältä, sekä paljon tutkimuksia, ja hoitokokemuksia.
http://th1.ktd.krakow.pl/
Tieto tuossa paikassa on varmaan tuhat kertaa hyödyllisempää kuin mitä lääkäreiltä ikinä saa ja täysin ilmaiseksi vieläpä.Ok
Kiitos linkeistä ja tiedoista. Pystyn itse lukemaan englantiakin, tosin tämä termistö
on minulle vierasta sanastoa, joten täytynee hieman perehtyä lisää.
Jos haluaisi hoitaa masennusta antibioottien avulla keuhkoklamydian parantumiseksi,
kuinka siihen voi saada lääkemääräyksen? Ja voiko ylipäätänsä sillä perusteella? Antibiootit lienevät reseptilääkkeitä, joita ei ilman lääkärin määräystä saa ostaa apteekista,
ainakaan Suomessa.
Ovatko luontaistuotteet mielestäsi riittävän tehokkaita keuhkoklamydian hoidossa?
Tarvitaanko antibioottia joka tapauksessa taudinaiheuttajan kukistamisessa?
Luin pienen artikkelin funktionaalisen lääketieteen alueelta, kirjoittaja oli opiskellut
USA:ssa. Siinä yhtenä osana masennuksen hoitoa tuotiin esille aivojen hiljaisen tulehduksen sammuttaminen ja myös alfalipoiinihapot, muun muassa.
Täytyy tutustua asiaan tarkemmin.
Kiitos näistä antamistasi tiedoista. - ok
Täytyy ottaa asioista selvää kirjoitti:
Ok
Kiitos linkeistä ja tiedoista. Pystyn itse lukemaan englantiakin, tosin tämä termistö
on minulle vierasta sanastoa, joten täytynee hieman perehtyä lisää.
Jos haluaisi hoitaa masennusta antibioottien avulla keuhkoklamydian parantumiseksi,
kuinka siihen voi saada lääkemääräyksen? Ja voiko ylipäätänsä sillä perusteella? Antibiootit lienevät reseptilääkkeitä, joita ei ilman lääkärin määräystä saa ostaa apteekista,
ainakaan Suomessa.
Ovatko luontaistuotteet mielestäsi riittävän tehokkaita keuhkoklamydian hoidossa?
Tarvitaanko antibioottia joka tapauksessa taudinaiheuttajan kukistamisessa?
Luin pienen artikkelin funktionaalisen lääketieteen alueelta, kirjoittaja oli opiskellut
USA:ssa. Siinä yhtenä osana masennuksen hoitoa tuotiin esille aivojen hiljaisen tulehduksen sammuttaminen ja myös alfalipoiinihapot, muun muassa.
Täytyy tutustua asiaan tarkemmin.
Kiitos näistä antamistasi tiedoista."Jos haluaisi hoitaa masennusta antibioottien avulla keuhkoklamydian parantumiseksi,
kuinka siihen voi saada lääkemääräyksen? Ja voiko ylipäätänsä sillä perusteella? Antibiootit lienevät reseptilääkkeitä, joita ei ilman lääkärin määräystä saa ostaa apteekista,
ainakaan Suomessa."
Eipä tietenkään voi. No ulkomailla on kyllä lääkäreitä jotka osaavat tämän, mutta Suomessa ei vielä ole ketään.
"Ovatko luontaistuotteet mielestäsi riittävän tehokkaita keuhkoklamydian hoidossa?"
Kyllähän ne alussa ainakin ovat enemmän kuin riittäviä, mutta loppua kohti ehkä kaipaisi hieman lisää tehoa.
"Tarvitaanko antibioottia joka tapauksessa taudinaiheuttajan kukistamisessa?"
Ei. Solunsisäisiä bakteereja ei tapeta kuten klassisia bakteereja. Niitä vastaan ei tarvita tappavia yhdistelmiä, vaan pelkästään bakteerien paljastaminen immuunipuolustukselle riittää.
Lue tästä mitkä aineet voivat olla hyödyllisiä siinä:
http://people.bu.edu/gilmore/nf-kb/inhibitors/index.html
a-Lipoic acid
Aged garlic extract (allicin)
Melatonin
N-acetyl-L-cysteine (NAC)
Ja tässä miksi:
http://people.bu.edu/gilmore/nf-kb/inducers/index.html - kölfsdjkofd
Genie not in a bottle kirjoitti:
Lisäys edelliseen viestiini.
* G = guaniini
*A = adeniini
Kirjoitusvirhe: " ajoitain" tarkoitin " joitain".geenitestejä tehdään? voiko ihan tavallinen ihminen mennä testauttamaan itsensä??
- Oikea apu oikeaan aikaan voi olla ratkaiseva.
Niin, masennustakin on niin monenlaista.Tarvitaanko aina kaikkeen kemiallista apua?
On hyvä, että muitakin keinoja tarjottaisiin ja rohkaistaisiin itsehoitoon, kuten liikunta, kirjoittaminen, keskustelu. Ne ovat luonnollisia keinoja, joita pitäisi jo koulussa opettaa lapsille: kuinka selvitä, kun mieltä ahdistaa, kun tulee ylitsepääsemättömiä murheita. Mitä voi tehdä itse, ennenkuin masennus ehtii edetä vaikeaksi.
Ja voisiko miettiä, miten ennaltaehkäistä masennusta? Hoitaa itseään ja mielen hyvinvointiaan, ENNEN kuin on masentunut?
Hyvin paljon voi tehdä yksinkertaisilla keinoillakin oman hyvinvointinsa parantamiseksi.
Ja lähellä elävien hyvinvoinnin turvaamiseksikin. - Minttustiina
Unirytmi paikallaan.Terveellinen ruokavalio(kaikki turhat makeat pois,samoin kuin vaaleat hiilihydraatit,maitorasvat pois,eläinrasvat pois ja muutenkin vähän rasvoja.Lisää veden juontia niin,että juot 8-10 lasillista vettä päivässä(jätä kaikki limut ja makeat juomat pois).Jos käytät alkoa tai poltat tupakkaa niin ne pois.Saunakalja myöskin pois.Ulkoilua ja liikuntaa vähintään joka toinen päivä tunnin verran.Pääasia on ,että pysyt ihannepainossasi.
Kodin sisustuksessa käytä sellaisia värejä,joiden tiedät auttavan mielialaasi pysymään positiivisena.Jätä kaikki haaleat ja beesit värit pois.Kangaskaupoissa ja sisustusliikkeissä on todellakin väriä(punaista,keltaista,vaaleanvihreää,oranssia,valeansinistä jne).
Kuuntele sellaista musiikkia päivittäin ainakin aamulla ja illalla,joka auttaa sinua piristymään ja ajattelemaan positiivisesti.
Älä jää yksin vaan hae seuraa.Liity ryhmiin.Niitä löytyy erilaisista harrastuspiireistä.
Koristele myöskin kotiasi ihan uudella tavalla ja osta viikottain hedelmiä,juureksia,vihanneksia ja asettele ne niin,että näet ne myöskin.Eteisenkin pöydälle voit saada kauniin asetelman erilaisista hedelmistä.Osta kukkasia kotiisi.
Käy kampaajalla.Mene kosmetologille.(varallisuutesi mukaan)
Kaikella millä voit piristää itseäsi,niin te sellaista.- varallisuudesta,
Käy kampaajalla.Mene kosmetologille.(varallisuutesi mukaan)
Kaikella millä voit piristää itseäsi,niin te sellaista.
----
Hyvän elämän kannalta monet mainitsemustasi asioista ovat tosi tärkeitä, joten neuvot ovat sinänsä asiallisia ja kaikille suositeltavia. Sairastunut ihminen tarvitsee kuitenkin lääkehoidon ja mahdollisesti terapian lisäksi. Näin vain yksinkertaisesti on, vaikka kaikki ei halua kuulla sitä.
Tuohon "varallisuutesi mukaan" tuli mieleen... Masentuneet hakevat tutkitusti lohtua shoppailusta, koska se voi antaa hetkellisen lyhyen hyvänolon kokemuksen rankkaan arkeen. Mulle kävi niin. Masentuneena tuli jonkinlainen ostosriippuvuus ja oli pakko hankkia tavaroita,lehtiä,kirjoja,levyjä jne. En saanut "rauhaa" ennenkuin jokin mielessäpyörivä turhake oli ostettu kotiin. Tuhansia euroja säästöjä paloi nopeasti. Masennuksesta toivuttuani hermostuin valtavaan tavaramäärään ja vähin äänin kannoin kaiken pikkuhiljaa kirpputoreille ym ja paljon meni roskiinkin. Kun sitä ei sairastuneena välttämättä pysty pysymään kohtuudessa.
- fakuriko
No en nähny 3v lääkityksestä mitään hyötyä olen edellee kovin masentunut eikä apua löydy mistään
- Pikku Myy 2
jos viittit lukee näitä.
http://www.valohoito.fi/
http://www.innojok.fi/kirkasvh/kirkasvalo.php
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/1609
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=3867/news_db=web_lehti2006/type=1
http://www.msmaailma.fi/forum/topic/multiple-sklerose-kirkasvalo-20362.htm- -.-.-.-.-.-.-.-.-.-ii
Mä käyn ostaan tällatteen
- raittiit aivot xp
elämänmuutos ja siihen tarvitaan aikaa.Tärkein on saada liikakilot pois.Jos olet ylipainoinen niin aloitat laihduttamisen.Yksin se ei onnistu.Mene laihdutusryhmään.Netissä on monia erilaisia ryhmiä laihduttajille,mutta mene paikanpäälle keskustelemaan ihmisten kanssa.
Moni masentuu syksyn pimeydessä.
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/1609
Mutta kaikenlaista masennusta voi todellakin hoitaa lääkkeettömästi.Hedelmiä,kasviksia,kaikkea värillistä tuoretta ruokaa.Kirjoita ylös mitä syöt päivän aikana ja unohda yöpuputtaminen.
Ulkoilua ja liikuntaa.Mene vaikka uimahalliin uimaan ja tee siitä itsellesi jokaviikkoinen tapa.Siellä kun käyt useammin saat myöskin uusia tuttaviakin ja voit jopa saada hyviä ystäviä sieltä.
Joku jo kirjoittikin kaikesta sellaisesta terveellisestä elämästä mitä minäkin kannatan.Kahvin olen itse jättänyt kokonaan pois ja niin ahdistuskin kaikkosi.Unirytmi pysyy hyvänä ilman kahvia.Kofeiiniton kahvi minulla on varalla kaapissa on kaffejano yllättää.Ei hakkaa sydän ja olo on levollinen.
Mutta kaikkea hyvää ja kyllä se siitä onnistuu kun asiat oikein oivaltaa ja ajattelee raitista elämää ja omaa terveyttään. - Minä vain
Syön lääkkeitä olotilaani, tosin minulla ei ole masennusta vaan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sitä ei itse hoidetakkaan.. Mutta tässä muutama jotka jo ennen lääkkeitä auttoivat huomattavasti:
- E-EPA
- Säännöllinen unirytmi, jopa viikonloppuisin
- Kevyt ruokavalio, ei mitään rasvaista
- Ulkoilu
- Angstisten biisisanotusten revittäminen tuottaa kummasti hyvän olon :D
- Kirjoittaminen muka julkisesti vaikka ei lähetäkkään viestiä, kirjoittaessa joutuu pohtimaan asiat paljon selvemmin että saa ne ulos
- Avoin puhuminen läheisille
Luin jostain että ihmisen pitää kuvitella olevansa sellainen kuin haluaa ja silloin alkaa automaattisesti myös käyttäytymään niin. Halusin olla iloinen ja pirteä, joten pakotin itseni olemaan aina iloinen ja valittamatta. Ei mennyt kauaakaan kun oikeasti mielialani parani. Samoin päätin olla myös rohkeampi ja sosiaalisempi. Sanoin itselleni että "tee nyt, ei siinä mitään menetä". Aloin tekemään asioita joita en ennen uskaltanut, esimerkiksi jutella vieraille ja toimia spontaanisti. Pakottamalla tästä tuli normaali toimintakuvio. Nykyään minut tunnetaan iloisena ja avoimena ihmisenä, ei hiljaisena ja surullisena niinkuin ennen. Tässä tilasssa on paljon parempi elää! Nyt olen tätä aivan luonnostani. Tämä itseni uudistaminen sellaiseksi kuin halusin on ollut kyllä parasta vaikka selvästi vaikeinta. On muistettava antaa itsensä lepää ja ennenkaikkea antaa anteeksi vaikka joskus muutama päivä menisikin sängynpohjalla! - hiljainen masentunut
Jos "luonnontuotteilla paranet niin ok.Mut "todellinen "masennus voi olla niin syvää ja tuskallista ,et siinä kyllä unohtuu luonnon antimet...ja yrittää etsiä (jos jaksaa)apua oikeista lääkkeistä,ja alan lääkäreistä.Tämän varmaan ymmärtää hän joka sairastaa masennusta,se on niin raskasta...et saman kokenut voi sen ymmärtää.
- Entinen kahvikissa
Huom! Huom! Aluksi haluan kirjoittaa:
En ole kirjoittamassa tätä vastausta kannanottona lääkkeiden puolesta tai vastaan!
En halua vähätellä kliinisesti masentuneiden kokemuksia millään tavalla.
Olen itse ilmeisesti ns. kofeiiniyliherkkä ihminen. Minä en voi juoda kupillistakaan kahvia ilman että verenpaine nousee voimakkaasti ja unirytmi häiriytyy yms epämiellyttävää.
Myös minua on auttanut todella paljon kahvin jättäminen kokonaan.
Tämä on tietenkin vain yksi pienen pieni osa kokonaishyvinvointia.
Kannattanee ehkä kokeilla, voisiko kahvista luopumisella olla postiviista vaikutusta? - hei!
tahtoisin yrittää ilman. Kuolema pyöri mielessä .
-Jos haluat pitkittää tilannetta niin pitkitä. Kuoleman ajatukset kertovat jo keskivaikeasta masennuksesta.
Mitä pidempään välttelet hoitoa ja sairastat, niin sen pidempi ja raskaampi lääkityksestä lopulta tulee ja sinua vaikea saada enää helposti kuntoon. Ja helpostihan siitä masennuksesta ei muutenkaan parannuta. Tästä lääkärikin minua varoitti, että masennukseen pitäisi puuttua mahdollisimman nopeasti jos siitä meinaa kohtuudella selvitä. Paranemisaika on tietyssä suhteessa sairauden kestoon. Minä en puuttunut ja sitä kadun katkerasti, vaikka lopulta paraninkin. Koin todellisen helvetin ja lääkkeitä piti jatkuvasti kokeilla ja vaihtaa. Olisin varmasti päässyt melko helpolla, jos olisin hakeutunut hoitoon silloin kuin oireet alkoivat, enkä sitten kun en pystynyt enää kunnolla huolehtimaan työstä ja muusta arkipäivän asioista. Voi olla, että nyt omilla väärillä asenteillasi ja valinnoillasi luot itsellesi myöhemmin kovan kärsimyksen. Ja siitäpä ei enää niin vain noustakaan, silloin kun olisit itse valmis syömään lääkkeitä. Kalaöljyt voivat olla terveellisiä aivoille ja ehkäistä masennusta, mutta ei niistä enää yksistään ole toimivaksi hoidoksi kun sairastuminen on tapahtunut ja se on jo jatkunnut pitkään. Sitäpaitsi tuote on kallis ja valmistaja sanoo että terapeuttiset annokset ovat esim 4 kappaletta 500mg kapselia päivässä. Ota lääkkeet ja käytä kalaöljyjä ja vitamiineja muuten terveytesi ylläpitoon kohtuudella. Kalaöljyä en sinänsä tuomitse, koska ne rasvahapot on ihmiselle välttämättömiä ja jos et syö kalaa kunnolla, niin et saa niitä. öljyt on ok, jos ei ole mitään hyytymisongelmia veressä. Käytän itsekin.
vaan tuntuu kuin siinä olisi jotakin "kemiallista", niin paljon olotilat voivat heitellä
No niinhän siinä onkin, häiriöt aivojen kemiallisessa tasapainossa. Ei se millään kalaöljyllä tai kävelylenkillä korjaudu.Se ei ole terveellisyydestään huolimatta riittävä keino enää hoitaa sairautta yksistään. Mutta sinähän sen hinnan nahoissasi maksat, jos jätät puuttumatta tilanteeseesi. Me muut voimme vain varoittaa ja harmitella, ja yrittää ohjata hoitoon. Jos se on sinusta agressiivista niin olkoon, suoraan on kuitenkin sanottava ja varoitettava, kun näkee jonkun tekevän epäedullisia valintoja.- Kysyvälle
Nimimerkki "hei!",
paranitko yksinomaan lääkkeiden avulla vai saitko lisäksi psykoterapiaa, jonkinlaista? Ymmärsin vastausviestistäsi, että olet jo täysin toipunut masennuksestasi. Haluaisitko vielä kertoa siitä, kuinka
jätit mielialalääkkeet pois ja saitko siihen lääkäriltä apua?
Olen iloinen puolestasi, että olet toipunut! - hei!
Kysyvälle kirjoitti:
Nimimerkki "hei!",
paranitko yksinomaan lääkkeiden avulla vai saitko lisäksi psykoterapiaa, jonkinlaista? Ymmärsin vastausviestistäsi, että olet jo täysin toipunut masennuksestasi. Haluaisitko vielä kertoa siitä, kuinka
jätit mielialalääkkeet pois ja saitko siihen lääkäriltä apua?
Olen iloinen puolestasi, että olet toipunut!paranitko yksinomaan lääkkeiden avulla vai saitko lisäksi psykoterapiaa, jonkinlaista?
-Paranin yksinomaan lääkkeiden avulla. En saanut terapiaa. Tarpeeksi huonossa kunnossa ei ole voimia keskustella, ja minulla oli alusta asti (siis siitä asti kun hakeuduin hoitoon) vahva tunne siitä, että keskustelut ovat täysin turhaa. Aiemmin olisin tarvinut. Kriisini oli jatkunut pitkään ja ehkä olin sen jollain tavalla itsekseni työstänyt, ja pahin masennus tuli ikäänkuin jälkiseurauksena tai kriisini loppuvaiheessa. Sitä ennen olin sinnitellyt oireiden kanssa masentuneena, mutta en ihan niin kauheassa kunnossa kuitenkaan. Ahdistus ja paha olo (henkiset tuntemukset) oli alkuvaiheessa pahinta, loppuvaiheessa fyysiset masennusoireet ja fyysiset ahdistusoireet. Eli se tauti tavalleen pikkuhiljaa siirtyi henkisestä yhä fyysisempään muotoon.
että olet jo täysin toipunut masennuksestasi
-Kyllä. Täysin. Useita vuosia jo ilman lääkkeitä.
Haluaisitko vielä kertoa siitä, kuinka
jätit mielialalääkkeet pois ja saitko siihen lääkäriltä apua?
- Jätin lääkkeet pikkuhiljaa pois annoksia vähentämällä ja tabletteja puolittamalla, kuten pitääkin. Kerralla ei saa lopettaa. Ensin loippuivat rauhoittavat ja viimeiseksi masennuslääkke. Olin ollut kohtalaisessa kunnossa jo puoli vuotta ja selvinnyt työelämästäkin. Olo oli kohtalaisen ok, vaikka ei täydellinen. Edessä oli vielä monen kuukauden oma loma toipumiseen, kun jätin lääkkeet itsenäisesti pois. En vain mennyt enää lääkäriin. Tuli monenlaisia muutoksia, ja päätin etten lähde hoitoon enää uudelle lääkärille.
-Kun lääkkeet lopettaa, niin sitä ei saisi tehdä liian aikaisin. Puoli vuotta terveenä pitäisi vielä syödä, ettei uusiudu. Poisjättäminen ei ole ongelma, mutta sitä ei saa tehdä kerralla, vaikka masennuslääkkeisiin ei tulekaan riippuvuutta.
- onnekas,,ko,,
Hei sinulle sinne..
Minulla vähän sama tilanne, en ikinä ole syönnyt mitään lääkkeitä ja nyt työtilanteen takia kävin psyg. juttusilla mikä johti siihen että tällähetkellä kaivellaan 40v vanhoja asioita. Eilen uskalsin ottaa elämäni ekan masennuslääkkeen, pienipilleri joka piti viellä halkaista, mutta tuntui että pakko saada helpotusta olotilaan.Pelottaa kyllä se kuinka sit lopetus sujuu, koska en olis alunperin halunut pillereitä, mutta ei olis elämisestä tullut helppoa ilman niitä.
Nyt otan päivän kerralla ja toivon että lääkkeet auttaa, ja pääsen niistä sit myöh eroon hyvällä tuloksella, valitettavasti tämä ei ollut ihan vastaus sinun kysymykseen mutta oli minulle hyvä vähän purkaa itteäni.
Toivon että jos menee pahaksi, niin uskallat viime tingassa tarttua lääkkeisiin.
Hyvää jatkoa sinulle eteenpäin, kuin myös kaikkille muille. - alkuper
Olen käyttänyt Terolut- hormonia jonkin aikaa ja sillä näyttäisi olevan aika iso vaikutus mielialaani. En ole kärsinyt samanlaisista (jos juuri minkäänlaisista) pms-oireista kuin ennen, ja muutenkin olo on tyytyväisempi. Varma en voi olla, mutta vahvasti näyttäisi siltä, että sillä on aika iso positiivinen vaikutus olotilaani.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2004383
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin?
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin? Shokki!422026- 631713
Ymmärrätköhän nainen
Etten halua että ottaisit sitä suuhusi. Minusta se on ällöttävää, vaikka kivalta se kai tuntuisi, mutta vain minusta. Mi1331373Martina on käynyt puhumassa viisauksia
Iltalehden artikkelissa Martinan viisaudet.3581347Ajattelen sinua iltaisin, aamulla, päivittäin
Ehkä siinä jo pientä vinkkiä. Oot jäänyt pahasti mieleen. Sun katse on niin syvä ja oot niin lempeä. Hyvä olla sun kanss93969SDP:läinen lähettiläs Titta Maja-Luoto RAIVOAA lähetystössä -?
SDP:n puolueen Maja-Luoto on Portugalissa noussut Median otsikoihin, koska RAIVOAA työntekijöille ja pitää Heitä lähinnä26933Mitä alkoholijuomaa on myyty sekä Linda Lampeniuksen että Matti Nykäsen nimellä? Testaa tietosi!
Mikähän alkoholijuoma se mahtoi olla…? Tule pelaamaan kivaa Testerin Juomavisaa! Kuinka monta saat oikein? Tästä pääse10899Sinkkujen lapset ja kesäloman pituus
Tuli mieleeni kysyä oletteko huolissanne lasten ja nuorten tulevaisuudesta, tai siitä mitä he nyt joutuvat kokemaan yhte170818Voiko vauva uskoa ?
Lohkoissa väitetään ettei vauva voi uskoa. Tässä näet vauvan uskon. https://youtube.com/shorts/QhFbPSdjpnA?si=Zb2BCRST9186706