Miten voi olla mahdollista, että kahden hyvin samanlaisen siskoksen elämä kulkee aivan eri ratoja. Mitä on ne valinnat mitä teki toisin. Vai onko vaan toinen onnekkaampi toista.
Olemme siskoni kanssa molemmat olleet aina hyviä koulussa ja opiskelleet pitkälle. Molemmat olemme myös sosiaalisia ja työteliäitä, aina valmiit tekemään osuutemme ja ylikin.
Isosiskona olen tietenkin lähtenyt omaan elämään aikaisemmin, mutta tätä vapaan elämän alkutaipalettakin olemme tallustelleet rinta rinnan.
Siskoni on heti 18-vuotta täytettyään löytänyt itselleen kumppanin, jonka kanssa ovat perustaneet perheen. Siskoni sai myös heti opiskelujensa jälkeen unelmatyönsä. Hän ja miehensä ovat jo näin 3-kympin kynnyksellä taloudellisesti hyvin toimeen tulevia. Heillä on todella vilkas sosiaalinen verkosto ja heillä on lapsista huolimatta aikaa toisilleen ja harrastuksilleen.
Minä taas en ole vielä näin reilu 3-kymppisenäkään vielä löytänyt elämänkumppaniani. Kovasta koulutuksesta ja hyvästä työmoraalista huolimatta en ole saanut muuta kuin lukemattomia pätkätöitä ja joutunut olemaan jopa osan aikaisesti työttömänä. Paikkakunnalta toiselle muutettuani sen vakaan unelmatyöni perässä, olen myös kadottanut melkein kaikki vanhat ystävyyssuhteeni. Työn epäsäännöllisyys ei anna myöten keskittyä harrastamaan pitkäjänteisesti mitään. Työ ja sen puute, ja tästä johtuva taloudellinen piina on ainoat asiat mitkä ohjaa elämääni.
En siis ole millään muotoa katkera siskolleni, vaan aidosti onnellinen hänen puolestaan. Mutta mietin vain mitä tapahtui, ja miksi ne samat iloiset nuoret naiset ajautui niin eri elämäntilanteisiin.
Olemme siskoni kanssa molemmat olleet aina hyviä koulussa ja opiskelleet pitkälle. Molemmat olemme myös sosiaalisia ja työteliäitä, aina valmiit tekemään osuutemme ja ylikin.
Isosiskona olen tietenkin lähtenyt omaan elämään aikaisemmin, mutta tätä vapaan elämän alkutaipalettakin olemme tallustelleet rinta rinnan.
Siskoni on heti 18-vuotta täytettyään löytänyt itselleen kumppanin, jonka kanssa ovat perustaneet perheen. Siskoni sai myös heti opiskelujensa jälkeen unelmatyönsä. Hän ja miehensä ovat jo näin 3-kympin kynnyksellä taloudellisesti hyvin toimeen tulevia. Heillä on todella vilkas sosiaalinen verkosto ja heillä on lapsista huolimatta aikaa toisilleen ja harrastuksilleen.
Minä taas en ole vielä näin reilu 3-kymppisenäkään vielä löytänyt elämänkumppaniani. Kovasta koulutuksesta ja hyvästä työmoraalista huolimatta en ole saanut muuta kuin lukemattomia pätkätöitä ja joutunut olemaan jopa osan aikaisesti työttömänä. Paikkakunnalta toiselle muutettuani sen vakaan unelmatyöni perässä, olen myös kadottanut melkein kaikki vanhat ystävyyssuhteeni. Työn epäsäännöllisyys ei anna myöten keskittyä harrastamaan pitkäjänteisesti mitään. Työ ja sen puute, ja tästä johtuva taloudellinen piina on ainoat asiat mitkä ohjaa elämääni.
En siis ole millään muotoa katkera siskolleni, vaan aidosti onnellinen hänen puolestaan. Mutta mietin vain mitä tapahtui, ja miksi ne samat iloiset nuoret naiset ajautui niin eri elämäntilanteisiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kaksostenkaan elämä ole samanlaista.
Jos olisitte menneet molemmat samaan kouluun, hankkineet saman ammatin, asuisitte samalla paikkakunnalla ja käisitte samanlaisessa työssä niin sittnhän kaikki olisi lähes yhteneväisesti, paitti että vielä se ukko puuttuisi.
Mutta sinulla on ollut omat mielenkiinnon kohteesi, olet valinnut toisen koulutuksen, toisen ammatin ja olet muuttanut toiselle paikkakunnalle. Siinähän on jo aika paljon syy ja seuraus -suhteita miksi elämäsi on erilaista?
Vaikka olisi kaksoset ja molemmet eläisivät just niinku toinenkin, niin sillä hetkellä kun jompikumpi tekee erilaisen valinnan kuin toinen niin polut eroavat. Toinen päättää ruveta lukemaan fysiikkaa, toinen saa kiksinsä armeijan kapiaisena, kyllä siinä elämänolut erkanee.
Ei elämässä ole aina oikeudentajua.
Hyvä esimerkki tätini perhe, joka sairastaa koko ajan. Heiltä paloi talo, setäni joutui työttömäksi ja auto varastettiin. Serkkuni on vakavasti vammainen, toinen saanut jo kolme keskenmenoa.
Tuntuu pahalta kun itsellä ja omalla perhellä on asiat niin hyvin (kop-kop). Mutta osaahan olla ainakin kiitolllinen onnen kantamoistaan, toivoen että ne vaan jatkuu.
Tarinasi sinusta ja siskostasi kävisi monenkin sisaruksen tarinaksi. En tarkoita vähätellä asiaasi, vaan tarinasi kertoo omalla selkeällä sisällöllään ihmisten erilaisuudesta ja miten kasvaminen irti lähiomaisista voi olla elinikäinen prosessi.
Mielestäni olet ollut liian läheinen sisaresi kanssa ja tiedän tarinoita, joissa pelko kasvamisesta erilleen on muovannut sisarukset suorastaan sairaalloisen kiinni toisiinsa jolloin asiat tehdään kaiken aikaa toisiaan matkien. Jopa puolisot ovat niin toistensa kaltaisia, ettei piiriin mahdu milliäkään muita erilaisia ajatuksia.
Miksi et ole ylpeä siitä, että mietit, tiedostat ja olet tehnyt oikeita ratkaisuja itseäsi kohtaan? Sisaresi on kenties toiminut samoin, mutta hän ei todennäköisesti olisi pystynyt käymään läpi kaikkea mitä sinä olet pystynyt. Ei se tarkoita epäoikeudenmukaisuutta, vaan elämässä yksinkertaisesti on kokijoita ja jos olet rehellinen, niin olisitko sinä todellakin tahtonut elää kuten sisaresi?
Sinun täytyy nyt työstää ajatuksiasi ja tunteitasi sekä raakata mitkä ovat kasvatuksestanne johtuvia odotuksia, mitkä sinun itsesi kehittämiä vääriä arvoja ja kuinka paljon te olette sisarenne kanssa uskaltaneet elää oman tahtonne mukaisesti? Ehkä sinun elämäsi yksi tarkoitus on oppia näkemään enemmän kuin sisaresi ja sitä myöten myös tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä, joita sisaresi ei ehdi valmiissa elämässään niin tehdä. Ehkä sinun tarkoitus on kerätä elämänviisautta , josta voi olla suuri hyöty ajan kanssa myös sisarellesi? Elämähän jatkuu, kuten tiedät ja huomisesta ei kukaan tiedä.
Olinpa suorastaan mykistynyt kun luin kirjoituksesi.
En ole koskaan ajatellut asiaa näin. Eli olen ajatellut oman elämäntilanteeni vain yleisesti hyväksytyn ja arvostetun kannalta.
Kiitos, että toit toivoa pimeään arkeen ja vahvistusta omiin valintoihin. Hienoa, että joku ihminen vielä kykenee sitä toisille antamaan. Ja olet kyllä oikeassa, en haluaisi siskonkaan elämää itselleni. Ehkä minullekin on varattu jossain vielä jotain muuta ja omannäköistä.
Hyvää, aurikoista alkusyksyä sinulle!