Toisen sinfonian toinen osa laittaa melkeen itkemään, samoin neljännen sinfonian ensimmäisen osan kauneimmat teemat. Lisäksi Brahmsin polyfonia on harvinaisen tiukkaa tavaraa. Ehdottomasti viiden suurimman sinfonikon joukossa, vaikka sinfonioita on vain neljä. Täällä esitetyt väitteet Brahmsista saappaanpaukuttelumusiikkina ovat silkkaa höpötystä.
Brahms oli älykäs
ja herkkä jäbä.
4185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan ansaitusti kuuluu "kolmen suuren B:n joukkoon", kuten Bach ja Beethovenkin. Brahmsilla on neljän suursinfonian lisäksi mm. parisen sataa liediä(joista löytyy ihan täyttä parhaimmistoa tässä lajissa; Brahms tule heti Schubertin jälkeen lied-säveltäjänä), kaksi pianokonserttoa sekä konsertto sooloviululle ja konsertto viululle/sellolle (konserttojen kirkkaita helmiä kaikki), kamarimusiikkia, pianomusiikkia ja upea messu, unohtamatta unkarilaisia tansseja, jotka eivät tosin hirveästi allekirjoittanutta vakuuta - mutta kuuluvat klassisen tunnettuihin "perusteoksiin".
Brahms oli kuin Bach eikä päästänyt heikkoja teoksia ulos koskaan. Hän oli aika tuotteliaskin vaikka hioi pitkään ja hartaasti sävellyksiään poikkeuksetta.
En pidä schubertista. Liian vakavaa jäykistelyä. Brahms osasi leikkisiä ja kotoisampia liedejä säveltää.
Unkarilaiset tanssit eivät ole Brahmsin sävelmiä, mutta hän orkestroi niistä klassikoita. Yhtään heikkoa Brahmsia en ole kuullut.
Pidän kovasti Brahmsin musiikista, mutta silti on sanottava, että olen joskus kuulevinani siinä tasapaksuuteen johtavaa ankaraa puurtamista. Esimerkiksi Schumann on epätasainen mutta hän antaa minulle sellaista huimausta, jota pidän tärkeänä mutta jota en Brahmsilta saa.
Mutta kukin tavallaan. B:n sinfoniat, konsertot, liedit jne. ovat toki hienoja.