Ihastuin järjettömästi mieheen. On naimisissa, lapsia ja lisää tulossa. Silti aloitin suhteen hänen kanssaan. Olemme erittäin varovaisia, ettemme jäisi kiinni. Tapaamme hyvin harvoin. Silti en haluaisi hänestä luopuakkaan, enkä perhettään rikkoa. Mitä luulette: jäämmekö kiinni ennen pitkää vai pystymmekö pitämään asian omanamme....
pahasti
Koukussa
283304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ennemmin tai myöhemmin jäätte kiinni, jomman kumman hermot pettää. Varsinkin jos olette ensikertalaisia. Mikäli miehellä on jo aikaisempia vastaavanlaisia tapauksia ollut, hän todennäköisesti vain porskuttaa jälkeesi eteenpäin seuraavaan...
Tosin jotkut naiset antavat myös siunauksensa näille miestensä "pikkuharrastuksille". Paljolti riippuu myös vaimon tavasta suhtautua asiaan.
Viime pelissä häviäjä saatat olla sinä, mikäli vuosia käytät aikaasi varattuun mieheen. Ystäväsi sinkkuilee ja perustaa perhettä. Kapeutuuko elämäsi? Kenelle voit siitä kertoa ja jakaa asioita?
Tietty, jos kummatkin on varattuja.... pelissä on vieläkin isommat pelimerkit...
Kai tämä suhde aikanaan loppuu ja mies jatkaa valloituksiaan. Toivottavasti loppu tulee sovussa eikä kiinnijäämisestä. En minä hänessä roiku - yhteinen juttu tämä on. Sanakin vain puolin ja toisin niin goodbye. Nyt vain on järjetön nautinto päällä....
Miten koet miehen perhe-elämän? Oletko koskaan mustasukkainen vaimolle? Onko niin, että tämä on vain hupia sinulle, joka ei satuta koskaan?
Oetko lähtenyt juttuun kevyesti ja vältät rakastumasta? Kerrot olevasi koukussa, joten etkö kuitenkaan odota suhteelta mitään muuta tulevaisuutta?
Miten arvelet käyvän jos mies haluaisikin suhteeseen sinun kanssa ja jättää vaimonsa?
Sammuuko intohimo siihen?
Miehellä on oma elämänsä ja minulla omani suhteen ulkopuolella. Mustasukkainen en ole, mutta koska kerran olen "koukussa" niin ikävä on usein kova.
Vältän todella rakastumista (koskaanhan ei tiedä)
enkä odota meille yhteistä tulevaisuutta - se on mahdotonta. Vaimoansa ei varmasti jätä. Teoriassa jos näin kävisi, niin mihin se intohimo siitä katoaisi. Ehkä lopahtaa aikanaan, jää nähtäväksi.
Mutta himot hyrrää tähän suuntaan kovasti.
Naiminen alkaa kyllästyttää ja vähitellen koko homma näivettyy.
huolestumisen merkkejä voi nähdä jo sanonnassa "en roiku hänessä"... nähty on ystäväpiirissä monia tapauksia jossa tämä alunperin kovasti vakuuteltu ja hehkutettu "vaan seksisuhde" on kääntynyt helvetilliseksi riipimiseksi ja langoilla itkeskelyksi kun on niin ikävä. Aina jossain vaiheessa on joltain osapuolelta pettänyt pinna ainaiseen salailuun ja korvikkeena tai panopuuna olemiseen.
Enpäs alentuisi itse moiseen mutta meitähän on moneksi. Itselle siinä vain käy köpelösti - tunteitaan kun ei välttämättä voikaan yhtäkkiä enää kahlita ja pitää hommaa "vain seksinä".
Näin kävi myös minulle. Ei ollut tarkoitus rakastua (tarkoitus oli vaan huvitella)koukkuun jäin ja rakastuin. Seurasi itkua ja surua.
kävi minullekin.Tosin meillä oli vain yksi yö
ja ystävyyttä yllikyllin,mutta kun sydän
haluaa muutakin.Molemmat ovat varattuja ja
matkaa kilometrejä....
Ja pelkät roihuavat tunteet ilman seksiä tuottavat myös tuskaa. Niitä ei noin vain lopetetakaan.
naimista, niin kyllä se aikanaan hiipuu. Kiihko häviää about puolessa vuodessa - vuodessa. Suhteen jatkuessa kantsii miettiä miten vuotensa käyttää. Mitä muistella vuosien kuluttua tai jopa vanhana. Valokuvia yhteisistä hetkistä ei ole, kenen kanssa niitä sitten jakaisi. hminen kuitenkin elämäntarinaansa rakentaa ja luontaisat on, että ajatus aina muistoihin palaa... ennemmin tai myöhemmin... Millaisia muistoja haluat itselläsi olevan?
Typerää käytöstä sinulta. Vapailta miehiä on pilvin pimein, miksi sinun täytyy tapailla varattua? Mies varmasti etsii sinusta jännitystä, mutta et sinä häntä kuitenkaan koskaan omaksesi saa. Ihan säälittää miehen vaimo, joka varmasti uskoo olevansa onnellisesti naimisissa.
Varmasti käytöksemme on typerää, sitä en kiellä. Monen monituista kertaa olen koittanut ajatella järkevästi, että lopettaa pitäisi, mutta himot ne on hiirelläkin. sitäpaitsi mitä se vaimo vielä suree kun ei mitään tiedäkkään.
jäätte kiinni josain vaiheessa. Riippuu paljon miehen vaimosta. Jos hän luottaa sokeasti mieheensä, niin kiinnijäämisen vaara on pienempi. Mietippäs kuitenkin miltä sitten tuntuu, jos ja kun niin käy. Tosi pahalta tuntuu kaikilla, vaimolla, lapsilla, sinulla ja miehelläkin. Kokemusta on.
Outoa, että kirjoitat monikossa kiinni jäämisestä. Mistä sinä jäät kiinni? Ethän sinä ole miehen vaimolle tilivelvollinen vaan se mies. Sulla tilanne, että näin vaan on nyt käynyt kun olet ihastunut ukkomieheen, ei voi tunteille mitään. Mielestäni ei ole sinun "vikasi" jos kiinni mies jää, eiköhän mies halua olla seurassasi täysin vapaaehtoisesti, ei ketään ihmistä voi väkisin pitää. Mies jää kiinni aikanaan ja todennäköisesti jättää sinut tai sitten teillä jatkuu salasuhde kaikesta huolimatta. Neuvoni sulle: Lopeta suhde nyt, ennenkuin on liian myöhäistä, jos kykenet. Särjet vielä sydämmesi ja mielesi.
Ja sattui niiiiin pirusti..puoli vuotta pystyttiin erossa elelemään,mutta niin sitä vaan taas tekemisissä ollaan,itse erosin,mutta mies on edelleen liitossaan,mutta eipä se tainnut onnellinen ollakkaan se liitto...hankalia juttuja kaikin puolin.
Samaa olen miettinyt: enhän minä mistään kiinni jää, enkä ole tilivelvollinen kenellekkään. En minä miestä itselleni vaadi - lainaksi vain. Varmasti jään lehdelle ruikuttamaan ja ikävääni itkemään. Saatan jopa särkeä sydämeni, mutta sanokaa rehellisesti: kuka tässä tilanteessa osaa edes järkevästi ajatella! Itketään sitten kun on itkun aika...
Olet tasan tilivelvollinen sille naiselle, jonka miestä nait. Oletko tyhmä?!
Itse jätin mieheni juuri äsken toistakymmentä vuotta kestäneen liiton jälkeen. Kolme pientä lastamme ovat taatusti kiitollisia sille toiselle naiselle, joka paitsi halusi heidän isänsä "lainaksi vain", mutta joka myös aiheutti sen että he näkevät minua jatkossa vain puolet vuodesta.
Toivottavsti sinulla on itkun aika ennen kuin päästät asiat näin pitkälle kuin meillä. Toivottavasti. Hyvää jatkoa!
Vapaaehtoista se mieheltäkin on: ei häntä kukaan pakota pettämään. Enkä tosiaankaan koe olevani tilivelvollinen vieraalle ihmiselle tekemisistäni. Jotainhan täytyy kotona pielessä olla jos mies/nainen vieraan mukaan lähtee..
Oletko sinä tyhmä? Kumman kanssa on suhde vaimon vai miehen ja kenelle tilivelvollinen ? Mieti vähän mitä ajattelet. Elämä on ihmeellistä, aina voi sattua yllättäviä asioita. Vaikka parisuhteessa on kaikki hyvin, niin minkäs voi jos tunteet alkaa toiseen suuntaan lähtemään. Ei se toinen nainen ole perheesi rikkoja vaan oma miehesi, kerran näin on toiminut.
Älä ole katkera syyttömille.
ylempänä oleva kirjoitus on tarkoitettu nimimerkille jättäjä
Kiitos mielipiteestäsi! Kiva ettei kaikki tuomitse! Elämähän on tarua ihmeellisempää!!!
Mielestäni jokainen saa elää kuten haluaa, kunhan ei vahingoita toisia fyysisesti tai henkisesti. Selän takana toimiminen vahingoittaa, paljastuttuaan. Kunhan jokainen myös oppisi, ettei se oma tahto ole aina se tärkein, sekä oppisi kunnioittamaan toisia, myös vieraita ihmisiä, niin maailma olisi huomattavasti parempi paikka.
kyllä jokaisen on keskityttävä omaan elämäänsä eikä sitä voi elää jos aina ja joka tilanteessa ajattelee, ettei vain vahingoita toisia henkisesti.
Vaikka pyrkisi unohtamaan itsensä niin väistämättä joskus aiheuttaa toiselle henkisiä kärsimyksiä, pieniä tai suuria. Mielestäni itsensä unohtaminen on kuitenkin pahinta mitä voi tehdä elämässään! Parisuhteessa on yleensä parasta tehdä kuten itse haluaa, silti ottaen toisen huomioon.
tarvitse olla sen kummemmin pielessä mitään. Voi olla kyse vain pelkästä seikkailun halusta. Onhan se seksi kiihkeää uuden ihmisen kanssa. Mielestäni olet vastuussa siitä mitä teet. Ei kannata alkaa edes leikkiin ukkomiesten kanssa, koska sitähän ihastuu kun tarpeeksi leikkii. Ja luulee kohdanneensa sen ainoan oikean... Itse en uusiosinkkuna aloita mitään ukkomiesten kanssa, koska tiedän kuinka paljon voisin tuolloin rikkoa ja monen ihmisen elämän pilata. Me aikuisethan kyllä selvitään näistä elämän kolhuista, mutta lapset joutuu kärsimään loppuikänsä. Tai ehkä kärsimään on väärä sana... Mutta ei uusioperheen suhteet ole todellakaan ongelmattomia. Mitä on seurannut, lapset lähes aina suorastaan inhoavat uusia puolisoita. Kannattaisi kyllä lopettaa suhde, varsinkin kun vauvakin tulossa. Aivan puistattaa... Toivottavasti järki tulee päähäsi, teillä on tosi paljon pelissä!
Mitä odotat suhteelta? Ettekö voisi olla "vain" ystäviä?
No niin: tämä kolmen kuukauden episodi taitaa olla tällä erää ohi. Ei jääty kiinni eikä kukaan joutunut itkemään ja sydäntään särkemään. Pieni haikeus jäi, ystäviä olemme. Kevättä kaikille!!
Tosi hieno juttu että sinulla on moraali ja selkärankaa!
Ei sillä ollut mitään tekemistä moraalin tai selkärangan kanssa! Molemminpuolinen himo vain laimeni. Saattaapi vaikka syttyä uudestaan - kuka tietää, mutta nyt näin.