Olen ollut mieheni kanssa yhdessä (nyt jo naimisissa) lähes viisi vuotta ja meillä on yhteinen reilun vuoden ikäinen tytär. Minulla on joskus, melko useinkin nykyään sellainen olo, että haluaisin ehkä olla kaksin tytön kanssa, toisin sanottuna en ehkä ole onnellinen tässä liitossa, enkä todellakaan tiedä miksi..:/ Mies on hyvä ja huomaavainen, suhteemme on tosin melko tasaista.. Onko muilla kokemuksia tällaisesta, että haluaisi ollakin yksin tai kaipaa jotain muuta? Onko se mennyt ohi vai mitä olette tilanteessa tehneet? Omassa mielessä pyörii vaan, että onko tämä "normaalia" vai tarkoittaako tämä, että nyt olisi aika jatkaa omia teitämme.. Huoh, toivottavasti joku osaisi vastata ja asiallisesti!
Miten muilla?
Nainen27?
6242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta tuntuu nykyään usein samalta.
Mies on ihan mukiinmenevä,kiltti,uskollinen ja kaikenpuolin ihanne puoliso ja meillä on yhteistä matkaa takana jo melkein 20-v.Mutta silti kaipuu elää yksin jossain muualla on vahva.Tuntuu että ollaan kasvettu jotenkin erilleen toisistamme.
Olen maininnut tästä puolisolleni ja hän on sanonut että meidän pitäisi tehdä useammin yhdessä juttuja mutta usein se jää vain puheeksi,sääli.
En osaa auttaa sinua kun en itsekkään tiedä mitä tehdä.Mutta et ole yksin ajatuksinesi.
Minusta tuntuu nykyään usein samalta.
Mies on ihan mukiinmenevä,kiltti,uskollinen ja kaikenpuolin ihanne puoliso ja meillä on yhteistä matkaa takana jo melkein 20-v.Mutta silti kaipuu elää yksin jossain muualla on vahva.Tuntuu että ollaan kasvettu jotenkin erilleen toisistamme.
Olen maininnut tästä puolisolleni ja hän on sanonut että meidän pitäisi tehdä useammin yhdessä juttuja mutta usein se jää vain puheeksi,sääli.
En osaa auttaa sinua kun en itsekkään tiedä mitä tehdä.Mutta et ole yksin ajatuksinesi.
tuli lähetettyä viesti tuplana!
Niinhän se on, kun miehessä ei ole mitään vikaa esim. että olisi väkivaltainen tai muuta "vakavampaa".. Kaikista vaikeinta on, kun ei tiedä mistä nämä tuntemukset johtuvat! Minä en ole miehelleni sanonut sanallakaan..:/ Kai sitä pitäisi, jos asiat muuttuisivat.. Tai saisi ainakin jotain selkeyttä omaan päähän!
Voimia myös sinulle!!
Jos mitään ei todella ole vialla, on vain niitä tuntemuksia että tässäkö tämä oli, kyllästyttää... ei sitä tarvitse sietää. Asialle voi tehdä jotain, hajottamatta perhettä.
Yksi lääke on tosiaan hankkia sisältöä omaan elämään, muitakin onnellisuuden lähteitä kuin lapsi ja mies. Elämää ei kannata rakentaa vain perheen ympärille, se kostautuu oman itsen kadottamisena ja voi hyvinkin oireilla juuri kuvaamallasi tavalla.
Teetkö asioita omaksi iloksesi, yksin? Mistä nautit? Mikä tekee sinut iloiseksi, minkälaisina hetkinä ajattelet itseksesi että kylläpä on hienoa olla elossa? Etsi noita hetkiä, kun keksit mikä saa olosi hyväksi, hae sitä.
Sen sijaan että luovuttaisitte ja lähtisitte eri teille noikin huonosta syystä kuin epämääräisestä tunteesta :D voitte yrittää löytää toisenne uudelleen. Lomapäivä ilman lasta, yhteinen lounas työpäivän lomassa, treffi-ilta (kornia mutta ihan totta!), yöpyminen hotellissa kahdestaan... mitä teitte ennen lasta? Muistelkaa yhdessä ensitapaamistanne, ensikuukausianne yhydessä, mitä suunnitelmia teitte, ovatko ne toteutuneet vai yhä toiveina? Tiedätkö mitä mies ajattelee suhteestanne, puhutteko keskenänne elämästä ja kiinnostuksenne kohteista vai vain arjesta ja lapsesta?
Yritystä se vaatii, mutta maksaa vaivan. Jos teet ratkaisuja vain tuntemuksiin perustuen, löydät ne samat asiat edestäsi pian uudelleen. Ajattele, analysoi. Ei ole mitenkään tavatonta ratkoa asiaa parisuhdeterapeutin kanssa, yksin tai yhdessä.
***
Kuulostaa kuin olisit tylsistynyt omaan elämääsi, ja ehkä ajattelet sen yksiasumien tuovan jotain uutta haastetta/eloa elämääsi ja sitä kautta onnellisuutta. Jos et ole onnellinen nykyisessä liitossa, jossa ei kertomasi mukaan ei ole mitään vikaako/kö(????), niin miten voit olla onellinen toisessa liitossa tai yksin asuassa? Onnellisuuden on kuitenkin jokaisen itsenssä rakennettava ja sen eteen on tehtävä työtä. Pyri löytämään vastaus siihen miksi et ole onnellinen ja siihen voiko asian jotenkin rataksita yksin yhdessä tai kaiksin yhdessä. Tee asioita mikä tekevät sinut onnelliseksi...