Ystävä
Läheinen rakas ystävä on luonasi läpi tuulen ja tuiskun, läpi talven ja kesän. Hän uskoo ja luottaa Sinuun vaikka itse menettäisitkin uskosi kaikkeen, hetkellisesti tai pysyvästi.
Hänellä kuuluu olla huumorintajua minun suhteeni; Hänen kuuluu nähdä kovasta ulkokuoresta huolimatta millainen minä oikeesti olen ja antaa anteeksi se, mitä en ole.
RAKAS YSTÄVÄ, millainen hän on? Onko hän lähellä sydäntämme, ihailemmeko häntä, turvaudummeko häneen kun maailma murjoo, syydämmekö hänelle saamamme pahan tuulen? Jos hän on todella ystävämme, hän ymmärtää mistä tuulee. Hän ystävänä tietää, miksi minä käyttäydyn näin, miksi olen jäätä päältäpäin ja tulta sisältä.
Todellista ystävää ei korvaa kukaan, hänen olemassaolonsa on tärkeää. Vain hän voi sanoa ne sanat, joista hänet tunnistaa ystäväksi. Ystävyyden olemassaolo on hengissä pysymisen kanssa yhtä tärkeää, Se että hän voi hyvin ja on kunnossa, valmiina ystävyyteeni.
Ystävän sanat on aina otettava sillä tavalla kuin hän ne tarkoittaa; huumorilla, vakavasti, leikkisästi, arvostellen tai ohitellen. Hän ei pakota mihinkään, Hän on vain olemassa, jos häntä tarvitaan. Käytettävissä.
*************************************************
Et varmaan kuvitellut, että asialla olisi minulle näin suuri merkitys. Mutta oli sillä. Toisaalta, kuvittelin, että sillä olisi ollut sinulle isompi merkitys, kun mitä ilmeisesti oli.
Äläkä luule, että syytän sinua mistään, et saa pyytää anteeksi koko ajan. Syy on täysin minun, annoin kaiken tapahtua, koska halusin niin. Oikeastaan olen äärettömän kiitollinen edes yhdestä illasta, jonka sain olla sinun lähellä. En vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta.
Sattuu vaan niin paljon nyt, että minusta tuntuu, etten pysty elämään. En voi edes kertoa sitä kenellekään muulle. Onneksi olen, niinkuin sanoit, kylmä ulkokuoreltani ja sulkeutunut, sitä ei ehkä niin päällepäin sitten muut näekään. Sinä olet yksi niistä harvoista, jotka oikeasti ilmeisesti näkee, miltä minusta tuntuu, ja mitä ajattelen. Tämä on sitten viimeinen kerta, kun kuulet asiasta, jos et itse toisin halua. Tästä lähtien itken itkuni yksin, en aio enää sinun päälle tätä kaataa. Oli vaan pakko päästä kertomaan, vaikka sanat ei edes riitä...
En tule pääsemään tunteistani eroon, ne ovat tulleet vuosien kuluessa, eivätkä lähde poiskaan hetkessä. Sinunlaisia ihmisiä ei ole muita.
Ensimmäinen ajatus herätessäni olet sinä, ja viimeinen nukahtaessani. Sinä olet oikeasti Rakkain Ystäväni. Aina.
ps. Anteeksi, että kerroin tän sulle, mun oli pakko.
Läheinen rakas ystävä on luonasi läpi tuulen ja tuiskun, läpi talven ja kesän. Hän uskoo ja luottaa Sinuun vaikka itse menettäisitkin uskosi kaikkeen, hetkellisesti tai pysyvästi.
Hänellä kuuluu olla huumorintajua minun suhteeni; Hänen kuuluu nähdä kovasta ulkokuoresta huolimatta millainen minä oikeesti olen ja antaa anteeksi se, mitä en ole.
RAKAS YSTÄVÄ, millainen hän on? Onko hän lähellä sydäntämme, ihailemmeko häntä, turvaudummeko häneen kun maailma murjoo, syydämmekö hänelle saamamme pahan tuulen? Jos hän on todella ystävämme, hän ymmärtää mistä tuulee. Hän ystävänä tietää, miksi minä käyttäydyn näin, miksi olen jäätä päältäpäin ja tulta sisältä.
Todellista ystävää ei korvaa kukaan, hänen olemassaolonsa on tärkeää. Vain hän voi sanoa ne sanat, joista hänet tunnistaa ystäväksi. Ystävyyden olemassaolo on hengissä pysymisen kanssa yhtä tärkeää, Se että hän voi hyvin ja on kunnossa, valmiina ystävyyteeni.
Ystävän sanat on aina otettava sillä tavalla kuin hän ne tarkoittaa; huumorilla, vakavasti, leikkisästi, arvostellen tai ohitellen. Hän ei pakota mihinkään, Hän on vain olemassa, jos häntä tarvitaan. Käytettävissä.
*************************************************
Et varmaan kuvitellut, että asialla olisi minulle näin suuri merkitys. Mutta oli sillä. Toisaalta, kuvittelin, että sillä olisi ollut sinulle isompi merkitys, kun mitä ilmeisesti oli.
Äläkä luule, että syytän sinua mistään, et saa pyytää anteeksi koko ajan. Syy on täysin minun, annoin kaiken tapahtua, koska halusin niin. Oikeastaan olen äärettömän kiitollinen edes yhdestä illasta, jonka sain olla sinun lähellä. En vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta.
Sattuu vaan niin paljon nyt, että minusta tuntuu, etten pysty elämään. En voi edes kertoa sitä kenellekään muulle. Onneksi olen, niinkuin sanoit, kylmä ulkokuoreltani ja sulkeutunut, sitä ei ehkä niin päällepäin sitten muut näekään. Sinä olet yksi niistä harvoista, jotka oikeasti ilmeisesti näkee, miltä minusta tuntuu, ja mitä ajattelen. Tämä on sitten viimeinen kerta, kun kuulet asiasta, jos et itse toisin halua. Tästä lähtien itken itkuni yksin, en aio enää sinun päälle tätä kaataa. Oli vaan pakko päästä kertomaan, vaikka sanat ei edes riitä...
En tule pääsemään tunteistani eroon, ne ovat tulleet vuosien kuluessa, eivätkä lähde poiskaan hetkessä. Sinunlaisia ihmisiä ei ole muita.
Ensimmäinen ajatus herätessäni olet sinä, ja viimeinen nukahtaessani. Sinä olet oikeasti Rakkain Ystäväni. Aina.
ps. Anteeksi, että kerroin tän sulle, mun oli pakko.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.