Tämä on asia joka on alkanut kyrpimään melkolailla.
Ei pelkästään se, ettei työhaastatteluihin juuri pääse, vaan sekin että koskaan ei saa kuulla että tuliko bumerangi vai ei.
Jos pääsee haastatteluun (joskus jopa haastatteluun jatkohaastatteluun tekniseen haastatteluun, ...) ja haastattelun jälkeen luvataan, että otamme sitten ensi viikolla yhteyttä - tämä ilmeisesti tarkoittaa samaa kuin "unohda meidät"?
Sillä koskaan tuollaisten jälkeen ei ole otettu yhteyttä eikä vastattu puheluihin tai sähköposteihin joissa olen kysynyt että mikä on tilanne, vastaanko muihin työhakuihin vai mitä teen?
Samoin nyt jo vinon pinon hakemuksia rustanneena ärsyttää ettei mitään vastakaikua tule.
Tietääpä ainakin lisätä mustalle listalle ne firmat jotka eivät vaivaudu kertomaan edes sitä, että paikka on jo täytetty joten turha odottaa haastattelua. Tai jos eivät viitsi hakemusta ja/tai CV:tä lukea niin sanoisivat että nyt emme voi palkata. Tietäisin etten turhaan uhraa energiaa ko. firmaan.
Entä miksi niin usein näkee saman paikan tulevan uudestaan hakuun, vaikkei edelliseenkään hakemukseen ole reagoitu?
Johtopäätös: ei ole viitsitty kertoa että emme etsi Juuri Sinua, vaan laitettu vaan uudestaan hakemus vireille.
Tai sitten tarkoitus ei ole edes palkata ketään, kerätä vain mainostusta sillä että ilmoittelee hakevansa työntekijöitä.
Mielestäni todella ikävä piirre suomalaisessa työnantaja-kulttuurissa.
Ei pelkästään se, ettei työhaastatteluihin juuri pääse, vaan sekin että koskaan ei saa kuulla että tuliko bumerangi vai ei.
Jos pääsee haastatteluun (joskus jopa haastatteluun jatkohaastatteluun tekniseen haastatteluun, ...) ja haastattelun jälkeen luvataan, että otamme sitten ensi viikolla yhteyttä - tämä ilmeisesti tarkoittaa samaa kuin "unohda meidät"?
Sillä koskaan tuollaisten jälkeen ei ole otettu yhteyttä eikä vastattu puheluihin tai sähköposteihin joissa olen kysynyt että mikä on tilanne, vastaanko muihin työhakuihin vai mitä teen?
Samoin nyt jo vinon pinon hakemuksia rustanneena ärsyttää ettei mitään vastakaikua tule.
Tietääpä ainakin lisätä mustalle listalle ne firmat jotka eivät vaivaudu kertomaan edes sitä, että paikka on jo täytetty joten turha odottaa haastattelua. Tai jos eivät viitsi hakemusta ja/tai CV:tä lukea niin sanoisivat että nyt emme voi palkata. Tietäisin etten turhaan uhraa energiaa ko. firmaan.
Entä miksi niin usein näkee saman paikan tulevan uudestaan hakuun, vaikkei edelliseenkään hakemukseen ole reagoitu?
Johtopäätös: ei ole viitsitty kertoa että emme etsi Juuri Sinua, vaan laitettu vaan uudestaan hakemus vireille.
Tai sitten tarkoitus ei ole edes palkata ketään, kerätä vain mainostusta sillä että ilmoittelee hakevansa työntekijöitä.
Mielestäni todella ikävä piirre suomalaisessa työnantaja-kulttuurissa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kohtuulliseksi kk-palkaksi määritellään 40x peruspäiväraha,jolloin palkkasumma on 957.10/kk tai tuntipalkkana 5,55.
Tuolla summalla työnantaja saa 10 tuntia töitä viikossa 100% työteholla tai 20 tuntia 50% työteholla.
Jos halutaan enemmän työtunteja tai työtehoa, tulee palkan nousta samassa suhteessa..
yks juttu voi olla, että haetaan yhteiskunnan tukia, niin hyvä näyttää, että firmalla menee hyvin, kun haetaan uusia. Toinen juttu voi olla, että haetaan jotain ilmaista harjoittelijaa, ja nuorta vielä. Tän oon itte kokenut.
Yksi lisäpiirre vielä: olet lähettänyt avoimen hakemuksen kiinnostavalle työnantajalle, joka kiittää ja lupaa säilyttää hakemuksen tulevia tarpeita varten. Sitten kuukauden päästä siellä laitetaan auki työpaikka, joihin sinulla on osaaminen ja koulutus ja johon haluat. Sinuun ei silti oteta yhteyttä. Avoin hakemus meni siis roskikseen, eikä firmaa oikeasti kiinnosta löytää ketään.
Turhauttavaa tosiaankin.
Ennenvanhaan oli helppoa soittaa ja kysyä suoraan tilannetta, jopa soittaa ja sopia haastattelut jne.
Nykyään yhteystietoja ei anneta, vain joko sähköposti tyyliin [email protected] tai sitten pahimmillaan linkki sähköiseen hakukaavakkeeseen joka pitää täyttää.
Olen myös kokeillut sitä, että kirjoitan hakemukseen toiveen että saisin tietää vaikka tulos on negatiivinen - ei auta. Mitään ei koskaan kuulu.
Itse olen juuri 40. ylittänyt mies. Helsingin Sanomissa oli vuosia takaperin hyvä artikkeli sukupolvesta jonka aika ei koskaan tullut, olen huomannut minun kohdalla se on mennyt juuri näin itseä vanhemmat sukupolvet pysyi asemissa mitkä olivat hankkineet ja nuorempien sukupolvien edustajat painelee ohi oikealta sekä vasemmalta, että olisiko ehkä näin jollain muullakin kuin minulla .
Oma kokemus tämä, älä valmistut koulusta väärään aikaan, olisi itsekin aikanaan kannattanut varmaan vaikka siirtä valmistumista niin kauan kuin vakituisen työpaikan olisi saanut koulutustaan vastaavalta alalta.
Siis jos koulun jälkeen työllistyminen viivästyy, niin pahimmillaan koulutus menee hukkaan.
Toinen asia minkä olen myös huomannut nykyisin painolastiksi on tuo koulutus ja työhistoria aukkoisuus. Sinäänsä mielenkiintoista että puhutaan työntekijöiden joustavuudesta, niin työtä haettaessa ja työhaastatteluissa se on osoittautuunut työhaastattelijoille helpoksi aiheeksi takertua. Selittele siinä sitten että miksi ja kun vuosia työelämässä on tullut lisää niin aukkoisuus sen kun vaan lisääntyy eikä sitä millään korjaa enään jälkikäteen. Yllättävää on myös se miten mennet vuodet on unohtuneet vai onko niin että he jotka työntekijöitä valitsevat ovat olleet siinä onnellisessa asemassa ettei lamat ja laihat vuodet ole heitä koskettaneet.
Työnantajien perään kuuluttamasta joustavuudesta joka käytännössä on tarkoittanut pätkätöitä on tullut työnhakijalle itselle miinusmerkkinen piirre kun työhistoria onkin pätkätyöläiselle ominainen eli aukkoja löytyy. Tästä työhistorian aukkoisuudesta oli jonkin sortin artikkeli muistaaksen Kauppalehdessä ihan äskettäin, että hae tässä nyt sitten töitä kun olet sukupolvea joka sai kokea 90-luvun laman ja sitä seuranneet laihat vuodet ja nyt kun tuli 2000-luvun isolama niin taas vedettiin matto jalkojen alta.
Juuri kun luulin että nyt alkaa minullakin työelämässä ura kirkastua niin ylläty yllätys tehdas lopetettiin ja taas tulee uusi aukko työhistoriaan. Mielenkiintoista nähdä venyykö omalla kohdalla kuinkakin pitkäksi tämä työhistorian aukko tällä kertaa.
Kyllä tässä itselläkin alkaa huumoria koetella.
Myös minä taidan kuulua tähän sukupolveen. 90-luvun lama meni sopivasti opiskellessa ja onneksi osin töissä. Sen jälkeen tuli pitkiä työsuhteita, sitten pidin sapattivuodenkin ja omistauduin toiselle alalle, palasin omalle alalle ja nyt? Ei mitään, vaikka vielä maaliskuussa olin töissä osaamatta ennakoida tulevaa.
Ja jälleen palkittiin eräästä paikasta (yksi henkilöstövuokrausta harjoittava firma) tällä vastaamattomuudella. Pyydettiin haastatteluun ja kovasti oltiin tuttavallista, iloista jne jne. Ja lupasi haastattelija vielä henkilökohtaisesti ilmiottaa huomenna että kuinka käy. Myös siinä tapauksessa ettei työ osu kohdalleni.
Odotin seuraavan päivän tietenkin puhelinta päivystäen. Turhaan.
Eikä ole sen koommin sieltä kuulunutkaan mitään. Jotenkin tökeröä. Valehdellaan päin naamaa.
Ensi kerran kun käyn haastattelussa jossakin, niin heitän kyllä pokkana tuollaiseen "palaamme asiaan ensi viikolla", "otan yhteyttä huomenna tai ylihuomenna" kommenttina että tarkoitatko oikeasti tuota vai heitätkö vain kätellessä jäähyväistoivotuksena?
Kyllä tämä meidän n. 4-kymppisten ikäluokka on todellakin väliinputoajien ikäluokka. Vanhemmat saavat pitää paikkansa ja nuoremmat ajaa ohi muuten vaan...
Aktiivisen yli kahden vuoden työnhaun jälkeen päätin itse lopettaa edes yrittämisen. En tule saamaan töitä, en saa minkäänlaisia vastauksia mistään ja jos työhaastatteluun satun pääsemään, jäädään aina kiinni siihen, että minut on sanottu irti pitkäaikaisesta työpaikastani, koska epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen kävi siellä kohdallani ylivoimaiseksi, eikä kellään (esimiehet, luottamusmiehet, työterveyshuolto) ollut halua/uskallusta puuttua siihen muilla tavoin. Nyt koko elämäni ja persoonani arvioidaan tuon mukaan, vaikka sen jälkeen olet ollut "kesätöissä" muissa paikoissa ja saanut hyviä arvosteluja käytöksestäni ja tavastani tehdä töitä. Vaikka sanotaan, että kokemus tuo varmuutta jne., haastatteluista on tullut minulle todella ahdistavia kokemuksia. Olen joutunut niissä suoranaisten "hyökkäysten" ja leimaamisen kohteeksi ja omaa syyllisyyttäni on lisätty entisestään.
Mikään yliherkkä en mielestäni ole. Kestin hyvämaineisessa firmassa huonoa kohtelua yli kymmenen vuotta.
Ja samaa olen ihmetellyt, etteivät firmat vaivaudu vastaamaan heille, jotka eivät tulleet valituiksi. Ovathan nämäkin henkilöt vaivautuneet hakemaan heille töihin. Nykyisin suurin osa hauista on vielä sähköisiä eli sähköpostin lähettäminen ei pitäisi olla ylivoimaista yrityksillekään - "kiireestä" huolimatta.
Ja joku vastuu yrityksille myös siinä, että sama paikka tulee hakuun esim. eri vuokrafirmoilla kuukauden välein ilman, että hakijoille ilmoitetaan, etteivät taaskaan kelvanneet. Olisi todella kiva tietää, millaista yli-ihmistä tällaiset yritykset hakevat vai eikö heillä sitten kukaan viihdy...
Olen ollut ymmärtävinäni että osa haastattelijoista kysyy hankalia ihan vaan saadakseen tietää, miten hakija reagoi vaikeassa tilanteessa.
Minä koen ns. hankalat kysymykset eri asiana kuin "hyäkkäyksen", jonka kohteeksi olen tuntenut joutuvani, kun yritän mahdollisimman vähällä ja ilman ex. työnantajan haukkumista selvittää, miksi työsuhteeni ko. firmassa loppui. Tosin se on vaikeaa, kun minullekaan sitä ei sanottu suoraan eikä se lue työtodistuksessa.
Kun mm. muutamalta rekry-firman konsultilta saamieni ohjeiden mukaan kerron, miten asiat menivät, tämä "hyökkäys" alkaa eli joudun rääpimään asiaa auki ja koska en voi kertoa kaikkia 10 vuoden ajan tapahtumia ja pompotuksia, herää asiasta taas uusia kysymyksiä jne. Itse olen ujo jännittäjä ja huono puhuja eli asia kääntyy aina minua vastaan ja minut leimataan "vaikeaksi" tapaukseksi, jonka käynnistä kiitetään viileästi ja asia jää siihen. Haastattelijan asenteen muutoksen huomaa välittömästi eli on ihan turha edes yrittää. Tällaiset joutaa pois.
Minä kyllä nimenomaan tarkoita hyökkäystä, siis sitä että tehdään ihan tahallaan työnhakijan olo epämukavaksi.
Työhaastattelu on aina inhottava tilanne ja jos sinulla on pienikin CV-poikkeama, voit olla takuuvarma että siihen puututaan ja se pitää voida selittää tyhjentävästi.
Entisen työnantajan haukkuminen on huono veto. Missään tapauksessa ei kannata kertoa mistään työpaikkakiusaamisesta, kun tämä nähdään varmasti ongelmaisena monellakin tapaa. Kannattaa pyrkiä keksimään joku suht arvolatautumaton ja yksinkertainen vastaus asiaan. Totuus kannattaa yleensä, mutta ei tässä tapauksessa.
Kun yrittää selittää yksinkertaisesti, se ei riitä.
Mutta ihan sama. En tule saamaan töitä, enkä enää edes yritä.
Toivon vaan mahdollisimman nopeaa poispääsyä tästyä helvetistä, jota elämäksi sanotaan.
Yksi syy varmasti on se, että hakijoita on työhön kuin työhön todella paljon. Firmassa ei ole ketään ketä kerkiäisi soittamaan tai lähettämään kirjeitä kaikille ei valituille. Tietysti firma voisi ilmoittaa vaikka nettisivuillaa, että siihen tehtävään on valittu uusi työntekijä ja kiitos kaikille muille hakemuksen lähettäneille. Ei olisi enää epäselvää, että tuleekohan sieltä soittoa.
Minä tiedän työnantajan puolelta katsottuna, että helposti tulee luvattua, että kyllä me sitten ilmoitamme, mutta ei sitten kerkiä missään välissä kaikille ilmoittamaan. Tai jos kerkiää, niin kaikki ei vastaa puhelimeen ja osa ei soita koskaan takasin, niin niin se vaan jää tieto menemättä hakijalle.
Välillä katsotaan pari viikkoa uutta työntekijää ja mietitään onko se nyt hyvä vai ei ja pidetään vielä takaportti auki, että voidaan valita joku toinen hakijoista ja siksi ei ilmoiteta heti kaikille haun tuloksesta.
Olen itse myös huomannut sen, että usein tietyt paikat tulevat tasaisin väliajoin uudestaan vapaiksi. Olen itsekkin miettinyt mistä se johtuu. Onko vaikea löytää sopivaa työntekijää vai käytetäänkö hyväksi koeaikaa ja ei palkata ketään vakituisesti, vai mistä ihmeestä on kyse.
Huonot työolot, huono palkka, surkea esimies, huono tekijä... Onhan noita syitä miksi joku ei jaksa olla töissä ollenkaan.