Minä yöllä valvoin ja itkin, yksin nyyhkytin pimeyteen.
Niin turhaksi itseni tunsin, kuin ois päivät jo pois vierineet.
Mikä tarkoitus elämällä joka minulle annettiin?
Oli yö niin mykkä ja musta, ei vastannut kysymyksiin.
Jo nuoruuden pilvilinnat elontaistoistoissa murskattiin.
Nuo haaveeni ihanimmat ne jäivät vain unelmiin.
Niin huonosti selvisin tästä tehtävästä, mi annettiin.
Minä aivan uupua aion tämän maailman murheisiin.
Monta tuntia valvoin ja itkin, oli tuskani polttava niin.
Virtas kyyneleet poskia pitkin pimeyteen kun tuijotin.
Tuli unetar murheen yöhön, tuskan tyynnytti polttavan.
Minut hellästi sylissään kantoi unen maahan niin ihanaan.
Saimi Koskinen
Niin turhaksi itseni tunsin, kuin ois päivät jo pois vierineet.
Mikä tarkoitus elämällä joka minulle annettiin?
Oli yö niin mykkä ja musta, ei vastannut kysymyksiin.
Jo nuoruuden pilvilinnat elontaistoistoissa murskattiin.
Nuo haaveeni ihanimmat ne jäivät vain unelmiin.
Niin huonosti selvisin tästä tehtävästä, mi annettiin.
Minä aivan uupua aion tämän maailman murheisiin.
Monta tuntia valvoin ja itkin, oli tuskani polttava niin.
Virtas kyyneleet poskia pitkin pimeyteen kun tuijotin.
Tuli unetar murheen yöhön, tuskan tyynnytti polttavan.
Minut hellästi sylissään kantoi unen maahan niin ihanaan.
Saimi Koskinen
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kauniisti kirjoitettu. Joskus se elämä kohtelee kaltoin ja epäoikeudenmukaisesti.
Ehkä tartuit väärään "tehtävään", joka sinulle annettiin. Ehkä se tehtävä oli tarkoitettu ihan jollekin muulle, joka siitä paremmin selviytyi.
Sinua odottaa tulevaisuudessa uusi tehtävä, joka sinua varten on. Silloin selviät paremmin ja saavutat onnen ja rakkauden.
Katse kohti tulevaisuutta.
Valoisaa tulevaisuutta
Hyvä "M",
Yllä olevat sanat koskettavat. Itse painiskelen samoissa tunnelmissa.
Koskee, mutta täytyy jaksaa jatkaa. En tiedä mitä sä oot joutunut kokemaan, mutta mun tarinani menee kutakuinkin näin:
Ihastuin, ehkä jopa rakastuin. Mulle luvattiin parempaa huomista. Luvattiin ystävää elämään, vierelle kulkemaan. Mä hölmö uskoin ja särjin sydämeni.
En tiennyt tarpeeksi hänen elämästä. En tiennyt, että siellä oli joku joka odotti häntä kotiin. Olin ollut vain tuki ja turva huonon ajan hetkellä, joku joka antoi tarrautua itseensä, kun apua tarvitsi. En voi kuin syyttää itseäni, että olin niin sinisilmäinen. Uskoin hänen valheisiin.
Satuttaa ajatella, että hänellä on perhe, mutta he tarvitsevat häntä. Parempi näin. Perhe sai pitää miehensä/isänsä. En sitä olisikaan halunnut hajoittaa. Jos siitä olisin tiennyt, en olisi lähtenyt hänen matkaansa ollenkaan. Vaikka nyt sattuu ja kaikesta huolimatta kaipaan kovasti tuota toista, en ymmärrä ihmisiä, jotka yrittävät hajottaa perheen, ajattelemalla vain itseään. Itse lopetin yhteyden pidon häneen, kun kuulin perheestä. Toivottavasti saavat asiansa kuntoon. Mä jatkan omaa elämääni ja sydämeni paikkaamista, yritän tehdä sen ilman katkeruutta ja kostoa. Uskon, että näin pääsen elämässäni nopeammin jaloilleni.
Sama on tarina
Itse olen elämän suuren kysymyksen edessä, mutta on hienoa, että täällä on aina kuulijoita ja näkijöitä. Pidetään toisistamme huolta ja tehdään itsellemme aarrekartta. Nostetaan pää pystyyn ja uskotaan itseemme kovien kokemustenkin jälkeen. Elämä kantaa, kun vaan heittäydymme sen käsivarsille, ei harata liikaa vastaan. Polku johtaa aina jonnekin, eteenpäin.
Mitäs menet sotkeutumaan varattuihin, ottasit selvää asioista.
Älä anna negatiivisten kirjoitusten vaikuttaa itseesi. Ainahan noita moittijoita riittää. Kyllä ne sitten joskus ymmärtävät, kun painivat samanlaisten asioiden kanssa. Ulkopuolisten on niin helppo arvostella. Ei ne oo elänyt siinä suhteessa, eikä ne tiedä mitä siinä on ollut ja mitä siinä on toisen toisille luvattu.
Niinkuin aikaisemminkin totesin, niin syytän itseäni sinisilmäisyydestä, mutta minun oli vaikea tietää totuutta. Mies asui yksin työnsä vuoksi eri paikkakunnalla kuin perheensä. Oli paljon myös viikonloppuja paikkakunnalla, jossa asun. Ei puhunut koskaan perheestään. Oli aina valmis tapaamaan minua, ei salaisia puheluita, hänen työkaverit viettivät myös aikaa kanssamme jne... Nyt myöhemmin tiedän, että hän oli perheestään erossa monistakin erisyistä, sellaisistakin, joihin ei ihan joka päivä törmää. Mutta sellaista se elämä välillä on.
Itse en voisi ikinä alkaa suhteeseen varatun kanssa, mutta ymmärrän, ettei sekään aina ole niin mustavalkoista. Eikä sitä varmaan voi ymmärtää, ennen kuin sen joutuu kokemaan. Maailmaan mahtuu niin paljon sattumia, tapahtumia yms. mikä ajaa perheet erilleen, toiset varatuille jne... Ei se aina ole niin itsestään selvää, vaikka haluaisikin vain sinkkuja tapailla. Ulkopuolisten on helppo tuomita.
Olisi kiva lukea "M" mitä sulle luvattiin ja miten se sitten loppujen lopuksi päättyi?
Luvattiin yhteinen elämä, aito rakkaus. Suunniteltiin yhdessä asumista. Kierreltiin ympäri suomea, tanssittiin, kaikki oli valtavan romanttista. Käytiin kuutamokävelyillä, härkäjuhlissa, hänen työpaikkansa pikkujouluissa. Kerroin hänelle haaveistani ja hän lupasi että pyritään tekemään ne todeksi ajan ja mahdollisuuksien mukaan. Hänen sanojensa mukaan meillä piti olla koko loppuelämä aikaa. Rakastuin korviani myöten. Arto vannoi eronneensa, suuttui kun alussa epäilin. Lupasi esitellä lapsilleen (tutustuminen vain viipyi). Sitten yhtäkkiä se ei vastannu soittoihin, ei viesteihin, ei kuulunut mitään. Kun lopetin yrittämästä ja luovutin, niin sitten puolen vuoden päästä soitti ja sanoi että jätä minut rauhaan saatana. siitä muutama kuukausi ja se olisi halunnut taas tavata, mutta, niin etten minä saisi rakastaa, oltais vaan ystäviä. Sanoi rakkaaksi. Mun sydän on särkynyt, en luota häneen enää, miksi enää kiduttaa itseään kun ei hän kerran halua muuta kuin sitä yhtä. Rakastan häntä yhä yhtä paljon ja tunne kestää varmaan koko elämän, mutta kyllä mun itsesuojeluvaisto pelaa. Kaikki asiat jäi avoimeksi, hän ei selittänyt miksi teki mitä teki, oletti vain että kaikki jatkuu kuin ennenkin, ei enää. Miksi antaa ruumiinsa jos sielu ei kelpaa eikä saa mitään vastaan. Otin hänestä selvää ja hän asuu yhä " ex-vaimonsa" kanssa, missähän vaimo oli kun kävin hänen kotonaan, niin että se siitä, nuolen haavojani ja kärsin tyhmyydestäni, ja otan opikseni. En luota enkä rakastu enää ikinä keneenkään, en voisikaan kun rakastan häntä. Mun maailmani on muuttunut likaiseksi, rumaksi ja ilkeäksi, ennen se oli kaunis ja ihmiset ihania.
Mitähän liikkuu ihmisten päässä jotka elävät kaksois elämää. Luulis, että olisi henkisestikin erittäin rankkaa elää valheessa koko ajan. Mitä tulee tuohon puolen vuoden taukoon, niin olisikohan "Arto" voinut olla mm. työkomennuksella jossakin toisella paikkakunnalla (ajatellen, että hänen on helpompi unohtaa, jos on uusissa ympyröissä) tai sitten yritti tosissaan korjata välejä "ex"-vaimonsa kanssa.
Tuntuu oudolta, että hän puolen vuoden päästä otti sinuun yhteyttä, käskien jättämään hänet rauhaan, jos todella olit ottamatta yhteyttä häneen. Vaikuttaa siltä, ettei hän itsekään teidä mitä haluaa elämällään tehdä. Miksi hän ottaa yhteyttä uudelleen ja vääntää puukkoa haavassa, jos itse ei kuitenkaan ole valmis kuin ystäväksi. Mun olis ainakin vaikea enää luottaa häneen, edes sillä tasolla, että oltaisiin vain ystäviä.
Oliko hänen lapsensa jo muuttaneet pois kotoa? Minun tapauksessani lapsia oli 3 ja he olivat vielä pieniä kaikki. Asuivat äitinsä luona. Toivottavasti ovat nyt isän kotiin paluun jälkeen saaneet perheensä kasaan, eikä lapset joudu kärsimään.
Älä vaan sorru enää hänen pyyntöihinsä.
varmasti sorru. En minäkään ymmärrä miksi Arto vielä otti yhteyttä kun minä olin jo poistanut hänen tietonsa puhelimesta ja sähköpostista ja yritin tosissani unohtaa. Hänen lapsensa ovat aikuisia, nuorin tytär asuu vielä kotona vaikka on aikuinen. Siksi en ihmetellyt niitä naisen tavaroita hänen luonaan käydessäni. En kylläkään koskaan nähnyt tytärtäkään. En ymmärrä hänen käytöstään enkä enää yritäkään. Minulle olisi vain ollut helpompaa jos hän olisi suoraan sanonut jotain, selittänyt, tai vain sanonut miten asiat ovat. Toivottavasti sinulla helpottaa se ikävä jota varmaan tunnet, kuten minäkin. Ehkä tämä kokemus joskus vuosien päästä tuntuu vain pahalta unelta, toivottavasti. Elämä jatkuu, päivä kerrallaan, toivotaan että aurinko paistaa vielä meillekin.
Ei kannata rakastaa sellaista enää, joka on kayttänyt vaan seksuaalisesti hyväkseen.. Eise ole mitään rakkautta. Kerro vaan sille sen eukolle mitä peliä sen ukko pelaa. Äläkä ikinä huoli sitä miestä enää elämääsi.