Apua pyytävä
voimaton miniä
19954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
anoppi tuo niitä vaatteita KOKOAJAN kaikkee muuta sälää. Yksinkertaisesti en vaan käytä niitä, ja ku kaapit täynnä vien niitä spr.älle, kavereille ym.. ja ristiäisiin sekin toi jonku niitten suvun vanhan kastemekon vaikka TIESI että meillä oli jo mekko...en vaan laittanut sen mekkoa päälle!!! niin ja tämä kastemekko-rumba on jo kolme kertaa sattunut kun meillä kolme muksua :), mut silti akalla ei näköjään mene jakeluun etten käytä sitä niitten vanhaa mekkoa! Ja vaatteitakin se roudaa tänne jatkuvasti vaikka huomaa etten niitä muksuilleni laita, no ehkä max kerran vuodessa jotain sen kolttuja ehkä käytän...
etkai sit ristiäisis sitä vaaleenpunasta röyhelö-systeemiä muksulles laittanut?!?!? toivottavasti et! Tsemppiä sulle, ja pidä aina pääs!
vain omaa napaasi. Minä, Minä...
Jos suvussa on vanha kastemekko, miksi sitä ei voi käyttää!!
Minä käyttää sitä, minä käyttää tätä...
Maailmassa on muitakin kuin sinä.
olis pitäny käyttää just MIEHEN suvun kastemekkoa?!? Yhtä hyvin oltais käytetty MINUN suvun kastemekkoa....MUTTA, uskokaa tai älkää...ei haluttu kumpaakaan, ei ukkokaan!!!Eli miedän (huom! ei mun mun mun) sai ihan oman kastemekon :)
olisi ollut kiva kuulla, että heidät kastettiin samassa mekossa kuin isänsä ja tämän esivanhemmat.
Olisittehan voineet joka toisella lapselle pukea sinun ja joka toiselle miehesi suvun kastemekon.
Hoh hoijaa, onneksi meidän lapsia ei ole kastettu. Yksi mielipaha ja kiukutelun aihe vähemmän.
kastemekon mukaan. Oikea ratkaisu on ostaa oma silloin kun kummallakin on perintökolttu. Eipä tule sanomisia.
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei.
Se röyhelömekko, joka oli vanhanaikainen, jäi riippumaan henkariin. Vaihdoin kastemekon jälkeen ne vaatteet, jotka olin miehen kanssa valinnut aikaisemmin.
että tulisi sellainen lama pula-aika ja nälänhätä että nämä itsekkyyden ruumiillistumatkin joutuisivat kokemaan sen mitä on KÖYHYYS!
minun aloitukseeni, niin en ilmeisesti tehnyt asiaa tarpeeksi selväksi, että meillä on kaapit pullollaan niitä vaatteita, joita ei enää kertakaikkiaan mahdu ja joista joutuu karsimaan jo huonompia pois ja joille ei ole käyttöä. Emme siis todellakaan ole vaatepulassa, emmekä olisi sitä olleet ilman anopin antamia leluja ja lahjojakaan.
On kurjaa, että toivot laman pahenevan sekä toivot toisille pahaa. Kukaan kun ei ole arvostellut saati ollut kiittämätön. Liiallisuudestahan tässä on kyse, jota vissiin et ole ymmärtänyt :(.
En vain ymmärrä näitä rutinoita yltäkylläisyydestä, samaan aikaan kun monet pientenlasten vanhemmat miettivät millä maksaa seuraavat lainanlyhennykset tai ostaa lapselle uudet kuravaatteet syksyllä jne. Lomautukset ja irtisanomiset vain lisääntyy kokoajan.
En halua kenellekään pahaa, mutta pelkään alenevan työllisyyden tuovan pahaa tullessaan.
Vie liiat vaatteet kaikessa hiljaisuudessa kirpputorille, moni vähävarainen äiti hakee sieltä mielellään edullista vaatetta lapsensa ylle.
Toivottavasti yltäkylläisyys sinun kohdallasi jatkuu :)
Tuo sininen kirjainrivi ei juuri selvitä asiaa...
ajatuksiani tuonne isovanhempien palstalle, mutta joku siirsi linkin tänne? En tiedä miksi. Se joka teki sen siirron, ei varmaan ymmärtänyt, etten varsinaista apua kaivannut, vain mielipiteitä ja kokemuksia.
Kai siellä oletettiin, että olen väärällä palstalla...
aika maalaismeiningiltä tuo anoppisi touhuilu.
Nyt on viimeinen hetki asettaa anopille rajat. Teidän perhe on teidän perhe ja anopilla ei ole siihen asiaa kuin vieraana.
Jos jatkat periksiantamista, menetät viimeisetkin itsekunnioituksen rippeesi. Teitä kohdellaan kuin lapsia, vaikka olette itse vanhempia!
Mitäköhän anoppisi kuvittelee hyötyvänsä sinun alistamisesta oman henkisen käskyvaltansa alle... hänellä taitaa olla jotain ongelmia itsensä kanssa ja saa voimia siitä, kun pitää sinua henkisessä alistusotteessaan.
Parempi kieltäytyä kaikesta ja pysyä erillään tuollaisista päällepäsmäreistä, koska tulet sairaaksi anopin touhuista.
Pitämällä huolta rajoistasi saat voimasi takaisin.
Kyllä se on vaikeeta komentaa noita anoppeja kun sähläävät nuoren parin elämässä.Olen itsekin mummo mutta lapset ovat oman tyttären.Olen hoitanut paljon lapsia ja ovat rakkaita.Meillä mummuilla on kuitenkin näitä "vainoharhoja".Me luullaan että ne lapsenlapset eivät selviä hengissä ilman meidän täydellistä osaamista kaikessa...Kuitenkin on olemassa kirjoittamaton sääntö että hienotunteisuutta voisi käyttää kun lapsenlapsen äiti on miniä jolla on omakin äiti.
Omalta äidiltä sietää enemmän kuin anopilta.Olen sen itsekin kokenut.
Sano sille sun anopilles että ei tarvitse ostaa vaatteita.Voisiko sopia että tarpeen vaatiessa voisit ilmoittaa mitä lapsesi tarvitsee.Itse kysyn yleensä mitä vaatetta tms nyt tarvittaisiin niin sitten ostan tai annan rahat ostoon.Koeta nyt kestää.Anoppisi varmaan tarkoittaa hyvää.Parempi kun pysyy tuolla tasolla ja jättää äidin ja isän välit rauhaan...
"Pääsimme kotiin ja kuinka ollakaan olohuoneeseen oli tuotu kukkanen, josta ilahduin, mutta myös kassillinen vauvanvaatteita. Sitä ennen olin jo sanonut, että hankimme kyllä itse sen mitä tarvitsemme."
lainaus tuosta sun keskustelusta toiselta palstalta. Tuossa on minusta koko jutun ydin. Sinä yritit kohtelaasti näyttää anopillesi kotinne ja elämänne rajoja, mutta hän ei niitä kunnioittanut. Sinulla oli tarinassasi monta hyvää esimerkkiä tästä. Anoppisi ei ota mielipidettäsi huomioon vaan tekee niinkuin häntä itseään huvittaa. Mitä miehesi sanoo?
"No, molemmissa juhlissa oli viimeisen päälle ja juustoja montaa sorttia, piirakkaa, kakkua, jne. Häiden jälkeen anoppi sanoi jälkeenpäin, että odotti vanhempieni tulevan kustannuksissa vastaan! Yritin jälleen, että me emme halunneet mitään erikoista, vain kahvit."
Jälleen kerran anoppisi ei kuunnellut toiveitanne. Vaikuttaa siltä, että häntä kiinostaa vain se miten hän itse haluaa asiat hoitaa, teidän mielipiteillänne ei ole hänelle painoarvoa. Olisiko järkevää, että järjestäisitte juhlat tästä lähtien itse omassa kodissanne tai sinun kodissasi? Jos järjestätte ne anoppilassa niin silloin hän tietysti päättää suurimmaksi osaksi juhla järjestelyistä, koska ne ovat hänen kotonaan.
"Ymmärrän, että kivaa olla mummo, mutta hän ei kunnioita minun toiveitani lainkaan ja se satuttaa."
Oletko sanonut tuon miehellesi? Mitä hän siihen sanoo?
Mieheni tietää tunteeni ja nähnytkin monesti tunteenpurkaukseni, kun pääsemme kotiin tai paikanpäällä. Hän on hyvä tulkitsemaan minua tilanteessa kuin tilanteessa ja siksi sanonut, että hänen parempi sanoa vastaan omalle äidilleen kuin minun. Hän on todella yrittänyt ja sanonut vastaan. Hän sanoikin, että mitä voi tehdä enempää ja jos hän ei kuuntele niin antaa toisesta korvasta mennä sisään ja toisesta ulos. Osa näistä anopin antamista välillä jää onneksi paikanpäälle ja mieheni kyllä sanonutkin, että ne mitä antaakaan, niin katsotaan ne mitä halutaan ja laitetaan loput pois.
Olen mielessäni ajatellut, että kun aika tulee että vaatteita viedään kirpputorille (anopilla pöytä) niin annan hänen antamiaan vaatteita sinne myyntiin. Hän on kysellyt välillä onko jotain vaatteita tms. mitä voisi myyntiin laittaa. Silti tulee vähän huono omatunto, kun anoppi näkee hänen antamansa vaatteet myynnissä ja millainen minusta tulee hänen silmissään? Kenties kiittämätön, tyytymätön, diiva? En haluaisi hänelle pahaa mieltäkään, mutta...
Ole vain rauhassa kiittämätön diiva. Anoppisi on sen ansainnut. Kun hän seuraavan kerran pyytää tavaraa kirpputorille, vie hänelle kaikki saamasi lastenvaatteet ja sano, että näille ei ole käyttöä nyt eikä tulevaisuudessa!
kuin se anoppi sinuun eli älä kuuntele vaan toimi. Kerää nyt niitä turhia kamoja pois, jos ovat hyviä myy huuto.netissä ja toimita loput uffiin. Puhu sitten innoissasi hänelle, kuinka valtavasti tuli tilaa kaikelle, kun sait vihdoin siivottua kunnolla kaapit. Jos hän on teillä kylässä, availe lasten kaappeja ja näytä, kuinka kaikki onkaan ihanasti. Hän ei siellä näe omia ostoksiaan tietenkään.
Älä jää kuuntelemaan hänen kommenttejaan, vaan laita kaikki asiantuntemuksesi kunnollisista lasten kengistä ja ulkovarusteista peliin ja hehkuta niiden tärkeyttä ulkoilussa. Puhumattakaan muista, rattaista ja ns. kalliista hankinnoista. Pidä oikein innostunut luento kaikista nykyajan materiaali -ym asioista, joista kaikilla ei ole tietoa..
Ole yllättynyt, kun olet keksinyt aivan älyttömön hyvän idean: eli sano tehneesi jokaiselle lapsellesi tilin, jonne laitoit jo "pesämunan" myymistäsi kamppeista. Kerro kartuttavasi jokaisen tiliä aina syntymäpäivisin ja jouluisin tms. Jotta ns. oikeat hankinnat saadaan tehtyä. Myöhemmin junaratoja, pelikoneita, pyöriä jne. Haaveile ääneen hänelle yli-innostuneena ja muistuttele asioiden kalleudesta. Muistuta ohimennen, että vauvoille saa edullisesti ison määrän kamppeita vaikka kirppikseltä, mutta asiat kallistuvat, kun lapset kasvavat.
Sano suoraan, että ai niin, tekin voisitte sitten osallistua aina rahalla tästälähtien. Niin lapset saavat sitten haluamiaan ja tarvitsemiaan juttuja lahjoiksi. Tämä on tottakin. Koska kun lapset kasvavat, ei niitä vaatteita ja haalareita todellakaan kanneta enää pussitolkulla, laadukkaat ovat sen verran arvokkaita. Ja mummot eivät tosiaan aina tiedä lempiväreistä, oikeista kokonumeroista eri valmistajien välillä, kenkiä on lähes mahdoton ostaa leikki-ikäiselle sovittamatta ja huonolaatuiset hajoavat tai kastuvat heti...
Tee oikeasti selväksi, että sinä todella tiedät, mitä tänne huusholliin seuraavaksi tarvitaan. Jos hän sitten merkkipäivänä antaa rahaa, ole tosi iloisena, ja sano meneväsi heti ostoksille. Esittele sitten ostamaasi asiaa hänelle, ja sano, että hyvin tulit vastaan, tämä on juuri sitä mitä nyt tarvittiin. Ja mainitse aina hinta. Lopulta hänen pitäisi tajuta, että on mukavampaa osallistua kunnon hankintoihin, kuin kantaa kasseittain lumppua ovesta sisään kun se päätyy huutonetin kautta tilille joka tapauksessa rahana.
Jos niitä vaatteita vaan tulee ja tulee, kerro aina jälkeenpäin, kuinka myitkään taas siellä netissä liikoja kamoja kun kaapit ovat niin rajallisia. Valittele jos osa ei mennyt kaupaksikaan. Voivottele, että on aika työlästä myydä ja lajitella kamoja, joita tänne vaan jostakin koko ajan tulee, vaikket ole käynyt ostoksillakaan. Kerro laittaneesi sitten loput uffiin, että menevät tarpeeseen kuitenkin. Jos hän tarjoutuu myymään kamojasi kirpparilla, sano että älä nyt hupsi, myin jo ja siitä yhdestäkin sain ihan euron!. Häntä alkaa nyppimään jos ostaa kaupasta tavaraa ja sinä myyt eurolla poispäin. Vähättele aina myytyjen kamojen hintoja, ikäänkuin et tajuaisi kirpparimyynnistä mitään. Mutta älä missään nimessä ota hänen apuaan vastaan siinä asiassa.
Ja sano, että ihanasti lasten tilit karttuivat taas parilla kympillä, saadaan se lastenhuoneen lamppu ostettua jo ensi viikolla niillä vaaterahoilla...
Tsemppiä. Pidä pintasi kiusaavan anoppisi kanssa.
Kiitos oikein hyvästä neuvosta. Tuo on hyvin hienovarainen keino vaivihkaa antaa ymmärtää, vaikkei asiaa suoraan sanoisikaan. Luulisi, ettei tuosta ainakaan voi riitaa tulla vaan toisi anopille ajattelemisen aihetta.