dipi di dom...

Itse kait sinä paremmin vaimosi tunnet. Millainen luonne sitten hänellä on?

joka vuodesta kirjoitti:

Itse kait sinä paremmin vaimosi tunnet. Millainen luonne sitten hänellä on?

Tuli vaan tuossa töissä ollessani lämpimiä ajatuksia omaa emäntää kohtaan. Sitten tuli mieleen, että olenkohan ollut kovinkaan romanttinen pitkään aikaan. Tuli mieleen, että mitä, jos kirjoittaisin vaimolle rakkauskirjeen ja laittaisin sen postiin. Yllättyisi varmaan kun lukisi. Tosin tässä täytyy nyt olla oikein hyvällä maulla liikenteessä, koska hän inhoaa kaikkea yli siirappista. Luulee vielä, että nyt se ukon ketale on haksahtanut johonkin toiseen, vaikka siitä ei ole kyse.

Luulin tätä projektia vähän helpommaksi ja, että eihän tässä pitkään mene. No, onhan tässä aikaa. Pitää miettiä. Ajattelin vain, että olisiko sellaisia perusohjeita ja "rakennuselementtejä" joita liitellä yhteen. Sitten vähän soveltelemalla...

Ai niin, joo luonne aika kipakka, mutta toisaalta herkkä, syvällinen... Siinä juuri vaara etten sorru mihinkään helppoon pintalässytykseen. Muuten hyväntahtoiselle ajatukselle tulee ikävä loppu.

hmmm_m kirjoitti:

Tuli vaan tuossa töissä ollessani lämpimiä ajatuksia omaa emäntää kohtaan. Sitten tuli mieleen, että olenkohan ollut kovinkaan romanttinen pitkään aikaan. Tuli mieleen, että mitä, jos kirjoittaisin vaimolle rakkauskirjeen ja laittaisin sen postiin. Yllättyisi varmaan kun lukisi. Tosin tässä täytyy nyt olla oikein hyvällä maulla liikenteessä, koska hän inhoaa kaikkea yli siirappista. Luulee vielä, että nyt se ukon ketale on haksahtanut johonkin toiseen, vaikka siitä ei ole kyse.

Luulin tätä projektia vähän helpommaksi ja, että eihän tässä pitkään mene. No, onhan tässä aikaa. Pitää miettiä. Ajattelin vain, että olisiko sellaisia perusohjeita ja "rakennuselementtejä" joita liitellä yhteen. Sitten vähän soveltelemalla...

Ai niin, joo luonne aika kipakka, mutta toisaalta herkkä, syvällinen... Siinä juuri vaara etten sorru mihinkään helppoon pintalässytykseen. Muuten hyväntahtoiselle ajatukselle tulee ikävä loppu.

vaikeata kun en ole itsekään niitä vuosiin saanut. Jokin kiva muisto joka on teillä molemmilla tai mitä tunnet tällä hetkellä häntä kohtaan.

Osaatko kirjoittaa runoa? Pitääkö hän niistä?

Pelkäätkö että saat korvapuusteja kirjeesi jälkeen? ;)

tosiaankin kirjoitti:

vaikeata kun en ole itsekään niitä vuosiin saanut. Jokin kiva muisto joka on teillä molemmilla tai mitä tunnet tällä hetkellä häntä kohtaan.

Osaatko kirjoittaa runoa? Pitääkö hän niistä?

Pelkäätkö että saat korvapuusteja kirjeesi jälkeen? ;)

ei kyllä onnistu, enkä halua liittää tekstiin kenenkään toisenkaan runoa. Pitää olla jotain omintakeista. Vaimo tietää, että olen hyvä sanoistani kun vain saan sellaisen vireen.

Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle kun sain idean sellaisen valokuvakirjan tekemiseen. Tein sen meidän mökkipaikasta, laitoin siihen kuvia ja tekstiä. Sitten näytin sitä emännälle ja sukulaisille. Katsoivat minua ihmeissään ja kysyivät monta kertaa, että sinäkö oot tehnyt kaiken. Eivät enää ihmetelleet, että mitä se siellä kameran kanssa pyörii ja tekstikin oli kuulemma hyvä.

Sain toisen idean kirjoittaa lapsille sellaisen hassun tarinan vajasta jonka rakensimme viime kesänä. Vaja mukamas kertoo siinä ajatuksiaan ja kohta metsä sen ympärillä alkaa juttelemaan puista pikku hyönteisiin saakka. Penskat ainakin nauroivat katketakseen ja sen jälkeen vajasta onkin tullut heille tärkeä.

Sitten emäntä kerran tokaisi, etten kirjoita hänelle mitään. Siitä on jo jonkin aikaa, mutta nyt se vain pulpahti mieleen töissä. Hyvä etten naulannut hanskoja seinään kiinni sitä miettiessäni. Että ei tässä ole sen suurempia paineita. Tietysti mitään luovutuspäivämäärääkään ei ole sovittu, milloin pitäisi olla valmista...

hmmm_m kirjoitti:

ei kyllä onnistu, enkä halua liittää tekstiin kenenkään toisenkaan runoa. Pitää olla jotain omintakeista. Vaimo tietää, että olen hyvä sanoistani kun vain saan sellaisen vireen.

Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle kun sain idean sellaisen valokuvakirjan tekemiseen. Tein sen meidän mökkipaikasta, laitoin siihen kuvia ja tekstiä. Sitten näytin sitä emännälle ja sukulaisille. Katsoivat minua ihmeissään ja kysyivät monta kertaa, että sinäkö oot tehnyt kaiken. Eivät enää ihmetelleet, että mitä se siellä kameran kanssa pyörii ja tekstikin oli kuulemma hyvä.

Sain toisen idean kirjoittaa lapsille sellaisen hassun tarinan vajasta jonka rakensimme viime kesänä. Vaja mukamas kertoo siinä ajatuksiaan ja kohta metsä sen ympärillä alkaa juttelemaan puista pikku hyönteisiin saakka. Penskat ainakin nauroivat katketakseen ja sen jälkeen vajasta onkin tullut heille tärkeä.

Sitten emäntä kerran tokaisi, etten kirjoita hänelle mitään. Siitä on jo jonkin aikaa, mutta nyt se vain pulpahti mieleen töissä. Hyvä etten naulannut hanskoja seinään kiinni sitä miettiessäni. Että ei tässä ole sen suurempia paineita. Tietysti mitään luovutuspäivämäärääkään ei ole sovittu, milloin pitäisi olla valmista...

minä omia runojani sinulle tyrkytäkään, johan olisi vaimollasi "leivontapäivä" edessä.

Jaa, että ihan satusedäksi olet alkanut! Sittenhän sinun pitäisi sekin rakkauskirje osata kirjoittaa. Eikö ne kuvat kerro jotakin hauskaa tapahtumaa tai jotakin romanttista josta saisit aiheen?

Minäkin pyörin aika paljon kameran kanssa, mutta en ole vielä sitä valokuvakirjaa saanut aikaseksi, alku kyllä jo olisi. Teen kyllä kortteja niistä valokuvista.

Mitä muuten naulailet?

hmmm_m kirjoitti:

ei kyllä onnistu, enkä halua liittää tekstiin kenenkään toisenkaan runoa. Pitää olla jotain omintakeista. Vaimo tietää, että olen hyvä sanoistani kun vain saan sellaisen vireen.

Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle kun sain idean sellaisen valokuvakirjan tekemiseen. Tein sen meidän mökkipaikasta, laitoin siihen kuvia ja tekstiä. Sitten näytin sitä emännälle ja sukulaisille. Katsoivat minua ihmeissään ja kysyivät monta kertaa, että sinäkö oot tehnyt kaiken. Eivät enää ihmetelleet, että mitä se siellä kameran kanssa pyörii ja tekstikin oli kuulemma hyvä.

Sain toisen idean kirjoittaa lapsille sellaisen hassun tarinan vajasta jonka rakensimme viime kesänä. Vaja mukamas kertoo siinä ajatuksiaan ja kohta metsä sen ympärillä alkaa juttelemaan puista pikku hyönteisiin saakka. Penskat ainakin nauroivat katketakseen ja sen jälkeen vajasta onkin tullut heille tärkeä.

Sitten emäntä kerran tokaisi, etten kirjoita hänelle mitään. Siitä on jo jonkin aikaa, mutta nyt se vain pulpahti mieleen töissä. Hyvä etten naulannut hanskoja seinään kiinni sitä miettiessäni. Että ei tässä ole sen suurempia paineita. Tietysti mitään luovutuspäivämäärääkään ei ole sovittu, milloin pitäisi olla valmista...

niin pitkä että sait siitä kirjan ?

Miten se rakkauskirje sujui? Tuliko siitä mitään?