Sotkuinen suhdekulttuuri

Tietääkseni uskottomuuden suhteen on kandenlaisia ihmisiä. Jotkut eivät kestä sitä ainakaan pitkään, useimmille taas riittää, että omat/puolison sivusuhteet eivät loukkaa "sovinnaisuuden rajoja". Näille "katolisille" on tärkeää omistaa virallinen, turvallinen puoliso ja kiiltokuvaperhe, vaikka elämä kotona olisikin kaikkea muuta kuin leppoisan idyllistä. He harrastavat vieraita itse ja/tai sietävät puolison syrjähyppelyä, kunhan tämä ei liikaa häiritse arkielämää, eikä tule yleiseen tietoon. Väittäisin, että useimmat miehet tyydyttävät tällätavoin oman haaremin kaipuuta. Vastaavasti suurin osa naisista kyllä tietää ukkonsa pettävän, muttei anna asian haitata, jos heillä vain säilyy tunne, ettei avioeroa ole tulossa.

Nämä suhdekuviot tuntuvat käsittämättömiltä. Niitä on raskasta ylläpitää, eikä niissä mukana pyörivilläkään elämä ole helppoa. Paremmin ymmärrän niitä, jotka eivät ensinnäkään hairahdu jokaiseen ihastukseen ja toiseen todella rakastuessaan eroavat entisestä ryhtyen elämään uuden kumppanin kanssa pää pystyssä. Kulttuuriimme tuntuu kuitenkin rantautuneen vanha katolinen tapa, johon kuuluu valheellinen kulissiliitto rakastajattarineen, joskus myös rakastajineen.
41178
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Niin sanotussa kulissiliitossa voi olla paljon hyvää, jos puolisot ovat kohteliaita toisilleen ja liitossa on ainakin muodollisen ystävällinen ilmapiiri. Perhe voidaan pitää näin koossa, ystäväpiiri ennallaan ja repivältä erolta vältytään. Onnellisuus taas on eri juttu, mutta sitähän ei voi taata, vaikka seuraisi sydäntään juoksujalkaa koko ikänsä.

Itse yritin pitkään katsella mieheni touhuja sormien lomitse, koska en olisi halunnut rikkoa perhettä ja satuttaa lapsia. Jos elämä ei olisi ollut jokapäiväistä nälvimistä ja vähättelyä, en olisi eronnut pelkän uskottomuuden takia. Eivät vaihtuvat tyttöystävät olleet tärkeitä ihmisiä edes miehelleni, saati sitten minulle.

Äänestä
  • Tuskinpa kukaan aikuinen kuvittelee, että elämä edes avioliitossa voisi missä olosuhteissa olla silkkaa onnea. Mielestäni hyvä ihmissuhde paremminkin saa aikaan jonkinlaista perustyytyväisyyttä. Siihen kuuluvaa luottamusta ja henkistä turvallisuutta, ei voine kokea, jos joutuu pohtimaan, että missähän se muodollisen ystävällinen puolisoni nyt mahtaa harjoittaa seksiä tai muuta intiimiseurustelua. Tälläinen valheellisuus tuntuu aina kodin ilmapiirissä ja vaikuttaa sitä kautta lapsiin, vaikka vanhemmat käyttäytyisivät toisiaan kohtaan näennäisen sivistyneesti.

    Moni kyllä hokee, että puolisoni uskottomuudella ei ole mitään merkitystä kenellekään, mutta ei tarvitse olla psykiatri huomatakseen, että kyllä vain on. Ja paljon onkin. Jos joku pari elää yhdessä ilman, että toisen rakkaus/sukupuolielämä lainkaan liikuttaa, niin suhteen syy on varmasti jokin muu kuin tunneside.

    Äänestä

  • myönsi tai ei kirjoitti:

    Tuskinpa kukaan aikuinen kuvittelee, että elämä edes avioliitossa voisi missä olosuhteissa olla silkkaa onnea. Mielestäni hyvä ihmissuhde paremminkin saa aikaan jonkinlaista perustyytyväisyyttä. Siihen kuuluvaa luottamusta ja henkistä turvallisuutta, ei voine kokea, jos joutuu pohtimaan, että missähän se muodollisen ystävällinen puolisoni nyt mahtaa harjoittaa seksiä tai muuta intiimiseurustelua. Tälläinen valheellisuus tuntuu aina kodin ilmapiirissä ja vaikuttaa sitä kautta lapsiin, vaikka vanhemmat käyttäytyisivät toisiaan kohtaan näennäisen sivistyneesti.

    Moni kyllä hokee, että puolisoni uskottomuudella ei ole mitään merkitystä kenellekään, mutta ei tarvitse olla psykiatri huomatakseen, että kyllä vain on. Ja paljon onkin. Jos joku pari elää yhdessä ilman, että toisen rakkaus/sukupuolielämä lainkaan liikuttaa, niin suhteen syy on varmasti jokin muu kuin tunneside.

    Siinä on aika paljon tunnesidettä, kun aviomies on lasten isä, vaikka rakkaus aikuisten väliltä olisikin hiipunut.

    Raha on tietysti usein syynä, ettei erota. Jos puolisot yhdessä ovat luoneet ja kasvattaneet yhteisen yrityksen, ei tee mieli sitä pilkkoa. Sitä paitsi raha antaa mahdollisuuden elää väljästi eri asunnoissa tai jopa eri paikkakunnilla. Rikkaan ei ole pakko katsoa puolison naamaa joka päivä kuten köyhän yhteisessä kaksiossa.

    Äänestä

  • Eronnut kirjoitti:

    Siinä on aika paljon tunnesidettä, kun aviomies on lasten isä, vaikka rakkaus aikuisten väliltä olisikin hiipunut.

    Raha on tietysti usein syynä, ettei erota. Jos puolisot yhdessä ovat luoneet ja kasvattaneet yhteisen yrityksen, ei tee mieli sitä pilkkoa. Sitä paitsi raha antaa mahdollisuuden elää väljästi eri asunnoissa tai jopa eri paikkakunnilla. Rikkaan ei ole pakko katsoa puolison naamaa joka päivä kuten köyhän yhteisessä kaksiossa.

    Tämä on tietysti ihan totta. Vaurastuneet parit usein muistelevat, kuinka tuoreena parina oli onnellista joskin köyhää. Raha ja tila etäännyttää, ei tarvi käsitellä parisuhteen ongelmia kun voi paeta jokaisesta tilanteesta pois ja elää jotain puolivillaista harhaelämää. Onnea ja rakkauttakaan ei sitten tämä parisuhde tarjoa, koska läheisyyttä ei pysty muodostamaan vain hyvien hetkien vuoksi. Usein ihmettelen, kuinka köyhäksi ja lapselliseksi parisuhde voi mennä iän ja vaurastumisen vuoksi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ihmettelijä kirjoitti:

Tietääkseni uskottomuuden suhteen on kandenlaisia ihmisiä. Jotkut eivät kestä sitä ainakaan pitkään, useimmille taas riittää, että omat/puolison sivusuhteet eivät loukkaa "sovinnaisuuden rajoja". Näille "katolisille" on tärkeää omistaa virallinen, turvallinen puoliso ja kiiltokuvaperhe, vaikka elämä kotona olisikin kaikkea muuta kuin leppoisan idyllistä. He harrastavat vieraita itse ja/tai sietävät puolison syrjähyppelyä, kunhan tämä ei liikaa häiritse arkielämää, eikä tule yleiseen tietoon. Väittäisin, että useimmat miehet tyydyttävät tällätavoin oman haaremin kaipuuta. Vastaavasti suurin osa naisista kyllä tietää ukkonsa pettävän, muttei anna asian haitata, jos heillä vain säilyy tunne, ettei avioeroa ole tulossa.

Nämä suhdekuviot tuntuvat käsittämättömiltä. Niitä on raskasta ylläpitää, eikä niissä mukana pyörivilläkään elämä ole helppoa. Paremmin ymmärrän niitä, jotka eivät ensinnäkään hairahdu jokaiseen ihastukseen ja toiseen todella rakastuessaan eroavat entisestä ryhtyen elämään uuden kumppanin kanssa pää pystyssä. Kulttuuriimme tuntuu kuitenkin rantautuneen vanha katolinen tapa, johon kuuluu valheellinen kulissiliitto rakastajattarineen, joskus myös rakastajineen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu