Olemme asuneet nyt erillämme reilun kuukauden, paperit vietiin samoihn aikoihin. Minä asun kahden pienen lapsen kanssa ja isä muutti lähistölle.
Eropäätös tuli minulta. Syynä vieraantuminen, tyytymättömyys, se, että omat voimavarat eivät riittäneet enää huolehtimaan miehestäni lasten ohella, kun sitä olen tehnyt vuosia miehen mielenterveysongelmien vuoksi. Avioliittoa ehti kestää 9 vuotta.
Päätöksen jälkeen mies aneli minua jäämään, lupasi muuttaa kaiken jne. pysyin päätöksessäni, sillä olen nähnyt niin monta kertaa nämä lupaukset.
Nyt minä olenkin se, joka kärsii ja kipuilee. Mies otti ja meni samantien entisen "ystävänsä" luokse, viipyi reissuillaan päiviä. Aloitti itsekkään elämisen ja otti vapauden vastuista.
Nytkin mies viettää kesälomiaan tämän naisen luona. Ei soittele lapsille jne. esikoinen juuri aloittanut koulun ja pienempi kaipaa isäänsä. isä ollut puoli toista viikkoa poissa. ennen tätäkin isä ei juurikaan lapsia omasta tahdostaan ottanut, ainoastaan jos minulla oli pakottava meno, toisen lapsen harrastus.
Minuun sattuu ja jotenkin kipuilen siitä, että mieheni on heti mennyt toisen naisen luokse, vaikka sallittakoon se hänelle kun minä hänet jätin. Mutta avioliittomme aikana hänestä ei koskaan ole tarvinnut koskaan olla mustasukkainen, hän ei ikipäivänä antanut siihen aihetta. nyt olen löytänyt sen piirteen itsestäni, vaikka en tunteestä pidä. Miksi olen mustasukkainen vaikka en rakasta tätä miestä enään?mustasukkaisuus nyt kalvaa ihan julmetusti ja itse mietin, ehkä se on myös kateutta siitä, että mies voi mennä ilman vastuita, mä kannan vastuuni lapsista ja kaikesta. Tämän keskellä itse vaikea jaksaa.
Eropäätös tuli minulta. Syynä vieraantuminen, tyytymättömyys, se, että omat voimavarat eivät riittäneet enää huolehtimaan miehestäni lasten ohella, kun sitä olen tehnyt vuosia miehen mielenterveysongelmien vuoksi. Avioliittoa ehti kestää 9 vuotta.
Päätöksen jälkeen mies aneli minua jäämään, lupasi muuttaa kaiken jne. pysyin päätöksessäni, sillä olen nähnyt niin monta kertaa nämä lupaukset.
Nyt minä olenkin se, joka kärsii ja kipuilee. Mies otti ja meni samantien entisen "ystävänsä" luokse, viipyi reissuillaan päiviä. Aloitti itsekkään elämisen ja otti vapauden vastuista.
Nytkin mies viettää kesälomiaan tämän naisen luona. Ei soittele lapsille jne. esikoinen juuri aloittanut koulun ja pienempi kaipaa isäänsä. isä ollut puoli toista viikkoa poissa. ennen tätäkin isä ei juurikaan lapsia omasta tahdostaan ottanut, ainoastaan jos minulla oli pakottava meno, toisen lapsen harrastus.
Minuun sattuu ja jotenkin kipuilen siitä, että mieheni on heti mennyt toisen naisen luokse, vaikka sallittakoon se hänelle kun minä hänet jätin. Mutta avioliittomme aikana hänestä ei koskaan ole tarvinnut koskaan olla mustasukkainen, hän ei ikipäivänä antanut siihen aihetta. nyt olen löytänyt sen piirteen itsestäni, vaikka en tunteestä pidä. Miksi olen mustasukkainen vaikka en rakasta tätä miestä enään?mustasukkaisuus nyt kalvaa ihan julmetusti ja itse mietin, ehkä se on myös kateutta siitä, että mies voi mennä ilman vastuita, mä kannan vastuuni lapsista ja kaikesta. Tämän keskellä itse vaikea jaksaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta itselleni niin tuttua. Itse halusin eroa ja myös päädyimme siihen. Heti eron jälkeen mies alkoi tapailla lapsuuden tuttuaan ja viettämään paljon aikaa tämän luona. Minuun iski kauhea viha ja mustasukkaisuus. Aloin muodostaa päässäni kaikenlaisia kostoretkiä ja ryvin itsesäälissä. En ollut myöskään koskaan tuntenut mustasukkaisuutta liittomme (16v.) aikana. Mies ei toisia vilkuillut ja oli aina kotona. Puhuin myös ystävilleni, että jos joskus mieheni löytäisi toisen niin minä en tekisi muuta kuin toivottaisin onnea ja menestystä! Mutta nyt kun asia olikin totta, niin käytökseni muuttui aivan kummaksi. Korostan myös, että olimme todellakin jo eronneet ja kaikki meni erittäin hyvässä hengessä. Tyttäremme on jo 16 ja hänellä on omat juoksunsa. Isällä ei kuitenkaan nyt ole muuta kiinnostuksen kohdetta kuin tämä uusi nainen ja se kalvaa minua tyttärenikin puolesta. Tyttö tosin itse ei koe asiaa mitenkään pahaksi! Uskomaton tilanne ja tunne. Oli "kiva" kuulla, että jollain muullakin on tällaisia tuntemuksia. Näistä kun en ole tohtinut puhua ääneen. Sen verran hävettää. Miehelle en myöskään näytä tunteitani, saatika sitten tälle uudelle naiselle. Hävettää!
sanotaan, että mustasukkaisuus ei kuole yhtäaikaa rakkauden kanssa.
Itsellä ei ole noin isoista asioista kokemusta kuin sinulla, mutta tutulta kuulostaa tunteesi. Olen itsekkin tuntenut mustasukkaisuutta ihmisistä, joiden kanssa en edes haluaisi palata yhteen, eikä muitakaan tunteita juuri ole.
Normaaleilta tuntemuksesi kuulostaa. Todennäköisesti mukana on katkeruutta ja kateutta, kun toinen tuntuu saavankin hyvää ja vielä ilman sitä vastuuta, joka sinulla on. Tärkeintä olisikin, että pystyisit ensin hyväksymään ja sitten käsittelemään omat tunteesi. Pahinta olisi, jos jäisit roikkumaan mahdolliseen katkeruuteen.
Parasta olisi, kun pystyisit keskittymään omaan elämääsi ja sen rakentamiseen, etkä vertaisi sitä ainakaan kenenkään toisen elämään. Se voisi olla paras ensi lääke tähän tilanteeseen. Sinulle se kaikki hyvä on vielä tuloillaan.
Miehesi saattaa toiminnallaan paeta omia tunteitaan ja tuntemuksiaan, mutta ihan varmasti ne vielä hänelläkin eteen tulevat. Sinä käsittelet asiat nyt, joten tilanne teidän kohdalla voi vielä kääntyä täysin toisinpäin, eikä sekään välttämättä ole hyvä asia.
Olemme puhuneet erosta muutaman vuoden. Viime vuonna asuimme erillämme 6 kk ja palasimme yhteen. Parisuhde kukoisti.
Eilen mieheni jäi kiinni pettämisestä. Olen epäillyt jotakin pientä aina silloin tällöin, mutta kiinni hän ei ole koskaan jäänyt, eikä yhteiselomme ole häiriintynyt (paitsi silloin, kun olisin halunnut viettää viikonloppua hänen kanssaan, mutta mies meni mieluummin itsekseen ulos).
Avioero on tapetilla. Luulen rakastavani miestäni paljon ja hän väittää rakastavansa minua, kaikesta huolimatta. Luettuani tekstisi päätin, että en voi erota ainakaan vielä, koska en voisi ikinä olla samassa kaupungissa - tai edes samassa maassa - mieheni kanssa, jos olisi pienikin mahdollisuus törmätä häneen uuden kumppanin kanssa. En ikinä ikinä ikinä! Joten mieluummin pysyn huonossa suhteessa kuin annan mieheni jollekulle toiselle.
ja samat tuntemukset jatkuu...ärsyttää ja hävettää itsessä se, että tuntee tällaisia ajatuksia..nyt alkanut miettiin, että pitäiskö ottaa sittenkin se mies takaisin, pitää itellä eikä antaa muille...niin onhan se kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä mies..voi eiiiiiiii... iha hirveitä ajatuksia..sitä miettii, että tästä pääsis yli jos itsellä olisi kanssa joku toinen, mutta se olisi kostoa ei mitään muuta. Tavallaan vihaan ex-miestäni yli kaiken, mutta toisaalta haluaisin hallita häntä yhä..näistä tunteista ei kehtaa edes kellekkään puhua, niin mähän hänet olen jättänyt ja hänellä täysi oikeus mennä..mutta entä minä, entä minä...voi voi kun tunnen oloni nyt niin surkeaksi :(
Miksi irtipäästäminen on niiiiiiiin vaikeaa..miehestä, josta olen halunnut erota jo vuoden päivät, puhunut myös ystävilleni, että löytäis vaikka jonkun että siitä pääsis eroon, mutta nyt kun hänellä on se toinen, voi ku sattuu syvälle, niiiiiiiiin syvälle!!!!!
En mä ole itkenyt, ei nää sellaisia tuntemuksia ole, ei surua, vaan katkeruutta, vihaa, epätoivoa, katalimpia tunteita kaikista :(
Näin edetään...
tarkkaan sitä takaisin ottamista. Aika auttaa, joten jos nyt päätät ottaa hänet takaisin, niin olet taas samassa jamassa. Kyllä se alkaa helpottaa ja kirjoituksestasi käy aivan selvästi ilmi, ettet halua häntä takaisin. Pysy päätöksessäsi. Sinun onnesi aika tulee vielä - kuten myös minun. Olen aivan varma siitä!