Minusta tuli pettäjä, kun puoliso ei halunnut viettää perheensä kanssa aikaa ollenkaan: oli aina töissä, ei osallistunut kotitöihin kuin todella nihkeästi, ei halunnut yhteisiä harrastuksia. Hänelle tärkeintä oli oma työ ja omat menot, ei mikään muu.
Löysin sitten ihmisen, joka todella haluaa olla kanssani. Vaikka hänellä on töissä kiirettä, hän HALUAA järjestäa aikaa kanssani.
Ainoa, mikä pitää minut toistaiseksi yhdessä puolisoni kanssa on raha. Kun saan töitä, saa puoliso kenkää. Miksi tuhlaisin aikaani ihmiseen, joka ei todellakaan halua viettää aikaansa kanssani?
Löysin sitten ihmisen, joka todella haluaa olla kanssani. Vaikka hänellä on töissä kiirettä, hän HALUAA järjestäa aikaa kanssani.
Ainoa, mikä pitää minut toistaiseksi yhdessä puolisoni kanssa on raha. Kun saan töitä, saa puoliso kenkää. Miksi tuhlaisin aikaani ihmiseen, joka ei todellakaan halua viettää aikaansa kanssani?
Vastaukset 14
Vanhimmat
aavistin näin käyvän. Olen jo kypsä nainen ja aina ollut seksuaalisesti aktiivinen.
oma mies ei ota syliin, ei helli ,ei halua kuunnella toiveita ,ei huolehdi hygieniastaan (suu, alapesu), näistä pitää aina huomauttaa. En saa olla oma itseni ja silti tiedän että hän omalla tavallaan rakastaa minua.
Nyt minulla on useampi rakastaja, joitten kanssa on suloista ,hellää ja kiihkeää . En silti eroa monista syistä. Avioliitto 30 v, ura ,lapset ja lastenlapset ,koirat ja kissat ja sukulaiset.
Kerran täällä vain ollaan ja elämä on elämistä varten.
Ihan kuin minun elämästäni kirjoituksesi oli....juuri näin se menee, nauttikaamme!
Ei sinusta pettäjää sen vuoksi tullut, että miehesi on töissä, vaan omaa heikkouttasi. Jos olisit kyllin kiinnostava, kyllä se mies kotona viihtyisi. Äitisikö sen miehen vävykseen valitsikin? Ettet vaan olisi "lievästi" katkera ja kostonhaluinen kun työelämä on vienyt sinusta voiton, pettämisesi ainakin antaa sellaisen kuvan. Kumpikohan teillä oikeasti saa kenkää?
Se taitaa vaan olla heikolla itsetunnolla varustetun helpompi syyttää työelämää ja olosuhteita siitä että avioliitto menee karille. Samoilla syillä on helppo lepyttää omaatuntoaan ja antaa oikeutus pettämiseen. Vika ja syyt löytyvät kuitenkin peiliin katsomalla, ei työelämästä, vaikka taloustilanne heikko onkin valtakunnassa.
Kun puoliso on koko yhteisen elomme ajan ollut työnarkomaani, niin hankala sitä suhdetta on kuule hoitaa. Aamulla nähdään 5 min ja illalla 5 min. Tai voinhan minä sitä suhdetta hoitaa - yksin. Mutta eipä enää hotsita. Ja minähän olen kiinnostava :) luultavasti paljon kiinnostavampi kuin sinä :) ainakin vastakkaisen sukupuolen mielestä :) sori :)
Tämä uusi ihminen johon olen tutustunut ymmärtää syyni pettämiseeni täydellisesti. Hän on sanonut useasti, ettei tuo oleminen ole mistään kotoisin. Ja jos joku luulee, että haen seksiseuraa tai jännitystä elämääni, hahhah. En todellakaan. Haen kumppania, joka on sopiva ja jolla on aikaa minulle. Luultavasti olen hänet nyt sitten löytänytkin.
Myönnän kyllä, että olen tehnyt asiat väärin päin. Ensinhän pitäisi erota, sitten hankkia uusi. Mutta, on minullakin oikeus joskus tehdä virhe. Olenhan useita vuosia koittanut parantaa suhdettani puolisooni - tuloksetta. Jossain tulee raja vastaan.
Jokainen omassa suhteessaan allikkoon ajautunut nainen on tavallaan kiinnostusta herättävä. Mikä on miehelle sen helpompi nakki kuin omaan siippaan tyytymätön ja tämän "kaltoin " kohtelema, huomionkipeä, ymmärrystä ja sääliä elämäntilanteeseensa janoava vaimoihminen? Että se siitä sinun kiinnostavuudestasi, helppo pano kiinnostaa aina ja sitä täydellistäkin ymmärrystä tilanteeseesi riittää. Eikö olekkin ihme, miten täysin ventovieras ihminen saattaakin tuntea ahdinkosi täydellisesti? Sen verran mieskin venyy että olkapäätä on antaa tueksesi, kunhan housunkaulus aukenee.
On sinulla oikeus tehdä virhe, kaikki teemme. Ensimmäisen erheesi olet tehnyt sitä miestä valittaessa, vai syttyikö se työnarkomania vasta kun tapasi sinut? Eikä se että olet aikaasi itseäsi katkeroittaen "tuhlannut" mieheesi tee huorimisesta sen nätimpää. Jos et vielä ole kärynnyt, eroa ja elä onneasi sen löytösi kanssa. Se rahakin on aika maallinen syy roikkua siinä vanhassa. Vai olisiko kuitenkin niin, että ei taida se uusi olla ihan saletissa, etkä arvaa tyhjänkään päälle heittää?
Tässä suhteessa ei ole kyse seksistä :) Tai on, mutta muut asiat ovat tärkeämpiä. Housunkaulus aukesi vasta pitkän ajan (kuukausia) jälkeen, vaikka mahdollisuus siihen olisi ollut heti ensitapaamisesta alkaen...
Ehkä tosiaan haluan sotkea oman liittoni tällä tavoin, että saisin riuhtaistua itseni irti vaikka väkisin. Totuushan on, että ei puolisoni minua kyllä tämän jälkeen katsele :) En vain jaksa loppuelämääni uhrata hänelle, koska hän ei tule muuttumaan, vain minä voin muuttua...
Niin ja muuten, tämä uusi ihminen saisi kenet tahansa. Mutta hänpä haluaa vain minut :) Kyse ei siis ole siitä, että epätoivoisesti (seksi)seuraa haeskeleva ihminen löysi epätoivoisen ymmärrystä kaipaavan pettämiseen valmiin varatun henkilön.
Olemme nyt poikenneet täysin aiheesta. Kysymyshän kuului, että Miten sinusta tuli pettäjä?
Kun palasin varatun rakkaan miehen kainaloon....Tai ehkäpä joku määrittelee sen niin, että olin heti alun perinkin pettäjä nykyiselle aviomiehelleni, kun en luopunut kokonaan rakkaasta ystävyydestä.
te pettäjät ette sitten lähde liitostanne???? onko se niin mukavaa,jännitystä ja vaihtelua arkeen että omien himojen takia loukkaa toista kaikista pahimmalla mahdollisella tavalla........................
rehellisyys ei anna myöten muuhun kuin pettämiseen ja valehteluun. Siinä lyhykäisyydessään kulissien ylläpidon syyt. Lapset, talous ym sadut ovat vain tekosyitä oman mielen lepyttämiseksi ja selityksenä pettämisen oikeutukselle.
Onhan se tuttu ja turvallinen miljöö parempi kuin hyppy tuntemattomaan.
että siellä tuntemattomassa on aivan sama kyllästyminen edessä. Vaihtaminen auttaa vain pariksi vuodeksi, sen jälkeen on taas lähdettävä vieraisiin.
se uuden etsiminen on kuitenkin vaikka vanhaan suhteeseen jäisi. Jos alunperin on pettänyt, ja jostain kumman syystä palannut vanhaan takaisin tai pysynyt siinä ja toivoo, että pettäminen ei koskaan tulisi esiin ettei se turvallinen suhde kaatuisi..niin..alunperinkin pettämisen syy on siinä pettäjässä ja hänen tyytymättömyydessään, kyvyttömyydestä hoitaa parisuhdetta tai kyvyttömyys puhua vaikeuksista ja halusta yhdessä parantaa suhdetta (toki ei se ihan näin mustavalkoista ole, koska ainahan se toinen ei pysty lukemaan niitä merkkejä jotka kertovat suhteen huonosta tilasta ja ohittaa ne).
Pointtini on se, että kun kerta alunperinkin oltiin tyytymättömiä, niin hairahduksen mahdollisuus on aina olemassa uudestaan siinä vanhassakin suhteessa. Turha luulla, että se tyytymättömyys poistuisi. Siinä mielessä se vaihtaminen kannattaa, koska ihan takuulla siihen vanhaankaan suhteeseen ei enää tyydy. Turvallisuus ja mukavuudenhalu se on, mikä siinä vanhassa kiinni pitää.
Vaihtamalla saattaa parantua tai sitten ei. Joka tapauksessa reilu ihminen lopettaa ensin sen oman suhteen ja etsii sitten uuden. Tai pitää silmät kiinni houkutuksilta ja sitoutuu todella omaan liittoonsa.
Nimenomaan yhteisen ajan - ja sen myötä minkään muunkaan yhteisen puute ajaa vieraisiin -vaikkei sitä edes tietoisesti toivo.
PS Toivottavasti saa pian töitä. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi toimimattomassa suhteessa.
- tuli valittua väärä, mies, työkeskeinen
- tuli löydettyä uusi mies, entisestä eroaminenkin täysin kesken
- täytyy roikkua väärässä miehessä kiinni taloudellisista syistä, elättää työtöntä minua
Uusi mies saisi kenet vaan, mutta silti roikkuu sinussa. Aika alas on rimansa asettanut.
Mikä on inhampaa kuin pettäjä? Hyväksikäyttävä pettäjä.
Elämä on valintoja täynnä. Sinulla niitä virheitä näyttää riittävän. . .
voisin paremminkin kirjoittaa otsikolla "miten minusta tuli kakkonen"... Mutta tottahan se on, että minusta tuli pettäjä ja kakkonen yhtaikaa.
Miksi... Ei ollut viisautta ja tahtoa alkaa selvitellä solmuun mennyttä suhdetta aviomiehen kanssa. Paljon asioita tapahtui samaan aikaan lähipiirissä, omat murheet jäivät niiden alle ja yritettiin painaa villasella. Lopputuloksena mies pakeni harrastuksiinsa, itse törmäsin "lohduttavaan olkapäähän" työkaverin muodossa. Työkaverin, johon olin ihastunut jo ennen kuin tapasin tulevan aviomieheni. Huono homma, tuli silloin jätettyä se langanpää solmimatta kunnolla. Työkaveri oli aluksi vain hauska hemmo, joka teki arjesta kevyempää tarpoa - myöhemmin sitten muutakin.
Tuli ne "rästiin jääneet" asiatkin vihdoin selvitettyä aviomiehen kanssa ; lopputuloksena muutin keväällä lapsen kanssa omaan asuntoon - siitäkin huolimatta, että olen työttömänä. Edes sen verran yritän ihmisiksi olla, etten jäänyt siipeilemään ja sitten työtilanteen parannuttua todennut, että minä tästä nyt lähdenkin.