Mitä sanotte ja onko kokemuksia?
Jos mies alkaa olla jo puolivälissä neljääkymmentä, eikä ole koskaan oikeasti tulisesti rakastunut, niin kannattaako harkita otsikon vaihtoehtoa?
Varsinkin jos on löytänyt ihmisen, jota kestää, jonka seurassa viihtyy ja jolle olisi myös hyötyä järkisuhteesta.
Olen tullut siihen tulokseen, että suurta tunnetta en tule elämässäni kokemaan koskaan.
Jos mies alkaa olla jo puolivälissä neljääkymmentä, eikä ole koskaan oikeasti tulisesti rakastunut, niin kannattaako harkita otsikon vaihtoehtoa?
Varsinkin jos on löytänyt ihmisen, jota kestää, jonka seurassa viihtyy ja jolle olisi myös hyötyä järkisuhteesta.
Olen tullut siihen tulokseen, että suurta tunnetta en tule elämässäni kokemaan koskaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kadut sitä taatusti, koska suhde ei pidemmän päälle voi perustua kuin tunteisiin. Kokemusta on. 4-kymppisenä vasta rakastunut.
hävittävää on, jos tietää ettei tule koskaan tämän kiivaammin "rakastumaan".
Häviää yksinäisen loppuelämän??
koskaan rakastu. Järkiperustein en silti suosittele suhdetta aloittamaan(esim.lapset, raha tms), mut esim. ystävyydestä kyllä. Ystävääkin kohtaan on paljon lämpimiä tunteita, jotka ajan mittaan kyllä usein rakkaudeksi suhteen aikana syvenee.
suuria tunteita odotellessa. Itse olen menneisyydessä rakastunut palavasti täysin vääriin (luonteeltaan yhteensopimattomiin) naisiin. Nyt elän jonkinlaisessa järki- tai kiintymyssuhteessa. Tärkeää on, että molemmat ovat asiasta samaa mieltä.
Harva nainen tyytyy siihen, että on miehen mielestä ihan ok ilman suuria rakkauden tunteita. Naiset kun tuntuvat elävän suurista tunteista ja lähtevät hanakasti sellaisen mukaan, jolla niitä on tarjottavana. T'ytyy vähintäänkin olla hyvä teeskentelijä ja valhetelija.
siihen, et olisin miehen mielestä ihan ok ilman niitä suuria tunteita. Mulle tärkeempää on omat tunteeni, nimenomaan niiden olemassaolo. Jos ei Mulla ole suuria tunteita miestä kohtaan, suhde ei alkuaan saa. Se, mitä mies tuntee, ei merkitse alkuvaiheessa ainakaan kovinkaan paljoa, koska uskon, että ajanmittaa ne tunteet siitä sit jokatapauksessa vahvistuu jos se oppii mua tuntemaan paremmin ja oppii luottamaan muhun.
Sinulla on sitten itseluottamus kohdallaan. Ei minun tunteeni ole ainakaan ajan kanssa koskaan roihahtaneet. Päinvastoin ilman voimakasta tunteenpaloa pienetkin asiat toisessa alkavat ärsyttämään. Rakkaansa tiskit tiskipöydällä vituttaa paljon vähemmän kuin kämppiksen tiskit. Nimimerkillä: "Kokemusta on".
siihen, et musta alussa saa huonon kuvan ensivaikutelman perusteella ja vasta sit myöhemmin kun oppii tuntemaan, alkaa tykkäämään musta. Noita ihmisiä on paljon. "Et sä ookaan sellanen, jollaseksi sut kuvittelin, sä ootkin ihan kiva". Ei riitä yhden käden sormet laskemaan, miten monta kertaa tuonkin oon kuullut eri ihmisten humalassa mulle sanovan.
En mä tuon takia koskaan odotakaan, et mitään kovin positiivista ja järisyttävää vaikutusta uuteen ihmiseen pystyn tekemään ekalla tapaamisella, tuskin toisellakaan vielä. En mä kerran osaa olla oma itseni vieraiden kanssa. En mä tiedä, kuka mä oon, mutta en ainakaan sellainen kuin läheisteni seurassa oon.
huomaavani saman asian.
Nykyinen naiseni tietää että on lähdetty kaveruus- ja järkiperustein liikkeelle. Harva nainen tähän suostuu.
Monet naiset ottaa muuten nokkiinsa siitäkin, jos mies ei heti alkuunsa pääse sängyssä loppuun uuden naisen kanssa. Nykyinen salli opettelua tässäkin asiassa.
tulee olla huolestunut jos ei vielä tosirakkaus ole kohdalle osunut. Onko muuten pumpattava barbara järkiperäinen ratkaisu?
tuo ikävaihe ja aika on jo niin kaukana takana, ettei siitä ajasta jaksa enää alkaa huolestua.
Jollekin voi olla tuokin järkevä ratkaisu.
voi olla järjelle oikea, mut se tunnepuoli voi hangoitella vastaan. Eli voiko järjellä korvata tunteen ja jos voi niin miten kauan?
Mutta miten osata kaivata jotain sellaista, mitä ei ole koskaan kokenutkaan?
Me kaipaamme monia asioita vaikka emme ole niitä koskaan kokeneetkaan. Se on pitänyt meidät hengissä lajina aikas kauan - ja se myös ajaa meidät kokemaan. Huumeet ovat yksi ratkaisu kokemiseen - ja tietokonetappaminen. Mut riittävätkö nuo vai jättävätkö kuitenkin aukon joka täytyy tukkia - mä väitän et jättävät. Vain ruoka auttaa nälkään. Samalla logiikalla perustelen järkiavioliiton ongelmaa.
Minä ainakin muistan kovasti kaivanneeni ensimmästä tyttöystävää ja ensimmäistä seksikokemusa, vaikkei minulla moisen ihanuudesta kokemusta ollutkaan.