Lapsiaan rakastavat enemmän kuin uutta muijaansa, aina saa odottaa koska nähdään, rakastavat lapsiaan ja exvaimoaan
yhteishuoltajuus ja eronneet miehet
tiedäntodellakin
411919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
näin sen kuuluu mennäkin! yhdelläkään kunnon äidillä tai isällä ei kukaan uusi puoliso saa mennä omien lasten edelle!
mutta siihen soppaan en enää lykkää itseäni, enkä suosittele kenellekkään rakastakoon lapsiaan yksinään ei ne uudella muijalla mitään tee
Meillä kävi näin, että exän uusi vaimo on lasten edellä. Vaimo on kuin takiainen
miehessä kiinni ja tuntuu, että on lapsistakin mustasukkainen.
Tässä on reilu 6 viikkoa milloin isä on ollut halukas tapamaan omia lapsiaan.
Eikä exää en saa kiinni, uusi vaimo vastaa kännykkään tai tekstareihin ja exä ei viitsi edes lukea s-postiaan. Välillä lapset kyselevät milloin isä tulee ja parhaani mukaan yritän selittää lapsille tilanteen. Exällä olisi kyllä aikaa tavata lapsia, mutta uusi vaimo vie kaiken ajan ja menee edelle.
Kun näitä kommentteja lukee ihan hämmästyy miten yleisiä nämä samat ongelmat uudessa parisuhteessa ovatkaan. Ei ole todellakaan helppoa uudella kumppanillakaan ja tästä on ihan omakohtaisia kokemuksiakin.
Eron jälkeen moni (yleensä mies, joka muuttanut pois kotoa) jää potemaan suurta syyllisyyden tunnetta perheen hajottamisesta. Helposti pyritään siihen, että ollaan exän kanssa hyviä ystäviä eron jälkeen. Jotkut viettävät jopa aikaa "perheenä" eron jälkeenkin, joka minun mielestäni on suuri virhe. Lapsille ei näin selviä perheen status ja heiltä jää käsittelemättä tämä yksi elämän suurin tragedia. Tilanne jää lapsille hyvin epäselväksi ja antaa ehkäpä lapsille turhaa toivoa vanhempien yhteen palaamisesta ja perheen eheytymisestä. Ex-puolisoiden välit tulisivat mielestäni olla asialliset ja koskea ainoastaan lasten asioita. Mikäli välit ovat hyvin läheiset, hämärtyy lapsille (ja exälle) herkästi se perheen status ja tulee vaan turhaa riitaa. Jos ollaan päätetty erota niin sitten erotaan aivan kokonaan, eikä enää jäädä roikkumaan johonkin välimaastoon.
Kun se vanha elämä on vielä voimakkaasti kuvioissa mukana (esim. yhteinen koti, josta mies muuttanut pois, mutta maksaa edelleen kuluja siitä, mies hoitaa exänsä auton renkaiden vaihdon yms.) tulee helposti uudelle kumppanille tunne, että hän on ainoastaan rakastajattaren roolissa. Mitään suunnitelmia ei uskalla tulevaisuudelle tehdä, lillua vain epämääräisessä suhteessa, joka ei johda mihinkään suuntaan. Näyttää, että vanha elämä on kumppanille tärkeämpää, vaikka todellisuudessa niin ei olisikaan. Uusi naisystävä voi joutua hyvinkin ikävään tilanteeseen ja joutua sekaantumaan ja ohjaamaan kumppaniaan eroon ja irtautumiseen vanhasta elämästä. Tässä tilanteessa ei voida välttyä riidoilta ja tapahtuu ne riidat missä "perheessä" tahansa vaikuttaa se kaikkien - ex, lapset, uusi kumppani - elämään.
harmittaa sun juttusi,,!!niin vääri lapsia kohtaan,
mulla samantapanen,sillä osin ,et tuli uus nainen,mä olin liitosta lähtenyt,ottaa lastaan nyt kuinka haluu,päättää ite,ja meni naimisiin,pyysin kerran samassa juhlissa ollessamme et esitteletkö meidät,kun hän lastanikin hoitaa tuo uusi nainen siis,ei mies suostunut,ja kaiken huippu,menivät naimisiin,äijä soittaa mulle,yöl lärvit,ja haukkuu kun suhteestamme erosin,siis yönä jolloin pitäs olla onnellinen..siis tajuis ukot,että,omat lapset on aina,!!uusi suhde jos päättyy,,tenavat pysyy,ja heihin voi luottaa ym,,onkohan äijillä joku väärä ajattelumalli,mutta jos täs ite tapais jonkun,ni muuttuiskohan ääni,ja lapsi olisikin muun edellä,tiiä sitä,ei siksi viitti kummiskaan väkisin suhdetta rakentaa!!Ei mun sydän lasta väheksyis vaikka aikuisen rakkauden löytäisin,,vai kostaako ukot lapsen kautta,,
olla ykkösiä, oli kyse eronneesta tai karanneesta, äidistä tai isästä. Muu tulee vasta lasten jälkeen.
edelle tietysti! Olen mies ja rakastan lapsiani eniten, eli menevät kyllä kenen tahansa naisen edelle. Käsittääkseni niin kaikilla pitäisi ollakin jos ero on tullut, ettei uusi kumppani tärkeämmäksi tule kuin oma jälkikasvu.
Lapset ovat riipuvaisia vanhemmistaan,heidän tuleekin aina olla vahempiensa mielekiinnon ykköskohde.Uudella puolisolla on oma sijansa joka on ihan yhtä tärkeä.
Jos toista rakastaa hyväksyy hänet sellaisine eväineen kun hän on ,jos on lapsia niin sitten ne kuuluvat "pakettiin " ja ne huomioidaan.Kyllä se yhteinenkin elämä löytyy kunhan etsii oikeasti.
Jos haetaan puolisoa tarkoituksena saada taluoden- ja lastenhoitaja tai elättäjä niin kannattaa sitten etsiä ihan rehellisesti sellaista.Puolison kanssa jaetaan asioita (lastenkin asioita)mutta hänet otetaan muutenkin huomioon,rakkaana ihmisenä.
Joo tosiaan olen tavannut just täällä suomi24:ssä sellaisen, mikään mun meno tai suunnittelema minun ja miehen yhteinen meno ei ollut tärkeä, kun lapsethan voi vaikka yhtäkkiä olla koko viikon miehellä, kiitos yhteishuoltajuuden. Se on vaikeaa käsittää varsinkin kun ei itsellä ole lapsia ollenkaan. Joten suosittelen lämpimästi että kukaan ilman lapsia oleva sinkku ei sorru yhteishuoltajuusisään aina saa odottaa ja aina menee lapset edelle kaikessa !, sellainen mies tarvitsee naisen jonka voi tarvittaessa kaivaa piirongin laatikosta.
Molemmat kuuluu olla tärkeitä,niin uusi puoliso kuin lapsoset...yhdessä siit paketti tehdään.Kerroit hyvin:)
eli oletko tavannut lapset? jos et niin tässä sulle tarina. Olipa kerran yksinhuoltajaisä. tapaamiset on aina sovittava viime tipassa, eli ei suunnitelmia. sattuipa niin kivasti että oli kiva heinäkuinen ilta ja yh-isä pääsi uuden naisystävän kanssa kaupungille. päättivät sitten istahtaa terassille ja ottaa yhdet siiderit. yht'äkkiä siihen pelmahti poika paikalle tyttöystävänsä kanssa. tilanne jäätyi ja tunnelma. 15 min kuluttua tuli toinen poika joka haki veljensä ja veljen tyttöystävän kyytiinsä aivan terassin edestä. eli lapset on aina lapsia, mutta olis hyvä tarkistaa lasten ikä........
jaksan vieläkin nauraa tälle jutulle vaikka se onkin ystävälleni arka paikka edelleenkin :D
niin, hän ei enään tapaile miehiä jotka sanovat olevansa yh-isiä, mutta nyt hän kyllä tapailee miestä joka kertoi olevansa kahden lapsen isä.
ja kyseessä yhteishuoltajuus ei yksinhuoltaja isä good bye isät en katso teihin päin i-ki-nä
Entinen vaimo tekee kaikkensa ,että mies tietää miten toimia lasten kanssa. Mitä siinä uusi nainen on, kai rakastajatar lienee oikeempi kuvaus.Kyllä on entisien vaimojen tahdon tyydytystä jos meinaa miehen kanssa sopu säilyä, ja näin on aina ollut ja tulee olemaan.Herätkää miehet,jäätte yksin jos ette opi eroamaan entisestä vaimosta ja käskyvallasta.Lapsethan osaa puhua molemmille vanhemmille,ei pitäisi olla ongelmaa erottaa lapset ja entinen vaimo ,kun uuden naisen ottaa kunnioittakaa häntäkin.
Eroaminenkin on taitolaji. Jotkut osaavat laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja toimia niin, että itselläkin on tyydyttävä oma elämä. Siihen kuuluvat uusi tyttö/naisystävä, lapset ja ex, ex siltä osin kun asiat koskevat yhteisiä lapsia.
Joillekkin miehille taas eroaminen tuottaa niin suurta syyllisyyden tunnetta, että he tuntevat olevansa koko loppuelämänsä vastuussa myös ex-rouvasta. On myös miehiä, jotka kuvittelevat pystyvänsä elämään vanhassa tunteettomassa liitossa saman katon alla tai jatkavansa avioliittoa erillään asuen ja pitävänsä siinä sivussa "rakastajatarta".
Näille suurta syyllisyyttä poteville - oman tulevaisuuden suunnittelu, eteenpäin meneminen, elämästä nauttiminen uuden rakkaan kanssa ovat mahdoton yhtälö. Vanhasta irti päästäminen ei onnistu.
EX on aina kakkonen. Onhan mies hommannut lapset hänen kanssaan. Sitten kolmosia ovat muu naiset.
Mutta miehet katsokaa sitä entistä vaimoa, sehän elää täyttäelämää jonkun toisen miehen kanssa ,ja siinä sivussa määrää entisen holmön miehen takemiset,aukaise silmäsi, rakasta vain lapsiasi,mene eteenpäin elämässä
avioero on ihan ok,mutta uudelleen ei voi avioitua ja et miehen pitää pitää huolta ex-vaimosta.
Itselleni kävi niin, että miehen tärkeysjärjestyksessä oli ensin koirat, sitten lapset, exä ja sitten vasta minä. Olisin tyytynyt ja tahtonut toisen sijan, lasten jälkeen. Jätkä oli urpo ja arvomaailma taisteli omaani vastaan. Suhde ei toiminut. Jäi ikävä lapsia.
pikkaisen sairas kun viihtyi teini-ikäisten tyttäriensä kanssa mieluummin ja mua ei silloin kaivattu jakamaan tätä perhearkea
ole niin yksinkertaisia kuitenkaan. Nimittäin jos huomioit liikaa uutta naisystävääsi, exä saa hyvän tekosyyn mustamaalta sinua lapsille, että uusi naikkonen on tärkeämpi lapsia. Tietenkin siinä ei ole mitään arvelluttavaa suhteessa lapsiin kun tämä exä lähtee viikoksi lomareissulle uuden miehensä kanssa, täytyyhän sitä tuulettua! Tämmöistä on sattunut.
Myönnän, että lapset ovat minulle numero 1, kun he ovat minun luonani. He eivät kuitenkaan asu koko ajan täällä, vaan tapaamissopimuksen mukaisesti. Tapaamissopimusta ei myöskään ole tarkoitus säätää koko ajan, joten jos exä haluaa mennä johonkin, kun on hänen vuoronsa huolehtia lapsista, hän joko ottaa lapset mukaan tai hommaa hoitajan ja sama toisinpäin.
Eli kuukaudessa minulla olisi mahdollisuus antaa naiselle huomiota puolet arkipäivistä ja viikonlopuista sekä kaikki yöt, kun lapset nukkuu. Ottaisin hänet mukaan perheeni elämään myös silloin kun lapset on paikalla. Onko tuo huono diili?
Exän miellyttäminen ei kuulu omaan luonteeseen, eikä me keskustella kuin pakolliset lapsiin liittyvät asiat, joita on erittäin vähän, kiitos poikani, joka hoitaa omista ja siskonsa asioista tiedottamisen.
Siis en ole enää tämän yhteishuoltajuusisän kanssa, ja tähän lisättäköön että ikäero noin 11 vuotta minun ja hänen välillä eli minä nuorempi tuon verran, jos se yhtään selvittää tätä mistä ongelmat... tosiaan mulla huono diili, ja exvaimo pompotti miestä ihan miten halusi milloin oli lapset monta viikonloppua peräkkäin milloin viikkokausia. Mikäs siinä mutta kun minä en saanut olla silloin eikä mua näytetty lapsille kun nehän voi saada jonkkun kriisin jos äitipuolet vaihtuu kokoajan.
Ensin tietenkin kuulosti ok:lta en halunnut aiheuttaa lapsille kriisiä mutta entä sitten kun olin jo melkein vuoden ollut siinä, eikä vieläkään näytetty. En edes tajua mitä lastenvahtia lapset tarvitsis kun teini-ikäisiä vanhimmat, itse jo tuon ikäisenä hoidin siskon vauvaa... eli eivät voineet muka keskenään olla jos mami työmatkalla muutaman päivän, ehdotin tosiaan että eikös se mami vois hankkia jonkun lastenvahdin kun ei mee yhtään tasaisesti nuo lastenpidot.
Todella ikävä vihjaus. Jos on totta edes nimeksi, sinun pitäisi tehdä jotain muuta kuin kirjoitella nettiin.
taitaapi olla katkera ex,,jos vaikka uusi nainen ja rakkaat tenavat on yhdessä nro 1,ja ex ei liity pakettiin,ees naruna:))toki toinen kasvattaja,mutta siihen se jää...
Kertoo sinusta paljon enemmän kuin miehestäsi tuo viesti. Olet itsekäs. Tottakai vanhemmalla (isä tai äiti) menee lapset edelle; oli sitten kyseessä normiperhe tai uusioperhe.
Itse elän uusiosuhteessa, jossa kummallakin on lapsia. Yhteinen "äänetön" sopimus on, että lapset ensin. Silti emme aikuisina kärsi kumpikaan "puutteesta".
Kaiken voi sovittaa, jos ei aina aseta itseään etusijalle!!!!
Totta kai lapset on huollettava, se nyt on päivänselvä.
Mutta lapsettomana ymmärrän aloittajan purkauksen. On hyvin vaikea lähteä rakentamaan UUTTA suhdetta toisen kanssa, joka on vielä täysin kiinni entisessä (ehkä jopa elättelee toiveita paluusta vanhaan).
Perheitä, äitiä ja isiä on erilaisia. Kukaan ei voi olettaa, että vapaa nainen/mies olisi hetkessä valmis eronneen talousavuksi tai olemaan tärkeysjärjestyksessä kolmas tai neljäs (lasten, exän, työn, harrastusten jälkeen). Ei tuollaisessa tilanteessa mitään uutta suhdetta rakenneta.
Eronneet miehet ovat myös taitavia käyttämään hyväkseen isän rooliaan. Itse olen ollut tilanteessa, jossa kaikki tapaamiset menivät miehen menojen suhteen. Menojen, joista suuren osan piti olla lastenhoitoa. Jälkikäteen sitten selvisi, että eikö mitä, ko. miehellä olikin monta naista samaan aikaan. Lastenhoito oli siis ainakin osin ihan peitetarinaa.
Asioista on keskusteltava. Ja jos ei aika/tahto riitä rakentamaan uutta suhdetta, kannattaa sitten pysyä vain niiden lasten (ja exän) kanssa. Ei aina tarvitse olla uutta naista kun edellinen suhde on poikki! Monet lapsettomat sinkut ovat olleet vuosia yksin!!!
Tunnen myös miehiä/naisia, jotka ovat hoitaneet isän velvollisuutensa vuosia eron jälkeen niin, että lapsetkin ovat eroon tottuneet - ja vasta sitten alkaneet hakea uutta suhdetta. Nostan hattua heille.
Tuo eron hoitaminen loppuun on kyllä tosi tärkeä juttu. Tässä vuoden aikana, kun olen osa-aikaisyyttä harjoitellut, olen käynyt niin monia itseni etsimisen vaiheita läpi, että olen tyytyväinen, kun en ketään tähän ole sekoittanut. Eikä kyse ole siitä, että exän kanssa mitään haluaisin, vaan siitä että pystyn antamaan hänelle anteeksi. Katkera mies voi olla aika paska uudelle naisellekin.
Kuulostaa kyllä kummalliselta, ettei miehellä jolla on myös exä, olisi aikaa uudelle kumppanille ilman lapsia. Ja miksi ihmeessä miehet sallii sellaisen pompottelun, ettei tiedä koska lapset on ja koska ei, vai onko tuo nyt sitä pelimies-taktiikkaa. Itselläni ei ole ollut ongelmaa keskustella ystävieni kanssa siitä, koska tavataan lasten kanssa ja koska voidaan lähteä bilettään, joten ihmettelen, jos sellainen ongelma olisi potentiaalisen kumppanin kanssa.
Nais-ystävän hankkiminen talousavuksi kuulostaa myös melko omituiselta. En minä siivouksesta nauti, mutta kyllä osaan pitää asuntoni puhtaana. Myönnän, että olen naispuolisia ystäviäni vaivannut kysymällä, miten joku tietty lika / paikka kannattaisi puhdistaa, mutta ei ole käynyt mielessänikään pyytää heitä siivoamaan. Etsin fiksua kumppania, en piikaa.
Täytyy ihmetellä mihin suomalaisen miehen selkäranka ja ylpeys on hävinnyt. Eikö muut tunne ylpeyttä siitä, että tulee toimeen omillaan ja pystyy huolehtimaan asiansa ja lapsensa itsenäisesti?
Tottakai lapset ovat ykkösiä. Mutta miehen on helppo vedota lapsiin kun hän ei halua uutta suhdetta liian tiiviiksi. Naisia nyt tulee ja menee. Lapset pysyy.
Lapset ovat ilman muuta ykkösiä, mutta kyllä tulee petetty olo, kun tapaamiset ei ole onnistuneet lasten vuoksi, ja sitten siellä onkin ollut exän kanssa lämmennet välit kyseessä. Ei vaan voinut heti sanoa.. Arvon miehet. Vähän suoraselkäisyyttä. Jos uusi naisystäväkandidaatti kunnioittaa lapsille kuuluvaa aikaa, sitä ei saisi käyttä tuolla lailla hyväksi. Niinkuin ei muitakaan tekosyitä: Työkiireet tms., kun kyse onkin jostain aivan muusta.. Minä ainakin haluaisin kumppanin, jonka kanssa voimme kunnioittaa sitä, että toisella on muitakin vaativia asioita kuin parisuhde: esim. juuri työ tai lapset. Tällaisia ei saa käyttä tekosyinä, jos joskus haluaa mitään kunnioitusta lapsille, työlle tai muille omille menoille. Epäluottamushan siitä tulee ja jatkuva epäily.
hakea suhdetta?
Voi kuule oikein toivoin että tämä oikea yhteishuoltajuusisä lukee tämän, mutta kyllähän hänellä tietenkin selitykset valmiina kuinka olen selittänyt täällä kaikki väärin jne. Tuskin hän näitä lukee vai luetko? Taidat pysyä kiireisenä tapaillen entisiä muijia sitä tätä nykyistä hyvinkoulutettua naistasi.
tällaisia naisia oikein löytyykin aina vain uusia....
Piristi mieltäni kovasti paljon tuo kirjoituksesi. Ihana tietää, että on miehiä, jotka kantavat vastuun rinta rottingilla. Tuollaisen miehen minäkin tahtoisin :)
PAITSI, ETTÄ MÄ SAAN TAPELLA JATKUVASTI, ETTÄ OTTAIS LAPSET JA EI KYLLÄ RAKASTA KU TYÖTÄÄN NIIN KUIN AINA ENNENKIN. NAISET EI VAAN PYSTY HYVÄKSYMÄÄN, ETTÄ MIEHELLÄ ON OLLU ENTINENKIN ELÄMÄ JA LAPSET. JA LAPSETHAN NYT KUULUIS KYLLÄ KAIKILLA VANHEMMILLA OLLA PRIORITEETTI 1, MUTTA EIPÄ OLE EI.
Kumppanillani on kahden lapsen yhteishuoltajuus ja lapset tulevat hänen elämässään ykkösinä silloin kun ovat hänen luonaan, ex-vaimolla ei ole juurikaan merkitystä muussa kuin pakollisen tiedonvälityksen merkeissä lasten asioiden tiimoilta. Minä en kuitenkaan tule kakkosena hänen elämässään, vaan kolmannella sijalla hänen työnsä jälkeen. Kun lapset ovat hänellä, niin arki menee lasten ehdoilla ja voin ottaa siihen osaa tai olla omassa asunnossani. Lapsettomina viikkoina mies käyttää aikaansa pitkiin työpäiviin ja omien kotiprojektiensa hoitamiseen. Tästä ei jää paljoakaan yhteistä aikaa. Olenkin alkanut miettimään, että saanko riittävästi tästä suhteesta, vaikka olenkin onnellinen hänen kanssaan, vähäinen yhteinen aika rassaa mieltäni ja mietin onko järkeä jäädä suhteeseen.
HALUAN KUMOTA OSITTAIN VÄITTÄMÄN!
ON MIEHIÄ JA ON NAISIA, JOTKA EIVÄT AVIOERON KÄYDESSÄKÄÄN PÄÄSTÄ IRTI TOISISTAAN.
MIKSI HE SIIS EROAVAT TOISISTAAN, TÄSSÄ POHDITTAVAA SINULLE UUSI NAISYSTÄVÄ!
Etkö tiedä uusi nainen, että sinun pitää taistella entistä lujemmin entistä muijaa vastaan!
Hän tuskin on ystävä parhain sinun.
Ja taistella tiesi, miesystäväsi lasten sydämiin kuin myös...
Kai minäkin nyt lapsia haluaisin, ei ole kivaa että vain toisella on lapsia sitä on vaikea ymmärtää miehen jolla niitä jo liuta elätettävänä. Ei olisi koskaan pitänyt häneen sekaantua.
Luin viestit läpi. Kukaan ex ei sanonut että on tyytyväinen miehen uuteen naisystävään tai naisen uuteen miesystävään! Lapset tai lapsi ovat saaneet hänestä hyvän aikuisen ystävän, ei uutta isää, ei uutta äitiä, sellaiset lapsella jo on. Mutta aikuisen ystävän (nyt on tietenkin kyse vähän vanhemmista lapsista). Jopa niin hyvän, että on itse vähän mustasukkainen tästä ystävyydestä. Mutta sitä ystävyyttä ei voi myöntää, haukutaan mielummin, lapsi joutuu puolustelemaan tätä ystävyyttä. Mutta jyrätään asia. Ollaan itse niin hemmetin hyviä äitejä ja isijä. Että tämä uusi nainen tai mies tekee kaiken väärin ja on huono. Mä olen erilainen äiti, en edes halua olla samanlainen kun mieheni ex äitinä. Ex mieheni uusi naisystävä on taas erilainen äiti. Jokainen lapsi on varmasti se ykkönen vanhemmalle luonnostaan. Mutta joku asia on muuttanut tätä järjestystä. Jokainen kohdaltaan voi sitä miettiä. Mun lapset eivät näe isäänsä kun ehkä parituntia kk. Mutta se ei varmasti johdu uudesta naisystävästä. Hän on ihan mukava ja johdonmukainen. Se vaan johtuu ihan hänestä itsestään. Mä aion olla mieheni lapselle se hyvä aikuinen ystävä, vaikka äiti yrittää kyllä kaikkensa ettei tämä toimisi. Haukutaan minut sekä isä säännöllisesti, selitellään meidän ratkaisuja, vaikka niistä ei mitään tiedä. Mutta nyt meillä on konstit ja olemme sopineet asioista lapsen kanssa. Omat lapseni ja mieheni lapsi tulevat hyvin toimeen keskenään. Jatketaan näin. Katsotaan nyt vaan kuinka kauan jaksan. Jos tämä meidän suhde loppuu, niin minä olen saanut tutustua kuitenkin erittäin mukavaan nuoreen naiseen.
Lapsiin ja yhteishuoltajuuteen... Olemmeko me aikuiset(lapsia saaneet) niin itsekeskeisiä että olemme jopa lapsille mustasukkaisia?? Olen itse eronnut perheterapian kautta muutama vuosi sitten ja lapseni on kaikessa ykkönen! Erotessani oli helpompi lähteä eteenpäin kun ei tarvinnu kantaa mukanaan vanhoja taakkoja. Selvitettyämme asiat, saatuamme todelliset syyt pinnalla olleiden erimielisyyksien alta esille ja sen jälkeen päädyttyämme eroamaan. Oli helppo päästää ex:stä irti ja antaa hänen alkaa elämään omaa elämäänsä sekä jatkaa omaa elämää. On kuitenkin selvä että välillämme on koko elämämme kestävä side yhteisen lapsemme kautta. Olemme hyvin toimivassa yhteishuoltajuus suhteessa, hyvissä väleissä ja toimivan yh-suhteen hedelmiä saamme kokea lapsemme kautta joka hyvin tasapainoinen. Arvostamme molemmat toisiamme vanhempina ja molemmille on tärkeintä lapsen etu. Hän elää uudessa avioliitossa ja minulla ollut suhteita eikä missään vaiheessa lapsesta ole ollut vaivaa suhteissani, päin vastoin. Mitä haluan sanoa?? Kun on saanut lapsia on ne osa ihmistä. Asiat selvittämällä on ainoa mahdollisuus päästää toisesta irti ja päästä irti jolloin voi alkaa elää elämää ihan oikeasti, karkuun saa juosta koko loppu elämänsä :-))
Tässä haluan kertoa oman tarinani kun olin yhdessä miehen kanssa jolla oli jo lapsi ja ex nainen kuvioissa. Tää nainen(miehen ex) teki mahdollisimman vaikeaksi meidän elämän tämän miehen kanssa, sillä he joutuivat jatkuvasti tappelemaan tapaamisasioista, milloin tyttö on lomalla isänsä luona ja milloin äitinsä luona, miten pitkät tapaamisajat ym ym.. ja näistä asioista he eivät koskaan päässeet yhteisymmärrykseen vaan aina piti munkin olla mukana heidän valejään selvittelemässä..ja tämä mies tavatessaan mut väitti miin kirkkain silmin, et ei tule ex meijän suhdetta häiritsemään..joo, eipä varmaan tullut ei. :( ja nekin ajat mitkä oltiin yhdessä, hän yleensä vain aina puhui miten hankala hänen ex oli ollut häntä kohtaan, miten törkeästi häntä kohdellut ym ym..eli koko hänen elämä oli jumissa hänen ja exän välisissä riidoissa ja jouduinpa niihin riitoihin minäkin mukaan. Itse yritin vaan aina viedä tämän tytön pois paikalta kun vanhemmat alkoivat tappelemaan keskenään, ei ollut hänelle oikea paikka silloin olla kuuntelemassa ku vanhemmat haukkuu toinen toistaan. No, tuo suhde ei kyllä kestänyt ku vajaan vuoden ja hassu juttu sinänsä et minä tunnuin olevan tälle tytölle enemmän äiti kun hänen oma äitinsä oli..johtuneeko siitä, et yritin toimia hänelle jonain huoltajan tapaisena ku nää kaks vaan käytti aikaansa tapellakseen keskenään. Tämän jälkeen en kyllä koskaan aio enää sekaantua ihmisiin joilla on jo lapsi edellisestä liitosta sillä sellainen mies ei voi rakastaa mua samalla tavalla ku sellainen jolla ei tuota ole. Ja siinä olen samaa mieltä, et tottakai lapset kaiken edelle mut sen exien kans tappelun ym vois kyl jättää kokonaan pois varsinkin silloin kun on itse jo uudessa suhteessa..ei meinaan anna kovin hyvää kuvaa miehestä jos koko ajan puhutaan exästä ja hänen pahuudesta ym ym..ei siinä silloin ole uudelle suhteelle sijaa, vaan siinä mennään ikäänkuin exän ehdoilla eteenpäin..
Mut siis tämä vain mun mieleipide, tosin ite en tällä hetkellä eläkään tällaisessa suhteessa vaan mun tän hetkisellä miehellä ei ole ennestään lapsia eikä mitään yhteyksiä exiinsä..ja hyvä näin. :) ja kenties sit joskus vaik hankitaan ne lapset yhdessä. :)
Sitä soppaa kun menee maistelemaan, niin polttaa varmana näppinsä.