Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa 10 kk. Olemme olleet melko tiiviisti yhdessä hänen yöpyessään minun luonani. Syynä se, että minulla 2 teini-ikäistä, joten itse en pysty olemaan öitä poissa kovinkaan usein. Ikää meillä on 46 ja 51 v.
Tapasimme deittisivustolla ja juttu lähti luistamaan heti ja ihastuimme molemmat, viihdyimme hyvin ja oli hyvä olla. Kuitenkin hän vastoin aiempaa tietoani olikin vasta muutama kk aiemmin muuttanut pois perheensä luota eivätkä olleet vielä edes eron 1-vaihetta hakeneet. Olin hämmästynyt ja pettynyt, koska olin jo todella ihastunut häneen ja odotin suhteelta paljonkin, niin olivat kemiamme kolahtaneet ja arvostin häntä monessa asiassa. Sanoinkin, että voiko tällainen olla totta. Koskaan ennen en rehellisesti sanottuna ole tuntenut ketään miestä kohtaan näin.
Tuon "huijauksen" sulatin vähitellen ja molemmat halusimme jatkaa suhdettamme eteenpäin. No, kuten arvata saattaa, hän ei ole valmis vieläkään lupaamaan mitään yhteisestä tulevaisuudesta. Sanoo tykkäävänsä minusta paljon ja on jopa todennut, että toivoo tämän meidän "juttumme" onnistuvan. Itse olen sanonut rakastavani häntä, mutta nykyään tuntuu, että yritän peitellä tunteitani ja jätän sanomatta noin suuria ilmauksia.
Hän on erittäin kivannäköinen, kilpaurheilua harrastava, aktiivinen urheilupiireissä, koulutettu, sosiaalinen, kaikenkaikkiaan naisten mieleen. Sen hän tietää itsekin hakien huomiota naisilta missä sitten ikinä liikummekin. Olen sanonut asian häiritsevän minua ja muutamat sanalliset yhteenotot ovatkin liittyneet näihin tilanteisiin. En voi sille mitään, että tunnen epävarmuutta. Hän on kiertäen todennut ihailevansa hoikkuutta ja mm. harrastuksensa piirissä tottunutkin näkemään timmejä naisia... Olen norm.kokoinen, mutta huomaan silloin tällöin häpeäväni vartaloani, jota hän kyllä ei ole niin "ylistänytkään". Ehkä se nakertaa itsetuntoani. Sen lisäksi tietenkin, etten vielä 10 kk jälkeenkään kuule häneltä sen suuntaista, että haluaisi ehdottomasti minut ja vain minut.
Niinpä, olemme aivan päinvastaisissa elämäntilanteissa. Itse olen elänyt erossa vuosikausia, seurustelusuhteita ollut sen jälkeen ja kaikki päättyneet. Olen enemmän kuin valmis tosi suhteeseen, jossa voisi olla luottavainen ja yhdessä me-hengessä rakentaa tulevaisuutta eikä pelätä joka päivä tämän päättyvän...
Hänen työhönsä tulee kuulumaan paljon ulkomaanmatkoja ja myös vapaa-ajallaan kilpaillessaan hän käy milloin ulko- ja milloin kotimaassa reissuilla. Mietin ja pähkäilen, mitä tekee silloin. En siis pysty luottamaan, koska hän ei ole samalla tavalla sitoutunut kuin minä tähän suhteeseen. Välillä olemme "yrittäneet erota", toisinsanoen hän on ottanut etäisyyttä. Hänellä on omat paineensa, mm. ositus vielä kesken, työssä paineita jne. Ymmärrän ne, mutta joudun himmailemaan tunteitani eikä aina tunnu todellakaan hyvältä. Kai toivon liikoja. Ehkä olisi parasta todeta hänelle, että selvitä asiasi rauhassa, ollaan omissa oloissamme ja katsotaan, mitä sitten tapahtuu. En tiedä, mielessä myllertää ja tykkään hänestä kuitenkin niin paljon, etten haluaisi luovuttaa...
Tapasimme deittisivustolla ja juttu lähti luistamaan heti ja ihastuimme molemmat, viihdyimme hyvin ja oli hyvä olla. Kuitenkin hän vastoin aiempaa tietoani olikin vasta muutama kk aiemmin muuttanut pois perheensä luota eivätkä olleet vielä edes eron 1-vaihetta hakeneet. Olin hämmästynyt ja pettynyt, koska olin jo todella ihastunut häneen ja odotin suhteelta paljonkin, niin olivat kemiamme kolahtaneet ja arvostin häntä monessa asiassa. Sanoinkin, että voiko tällainen olla totta. Koskaan ennen en rehellisesti sanottuna ole tuntenut ketään miestä kohtaan näin.
Tuon "huijauksen" sulatin vähitellen ja molemmat halusimme jatkaa suhdettamme eteenpäin. No, kuten arvata saattaa, hän ei ole valmis vieläkään lupaamaan mitään yhteisestä tulevaisuudesta. Sanoo tykkäävänsä minusta paljon ja on jopa todennut, että toivoo tämän meidän "juttumme" onnistuvan. Itse olen sanonut rakastavani häntä, mutta nykyään tuntuu, että yritän peitellä tunteitani ja jätän sanomatta noin suuria ilmauksia.
Hän on erittäin kivannäköinen, kilpaurheilua harrastava, aktiivinen urheilupiireissä, koulutettu, sosiaalinen, kaikenkaikkiaan naisten mieleen. Sen hän tietää itsekin hakien huomiota naisilta missä sitten ikinä liikummekin. Olen sanonut asian häiritsevän minua ja muutamat sanalliset yhteenotot ovatkin liittyneet näihin tilanteisiin. En voi sille mitään, että tunnen epävarmuutta. Hän on kiertäen todennut ihailevansa hoikkuutta ja mm. harrastuksensa piirissä tottunutkin näkemään timmejä naisia... Olen norm.kokoinen, mutta huomaan silloin tällöin häpeäväni vartaloani, jota hän kyllä ei ole niin "ylistänytkään". Ehkä se nakertaa itsetuntoani. Sen lisäksi tietenkin, etten vielä 10 kk jälkeenkään kuule häneltä sen suuntaista, että haluaisi ehdottomasti minut ja vain minut.
Niinpä, olemme aivan päinvastaisissa elämäntilanteissa. Itse olen elänyt erossa vuosikausia, seurustelusuhteita ollut sen jälkeen ja kaikki päättyneet. Olen enemmän kuin valmis tosi suhteeseen, jossa voisi olla luottavainen ja yhdessä me-hengessä rakentaa tulevaisuutta eikä pelätä joka päivä tämän päättyvän...
Hänen työhönsä tulee kuulumaan paljon ulkomaanmatkoja ja myös vapaa-ajallaan kilpaillessaan hän käy milloin ulko- ja milloin kotimaassa reissuilla. Mietin ja pähkäilen, mitä tekee silloin. En siis pysty luottamaan, koska hän ei ole samalla tavalla sitoutunut kuin minä tähän suhteeseen. Välillä olemme "yrittäneet erota", toisinsanoen hän on ottanut etäisyyttä. Hänellä on omat paineensa, mm. ositus vielä kesken, työssä paineita jne. Ymmärrän ne, mutta joudun himmailemaan tunteitani eikä aina tunnu todellakaan hyvältä. Kai toivon liikoja. Ehkä olisi parasta todeta hänelle, että selvitä asiasi rauhassa, ollaan omissa oloissamme ja katsotaan, mitä sitten tapahtuu. En tiedä, mielessä myllertää ja tykkään hänestä kuitenkin niin paljon, etten haluaisi luovuttaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
En usko hänen olevan tosissaan kirjoittamasi perusteella.
Miehesi kuulostaa elävän selvästi keski-iänkriisiä, haikaillaan nuoruusvuosia ja eletään huolettomasti melkein kuin teininä. Miksi hänelle on ero tullut? Mielestäni senkin syy kertonee hänestä paljon. Onko mielessäsi käynyt, että ehkä olet hänelle vain laastarisuhde, on edes joku kipinä auttamaan yli eron, mutta kuitenkin sellainen jota ei olla ajateltu sen "oikeampana suhteena" elämään? Koska valitettavasti tuo kuulostaa nyt siltä. Hän selvästikin pakoilee vastuuta teistä, koska ei ole valmis puhumaan suhteenne tulevaisuudesta tai muutenkaan satsaamaan teihin. Voihan olla, että miehesi tekee vielä surutyötä edellisestä liitostaan, eikä ole senkään takia vielä valmis emotionaalisesti sinulle tai kenellekään muullekaan. Ehkä tuon ikäinen mies pitkän liiton(?) jälkeen ei enää ole valmiskaan mihinkään sen vakavampaan suhteeseen, vaan haluaa elääkin vapaammin ilman mitään sitoumuksia. Kaikki tämä selviää vain puhumalla keskenänne. Toisaalta, oletko valmis elämään miehesi elämäntyyliä, johon kuuluu matkustelut, flirttailut ja koko tämänhenkinen paketti? Koska sitä se varmasti tulee olemaan. Miehesi kuulostaa ikäisekseen todella pinnalliselle ja sinä paljon syvällisemmältä ja fiksulta henkilöltä. Minä neuvoisin sinua etsimään kaltaistasi syvällisempää ja fiksumpaa miestä, koska tuossa sinä vain tulisit olemaan onneton ja katkeroituisit aivan varmasti. Jokatapauksessa nosta kissa pöydälle lopullisesti ja kysy mieheltä suoraan hänen näkemyksestä teidän tulevaisuudesta. Älä anna hänelle vaihtoehdoksi paeta keskustelua tai antaa epämääräistä vastausta, vaan vaadi jompaakumpaa vaihtoehtoa. Joko hän on valmis sitoutumaan sinuun tai annat hänen mennä.
Erosi yli 20 v avioliitostaan siis keväällä viime vuonna, mutta eroprosessi on edelleen vaiheessa (siis omaisuuden jaon osalta). Kuulemma tuli yllätyksenä ex-vaimon aloitteesta. Mies totesi, että heillä oli loppujen lopuksi "kylmä" liitto, toisinsanoen puhumatonta, seksi "suorittamista" jne. Lapset vaimo hoisi ilmeisen hyvin, mutta silloinkin miehen työhön kuului pitkätkin poissaolot kotoa ja harrastus siihen päälle. Totesin hänelle, ettei ihme, jos vaimo laittoi hopeat jakoon hoideltuaan lapset täysi-ikäisiksi aika paljon omin avuin... Surullista. Mutta ilmeisesti nainenkaan ei puhumalla hakenut muutosta asioihin vaan kulissi sai riittää :(
Silti, tottakai hänellä on vielä niin kesken toipuminen erosta, etten oletakaan hänen ketään kosivan lähikuukausina. Kunhan tietäisin, että jotain on tiedossa tulevaisuudessa?
Olemme kyllä käyneet moneenkin kertaan keskustelua tilanteestamme. Se vaihtoehto, että annan rauhassa mietiskellä, on yksi ja kypsyttelenkin sitäkin vaihtoehtoa tällä hetkellä. Muutama pv sitten hän totesi, että tietää kyllä, että ihmisen on parasta elää kiinteässä parisuhteessa ja on aivan mahdollista, että minä olisin se ihminen hänelle. No, aikaa tässä kai tarvitaan ja rauhassa etenemistä, tiedän.
selityksiin. Jos eroa ei ole edes haettu ja omaisuutta jaettu. Mahdollisesti sinä olisit se oikea henkilö. Haloo. "Kylmä liitto"?????????? Kai se on kylmä, jos vaimo on joutunut kaiken yksin hoitamaan. Miehellä on menossa vaihdevuodet.
mies on pettänyt vaimoaan. "Kylmä liitto" Vaimo on ollut tietoinen muista naisista, mutta on päättänyt antaa lapsille onnellisen elämän alun ja uhrannut omansa.
Niin, ihan vain selvennykseksi, että tämä mies asui erillään vaimostaan kun tapasimme, mutteivät olleet laittaneet silloin vielä eroa virallisesti vireille. Ero on astunut voimaan huhtikuussa-09, joten kyllä hän nyt aivan eronnut on. Ainoastaan omaisuus jakamatta ja sanoo, ettei jaksa alkaa sitä tällä hetkellä. On masentunut ajoittain, tietenkin tilanne rassaa.
Niin ja tuosta kylmyydestä liitossansa. Mies totesi, ettei heillä ollut koskaan ollut intohimoista. Itse tulkitsen, että kaksi korkeasti koulutettua ja "hyvännäköistä" ihmistä tapasi toisensa aikoinaan ja muodostivat "järkiliiton". Niin voi käydä, jos tuijottaa vain pinnallisiin asioihin, niinhän se on. Itse olen tunneihminen ja se järki meinaa jäädä tunteiden varjoon. Mutta meitähän on moneksi.
Hän hakee sinusta äitiä. Paijaat ja jaksat kuunnella kuinka kurja elämä hänellä on ollut. Sitten kun tämä timmi mimmi tulee kohdalle, jäät kuin nalli kalliolle. Usko pois.
Ikävä sanoa, että minusta tapaus näyttää oikeastaan aika varmaltakin. Kaikki (huomaamani) merkit viittaavat vahvasti samaan. Monessa mielessä surullista asiaa, luonnollisesti arvioit itse omakohtaisesti tilanteesi, mutta itse enempiä analysoimatta, sanon että kyseessä on se ns. narsisti.
EXästä eroon. Omaisuun jakamatta? Ei jaksanut=ei halua. Näin hän voi olla tekemisissä EXän kanssa. On jotain yhteistä.
"Onko hän oikeasti halunnut vaimostaan eroon?". Totesi alkuaikoina, että vaikka oli tyytymätön liittonsa tunnekylmyyteen, olisi voinut jatkaakin siinä, koska "arki sujui" eikä hän tiennyt paremmasta. Kulissiliitoksi ja lasten takia ylläpidetyksi tulkitsen tuon yli 20v kestäneen liittonsa. No, se asia ei toisaalta minulle kuulu. Haluaisin vain vähitellen varmuutta siitä, mihin tämä seurustelusuhteemme on johtamassa. Olenkin sanonut hänelle, että JOS hänestä koskaan alkaa tuntumaan siltä, ettei osaa "kuvitella" meitä yhdessä tulevaisuudessa eli kestävää suhdetta kanssani, SANOO sen heti jos siltä tuntuu. Mielestäni reilumpaa niin, molemminpuolin. Itse uskoisin pystyväni sen sanomaan hänelle, jos tarvetta olisi.
Inhottaa tämä "himmailu" tunteissani. Miten hienoa olisi, jos voisi yhdessä miehen kanssa suunnitella kaikkea tulevaisuuteen liittyvää, puhaltaa yhteen hiileen. Mutta ei. Ei ainakaan tällä hetkellä. Hän sanoo tarvitsevansa aikaa...