Olen 30 vuotias nainen, asun ja elelen yksin.
Pakko kerätä viimeiset voimanrippeet ja säästää ja muuttaa sitten niin kauas pois kuin mahdollista täältä pikkukaupungista.
Mä teen ns. hanttiduunia tällähetkellä, asun hieman pahamaineisella kerrostaloalueella kituttaen, työttömyyttä, burn out ja muuta paskaa on tullut niskaani käsittämättömät määrät..., akateemiset serkkutyttöni jaksavat ylpistellä kuinka hyvin heillä menee, en haluaisi olla heidän kanssaan missään tekemisissä mutta he aina ottavat yhteyttä soittavat tai muuten postittelevat ja huokailevat ylimielisinä puhelimessa tai muuten, kutsuvat jopa juhlimaan monesti, tiedän että he puhuvat paskaa selkäni takana perheelleen minusta.
Minulla on 5 isoveljeä ja he ovat aina vaimoineen vinoilemassa minulle, uskomatonta piilovittuilua joka kerta kun nähdään, yksi räyhää minullle aivan avoimesti kuinka ääliö sisko olen..
Isäni on alkoholisti ja juovuksissa haukkuu minua, äitini on työnarkomaani ja melkoisen kaksinaamainen...inhottavia asioita minulle sanonut vuosien varrella.
Ulkona en ole enää aikoihin viitsinyt käydä kun pikkukaupungin yöelämässä juhlii exäni erittäin aktiivisesti ja tulee minua aina kiusaamaan jos satumme samaan paikaan, pelkään törmääväni häneen ja siksi välttelen yöelämää.
Haluan pois täältä, pois näitten ihmisten luota, haluan vapauteen, haluan vain olla onnellinen.
Miksi olen ihmisten kaatopaikka???
Pakko kerätä viimeiset voimanrippeet ja säästää ja muuttaa sitten niin kauas pois kuin mahdollista täältä pikkukaupungista.
Mä teen ns. hanttiduunia tällähetkellä, asun hieman pahamaineisella kerrostaloalueella kituttaen, työttömyyttä, burn out ja muuta paskaa on tullut niskaani käsittämättömät määrät..., akateemiset serkkutyttöni jaksavat ylpistellä kuinka hyvin heillä menee, en haluaisi olla heidän kanssaan missään tekemisissä mutta he aina ottavat yhteyttä soittavat tai muuten postittelevat ja huokailevat ylimielisinä puhelimessa tai muuten, kutsuvat jopa juhlimaan monesti, tiedän että he puhuvat paskaa selkäni takana perheelleen minusta.
Minulla on 5 isoveljeä ja he ovat aina vaimoineen vinoilemassa minulle, uskomatonta piilovittuilua joka kerta kun nähdään, yksi räyhää minullle aivan avoimesti kuinka ääliö sisko olen..
Isäni on alkoholisti ja juovuksissa haukkuu minua, äitini on työnarkomaani ja melkoisen kaksinaamainen...inhottavia asioita minulle sanonut vuosien varrella.
Ulkona en ole enää aikoihin viitsinyt käydä kun pikkukaupungin yöelämässä juhlii exäni erittäin aktiivisesti ja tulee minua aina kiusaamaan jos satumme samaan paikaan, pelkään törmääväni häneen ja siksi välttelen yöelämää.
Haluan pois täältä, pois näitten ihmisten luota, haluan vapauteen, haluan vain olla onnellinen.
Miksi olen ihmisten kaatopaikka???
Vastaukset 7
Vanhimmat
yksinkertaista.
Hyvä idis muuttaa muualle, mutta tuskin heistä silti eroon pääset.
Se olet sinä joka olet kateellinen toisille. Ja annat kateuden hallita elämääsi.
Sinä olet itse laiska kun et ole opiskellut vaan mennyt sieltä mistä aita on matalin, siinä vaiheessa kun nämä "akateemisesti kouluttautuneet" ovat päntänneet nenä kirjassa. Jos olet elämääsi tyytymätön TEE sille jotain, älä kitise. Sinä olet vasta 30, joten sulla on todellakin aikaa muuttaa elämääsi ja tehdä sille jotain, se paskassa makaamisen ja itsesäälin tilalle.
Ja ehkäpä sinua pyydetään sen takia juhlimaan, että sinun seurastasi pidetään! Ja jos jossain vaiheessa kutsut loppuu, niin voin hyvin kuvitella että käännät asian niin että olet liian "roskaväkeä" akateemisesti koulutetuille.
Helvetti, itse teen töitä niin paskassa ammatissa kun ravintola-alalla. Mut ei tulis mieleenkään mennä ja kitistä omasta elämästä kellekkään. Itse saan syyttää itseäni siitä etten jaksanut muuta opiskella. Siitä huolimatta todella kovalla työllä olen saanut ostettua itselleni asunnon, ja vielä Helsingistä.
Ja mitä sitten jos isäs on alkoholisti, tota samaa settiä se on minullakin. Jatkuvasti vanhemmat arvotelee minun työtäni, ja elämätapaani. Mitä sitten? Sun tarttee tajuta ettei sun vanhemmat sun elämää elä. Joten so what mitä muut sanovat. Niin, ja onko sulla joku kristallipallo että tiedät niin varmasti että serkkusi puhuvat sinusta paskaa. Ehkä ne huokailut siellä puhelimessa voivat olla sympatiaa sun valituksille? Olisitko muuten tyytyväisempi jos serkuillasi menis huonommin ja he valittaisivat omistä elämistään. Vaikkei itselläni aina niin loistavasti mene, niin ite ainakin olen onnellinen ja tyytyväinen, jos joku läheinen menestyy ja onnistuu. Se luo uskoa jo itsellenikin siinä että kyllä ne tietyt ikävät asiat varmasti lutviutuu tavalla tai toisella.
Vittu tee jotain, äläkä kitise niistä asioista mitä muilla on. Sun kitinäs on ihan oikeasti ihan turhaa paskanjauhantaa. Ala kattomaan eteenpäin elämässä, tee itsellesi suunnitelma ja ala määrätietoisesti sitä toteuttamaan. Sinä olet ainoa joka asioille voi jotain tehdä.
osittain puhut.
En minä kenellekkään kylläkään valita ja kerro asioistani, siksi ajattelinkin tänne purkautua.
Olet oikeassa siinä että niin makaa kuin petaa mutta on siinä muutakin, ei se niin mustavalkoista ole. Minulla ei ole koskaan ollut kiinnostusta aloja kohtaan joita luetaan ammattikorkekoulussa tai yliopistossa, ei vaan kiinnosta. Siksipä luin ammattikoulun ja duunarin osa on duunarin osa, ei saisi valittaa kun ei muukaan kiinnosta ja siksi muita vaihtoehtoja ei ole.
Ja sen tiedän että serkkutytöt puhuvan paskaa selkänitakana minusta, kutsuvat juhlimaankin että saisivat arvostella minua, koko perhe on sellainen, en kristallipalloa omista vaan ihan puhtaasti tiedän koska ovat jäänneet muutaman kerran siitä kiinni.
En minä näitä pikkusieluisia ihmisiä kadehdi jos sitä luulit.
Toki pyörät alkavat pyörimään jahka saan muuttorahat säästöön, olen tosiaan burn outin ja masennuksen sekä käytännönongelmia huonosta tuurista johtuen käynnyt läpi ja siksi monia vuosia onkin valunnut hukkaan.
Ajattele asiaa niin, että näillä sinun sukulaisilla ja ed mainitulla kirjoittajalla on itsetunto-ongelmia ja he saavat korotettua omaa itseänsä sinun kustannuksella. Olen samaa mieltä ed kirjoittajan kanssa siitä, että pitää opiskella mutta se etä löytää oman juttunsa ja oman osaamisensa on toinen juttu. Yritä elää omaa elämääsi välittämättä muista äläkä ajattele mitä muut ajattelee...Olet tunteellinen niinkun minäkin eli normaali ihminen on olemassa sellaisia ihmisiä kenellä ei ole tunteita vaan elävät toisten ihmisten kautta. Anna itsellesi vapaus ja elä !
Minulla taas on inhottava äitipuoli.Tarina on kujin tuhkimotarina, olen joutunut raatamaan sisaruspuolien eteen ja äitipuoli on alistanut ja nöyryyttänyt, jopa haukkunutkin.No, nyt aikuisena olen opiskellut yliopistossa (2 ammattia) ja olen hankkinut myös muita taitoja kuten pianonsoitto.Oikeastaan kaikki mitä teen onnistuu.Mitäpä muuta siitä seuraa kuin kateus.Sisarpuolillani on ammattikoulupohjaiset ammatit ja siis pienemmät tulot.Miehellänikin on hyvä ammatti.Äitipuoleni on aina osoittanut, että en ole hyväksytty.Lasteni syntymäpäiviltä on aina myöhästytty väh. 2 tuntia, joulukahveilta 3 tuntia.Siskopuoleni on ilmeillyt jouluna, kun olen säestänyt joululauluja odotettuani 3 tuntia kuumien glögien kanssa.Eräänä toisena jouluna äitipuoli tuli meille ,kun odotin asuntoni käytävässä, hän käveli ohitseni sanomattta sanaakaan!!Parempi olisi tästä lähtien pysyä pois!Äitipuoleni on kysynyt mieheni tuloista ja palkanlaskijana kadehtinut toisen sukulaisen palkkaa.Nyt , kun hän asuu isäni asunnossa, hän yrittää puhumalla saada dumpatuksi sen hintaa alas ja samaan aikaan sisarpuolet kehuskelee kesämökistä, jonka ovat saaneet perinnöksi jo niinkuin etukäteen.Lista jatkuisi melko pitkään.Haluiaisin todella katkaista suhteet tuonne päin kokonaan.En ole tarvinnut äitipuolta ennen, enkä tarvitse häntä vastaisuudessakaan.Ainoa asia mikä sitoo sukuun (oikeisiin sisaruksiini) ovat lapset.Kertokaa miten jatkan, muutanko pois?
ihmisiä vain on olemassa.Voi olla, että ne on kuorrutettu hurskauden tai armeliaisuuden kuorrutteella, mutta kun ikää tulee, todellinen luonne ja katkeruudet tulee esiin.Näin se vaan on.
Hanttihommia halutessaan voi asua melkein missä tahaansa. Miksi siis et ottaisi näko- ja kuuloetäisyyttä ilkeisiin sukulaisiisi?
Saat huomata että fyysinen ero tuosta porukasta on varsinaista terapiaa sinulle. Tilanteen rauhoituttua voit halutessasi alkaa uudelleen sukuloimisen mutta vain haluamasi ihmisten kanssa.
Muista aina että kukaan ei tee tai sano sinulle mitään mitä sinä itse et anna heidän tehdä. Niin että nyt vain itse vastuuseen kuinka sinua itseäsi kohdellaan.