Miten tuollanen mahtaa onnistua kouluikäisten lasten kanssa, jotka ei puhu kun suomea ? Poikakaverini toivoi että voisin muuttaa sinne lasten kanssa, totta hitossa lähtisin mutta kouluasia on täysin mahdoton ymmärtää..
Vienkä lapset vain sinne kouluun ja toivotan hyvää koulupäivää :D Ei kun oikeasti, miten opiskelu onnistuu jos ei ymmärrä kyseisetä kielestä mitään, ja varmasti menee pari vuotta että alkeet edes oppii :(
Haluaisin niin kovasti muuttaa :(
Vienkä lapset vain sinne kouluun ja toivotan hyvää koulupäivää :D Ei kun oikeasti, miten opiskelu onnistuu jos ei ymmärrä kyseisetä kielestä mitään, ja varmasti menee pari vuotta että alkeet edes oppii :(
Haluaisin niin kovasti muuttaa :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
hyvjn tarkkaan ja selvittää etukäteen.
Riippuu paljon siitä minne pitää muuttaa ja mitä kieltä siinä maassa puhutaan.
Annoit kyllä aika niukasti taustatietoja, että voisit saadaa edes jonkinlaisen vastauksen.
Lapsille muutto aivan vieraaseen kieliympäristöön ei ole mikään yksinkertainen juttu ja sinun tulee aina pitää mielessä lasten etu oman edun edelle.
Nythän ei ole kyse vain sinun ja poikaystävän halusta.
tuli mieleen... jos miehellä itsellään ei ole lapsia, niin miksi hän ei itse voi muuttaa suomeen teidän luoksenne? Matkustelisitte joskus miehen kotimaassa lasten kanssa ja sitten kun lapset alkavat olla hyvässä iässä voisitte suunnitella sinne muuttoa jos enää mieli tekee... riippuu maasta miten vaikeaa lapsilla tulee olemaan... etkai minnekään nigeriaan ole menossa :p
Lapsillesi tehdä on muuttaa vieraaseen maahan tuntematta syvemmin kulttuuria..
Sukulaiseni(N) muutti elokuussa 08 Kreikkaan ja hänellä oli 9v.poika.Poika piti
mennä kouluun ja he asuivat miehen vanhempien luona,jossa hänellä ei ollut vapauksia, siten kuin suomessa.Mies kävi työssä ja Sirpa hoiti hänen vanhempansa ja kokkauksen.Poika ei tietenkään oppinut koulussa hyvin nopeasti kieltä ja siitä alkoi ongelmat.Sirpalle tuli masennus ja helmikuussa 09 hän ja poikansa muutti takaisin suomeen.
Sirpa kertoi,että on kuin alusta alkaisi kaiken,koska kaikki ehdittiin myydä ennen muuttoa.Varoituksen sana sinulle!!miten menettelet jos lapset eivät sopeudu,onko
sinulla työpaikka,vai menetkö piiaksi miehen perheeseen..
Mieti tarkkaan meneekö sinun ja uuden puolison edut lasten etujen ohi..
Vielä voit katua,mutta sitten kun muutat et voi...
niinpä, niinpä... tässä olen kovasti miettiny mikä on oikea ratkaisu.. Lapset kyllä tykkäisi muuttaa, mutta koulunkäynti olisi varmasti vaikeaa jostain luin että pari vuotta voivat jäädä jälkeen opetuksessa kunnes kielen oppivat.
Lapset ovat kyllä päätöksenteossa etusijalla. Ja kiire kun ei ole harkitsen kyllä asiaa tarkasti. Olisi vain kiva tietää miten muilla muutto ulkomaille on onnistunut lasten kanssa.
Olen hirveen harkitseva ja kaikkea pohtiva ihminen :) voi olla että on liian iso askel jättää kaikki täällä ja lähteä.. Yksin jos lähtisin en epäilisi hetkeäkään.
Oletko harkinnut kotiopetusta?
Minä opetin omaa lastani kun olimme pitkään ulkomailla. Asiasta kannattaa kysellä ensin vaikka omalta opettajalta, meillä opettaja otti vastuun lähes 1½vuodeksi.Siis hänelle raportoitiin ja netin välityksellä varmisti että lapsi oppinut kaiken.
Pääkaupunki seudulla on myös ns. nettikoulu
Olemme juuri muuttamassa Afrikkaan useaksi vuodeksi kahden lapsen (3. ja 4.-luokkalaiset). Vaimo on töissä ja minä opetan lapsia kotona Kotiperuskoulun avustuksella. Vaikuttaa hyvältä ja olen kuullut, että on hyvä.
Lasten koulunkäynnin osalta tutustu näihin sivuihin:
http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/perusopetus/hyvinvointi_ja_turvallisuus/opiskelu_ulkomailla_ja_suomeen_palattua
http://kauko.jkl.fi/index.html
http://www.kotiperuskoulu.fi/
oppivat kielenkin nopeasti. Muutimme 6 vuotta sitten suomesta englannin kieliseen maahan. Tuolloin lapsemme (7v ja 4v) eivat osanneet sanaakaan englantia. Molemmat lapset aloittivat syksylla koulun ja ensimmaiset pari viikkoa meni ihan ummikkona ja ymmartamatta mitaan. Pikku hiljaa sanavarasto alkoi karttua ja joululomaan mennessa opettaja jo iloisena kertoi lasten kielitaidon karttuneen niin hyvin etta pystyivat osallistumaan hyvin koulutyohon ja keskusteluihin. Molemmat saivat toki ylimaaraista maahan muuttajille tarkoitettua englanninopetusta koulun toimesta. Kevat lukukausi olikin sitten jo helppo ja siita lahtien ei lapsilla ole kielen suhteen ollu minkaanlaisia ongelmia.
Lapset sopetutuvat uuteen ymparistoon ja kulttuuriin yleensa todella nopeasti ja omaksuvat uuden kielen huomattavasti nopeammin ja helpommin kuin aikuinen. Poikkeuksiakin tietysti on mutta ellei lapsesi ole erityisen arka tai epavarma niin ulkomaille muuton kanssa ei pitaisi olla ongelmaa. En tietysti osaa neuvoa kannattaisiko sinun muuttaa vai ei, tama oli vain oma kokemukseni kielitaidottomien lasten kanssa ulkomaille muutosta.
Asuminen taalla toisessa Eu maassa ei hirveasti eroa asumisesta suomessa, tilanne on tietysti pikkaisen hankalampi jos tarkoituksenasi on muuttaa afrikkaa tai aasiaan tms.
Kyllähän lapset sopeutuu,kun on pakko.Riippuu aika paljon ympäristöstä ja lapsistä,kielestä ja asennoitumisesta kieliin.Jollain lapsilla on vaikeuksia jo äidinkielen kanssa koulun alkaessa ja vieraalla kielellä,vieraassa ympäristössä toimiminen voi olla aika rankka kokemus lapselle,jolla ei ole vahva itsetunto tai on ujo.Toki lapsen perusluonnekin on huomioitava;ekstrovertilla lapsella on helpompaa kuin introvertilla jne.
Ja omaa kokemusta 70-luvulta:
olin juuri täyttänyt 9 vuotta kun muutimme Kanadaan länsirannikolle.Se oli huisin jännittävää suunnitella vanhempien kanssa matkaa.Mutta rankkaa se oli.Asuimme ensin kesän äitini tädin luona asukkaiden vieraillessa Suomessa.Loppukesästä muutimme suurkaupunkiin ja aloitin lähikoulussa.Se sattui olemaan ranskankielinen.Vaihdoin koulua,vaihteeksi italiankieliseen.Kolmas koulu olikin jo englanninkielinen,mutta jouduin kaikenmaailman kypsyyskokeiden jälkeen vaihtamaan tiheästi luokkaa.Se oli aika järkyttävän stressaavaa ujolle pikkutytölle.Päädyin isoon luokkaan,isoon kouluun,jossa valtaosa lapsista oli maahanmuuttajia.Eurooppalaisia oli tasan kolme koko koulussa.Pikkuhiljaa sain kavereita,mutta se alku oli aika ikävää.Kielitaidotonta on helppo kiusata,varsinkin kun olin luokassa muita nuorempi.Ongelmia aiheutti lisäksi monikielisyys,sillä puhuimme jo kotona kahta kieltä,koulussa opetus oli englanniksi,mutta sain tukiopetusta ranskaksi,parhaimmat kaverini olivat intialainen tyttö ja japanilainen tyttö.Kulttuurierot oli aika huikeat ja se aiheutti välillä suunnatonta epävarmuutta,hilpeyttä ja paljon noloja tilanteita.Silti hämärät muistoni ovat pääasiassa hyviä.Kiusaamista lukuunottamatta.Koti-ikävä oli välillä musertava.Palasimme sitten lopulta takaisin Suomeen 80-luvun puolella ja sopeutuminen takaisin kotiin oli vielä vaikeampaa.Ja se kiusaaminen jatkui,kait ne entiset kaverit olivat niin kateellisia tai jotain.
Jokainen tekee elämässään minkä parhaaksi näkee.Itse en epäilisi viedä lapsiani ulkomaille asumaan kokemuksestani huolimatta.Mutta lapseni (6 ja 4 vuotiaat) ovatkin erittäin sosiaalisia ja jo tottuneita vieraisiin kulttuureihin,mitä itse en ollut muksuna.Mutta ap:lle vielä;se todellisuus ja arki vieraassa maassa voi olla aika lailla erilainen kuin täällä kotona tai mistä haaveilee.Myös lapsilla on odotuksia ja omia mielikuvia tulevasta,joten oma psyyke on ehdottomasti oltava kunnossa,sillä lapset purkavat kaiken lähiomaiseen.Entä se ihmissuhde siellä ulkomailla?Onko hän edes tavannut lapsesi?Onko millään lailla edes realistista että yhteiselämä voisi toimia?Eli ei kannata lähteä torvet soitellen sotaan :-).