Luin äskettäin jostain 50-lukulaisesta kirjasta neuvon nuorille naisille:
"Rakastu mieheen sen vuoksi, mitä hän on, älä sen vuoksi, mitä hänestä saattaa tulla."
Mitä enemmän minä tuota mietin, sitä enemmän olen samaa mieltä. Kuinkas te muut?
"Rakastu mieheen sen vuoksi, mitä hän on, älä sen vuoksi, mitä hänestä saattaa tulla."
Mitä enemmän minä tuota mietin, sitä enemmän olen samaa mieltä. Kuinkas te muut?
Vastaukset 26
Vanhimmat
esimerkiksi väkivaltainen juoppohullu....
No ei saata. Samaa sarjaa kuin se että "kasvoimme erillemme." Ei sellaista tapahdu oikeassa elämässä.
Hyvä mies ei muutu.
Nyt aina jokin syy keksiä sille miksi suhde hajosi, omaa virheellistä valintaa ei tietenkään mietitä vaan vika on siinä, että toinen "muuttui" liikaa suhteessa. Katselin taas tuossa kaupoilla miten pieni ja hento nainen käveli ison ja pumpatun kaverin kanssa jonka ilmeestä jo huomasi hänen vihaavan kaikkia. Sellanen tuima "mä tapan sut" katse, kaikki tietää mistä puhun.
Siinä taas mietin (pahoittelen ennakkoluuloani) millainen sen naisen naama tulee joku päivä olemaan kun se testosteronihirmu vähän hermostuu sen naisen nalkutukseen. :D
Itse olen onneksi viimein päässy siihen pisteeseen, etten tunne enää mitään myötätuntoa saati sääliä naisia kohtaan jotka ovat suhteessa sellaisen testosteronihirmun kanssa joka välillä pettää ja välillä mätkii turpaan.
Joskun omasin vähän edes empatiaa, nyt se on viimein karsiutunut pois ja hyvä näin.
Jokainen valitsee oman tiensä, kannattaa katsella vähän pidemmälle sitä tietä ettei ole liian suuria kuoppia edessä vaikka alkuun se tie näyttäisikin silotellulta.
Päättelit siis kaverin ulkomuodosta että saattaa vedellä eukkoaan pataan. Way to go pihvikakku :D
Tuleeko ihan yllärinä jos kerron ettei sitä väkivaltaisuutta ulkomuodosta voi päätellä?
heppu on paras kaverini ja he tapasivat kauttani. Et paljoa kyllä elämästä ja ihmisistä tiedä, eka sääntö: ulkonäöstä ei voi päätellä vielä mitään!
AIka harva nainen olisi oikeasti niin tyhmä että kerjäisi turpaansa valitsemalla ne väkivaltaiset moottoripyöräläiset. No, aina täytyy keksiä joku syy miksi ei kelpaa, olkoot se sitten niin että sun kaltaiset "kunnolliset" ei kelpaa. Ehkä ne "kunnolliset" ei hirveästi pidä naisia arvossa ja se näkyy.
Katsoa ihmisiä, mutta yleensä niiden silmistä näkee paljon, joillakin ihmisillä on vain pahat silmät ja sen huomaa jos yhtään osaat lukea ihmisiä.
En mä ulkomuodosta päätellyt, vaan siitä katseesta.
Tarvii olla ruumiinrakenteeltaan mikään korsto ollakseen pahan näköinen. Ihmisen silmistä huomaa jos osaa katsoa onko hän paha vai ei, esim Heinrich Himmlerin kuvia kun katsoo niin sen tyypin katseesta huomas sen olevan täys mulkku. Ei se vaadi treenattua vartaloa ollakseen kusipää.
En ole ikinä väittänyt olevani "kunnollinen", olen jotain ihan muuta, mutta kyllä mä huomaan millainen mies ei myöskään ole kunnollinen. Mutta itse te naiset omat miehenne olette valinneet, ei sitten itketä täällä palstoilla kuinka KAIKKI miehet on sikoja kun ne pani teidän parasta kaveria tai vähän nyrkkiä heilutti. :)
..mitä tuubaa sä taas suollat! x´D
"En mä ulkomuodosta päätellyt, vaan siitä katseesta."
Se jätkä vaan oli (sun miesmakusi mukaan) paremman näköinen kuin sinä. :)
Jos toi "päättely" saa sut tyytyväiseks niin ajattele sit noin. Totuus on kuitenkin aika toinen. Ja miksi mä olisin kateellinen tai pitäisin apinan näköistä miestä paremman näköisenä kuin itse olen? Mielummin näytän tältä kuin apinalta.
Eikä se ole mun naama joka menee paskaksi kun se testosteronihirmu alkaa mättäämää vähän järkee teiän naamaa. :D Että eipä sinällään kiinnosta millasten kavereiden kanssa pariudutte, mutta mulle ei ainakaan kannata tulla sitä samaa "kaikki miehet on sikoja yhyhyy" roskaa selittämään kun selvästi itse on virheellisesti valinnut.
Jos mä ravintolassa tilaan sushia niin en mä sille kokille ala sitten lopulta huutamaan kuinka se toi väärää ruokaa kun mä en tykkää raa'asta kalasta. Täysin oma mokani se oli jos väärin tilasin.
Aika outo käsitys että "testosteronihirmut" mätkisi tyttöystäviään...???
Et todellakaan voi jonkun katseesta tai ulkonäöstä tehdä sellaista päätelmää, tunnen monia "testosteronihirmuja" jotka ovat mitä lempeämpiä vaikka ulkonäkö antaisikin muunlaisen kuvan.
Tuntuu että olet vain kateellinen tämänlaisille miehille, koska olet niin kovasti arvostelemassa negatiivisesti aina näitä lihaksikkaita miehiä..
Testosteronihirmu ei tarkoita samaa kuin fitness kuntoon treenattu lihaskimppu, testosteroni on se aine mikä tekee miehestä agressiivisen, se aine mikä saa naiset käymään kuumana miehiin, se aine mikä tekee miehestä kuin miehestä (kokoon katsomatta) äijän jota naiset ihailevat.
Kyllä nyt itsekin tunnen todella isoja miehiä jotka ovat ihan lempeitä, ei se oletko sä käynyt salilla vai et tee susta väkivaltaista, se johtuu täysin muista asioista, mutta nekin asiat on aika selvästi päältäpäin huomattavissa.
Mitä tässä itse muistelen lähituttuja niin kaikissa tapauksissa missä mies on läväyttänyt kerran niin sen miehen ulkonäöstä on kyllä huomannut sen, että tää mies pystyy siihen.
Yksikin lähisukulaiseni, mies 195cm pitkä ja painoa reilusti päälle 100kg, rauhallinen ja ystävällinen kuin mikä, elänyt naisensa kanssa nyt joku 20v yhdessä ja hyvin näyttää edelleen menevän. Ei se koko tee susta paskaa miestä.
En ole kateellinen kenellekkään ihmiselle, ehkä naisille siitä, että saavat seuraa helpommin, mutta kukaan yksittäinen ihminen ei ole mun kateuden arvoinen.
Niin, olet edelleenkin väärässä tässä sinun olettamuksessasi. Et voi tietää ulkonäöllisesti, että ketä mäiskii tyttöystäväänsä ja ketä ei, et todellakaan voi tietää ilman testejä että ketä käyttää hormooneja. Näitä samoja ulkoisia "piirteitä" voi olla kenessä hyvänsä miehessä.
Et voi myöskään naisista olettaa ulkoisesti, että ketä antaa kaikille ja ketä ei. Pukeutumistyyli sekä ulkoinen olemus tätä ei kerro, etkä ole selvännäkijä jotta tämän tietäisit.
miehestä tulee sellainen joksi kotona kasvatetaan
Että hyvä mies pysyy henkisesti (ei ainakaan ulkoisesti) samalla tasolla kuin oli teini-iässä tai parikymppisenä. Mutta katsos kun naiset ainakin kasvavat iän myötä henkisesti...ole siinä sitten jonkun pojanklopin kanssa.
Nykäsen Matti sellaisen hirmun näköinen? Sehän on usein tuomittu väkivaltarikoksista.
..."ne pani teidän parasta kaveria tai vähän nyrkkiä heilutti"
Erotat siis pettäjänkin katseen perusteella?
Miehenä tottuu arvioimaan muita miehiä siltä kantilta, että onko tossa joku hullu väkivaltainen testoilija jota kannattaa välttää. Siten miehenä kehittyy silmää sille, millaiset miehet ovat väkivaltaisia. Kehittyy koska on pakko.
Naiset taas ei erota pasifistista joogaajaakaan väkivaltatestoilijasta, jos niillä on molemmilla lihakset kunnossa. Tämä on nähty. Te ette näe, koska ette ole miehiä.
Mun mielestä se on hyvä neuvo niin miehille kuin naisille ja yleistettynäkin. Näe ihminen sellaisena kun hän on, sen sijaan, että haaveilisit jostain, mitä hän saattaa tulla olemaan tai millaiseksi haluaisit hänet muuttaa. Ihmiset ihastuu omiin harhakuviinsa, mielensä muokkaamiin haaveisiin, ja sitten ihmettelevät, kun se toinen ei suostukaan, olekaan, tulekaan ja vielä yleensä suivaantuukin jossain vaiheessa muuttamisyritystä. Naisiahan on iän kaiken syyllistettty miesten muokkaamisesta, mutta jos nyt mietitte kumpi sukupuoli laittaa, meikkaa, ja mielistelee, nyhtää karvat juurineen, käy kauneusleikkauksissa (nykyään jopa sukupuolielimiään leikkauttamassa!), suostuu seksissä jopa asioihin mitä pitää vastenmielisenä, että saisi toisen pitää, niin kyllähän se "muokkaaminen" on aika hyvin iskostettu,ja miehet syyllistyvät siihen yhtälailla.
On jotenkin hölmöä ihastua muka ihmiseen ja sen jälkeen alkaa luetella listaa, mitä kaikkea hänen on oltava ja tehtävä ollakseen "hyvä" ja molemmat sukupuolet haluavat olla yhtä laiskoja, eivät siis mielellään itse tehdä mitään. Kyllähän parisuhteessa ja ylipäätään läheisiä kohdellaan monesti kaikkein huonoimmin. Haukutaan, solvataan, alistetaan ja halveksutaan jopa muille ("sullakin on sitten selluliittiä: kotona raskaana!" lausuntoja olen kuullut: hyvä miehet! Sillä se seksielämä paranee. Tai julkista arvostelua miehen selkäkarvoista "kun nääkin on niin kuvottavat", hyvä naiset, sillä sitä läheisyyttä tulee!)
No joo, ja pienemmissäkin asioissa, nainen haluaa kodin olevan siisti, mies ei siivoa. Mies haluaa naisen lopettavan nalkutuksen, ja tekevän kotityöt: arvostamattomalle sohvaperunalle, nainen miehen siivoavan ja juttelevan: nalkuttavalle ämmälle. Sitten ihmetellään kun ei oikein tulla toimeen.
Luottamusta rakennetaan liitelemällä juopporeissuilla ilmoittamatta illat ja yöt ja aamulla hiippaillaan haisevana kotiin, tai pelkästään puhumalla itsestään haetaan kommunikaatiota, kuuntelu unohtuen jonnekin kaus taakse.
Parisuhdeterapeutille mennään alkuluulona, että saadaan vihdoinkin kuulla, miten väärässä se toinen onkaan. Tai toista miellyttääkseen eikä oikeasti mitäään parantaakseen.
Vähän samaa, kun täällä yksinäiset haukkuu muut kusipäiksi ja sitten odottaa rakkautta. Että tulee joku, joka vihdoin tajuaa, vaikkei kukaan pääse lähellekään. Joku joka kompensoi ja korjaa, vaikkei siihen muut kun itse pysty.Ja kun tulee ei se kuitenkaan riitä.
No joo, karrikointia, varmaan osittain ja ikävä kyllä, osittain ei. Mutta yhtäkaikki, pitäisi haluta ihastua ja rakastua ja rakastaa sitä ihmistä ns. karvoineen kaikkineen, ja sellaisena kun se on, eikä toivoa että siitä kuin ihmeen kaupalla tulee jotain muuta. Mielikuvissa kun on vielä sekin huonoa, että yleensä ne muuttuu ja kasvaa ja kukaan ei pysty niihin täysin vastaamaan.
Mun mielestä on parempi tutustua ihmiseen, vikoineenkin ja todeta, että sehän on kaikkineen aika kiva tyyppi, ja ihastua silti ja juurikin sen takia siihen, että se on mitä on.
Olitpa asian ytimessä...
Olet näköjään ainut, joka ymmärsi lainauksen sisällön tai viitsi ajatella sitä millään lailla. Ketju lähti heti alkuun aivan kummallisille poluille, mutta eipä se tällä foorumilla liene mitenkään epätavallista.
>
Tuossahan se ydin on. On huono idea rakastua toiseen vaikka sen vuoksi, että tästä saattaa tulla jonakin päivänä lääkäri kuten vanhemmistaankin - jollei tulekaan, voi pettymys olla turmioksi suhteelle ja entiselle tulevalle tohtorinnalle. On myös onnetonta ajatella, että hieman väkivaltaisesta lukioaikaisesta poikaystävästä tulee kyllä kouluttamalla oikein hellä aviomies ja lasten isä. Kaikkein kärjistetyin esimerkki taitaa olla se, että jotkut (väestömäärään suhteutettuna kuitenkin aivan äärimmäisen harvat) naiset rakastuvat murhista istuviin miehiin ja uskovat muuttavansa näiden luonteen ja tavat mieleisikseen ihan vain "rakastamalla tarpeeksi".
Minä tein ihan nuorena sen virheen, että luulin patalaiskan poikaystäväni ennen pitkää ottavan itseään niskasta kiinni ja hankkivan koulutusta ja/tai kunnollisen työpaikan ja mielellään muunkin harrastuksen kuin television katselun, mutta eipä sitä päivää tullut. Kuuleman mukaan sama meno jatkuu; hän onnekseen löysi samanlaisen naisen rinnalleen.
Sama pätee sitten tietysti toisinkin päin, siis naisiin. Tuo patalaiska poikaystävä uskoi, että aikani turhuuksia opiskeltuani muuttaisin suunnitelmiani ja jäisin kotiin tekemään lapsia ja laittamaan hänelle ruokaa sinne television eteen. Kumpikaan meistä ei ole muuttunut, joten omille teille lähtö oli kummallekin vain hyväksi. Ainekset olivat meilläkin koossa epätyydyttävään ja turhautuneisuuden täyttämään avioliittoon.
hyvin puhuttu ei lisättävää
Paksut kajalit, nudet huulet.Puuteria sekä iso pehkoinen föönattu tukka.
neuvoi tätivainaa. Neuvot ovat tyhmiä. Jos joku tosiaan laskee kaiken, voi silti ottaa ohraleipä.
Jos voisin, valitsisin rakkauspohjalta.
Mutta ei se noin mene, elämä vain ajautuu, oma tahto ei aina ratkaise. No, ainakin henkilökohtaisesti tärkeät asiat on saavutettu.
Miehet esittävät alkuun kiinnostunutta, huomioivat naisen, ovat mukavia, sympaattisia, koska haluavat saada naisen koukuun. Kun nainen on rakastunut, nainen tekee mitä tahansa ollakseen miehelle mieliksi. Kun mies on saavuttanut tavoitteensa (nainen kerjää), mies muuttuu alistavaksi, välinpitämättömäksi ja menettää mielenkiintonsa naiseen.
Valitettavasti tämä kuvio on aika yleinen ja joskus voi käydä niin että lapsikin on ehtinyt syntyä ennen kuin totuus miehen luonteesta selviää naiselle. Rakastunut nainen tarkastelee miestä vaaleanpunaisten silmälasien läpi eikä halua uskoa todeksi mitään epäkohtia. "kyllähän mieheni oikeasti rakastaa minua vaikka tekee niin tai näin..." Itsepetosta.
ovat monesti ratkaisevia, asioiden on pakko sujua, kun ei liikoja odota. Jos rakastaa toista, on mahdollista saada liitto onnistumaan, silloin on myös annettava periksi toisenkin toiveille.
Nalkuttava mies inisee, ettei saa sitä eikä tätä. Sanoin suoraan, vika on siinä, ettei ole rakkautta.
Valitettavasti näin vain on, että käytännön asiat ratkaisevat.
Makuuhuoneessa on nojatuoli, jossa nalkuttava mies istuu. Minä kannoin tuolin pois, nalkutus loppui.
Tuossa on viisauden siemen.
Rakastettuna ihminen toimii yleensäkin paremmin ja laadukkaammin, sensijaan odottamalla liikoja voi hyvin äkkiä tulla niitä suorituspaineita ja jos ei pystykään täyttämään odotuksia niin sitten tulee todella pahoja ongelmia puolin ja toisin.
Tällöin siis rakastamalla ihmistä sellaisena kuin hän on luodaan parhaat edellytykset myös kaikelle muulle positiiviselle kasvulle, oli se sitten suurta tai pientä. Se on vapauttavaa ja vahvistavaa.
Terveisin,
Mies