Uskottomuus 7

Minusta on reilua kertoa uskottomuudesta silloin, jos kyseessä on varmasti suhde. Ravintolassa nähdystä suutelemisesta yms ei olisi syytä lähteä puhumaan, mutta jos tietää varmasti asiasta, niin silloin on myös velvollinen kertomaan. Itse sain kuulla mieheni uskottomuudesta sukulaiseltani ja olen siitä ikuisesti kiitollinen.
Naapureiden asioihin tai muiden puolituttujen elämään en lähtisi sekaantumaan. Ystävälle ja sukulaiselle olen velvollinen niin tekemään.

Jos tietää jotain luottamuksellista, arkaluontoista tms. on vaitiolovelvollisuus. Toisten ihmisten asiat ovat heidän keskinäisiä - niihin ei saa puuttua. Vain jos jonkun henki on vaarassa, se on asia erikseen.

tätä, milloin voi ilmoittaa ja milloin ei.

Nuo perheen sisäiset asiat voivat olla vähemmän sisäisiäkin. Moni pettäjä sitoo huomaamattaan vyyhteen monta muutakin ihmistä. Riippuen sitten siitä, kuinka hyvin nämä ulkopuoliset tuntevat esim. pariskunnan, syntyy vaikeita tilanteita.

Tilanteet vaihtelevat. Jos esiinnytään julkisesti sen vieraan kanssa, vaikka työpaikoilla, ravintoloissa, eri tapahtumissa ja tilaisuuksissa, tuttavien kesken jne., väistämättä siihen suhteeseen liitetään muitakin mukaan.

Mikäli suhde on pysynyt niin salassa, että kumpikin on malttanut olla avautumatta yhtään kenellekään, silloin se voidaan katsoa olevan vain perhepiirissä.

Kuinka voi olla vastuussa tiedosta?

Tähän saakka olen itse toiminut niin, että jos huomaan eli teen havaintoja, että kyseessä voisi olla tapaus, jossa voi olettaa olevan kyse pettämisestä, puhun siitä sille pettäjälle ensimmäisenä.

Kerron mitä olen nähnyt tai kuullut, en siihen mitä on juoruttu. Juoruihin en puutu, toisen käden tietoihin on aina syytä suhtautua varauksella. Ellei kyse ole tuttavasta, jätän havaintoni omaksi tiedokseni niin kauaksi aikaa, kunnes sitä minulta kysytään. Ilmaisen myös sen, kuinka ikävään asemaan tämä pettäjä on saattanut muutkin kaverinsa. En moralisoi enkä tuomitse muutoin.

Kysyn kuinka hän odottaa esim. minun suhtautuvan jos hänen puolisonsa tulee asiaa kysymään? Jos minua pyydetään valehtelemaan, niin kerron että se on minulle vaikeaa. Miksi hän toivoo minun toimivan minun omien näkemysteni vastaisesti? Toivon myös että hän itse olisi se joka kertoo puolisolleen tilanteen.

Harva ns. pettäjä tulee miettineeksi tosissaan sitä, miten vaikeaa välikäteen hän asettaa muut! Useimmat ihmiset reagoivat tähän välttelemällä kyseistä henkilöä mahdollisemman paljon. Muut voivat yrittää sulkea silmänsä mutta aika usein he sortuvat selän takana juoruiluun. Moni ystävyyssuhde repeilee tämän vuoksi.

Samaa selän takana toimimista on myös se, että juoksee sen petetyn luo kertomaan suurta uutista. Jos petetty itse toimii aktiivisesti ja esim. kysyy asiaa suoraan, vastaan hänelle rehellisesti. Kerron vain sen minkä voin pitävästi todistaa, en omia tai muiden oletuksia tai tulkintojani tilanteesta. Ne hän saa tehdä itse.

Toivon että mikäli puoliso pettää minua, hän itse siitä kertoo.

näin kävi mulle kun kerroin sukulaiselle hänen puolisonsa seikkailusta,tai oikeastaan vahvistin asian,hän jo tiesikin osan asiasta.näin sit kävi että hän oli hyvin kiitollinen tiedosta ja olisi ollut loukkaantunut jos olisi saanut tietää että minä tiedän jotain enkä olisi kertonut...mutta tulipa sitten sellainen kerta että omassa parisuhteessani tökki niin eipä tullutkaan minkäänlaista sympatiaa häneltä,lähinnä vähän siihen tyyliin että "älä valita".silloin päätin että ei tuu sellaista kertaa että tuntisin sympatiaa näissä asioissa häntä kohtaan oli kuin sukulainen tahansa.siinäpä jokainen selvittäkööt itse omat parisuhdesekoilut,niin teen itsekkin.

Itse haluaisin tietää. Ja minulle on kerran paras ystäväni asiasta kertonutkin, ei tullut mieleenikään että hän minulle valehtelisi. Eikä valehdellutkaan. Mutta jos joku ventovieras tulisi asiasta kertomaan niin ensin varmaan ihmettelisin että mikä tyyppi tuo on ja mikä on hänen motiivinsa...