Välillä vaan hajottaa tää painon jumittaminen niin uskomattoman paljon. Syö sitten kuinka vähän tahansa ni paino ei liiku mihinkään. Maanantai meni niinki vähällä ku 500 kaloria mikä siis on tietenkin aivan aivan liian vähän mut paino ei tippunu yhtää. Sitte tiistai 700 kaloria, ja keskiviikkona ku söi joku tuhat ni pukkas hirveen turvotuksen joka ei lähe millää. On nii pöhöläskipaska olo et ei oo tosikaa... Tuntuu et tän tietyn pisteen ohi ei vaan pääse. Ja huomen ois tarkotus olla herkkupäivä, eka sellanen kuukauteen ja nyt ei toisaalta tekis mieli ees mokomaa pitää ku turvottaa muutenki. Mut sit taas toisaalta ei tätä kituutustakaa jaksa loputtomii jos ei ikinä syö mitää herkkua.. Ja mistä tämmönen itseviha oikein kumpuaakaan? Sitä vaan piisaa aina ja koskaan ei oo hyvä. Äsh. Avautuminen. Helpottaako? NOEI.
Ja porkkanaa naamaa ja nukkumaa.
Ja porkkanaa naamaa ja nukkumaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedostat että syöt aivan liian vähän muttet korjaa asiaa? Pituus/paino & aktiviteetit olis hyvä tietää ennenku kalorimäärää suosittelee mutta tolleen perstuntumal 1500kcal/day vois natsaa.
Entisen syömishäröilijän on vaikee uskoo tosiasioita... On vaikee ajatella et paino laskis jos syö enemmän kun ei se laske tälleenkään. Mutta ehkä se tästä. Oon miettiny et jos kävis ihan työterveyshoitajalla tms vähän kyselemässä mitä tehdä. Mut yks minkä oon huomannu on et ku teen paljon painojen kanssa iltasin reeniä ja lihaskuntoo muutenkin niin päivinä jollon en oo sitä tehnyt niin aamulla paino on laskenu. Ja jos teen kunnon reenin niin saattaa nousta hieman tai ainakin pysyy samana. Laihduin viime talvena paljon vähemmällä vaivalla tähän samaan kilomäärään missä olen nyt, en lisännyt liikuntaa silloin siis ollenkaan. Tein vaan koirien kanssa ne lenkit mitkä aina ennenkin. Ja nyt kyl housut roikkuu ihan selvästi toisinku sillon et kai tässä on kiinteytymistä tapahtunu :)
Pystyn niin hyvin samaistumaan tuohon aloitustekstiisi(myös entisenä s-häiriöisenä), että on pakko kirjoittaa ettet vain kohta heitä pyyhettä kehään..
Syöt siis todella vähän ja varmasti haluaisit laihtua nopeasti. Laihdutuksessa monesti iskee tietynlainen ahneus, kun ruokahalukin pystyy hieman paremmin kontrolloimaan.. Ongelmana on vaan, että noin alhaisella energiamäärällä(en nyt tiedä kokoasi tai muutakaan) mutta metaboliataso elimistössäsi laskee aivan varmasti, samoin siis kulutuksesi.
Ennen kaikkea se vaikuttaa kuitenkin tuonne yläkertaan-> sitä on niin saatanan pahalla tuulella jos vetää alle 1000kcal/päivä ja vielä treenaa.
Kyllähän sinä tiedät varmasti myös, että lihastreeni tuommonen kalorimäärä on yhtä kuin lihas ei palaudu ja reeni menee hukkaan ja parhaimmillaan lihaa jopa lähtee..
Päivät tuntuu todella pitkiltä ja tuntuu ettei paino tipu vaikka kuin söis vähän. Ja koska tähän peruselämään kuuluu muutakin kuin laihdutus, niin jossain vaiheessa tuommoista rääkkiä ei vain enää jaksa. Kärsivällisyyttä siis, ei ne kilot yhdessä yössä tarttuneetkaan! Se on ehkä paras ohje mitä voi antaa. Nosta nyt ainakin sinne 1200kcal/päivä aluksi ja huomaa miten paino taas tippuu viimeistään parin päivän päästä. Ja ennen kaikkea laihdutus ei enään tunnu jatkuvalta "taistelulta", eikä joku kaunis päivä lähde ne kuuluisat keittiön kaapinovetkin saranoiltaan, kun kroppa vihdoin vaatii kovalla kädellä ruokaa..
Hyvä vinkki kans: vaihda se vaaka mittanauhaan. Niinkuin sanoit "housut roikkuu" verrattuna viime talveen-> perhana vieköön kuka niitä kiloja näkee, mitat ne näkyy :)
Tsemppiä sulle! Syö vähän reippaammin, aurinko paistaa enemmän ja reenikin kulkee paremmin:)
"roppa kestää mitä vaan, pää vain antaa periksi"
Kiitti tsemppauksesta,oot varmaankin oikeessa :) Kun syöminen ja suhde ruokaan on ollut häiriintynyt vuosikausia monellakin tavalla niin on hyvin hyvin vaikeaa pitää järki tässä touhussa. En aio luovuttaa ja yritän nyt tosiaan muistaa, että täytyy ja ennen kaikkea saa syödä. Ja toivon että tuloksia rupeaa tulemaan :) Voisi yrittää olla kiipeämättä vaa'alle muutamaan viikkoon, jospa ei sitten ahdistaisi niin vietävästi. Katselisi vaan peiliä ja mittanauhaa. Oi kunpa joku päivä voisi katsoa hymyillen peiliin. En ole pystynyt siihen oli BMI sitten normaali tai alipainoinen.
Ymmärrän kyllä sinua, ei sieltä peilistä pitkään aikaan hymyillyt kukaan tällekkään:) Tsemppiä vaan jatkoon, muista pitää järki päässä ja se ettei se syöminen ole maailman vakavin asia, vaikka se vaatiikin hieman suunnittelua..
Ja älä vain lipsu takaisin syömishäiriöön oli se sitten millainen tahansa, se on vaan niin ärsyttävää, kun syöminen, itseinho ja peili täyttää koko elämän(tiedät varmaan mistä puhun).. Rento ote hommaan, terveellistä ruokaa ja riittävästi, ja ole ylpeä onnistumisista:) Näin se itsetunto pikkuhiljaa kasvaa, kun huomaat hallitsevasi homman ja syömisestä onkin tullut rutiinia eikä se enää komeile jalustalla kaiken yläpuolella!
Kyllä sinulle joku sieltä peilistä vielä hymyilee ja muista, että moni myös täällä peilin ulkopuolella! tsemppiä! :)