Tuntuu tosi pahalle kun itselläni ei tunnu löytyvän yhtään.
rehtiä kaveria tai ystävää..
Facebookissa
muutama sellainen "ystävä".
kaikki on jotain pettureita/selkäänpuukottajia,
täynnä kateutta
ja jotka haluaa toista vain
loukata.(kohtalon ivaa)
valitettavasti useimmilla on
psyykkisiä ongelmia taustallaan.Y
ritän olla ystävä heillekkin,
mutta
tuntuu olevan aika vaikeaa olla
oma i
tsensä
heidän kanssaan..
luottamuksen menettäminen
tulee
todella kalliiksi.
ja pelkään
etten
kohta
voi
luottaa
kehenkään..
onko muita joilla samoja tuntemuksia
rehtiä kaveria tai ystävää..
Facebookissa
muutama sellainen "ystävä".
kaikki on jotain pettureita/selkäänpuukottajia,
täynnä kateutta
ja jotka haluaa toista vain
loukata.(kohtalon ivaa)
valitettavasti useimmilla on
psyykkisiä ongelmia taustallaan.Y
ritän olla ystävä heillekkin,
mutta
tuntuu olevan aika vaikeaa olla
oma i
tsensä
heidän kanssaan..
luottamuksen menettäminen
tulee
todella kalliiksi.
ja pelkään
etten
kohta
voi
luottaa
kehenkään..
onko muita joilla samoja tuntemuksia
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei no minulla on vähän samanlainen tilanne. Itse tunsin että ylä-asteen alussa minulla olisi ollut sellainen hyvä ystävä johon voisin luottaa ja hänelle oli tosi helppo puhua, vaikka olenkin todella huono puhumaan. Myöhennin ylä-asteella kuitenkin huomasin että olleeni ihastunut ystävääni ja ylä-asteen lopussa hän sai siitä tietää ja sen jälkeen emme ole samanlaisissa väleissä olleet. Me ollaaan jonkun verran ylä-asteen jälkeen oltu tekemisissä mutta nyt on taas sellainen aika ettei hän halua nähdä minua ollenkaan koska hän ahdistuu kanssani. Tällä hetkellä minulla on vain yksi kaveri jonka kanssa voin viettää jonkun verran aikaa mutta hänelläkin on aika paljon muuta tekemistä, eikä hänelle ole yhtään niin helppo puhua omista vaikeistakin asioista.
kuten dalai lama on joskus sanonunna. Tosi kurjaa että et ole kohdannut todellista ystävyyttä. Jaksa silti uskoa, sillä kukaan ei ole täydellinen. Ei etes paras ystävä. ja kaikille on jossain ihana ystävä. se pitää vain löytää. usko mua. tiedä kun olen ollut todella yksin.
Elämä koittelee mutta sitä on kestettävä ja sen ystävän löytää kun ei uskoisi niin käyvän.
Itselläni ei ainakaan ole yhtään ystävää, jolle voisin kertoa mitä tahansa. Kavereita kyllä riittää vaikka muille jakaa, mutta ei yhtään tosiystävää. Ja tämä on surullista.
on yks hyvä ystävä mutta se on vähän eteinen kaikkii kohtaa...kavereita ei liikaa kun en osaa olla itteni vieraiden lähel...ja itte een osaa pitää säännöllisesti yhteyttä niin ne hyvät kamut ja bilekamut katoaa pikkuhiljaa :(
Tuntuu tosi pahalle kun en voinut auttaa ystävääni.
ihan rehdisti ystävänä halusin auttaa..
Facebookin tultua
kaikki karkasi "käsistä"
en enää ehtinyt vahtia mielipiteitä
aiemmin tunsin
kaiken olevan
hallinnassani
aina kun joku
oli tekemisissä
ystäväni
kanssa
yritin
estää
häntä
liialta
kanssakäymiseltä
toisten
ihmisten
kanssa
koska
tunsin
omistavani
hänen
elämänsä
nyt tuntuu
että ihmisiä
on liikaa
eivätkä he
itse älyä
käyttäytyä
kuten
minä
eivät he
älyä
jos
itse
en ole
vahtimassa
en
jaksaisi
enää
jatkaa
ystäväni
suojelua
muilta
ihmissuhteilta
tuntuu
pahalta
kun
voimani
loppuvat
ystävänä
olemiseen
onko muita joilla samoja tuntemuksia
Siis kuinka halusit auttaa ystävääsi?
En päässyt jyvälle. Voitko selittää tarkemmin mitä yritit ja mihin petyit?