Mikä siinä on, että joillain ihmisillä ei tunnu olevan mitään tapoja ystäviään kohtaan? Esim. jos sovitaan, että nähdään maanantaina, niin kyseinen tyyppi ei vastaa maanantaina ollenkaan puhelimeen. Muutaman päivän päästä voi tulla viesti, ettei jaksanutkaan nähdä. Miksei voi silloin maanantaina vastata puhelimeen kun hänelle soitetaan ja sanoa asiaa suoraan?
Tai on sovittu että nähdään joku päivä. Lupaan tehdä ruokaa myös. Puoli tuntia sovitusta ajasta soitetaan ja perutaan tapaaminen. Sama voi toistua useamman kerran. Sitten kuitenkin joka kerta ku jossain nähdään niin tullaan halailemaan ja puhutaan, miten olis kiva nähdä joku päivä.
Monilla ihmisillä ei tunnu olevan enää mitään tapoja! Kylään tullaan milloin huvittaa tai perutaan pari minuuttia ennen tapaamista, ei vastata puhelimeen/viestiin jne.
Vai pitäiskö tästä vetää sellainen johtopäätös, että minussa on joku sellainen vika, etten kelpaa kaverina? Yhdelle lähetin onnittelu-kortin. Jälkeenpäin kysyin, tuliko se perille. En koskaan saanut vastausta. Tässä pari päivää sitten eräs ystäväni laittoi itse viestiä ja kysyi kuulumisia. Vastasin ja kysyin hänen kuulumisiaan. Eipä tullut enää siihen viestiin vastausta. Tyypillisiä on myös lauseet että: "on tässä pitänyt soittaa, mutta se on jäänyt", "tulikin nyt tämmöinen meno, siirretään se meidän tapaaminen toiseen kertaan", "olis kiva tulla käymään kylässä", mitä ei koskaan tehdä jne.
Tai on sovittu että nähdään joku päivä. Lupaan tehdä ruokaa myös. Puoli tuntia sovitusta ajasta soitetaan ja perutaan tapaaminen. Sama voi toistua useamman kerran. Sitten kuitenkin joka kerta ku jossain nähdään niin tullaan halailemaan ja puhutaan, miten olis kiva nähdä joku päivä.
Monilla ihmisillä ei tunnu olevan enää mitään tapoja! Kylään tullaan milloin huvittaa tai perutaan pari minuuttia ennen tapaamista, ei vastata puhelimeen/viestiin jne.
Vai pitäiskö tästä vetää sellainen johtopäätös, että minussa on joku sellainen vika, etten kelpaa kaverina? Yhdelle lähetin onnittelu-kortin. Jälkeenpäin kysyin, tuliko se perille. En koskaan saanut vastausta. Tässä pari päivää sitten eräs ystäväni laittoi itse viestiä ja kysyi kuulumisia. Vastasin ja kysyin hänen kuulumisiaan. Eipä tullut enää siihen viestiin vastausta. Tyypillisiä on myös lauseet että: "on tässä pitänyt soittaa, mutta se on jäänyt", "tulikin nyt tämmöinen meno, siirretään se meidän tapaaminen toiseen kertaan", "olis kiva tulla käymään kylässä", mitä ei koskaan tehdä jne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tohon kyllä sanoisin et kandee miettiä voiko sitä kutsua
enään ystäväksi laisinkaan.Vaikuttaa ettei kyseinen henkilö piittaa
yhtään muista kuin itsestään,teennäistä lapsellista käytöstä
kertakaikkiaan.
lupaukset menettää täysin merkityksensä.
voisitko kysyä suoraan siltä "ystävältäsi" miksi hän toimii niin
typerästi.sano myös ettet
tykkää hänen tyylistään ja voisit samalla unohtaa moisen tyypin,
jos siitä ei ole mitään
iloa koskaan ollutkaan itsellesi.
Tuntuu olevan aika yleinen suutaus nyky-yhteiskunnassa. Kaikilla on olevinaan niin kiire että käytöstavatkin on varaa unohtaa. Tekniikkaa on käytössä liikaakin asioiden kertomiseksi. Mielestäni käyttämäni tosiystävyyden yhden sanan määritelmä PETTÄMÄTÖN on aina osuva . Tosiystävä pitää sen minkä lupaa, hän ei venkoile eikä selittele saati välttele , hän on pettämätön. ter. R.R.
Mistä ihmeestä sitten löytää tuollaisia pettämättömiä ihmisiä?? Musta tuntuu ettei sellaisia enää ole olemassakaan, ja jos vähempään ei halua tyytyä saa olla yksin. Muutamia kavereita olen jo karsinut, jotkut taas ovat lähteneet muualle koulun/työn perässä. Ainahan muutoksia voi tulla aikatauluun, mutta silloin on kohteliasta ilmoittaa asiasta. Ei jättää ihmistä ihmettelemään, että mikä on. Kerran mulla oli ystävä, joka piti lähes AINA kaiken mitä oli sovittu! Noh, nyt seki muutti 5 tunnin ajomatkan päähän minusta. Tällä hetkellä ehkä yksi kaverini on sellainen, joka pysyy sovituissa asioissa. Toiselle kaverille kyllä olen joskus sanonut jälkeenpäin, että voisitko seuraavalla kerralla ilmoittaa ajoissa, niin että ehdin suunnittelemaan muuta ohjelmaa tilalle. Oli kyllä asiasta pahoillaan ja mun mielestä homma onkin parantunut. Mutta sitten on sellaisia kenelle ei jaksa edes mainita mitään. Jos kaveruus muutenkin on hataralla pohjalla, niin ei maksa vaivaa ottaa asiaa esille. Silti se vaan tympii aina kun tuollaista käytöstä kohtaa!
Eikö koulussa voitaisi opettaa tapatietoa ja ihmissuhdetaitoja?
Olet aivan oikeassa monessa kohtaa kirjoituksessasi. Tosiystävän löytäminen onkin se asian vaikein vaihe. Joskus käy niin ettei tosiystävää tarvitse etsiä , hän tulee vastaan etsimättä tai etsii sinut . Mahdottomuus sanoa paikkaa missä tosiystävät piileksii , mutta omakohtaisen kokemuksen mukaan hyvästä kaverista saattaa ajankanssa tulla tosiystävä . Itselläni ei ole tuon 'pettämätön' kriteerin täyttäviä tosiystäviä kuin 2 , heistä toinen on pitkäaikainen työkaveri samalla. Kouluajoilta ei tullut yhtään tosiystävää. Kaverit on mielestäni hyvä 'testata' ja todellakin karsia jatkuvasti 'oireilevat' pois. Hyviä testejä on juuri tilanteet , joissa kaveri selvästi joutuu näyttämään kuin tärkeänä pitää sopimusten pitämistä ja ilmoitusvelvollisuutta esteiden ilmaantuessa. Jos kaverilla ei kantti kestä ilmoittaa suoraan perustelluista esteistään ,ei hänellä tule tosiystävyyteen riittävää rohkeutta olemaan koskaan. Kotikasvatus vaikuttaa paljon asiaan , ehkä enemmän kuin koulu. Kirjoituksestasi voi päätellä jotain kotikasvatuksestasi, vanhempasi ovat onnistuneet kasvattamaan sinuun rehellisyyttä,koska vaadit sitä myös muilta. ter. R.R.