Minulla

Olen ollut mieheni kanssa 5v yhdessä, mies on hyvä ja ihana. Mitä nyt ei enää osata puhua samalla tavalla kuin ennen eikä mies tunnu välittävän esim. mielipahoistani. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta silti tuntuu, että kaipaan jotakin.. En voi sanoa olevani onneton, mutten kovin onnellinenkaan. Tai olen onnellinen tietysti joistain asioista elämässämme esim. rakkaasta lapsestamme, mutta jotain tästä suhteesta puuttuu. Toisinaan tunnen olevani todella onnellinen tässä suhteessa, mutta melko usein nykyään myös tunnen sen tyhjyyden..

Onko/onko ollut muilla tällaisia tuntemuksia? Miten olette päätänne selvittäneet ja päässeet jonkinlaiseen "rauhaan"?

Toivottavasti joku jaksaa vastata, jos on kokemusta.. Tilanne raastaa itseäni ja varmaan jo miestäkin, joka vaistoaa, ettei kaikki ole kunnossa. Niin ja olen yrittänyt puhuakin, mutta en oikein osaa selittää eikä mies siten ymmärrä..
1170
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Eletään samoja hetkiä, vuosia takana kuusi. Mies on tyytyväinen mihin tahansa, mutta minä kyseenalaistan suhteen toimivuutta koko ajan. Meillä paras lääke on ollut puhua, puhua ja puhua. Onneksi sentään saan miehen kuuntelemaan ja vähän kommunikoimaan takaisinkin.

Itselleni tämä vaihe on ns. arkeen siirtymistä. Ja en halua sitä. Kaikki tasaantuu, toinen on kuin huonekalu muiden joukossa. Kaikki riemu ja yhdessä kokeminen on jäänyt toisarvoiseksi.

Olisin voinut vaikka huutaa kaikki maailman ääret täyteen rakkauttani ensimmäisen kolmen vuoden ajan, mutta nyt......
Kun nyt joutuu kokemaan tämän suhteen pohjamudan, minkä monet parisuhteessa pitempään eläneet tietää tulleeksi, ei voi käsittää niitä jotka avioituvat vuoden-kahden kuluttua tapaamisesta. Täytyy vaan huokasta, että itse piti järjen sentään jossain tolkuissa suhteen alussa. Sillä nyt se suhteen toimivuus vasta punnitaan kun kuherrusvuodet on ohi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


näin.. kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 5v yhdessä, mies on hyvä ja ihana. Mitä nyt ei enää osata puhua samalla tavalla kuin ennen eikä mies tunnu välittävän esim. mielipahoistani. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta silti tuntuu, että kaipaan jotakin.. En voi sanoa olevani onneton, mutten kovin onnellinenkaan. Tai olen onnellinen tietysti joistain asioista elämässämme esim. rakkaasta lapsestamme, mutta jotain tästä suhteesta puuttuu. Toisinaan tunnen olevani todella onnellinen tässä suhteessa, mutta melko usein nykyään myös tunnen sen tyhjyyden..

Onko/onko ollut muilla tällaisia tuntemuksia? Miten olette päätänne selvittäneet ja päässeet jonkinlaiseen "rauhaan"?

Toivottavasti joku jaksaa vastata, jos on kokemusta.. Tilanne raastaa itseäni ja varmaan jo miestäkin, joka vaistoaa, ettei kaikki ole kunnossa. Niin ja olen yrittänyt puhuakin, mutta en oikein osaa selittää eikä mies siten ymmärrä..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu